Tokopynyt

"Kipikipi. Jess! Taaaitawa! Seuraa... sivu. Hywwwäää."

Voi jos aina sujuisi tokottelut noin hyvin mitä tänään sujui. Kumpikin olivat kahen viikon takaiseen tokoiluun verrattuna huomattavasti motivoituneempia työskentelemään. Ihan perussettii mentiin tänään eli sivulletuloa, seuraamista häiriössä eli aivan vieraiden koirien likeltä kun sattui tällasia tilaisuuksia tulemaan kun joku muu ravaili täydessä hallissa hyvin läheltä, ja vielä kaukkareista istu ja maahan sekä luoksetulo käytiin läpi.

Ekstrana tänään harjoiteltiin esiintymistä eli ravailtiin ja seisoskeltiin tosi mallikkaasti. Voi mitkä liikkeet irtos Carasta ku otin ihan viimesenä sen kans suoria ravipätkiä. Sain ite juosta isolla isolla askeleella ja Cara veteli ravia kuin mikäkin ravihevonen siinä vierellä niin kiltisti. Oli varmaan hienon näköstä, voi ku ois joku ollu kuvaamassa. Cicaro taas seisoi taitavasti, se asettelee ihtesä automaattisesti ryhdikkäästi takajalat mukavasti taakse venytettynä. Onkohan se ongelma minussa, kun aina ei mätsärikehässä suju noin hienosti? Tai sitten se on ku pitää ympyrällä ravata pienessä tilassa, niin ei pääse liikkeet etuuksiinsa, ja eessuntaassun matkakin on yleensä kovin lyhykäinen. Ja hallissa en koskaan muista vaatia edes 10s seisomista, ku vaadin max 5s seisomista. Kehässä ku pitäs se 30s malttaa mielellään seistä.

Harjoittelin kaverin porokoiran kanssa välillä esiintymistä, kun melko energinen tapaus oli hän. Lopulta omistajansa sai porokoiraneidin ravaamaan tosi mallikkaasti kun neiti malttoi hieman rauhoittua. Kotiin tullessa hyppeli jänis tien yli, ja siitäkös paimenneidit innostu.. Huhhuh ku ne taas kilju ja Kiksu käveli takajaloilla. Varmaan ne puoli minuuttia kilju ja inis ja sitte lopettivat. Ohikulkijat huikkas "Siinä ois X onnellinen ku sais pari uutta jäniskoiraa itelleen..." En siis kuullut nimeä tai henkilöä jonka sanoivat, vaan huikkasin takasin "Joo, sais illaks jänispaistia jos päästäs nää nyt irti!" Huomasivat siis iteki tien yli loikkivan otuksen.

Aurora odotti tokon ajan kiltisti kotona, ja käytin sen privalenksulla ku pesin eka tyttöjen hiekkatassut. Aurora oli - niin kuin aina yksilölenkillä - tosi ihana. Se kipitti vähän matkan päähän fleksissä ja tuli innosta puhkuen luokse. Melko mallikasta ja energistä seuruuta tarjosi ihan itsestään kun palkkasin tiheään alkumatkasta.

Hienoja otuksia, jotka kellottaa ja rellottaa nyt koivet kohti kattoa ja Cara vispaa häntää unissaan. Nyt ootellaan Supernaturalia ja käperrytään sitte mokkapalan ja jäätelön kanssa viltin alle.

Ja tsssekatkaa mitä posti toi tänään 12.12.2012! Grrr kauan himoitsemani treeniliivi, merkkiä Berra. <3 En malta venaa et pääsee testailee tokos ens tiistaina. Ja nyt on vasta keskiviikko. Murr. Viimeinki ei tarvi keksiä epätoivoisena ripustuspaikkoja nami- ja kakkapusseille ja leluille ja... On taskua ja solkea mihin laittaa kiinni. Ja ostin vielä tommosen pinkkimustan Showmasterin namipussin, vaikka vastaha mä ostin sen violetin...  Mut saaha nuita ny olla ja ku halvalla läks.