5.3.2013

Hiihtisfiilistelyy

Oon tässä alkanut tuumailemaan, että vähentäisin blogeja lukulistoiltani. Siksi, että ei mulla ole aikaa lukea joka ikinen päivä about 20 uutta postausta. Karsin tässä sellaisia turhanpäiväisiä blogeja listoiltani, joissa jauhetaan lähinnä samaa arkea ja joita en niin mielellään edes lueskele tai seuraile. Ei sillä, että itsekään usein kertoisin mitään muuta meidän elämästä kuin sitä samaa vimpeliä ja tokoa ja sen sellasta. Mutta, jokainen vissiin ite päättää että mitä tahtoo lukea ja mitä ei, osa keräilee listoilleen blogeja ulkoasun perusteella ja osa valikoi tarkkaan, mitä ja ketä seuraa ja mitä ei...
Nyt, yritän vähän typistää ja kertoa vähemmän seikkaperäisesti meidän loman sujumisesta, mutta ihteni tuntien tulee venähtämään...
Pieni toveri mahtui hyvin tavaroiden
sekaan nukkumaan.
Kiksu matkustaisi mieluiten
sylissä junamatkat.
Vähän väliä piti potkia rämäpääpaimenta pois jalkakäytävältä
nukkumasta, kun ihmiset eivät osanneet ohittaa koiraa,
jonka puolikas tassu oli käytävällä heidän tiellään.
Junamatka. Perinteikkään hyvinhän se sujui, kun kakslahkeinen laumanjohto ei ollut ottanut liikaa tavaraa mukaansa. Jätin kaiken vähänkin ylimääräisen pois ja selvisin jopa hengissä junamatkan. Koirat nukkuivat, välillä vaunun toisessa päässä inisi bordercollieuros. Se vissiin haistoi että Cicaro on juoksussa. Harmi omistajalle, kun koiransa sekosi lopullisesti kun lähettiin junasta. Mutta minkäs teet kun koira juoksee, ei oo erillistäkään vaunua juokseville lemmikeille... :D Joten koettaa kestää vaan, urosten omistajat. Kuopion asemalla vastassa oli minun muorini ja Sani. Tai... hetkonen. Luulin ensin että olin iskenyt koppani pahan kerran, sillä näin ainakin kaksi Sania. Ehei, yksi ja sama könttihän se, mutta lihonut varmaan kilon jos toisenkin. Kräppp. Light-ruokaa syövä mammanpullamussu oli lihonut jälleen omaksi rasvaiseksi itsekseen.. Huohh puuh.

No, kotona tunnin kuluttua, ajettuamme aavistuksen harhaan ja kiertäen turhaa lenkkiä tuttuakin tutummissa maisemissa. Näinkin voi siis käydä, ajetaan ohi kotirampista ja harhaudutaan johki randomseuduille. Anyhow, loma on mennyt tähän saakka hiihdellessä jäällä ja paimenten ihmetellessä kanejamme ja saunoessa koko lauman voimin. Pikkusaaressa on ollut mukava käydä tekemässä reilun tunnin hiihtolenkkejä, viimeks laitoin mussiikin soimaan ja pipon silmille, asetuttuani ensin mukavasti kaatuneen puunrungon päälle selälleni. Koirat sai riekkua vartin ajan omiaan, kunnes minusta alkoi tuntumaan, että saan painehaavan jos toisenkin maatessani oksaisella puunrungolla. Irrotin pari kääpää ja asettelin ne kauniisti hangelle odottamaan jotakin toista erämaan kulkijaa, jolla olisi hetkeksi ihmettelemistä siinä, miksi kaksi kääpää nuolee toisiaan hangen päällä. Tykkään muuten merkitä reviirini. Ties vaikka tipun jäihin ja minua etsitään. Löytävätpähän kaksi nuoleskelevaa kääpää, ja minä pääsen taas maan pinnalle. Ehkä..
Kävin minä muuten myös kuvaamassa yhdet hautajaiset, tunnin varoitusajalla. Ihan oli mukava saada tommonen pikku kuvauskeikka ja sain sitä kautta itelleni huippu harjottelupaikkaa itelleni vähä soviteltua vehtovaiheeseen, mistä oon tosi onnellinen. Lisäsin moisen kuvan kaverin mopsista, mielestäni aika onnistunut otos, vaikka teknisesti hieman kehnolaatuinen..

Enpä muuten enää usko kyseenalaistamatta, jos ihmiset sanovat koiransa seuraavan heitä "vaikka kuuhun saakka". Kiipesin siinä pikkusaaressa semmosen kaatuneen ison kelopuun päälle, jonka toinen pää oli vielä pystyssä, jolloin tämä kelo muodosti aika jyrkän rampin ylöspäin. Kiipustin siinä ite hetken ja käännyin, kun tajusin että joku muu kiipee perässä. Hemmetin paimen kiipesi anova ilme pöljällä pärställään horjahdellen vaarallisesti puunrungon päällä. Karjaisin Caralle paikan, käännyin välittömästi ite tukemaan Caraa ettei se tippuisi alapuolella sojottaviin vuosien saatossa teräviksi kuivahtaneisiin oksanpäihin ja lävistyttäisi itseään kuoliaaksi, ja istuttiin siinä hetki minun miettiessäni kuumeisesti, kuinka pelastaa sekä itseni että koirani hurjalta 1,5m pudotukselta. Laskeuduin sitten ite alas ku Cara istui ensin tukevasti puunrungolla, ja nostin Caran alas melekosen risukon ympäröidessä meitä. Ei oo todellista tuota koiraa, mikä rohkelikko se on. Kiipeilee vaikka kattoon saakka, ja vaikka sinne kuuhun jos minä vaan kiipeen edeltä. Äiskän paimen ei tahtonu jättää äiskää pulaan vaan kiipes perässä<3 aika öpö, vaikka samalla tyhmänrohkea elikko. Joo, eikä meillä oikeesti niin paniikki ollut ettenkö ois muutamaa kuvaa kerennyt tästä kiintoisasta tilanteesta napata... :D

Seuraavana lisää idiootin paimenen touhuja. Koska ruokamerkki HHC:stä muuttui kotiin tultuamme turhan radikaalisti J&V Light ruuaksi, Caran suoli alkoi toimia hypernopeudella. Viime yönä löysin 7 paskat talosta, ja koska Cicarolla on juoksupöksyt ja Sani ei tee sisälle vaikka mitä tapahtuisi, niin syypää on Caramel itse. Aikamme muorin kanssa päiviteltyämme sitä, miten yksi koira voi paskoa vähintään 5 koiran edestä paskaa sisätiloihin yhden yön aikana käytyään vieläpä illalla vääntämässä kunnon torttukeot hangelle, pääsin siivoamaan täysistunnot lattioilta. Mieletöntä mikä paskan haju, ja tällaista paskaa minä haluan kanssanne jakaa. Kuvia? Ei ole... vai olisitteko sittenkin halunneet? No ehkä ensi kerralla.. tai ensi yönä. Äiti kävi äsken hakemassa Caralle omaa ruokaa kaupasta, jospa massu nyt korjaantuisi pikkuhiljaa.

Mitäs lomamme vielä tulee sisältämään, siis täysistuntojen siivoamisen ja honkakiipeilyjen lisäksi? Ainakin pilikkireissun, ja jos jossakin kävisi makkaraa ja vaahtokarkkeja käristämässä. Ehkäpä voisi lisäksi testata pikkukelkkaa koirien perässä. Kaverini ei pääsekään sairastuttuaan tulemaan tänne, joten olenkin koko loman täällä kotosalla, enkä lähde jo perjantaina pois. Olen löytänyt jo alkulomasta ompelukoneen, ja tehnyt koirille 3 nahkapantaa ja yhdet nahkavaljaat. Tilauksessa olisi pari pantaa, joten teen nekin vielä tässä lomalla. Samoiten pari namipussukkaa pitäisi tehdä.

Nyt vielä (toivottavasti) viimeiseen asiaan, nimittäin uuden rinnakkaisblogin perustamiseen. Minulle on ehdoteltu jo aiemmin, että miksen tekisi erillistä blogia käsitöilleni. Syitä on ollut monia, mm. se että en pääse ompelukoneen ääreen kuin kotikotona käydessäni. Toisekseen, joka toinen tekee tätä nykyä pantoja ja valjaita ja mantteleita ja nly-hihnoja ja leluja koirille. Tarvikkeita on helppo hankkia ja pantojen tekemiseenkään ei tarvita kovinkaan montaa ala-asteen käsityötuntia takaraivoon, että sellaisen osaa valmistaa. Eri asia tietysti, kuka osaa valmistaa kestävät pannat ja kuka ei, mutta joka tapauksessa ajattelin nyt tehdä pienen rinnakkaissivuston, joka aukeaa sen valmistuttua nimellä Paimenpaja. Tervetuloa kyyläilemään vaan, ja vaikkapa tekemään muutama tilaus! Katsoo nyt mihin tämä tästä etenee, vaikka skeptinen olen omien tekeleideni suhteen, että onko nuista nyt mihinkään ja eihän minulla ole edes koulutusta tai mitään taustalla ja kun kaikki muut tekee kivoja pantoja jne...

Loman-ajan tekeleitä, lisää valmistuu vielä...
Väliaikaraportti: Äiti karjuu perkelettä alakerrassa ja huutaa minua täältä yläkerrasta. Kysyn jo rapussa tuskasena, että mitäs se Caramel nyt on tehnyt. (Arvasin, että kukaan muu ei voi aiheuttaa mitään hässäkkää kuin tuo hemmetin paimen...) ja Cara kuulema varasti 2 paistamatonta pullaa pöydältä. Siististi siitä reunalta otti 2 pullataikinamyttyä.

3min myöhemmin... Äiti karjuu uudelleen perkelettä hieman jo epäuskoa äänessään ja sanoo, että koira söi taas 2 paistamatonta pullaa. Siistissä pullarivissä on nyt 4 pullan lovi, ja minä toivon että koirani ei räjähdä totaalisesti. Oivoi... Laitoin nyt tuon koiran oven taakse niin ei enää ainakaan vohki mitään. Toverini Animals From Animationin blogista kommentoi asiaan kysyttyäni häneltä, räjähtääkö koirani tänään vai mitä tapahtuu: "sokeritytinät, pupillit laajenneena narkkarina tulee tänne xDD" että hyvää huomista meillekin! Aamulla herään varmaan 20kg paskakasan viereltä. Enkä tarkoita sillä koiraani, vaan sen istuntoja. Ja niistä minä otan kuvan ihan teitä, rakkaita lukijoitamme, varten. Adios, nää lähtee suksimaan kuuseen suohon saareen.

Loppuun vielä kuvia jäältä...






Sanilta pitäisi muorin saada tiputettua muutama kilo pois. Turkki on valtavan paksu, mutta läskiä on silti.





Illalla mennään saunomaan ja paistamaan lettuja kaverille, Kiksu jää kotiin koska Koda stressaa liikaa juoksuisia narttuja, vaikka hän onkin leikattu poika. Sani ja Cara lähtevät mukaan, ellen jätä Caraakin pois koska tuli nyt tuo pullaepisodi, ei nääs kiva jos neiti ruilailee vieraissa lattiat paskaan...

Ainiin, ja tulosillaan on myös toivepostaus pantojen tekemisestä. Minullehan saa ilmoitella hyvin vapaamielisesti aiheita postauksiin, kirjoittelen mielelläni aina erilaisista aiheista normaalin arjen raportoinnin sijasta. Ehdotelkaa vaan ihan reilusti!

2 kommenttia:

  1. Anonyymi5.3.13

    Sani laiharille, kuvien perusteella liiankin tukevassa kunnossa.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, aivan kuin en sitä itsekin jo olisi huomannut...
    Asiaan en voi ikävä kyllä vaikuttaa mitenkään, koska koira ei asu luonani, vaan kotona maalla, jossa käyn vain harvoin.
    Jos olisit jaksanut lukea tekstin etkä katsella vain kuvia, olisit huomannut kuinka tekstissäkin mainitsen Sanin olevan aivan liian tukevassa kunnossa.

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.