Yksi ja puolikas lomaviikkoa

Tara, Kida, nauru, Cica, Cara, Aurora

Postaustauko johtui reissustamme Hollolaan. Reissailtiin pitkästä aikaa junalla Lahteen ke 2.10., josta minu syrra haki minut, Cican ja Caran kämpilleen. Koirasiskokset tapasivat toisensa sitten kesän lopun, ja Auroran ilme oli vähintään hämmästynyt, kun se huomasi paimensiskonsa rapussa. Me majailtiin siellä yli viikko, ja kerettiin tehdä jopa 3 koiramiittiä. Kiksun lääkekuuri loppui pari maanantaita sitten, ja korvaepisodi on ohitse. Selvisimme toivottavasti näinkin vähällä. Tarkoitus oli, että olen siskollani nelisen yötä, mutta tuumasin että kun viimein saan lomailla jopa 1,5 viikkoa, lomailen sitten ihan kunnolla. Yli viikko vierähti nopeasti, ja palasin nyt viikoksi koulun penkille levänneenä ja ehdottomasti hyvin syöneenä, jonka jälkeen alkaa toinen 6 viikon työharjoittelurupeama Kuopiossa. Kämppistä en saakaan, mikä on koirien kannalta kurja juttu. Joutuvat pitkän bussimatkan takia olemaan yksin normaalia pidempään, jopa n. 10h joka päivä, mikä tarkoittaa 50h viikossa. Toivon, että ratkaisen tämän bussimatka-asian jollain viisaammalla tavalla, tai sitten teen lyhennettyä päivää koirieni takia.

Cara, Cica, Aurora, Pilvi, Siru, Tara

Lauman hierarkiasta reissun ajalta sen verran, että Auroralla ja Kiksulla oli kränää lähinnä iltaisin, kun Aurora ei uskonut Kiksun varoitteluja. Kiksu sai irvistellä hampaat ojossa ja murista niin pahasti kuin pieni koira pystyi, ja Aurora tunki edelleen jännittyneenä aivan iholle eikä väistänyt senttiäkään. Karkoitimme koirat sohvalta ja sängyltä iltaisin, ettei niistä syntynyt resurssikiistaa noiden kahden välille. Ja Auroraa käskettiin vain pysymään erossa Kiksun kimpusta, se kun ei tuntunut tajuavan Cican elekieltä. Kuulostaa pahalta tai vaikealta, mutta ei se sitä ollut. Tuumasin kuitenkin tämänkin asian tässä nyt mainita. Olen tottunut siihen, että koirat ärhentävät toisilleen toisinaan. Vaikka laumadynamiikka muuten olisi täydellinen, ei pieniltä kiistoilta voida välttyä. Kiistat, joissa koirat lähinnä ärhentävät toisilleen äänellä, tuskin edes kiinnittävät huomioni enää tätä nykyä. Paitsi tällaisissa toistuvissa kuvioissa.

Fleur, Xena, Flame, Aurora, Cara, Cica 

Cara löysi suosikkimestansa siskoni kämpästä; parveke. Partsin oven aukeaminen tarkoitti Caralle mahdollisuutta istuskella tunti toisensa jälkeen katselemassa oravia parvekekalustolta - yleensä pöydällä istuen. En rajoittanut sen oravakyttäilyä siellä, koska se todella vain tuijotti niitä aivan hiljaa. Olen miettinyt, toleroituuko se koskaan nuihin oraviin, vai lisääkö niiden jatkuva näkeminen vain sen himoa oravia kohtaan. Paha sanoa. Ainiin, tytöt pääs matkaamaan ekaa kertaa bussilla tällä reissulla. Siinähän se suju missä junailutkin, lunkisti Kiksu sylissä nukkuen ja Cara ihmisiä kaikessa rauhassa katsellen. Hississä olivat myös ekaa kertaa, ja eipä sekään ihmetystä aiheuttanut. Koirat saivat paljon katseita, raaputtelijoita ja hymyjä reissun aikana. Kolme koiraa keskellä Lahtea on vissiin ihmeellinen näkymä. Bussiasemalla tiketinmyyjä tokaisi, että yksi ei kuulu joukkoon - nimittäin Aurora jolla ei ainoana nuista ollut huivia kaulassa!

Miiteistä vielä sen verran, että ensin tapasimme pari netistä tuttua ihmistä käppänälaumojensa kanssa. Päivä myöhemmin tapasimme siskoni kaverin shelttijengin, ja vielä viimeisenä tapasimme Wipoe-lauman. Kiitos miittiseurasta kaikille heille, oli huippua tavata irl ihmisiä, joiden kanssa on vain keskustellut aiemmin netissä tai tuntenut muuten vain!

Naapureille krediitit siitä, että jaksoivat kohdata minut ja siskoni tekohymyllä rapussa nähdessämme. Meteli oli vähintään sietämätöntä, ja eipä taidettu mennä nukkumaan koskaan ennen yökolmea.

Kuvia kertyi tietysti taas paljon, karsittuna määrä edelleen 550+. Matkasin lemmikkivaunussa Auroran, Cican ja Caran kanssa takaisin Kuopioon, josta siskoni nappasi Auroran mukaansa kotikotiimme. Aurora saakin riekkua Sanin mukana viikon verran. Omat nassukat matkasivat kanssani seuraavana päivänä Kuopioon palaamisesta, Kajaaniin kouluviikolleni. Asumme kaverini luona viikon ajan koska oma kämppäni täällä on alivuokrattuna. Tytöt ovat sopeutuneet jälleen ihanteellisen hyvin uuteen kämppään. On todella hyvä, kun omistaa koiria, jotka sopeutuvat helposti minne vain stressaamatta. Nytkin ne nukkuvat sohvalla kuin kotonaan, ja yksinolo on ollut mallikasta niin Lahdessa kuin täällä Kajaanissakin, ihan alusta saakka.

Kuvien laadusta sanon taas, eli en edelleenkään tiedä syytä niiden laadun heikentymiseen viime aikoina. Selvittelen asiaa, jokin mättää nyt kuvankäsittelyssä. Reissukuvia en kuitenkaan kerkeä käsittelemään, ennen kuin olen takaisin Kuopiossa, sillä toverillani ei ole ulkoista hiirtä, ohjelmistoista puhumattakaan. Lisäksi opinnäytetyön tekeminen on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Teen sitä todella ahkerasti aina jouluun saakka, mutta en usko bloggaamisen kärsivän siitä. Kunhan saan reissun aikaisen kuvasuman ratkottua ja selvitettyä kuvien laadun heikkenemisen syyn, niin arki jatkuu tavalliseen tapaansa. Kiitos kärsivällisyydestänne ja mukavaa lumen odottelua - sitähän tämä syksy aina on.

PS. Lauantaina palaamme Kuopioon ja sunnuntaina menemme mätsäriin!