Millainen on hyvä blogi?

Perustuu yhden ihmisen mielipiteeseen ja ärsytyksen multihuipentumaan.

Hymiöitä välttäisin blogissa viimeiseen saakka. Voin paljastaa salaisuuden blogimme historiasta, että olen itse karsinut jälkikäteen valtavan määrän hymiöitä vanhimmista postauksistamme. Ne sopivat ehkä facebookiin, mutta eivät blogiteksteihin. Pahimmillaan olen nähnyt hymiöitä aivan joka kappaleen perässä. Hymiöiden liikakäyttö syö uskottavuutta ja siitä tulee herkästi sellanen fiilis, ettei kirjoittaja kykene tuomaan mielialaansa muuten julki kuin näitä pallopäitä käyttämällä.

Kielellä voi rikastuttaa tai köyhdyttää blogia. Liika murteen käyttö, turhien "aha, jaaha, hmmh" ym. täytesanojen käyttö ei vain näytä hyvältä. Täysin kirjakielinen teksti taas ei välttämättä ole niin kiinnostavaa luettavaa. Tekstin tulisi olla helposti luettavaa, ei mitään koukeroista fonttia tai kissan kokoista fonttia. Lisäksi reunaan tasattu teksti on luettavampi kuin keskitetty teksti. Siispä epäsymmetriafoobikot, tekstit rohkeasti sinne vasempaan reunaan.

Blogin nimen muotoiluun kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa ja yrittää keksiä heti pysyvä nimi blogille. Jatkuvat osoitteenvaihtajat eivät vaikuta olevan sitoutuneita bloggaamiseen ja ovat vielä kuin tuuliajolla ja karkottavat lukijat jatkuvalla osoitteen venkslaamisellaan. Blogin nimessä kannattaa myös käyttää harkitusti sanoja. Viiden sanan mittainen nimi on blogille pitkähkö, ja se muistetaan ehkä huonommin. Kliseiset englanninkieliset sitaateista muodostuvat bloginimet toimivat joskus, ja joskus ne eivät toimi.

Videot ovat kiva lisä ainaisiin kuviin. Kukaan ei kuitenkaan jaksa katsoa 7 minuutin mittaista videota, jossa ei tapahdu mitään erikoista. Jos video junnaa ollenkaan paikallaan, klikkaan ainakin itse hyvin herkästi sitä eteenpäin kun olen tietsikan ääressä muutenki melkone sähköjänis. Olen aina ja ikuisesti sanonut, että hyvän videon tunnistaa siitä, että sitä ei tee mieli klikata eteenpäin nopeuttaakseen sen katsomista. Hyvää videota on leikattu niin, että kaikki turha ja tylsä matsku leikkautuu pois.

Kuvien koosta ollaan montaa mieltä. Jossain vaiheessa bloggerissa näkyi trendi, että kuvien pitää olla ihan jestaksen isoja. Niin isoja, että varmasti näkyy taustan joka ikinen heinänkorsi. Joo säästäähän se vaivaa pienten kuvien avaamiselta katseltavan kokoisiksi, mutta että 24 kuvaa yli näytön kokoisina? Ei kai sentään. Ja kaiken lisäksi kuvat saattavat olla suoraan kamerasta, jolloin niissä ei välttämättä ole mitään mielenkiintoista, kun niitä ei ole käsitelty kiinnostavammiksi.

Kuvien sijoittelu on tunnetusti haastavaa Bloggerissa, mutta jos viittii nähdä vaivaa etteivät kuvat ole vinks ja vonks, niin lukijat kiittävät. Täysin kuvaton postaus on myös vähän tylsähkö visuaalisille lukijoille. Kuvissa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että ne ovat suunnilleen ajankohtaisia blogitekstiin nähden. Samoiten se että kuvat eivät ole keskenään ainaisen samanlaisia, antaa kuville arvoa.

Ulkoasu on parhaimmillaan, kun banneri on sopivan kokoinen (ei mikään koko ruudun täyttävä tai niin leveä että näyttö venähtää). Ja jos mahdollista, bannerin olisi hyvä olla jokin muu kuin reunoiltaan kulmikas. Jokainen osaa väkertää neliölaatikkobannereita, mutta transparentoituja (tausta poistettu) bannereista pidän ainakin itse enemmän. Ja jos et osaa itse banneria väsätä, niin teetä se työ jollakin joka sen osaa. Paintilla ei kummoisia saa aikaiseksi. Ulkoasun tulisi muutenkin olla mahdollisimman yhtenäinen ja selkeä ja blogin leveyssuhteiden oikeanlaiset.

Postaustahti ei aina voi pysyä samana. Toisinaan tulee viikkojenkin taukoa, koska internet ei ole koko elämä. Kuitenkin epävakaa postaustahti saattaa antaa bloggaajasta kuvan, ettei häntä kiinnosta blogata.



Postausten sisältö ei voi joka kerta olla se, kuinka tänään heräsit ja käytit koirasi aamulenkillä. Tai voi tietysti, mutta jaksaisitko itse lukea ainaisen tylsiä, arkisia postauksia? Sisällön monipuolisuus on iso tekijä. Normaalisti bloggaajat bloggaavat välillä asiapitoisesti ja toisinaan hyvinkin rennosti. Näin postaukset säilyttävät mielenkiintonsa. Ainakin koirablogeissa samat aiheet toistuvat asiapitoisissa postauksissa vähän buumityyppisesti, ja näissä erottuu parhaiten oman ajattelun esiintuomisella. Toisinaan kriittinen, jopa vähän lietsova tai hyvällä tavalla prosovoiva teksti iskee lukijaan.

Gadgetit on kivoja. Tasan niin pitkään ku niitä ei tursua liikaa. Mitä enemmän sirotellaan instaa, bloglovinii, facee sun muuta nykyaikasta, sitä kiihkeämmin ainaki ite selaan ihteni pois blogista. Jos on jo blogi, niin miksi luoda viistoista muuta reittiä seurata teidän arkeanne.

Mainonta on sellanen asia, että sitä ei passais harrastaa liikaa, tai saa tyrkyttäjän leiman ja alkaa vaan ärsyttää ihmispopulaa. Toisinaan näkee ku jotkut mainostavat blogiaan ihan joka tuutista, ihan joka postauksesta. Jos tietyt ihmiset halutessaan seuraavat blogiasi, niin miksi pitää luetuttaa sitä jatkuvasti heilläkin, jotka blogista ovat varmasti jo kymmenennen mainostamisen jälkeen tietoisia, mutta eivät syystä tai toisesta ole kiinnostuneita lukemaan jokapäiväistä postaustasi?

Omaperäisyys kiehtoo. Omaperäinen blogi ei ole kopio muista blogeista. Omaperäisyyteen ei myöskään kuulu se että lähtee mukaan jokaiseen postausbuumiin. Linkitä blogisi, arvonta, kysymyspostaus... mitä näitä nyt on. Voi huomata, että kun yksi julkaisee jonkun edellä mainituista postauksista blogissaan, viisi muuta tekee parin päivän sisään saman. Oottasivat edes että ei ois kaikki arvonta- ja kysymyspostaukset samaan aikaan. Myöskään se että jokainen julkaisee kuin pakon edessä jonkinlaisen joulukalenterin, johon sitten ei keksi ideoita kuin muilta pyytämällä. Miksi ketään kiinnostaisi oikeasti keksimällä keksiä ideoita toisen blogiin? Ei miksikään. Joten jos et kykene keksimään itse, niin harkitse uudelleen bloggaamisharrastustasi. Tekstien ja ideoiden tulisi lähtökohtaisesti lähteä sinusta itsestäsi, eikä muilta.

Mikä sinun mielestäsi on tärkeintä lukemissasi blogeissa?