28.3.2015

Kohta kisavalmis

Koira Saramelli. Tapahtuma akilitytreenit. Ajankohta vanha kunnon torstahi-ehtoo. Ja tässä tulee rrrata.
Vaikka kuinka monta kertaa kävin radan läpi kotiin treeneistä tultuani, en muistanut yhtä estettä radalta. Rata sisälsi ihan varmasti 19 estettä, itse vielä radan numeroin tuolloin. Joten jo on kumma etten muista, kotimatkalla kaikki ajatukset kadonneet. Anycase, piirros on nyt 18 esteen mittainen. Ihan messevä rata oli, eikä mikään vaikea. Ohjaus tuntui ihan sujuvalta ja hyvä fiilis oli koko treenien ajan, ja kaiken kukkuraks tehtiin melkein-taas-nolla. Keinu, numero 17 eli tokaviimonen este kummallakin yrittämällä ohi ulkokentän puolelta. Koira kuulema haki ite tosi hyvän linjan keinulle kummallakin kerralla, mutta jostain syystä ohitti sen aina ensiyrittämällä. Minun kuulema kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että jos joudun ohjaamaan koiran puomin ylösnousulle vinoon, se osuu vain juuri ja juuri kontaktipinnalle. Meille tämä aivan uutena asiana ja hyvä tietää jatkossa että kannattaa ohjata koira mieluummin aivan suoraan puomille jos vain mahdollista, ettei vaan tulis kontaktivitosta. Niin hilkulla se kuulema on siihen osuminen vinoista lähestymisistä. Ja niin kuin ratapiirroksesta näkee, 10-11 väliä tultaessa koira tulee auttamatta vinossa puomille.
     1-2 valssi
     3-4 välistäveto
     4-5 valssi, persjättö tai takaaleikkaus
     7-9 vastakääntö
     12 takaakierto
     13-14 (pakkovalssi)

Muunneltiin vielä hieman ensimmäistä rataa ja mentiin tällainen pätkärata toisella kierroksella. Alkuun tuntui ettei tästä voi mitenkään selvitä, mutta eipä tuokaan lopulta mikään ylitsepääsemätön ollut. Näissä treeneissä koira suoritti kepit aivan loistavasti, pitkästä aikaa. Ei mitään ongelmaa. Onhan se hidas jos vertaa muihin koiriin. Se kuitekin taitaa edelleen kepitellä single-stepillä, eikä bouncaamalla. Tommosen ja tämmösen pdf:än löysin aiheeseen liittyen. Olenkin mietiskellyt paljon näitä keppejä esteenä, ku ne on ollu meille meidän lyhyen agilityuran yks iso mörkö. Miksi ne on just meille niin vaikeet? Tuntuu että ihan kaikki muut koirat menevät kepit hurjalla draivilla ja oppivat ne muutamalla toistolla. Tuntuu toisaalta niin turhauttavalta. Siksipä pienetkin onnistumisen hetket keppien parissa tuntuu tosi hyvältä ja ne saattaa tehdä muuten epäonnistuneet treenit onnistuneeksi. Ja mä varmaan joka aksapostauksessa itkeskelen näitä keppejä, tiedän.

Nyt onkin ollut parina viime treenikertana puhetta siitä, milloin me oltais kisavalmiita. Oon aina vastannu että ei ennen ku kepit on kisavalmiit. Koska en kehtaa kisata keskeneräsillä kepeillä. Nyt kuultiin treeneissä että ollaan oltu kisavalmiita jo hyvän aikaa, ja meitä aletaan tyrkkiä kohti kisoja. Miulta kysyttiin syytä kisaamattomuudelle ja todettiin että kepeissä ei ainakaan oo minkäänlaista estettä kisaamiselle, että syy kisaamattomuuten oiski minun päässä. Ja toisaalta tiedän sen itekki. Mä odotan täysin valmista, täysin virheetöntä vähän kaikkialla elämän osa-alueilla. Oli kyse ihan mistä tahansa asiasta, niin en siirry ainakaan mielelläni seuraavaan asiaan ennen ku meneillään oleva asia on täysin ja totaalisesti valmis. Siks keskeneräsyys agilityssä estää myös kisaamisen. Koska kisaaminen on kuin seuraava askel, seuraava taso. Ehkä pitäisikin ajatella että kisaamisen on kuin lisätreeni, jokin asia treenien rinnalla ja samalla viivalla eikä mikään seuraava taso josta ei enää ole paluuta entiseen. Ei oo helppoo olla liiallisen järjestelmällinen ihminen. Näkisittepä miun kämpän. Joka ikisellä asialla täällä on oma tarkka paikkansa, ja joka ikisen asian myöskin tulee olla omalla paikallaan tai elämä ei mene hyvin.

Mä sain tsemppiä viime treenien palautteesta sen verran että aloin kattelemaan meille sellasia kisoja, joissa ois joku keräämäni tuomarilistan henkilöistä tuomaroimassa. Koska muutamat ekat kisat joissa käydään, täytyy olla sellasen henkilön tuomaroimia, joka mittaa rajatapaukset mediksi. Jos Carasta tulee maxi, niin täytyy harkita uudelleen kilpailemisen mielekkyyttä. Ainakaan etenemismahikset eivät ole kovin huikeat, kun kisaisin hitaan neljäsosabortsu-rajamaxin kanssa triplasti nopeempien bortsujen kanssa. Tosin, triplasti nopeemmat bortsut tekee myös herkemmin virheitä. Ainakin rimat kolisee jos ei muualta viitosia tipu. Ja toinen vielä tärkeempi asia, etten välttämättä haluaisi rasittaa tuon kokosta eläintä maxikorkeuksilla.

Sitte niitä tämän hetken kehittämisen paikkoja, joista voi huomata että koirat on pro ja minun pitäis kehittyä lisääää:

Koirat:

  • ulko(mutka)putkeen lähetys
  • irtoaminen


Minä itte:
  • valssin ajoitus
  • pysähtymätön ohjaus
  • askelpituuden sovitus ja säätely
  • iloisemmat estekäskyt
  • nyt viimeistään käskyjen päättäminen A-esteelle ja puomille, ne menevät ristiin ja käsky vaihtuu (kiikii/kiipee, aa-kiipee/aa), olkoon keinu edelleen keiiinu, A-este aa-kiipee, puomi kiikii
  • palkkaus myös putkista
  • ota-käskyn ajoitus kontaktin alastuloissa
  • viretilan hallinta

Minkä ikäsen koiran kanssa te muut ootte alottanu kisaamisen agilityssä? Tai missä ajassa ootte valioitunu? Hurjaa että minun koirat kohta neljä vee alottelis kohta ensimmäisiä kisoja. Eli muutama tehokas kisavuosi edessä ja siinäpä se sitten oli. Muut vissiin on jo viimestään nelivuotiaina valioita, mut onhan nää miu ensmäiset agiliitokoirat, vähän armoa siis. Oishan se aika hienoa varjovalioida seropi jos toinenkin. Ehkä sitte villeimmissä unelmissa tai seuraavien koirien kohdalla jos ei näiden harjoituskappaleiden.

10 kommenttia:

  1. Akseli aloitteli tämän todella aktiivisen kisauransa ollessaan 3,5v (6/2012) tällöin alla oli tosin monia möllikisoja reeniä ei niinkään ;) ja nyt kun on startteja alla 22 on keritty jo kolmosissa pyörähtään kerran hakemassa yliaika nolla.
    Ykä aloitti heti kun ikä riitti (3/2013) sillä möllikisat ovat kovin epäreiluja koiralle ja yhdellä Luvalla mennään toistaiseksi.
    On siis ne jotka pääsevät 6 startilla kolmosiin ja sitten ne jotka hinkkaavat ykkösissä monta vuotta... Kerran yksissä kisoissa (1lk) oli eräs pappa joka kisasi jo 9 vuotta lappiksellaan ja sai ensimmäisen sertinsä tuolloin, katselin parin tuloksia ja stratteja oli yli 300! koirallahan alkoi tuosta päivästä ansaittu eläke

    Agilityssä vaikuttaa niin paljon koiran luonne: hitaalla ja varmalla koiralla pääsee kolmosiin helposti kun vaan vauhti riittää, sillä se ei kerkiä häipymään omille reiteilleen odotellessaan perässä tulevaa ohjaajaa kun taas nopea koira kerkiää tekemään kaikkea muutakin kuin pitäisi! Makseissa tosin hidas koira voi toimia 1-2 lk mutta kolmosissa syödään muiden nollan tekijöiden pölyjä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooi, no se on jo eläkkeensä ansainnut se lappis jos 9-vuotiaana sai tommosen starttimäärän jälkeen sertinsä... Ihan hurja määrä, kui edes kerkeää startata noin usein. :D Oon kuullu samaa että hitaammat koirat tekee herkemmin ne nollansa 1-2lk:ssa, mutta kolmosissa ottaa sitten viimeistään vauhdista kiinni se eteneminen. Jännä nähdä kuinka meidän vauhti riittää, kun ei olla mistään nopeimmasta päästä. Joudun useemmin ite odottelemaan koiraa kuin koira minua.

      Poista
  2. Juurikin jokaisen koiran kohdalla on oma aikansa aloittaa tai olla aloittamatta kisaaminen :) Keskeneräinen on haastava sana koska koskaan ei agilityssä tule ns. valmista. Vaikka olisit maailmanmestari. Keskeneräinen siinä merkityksessä että koira ei osaa agiityn perusteita saatika kaikkia esteitä on perusteltu syy lykätä kisaamisen aloittamista. Se kriteerihän kisavalmiista koirastahan nousee aina seuraavan koiran myötä kun oma tietämys kasvaa. Nyt ns. kolmatta agilitykoiraa kasvatellessa ei tulisi mieleenkään mennä kisaamaan virallisiin vielä pitkään aikaan kisaiän täyttymisen jälkeenkään kun taas edellisen kanssa kisaaminen aloitettiin ilman parempaa tietämystä juurikin osaamattomalla koiralla ja sen jälkiä paikkailtiin pitkään. Eriasia onkin oletko liian krittinen omasi ja koiran osaamisesta. Teksteistä päätellen on jo kisavalmiin puhetta :) Videot olisi näihin aina ihan mukavan kiva iloinen lisä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, agilityssä kukaan ei koskaan ole valmis, mutta valmiimpi voi aina olla. :) Videoita pitäis melkeimpä joku treenikerta ottaa. Niistä näkis omaakin ohjausta ja vois kehittyä sitä kautta.

      Poista
  3. Anonyymi28.3.15

    Mistä tää käsitys kumpuaa, että nelivuotiaalla koiralla on vaan pari kisavuotta enää edessään? Jos ei kroppa ole rikki niin ei se sitä koiraa tapa, vaikka kisaisi kuinka pitkään.

    Sarjassamme asioita, joita en vaan ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä voikaan tietää kuinka monta vuotta on vielä edessä. Minulle pari=kaksi, muutama=3-5. Eli 4+5 tekee jo 9 vuotta. Miksei voisi kilpailla vetskulla, niin, jos vaan terveys kestää. Minulla ei ole kokemusta vanhan koiran omistamisesta, mutta tietääkseni vanhalla koiralla alkaa samoin kuin vanhalla ihmisellä, lihaskunto heiketä ja nivelet rasittua herkemmin. En tietenkään lopeta harrastamista vain koiran iän vuoksi, vaan etenen koiran terveyden mukaan.

      Poista
  4. Me aloteltiin harrastaminen vuoden iässä ja nyt Yem 2,5v ja tarkotus olis tähdätä toukokuun virallisiin, viimeistään kesän johonkin kisoihin. :) Musta tuntuu että oon venyttänyt nytkin ihan liian kauan kisaamista, luullen ettei me olla valmiita mutta kun on ollut töissä virallisissa ja kyttäillyt niitä muiden suorituksia, tajuaa ettei sinne mitään huippuluokan rakkia tarvita, vaan perusosaaminen riittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ne olekaan, ainakaan ykkösissä, mitään superkoiria. :)

      Poista
  5. Anonyymi28.3.15

    Tohon että nelivuotiaalla enää muutama vuosi aikaa kisata esimerkkinä vaikka Niinu, joka kisaa Rhettillä edelleen ja koira siis 9 vuotias. Kunhan koira on terve ja lihaskunto myös sitä luokkaa että pystyy treenaamaan ja kisaamaan. Teillä on vielä paljon aikaa, älä siitä hätäile.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä meillä on aikaa. Miulla ei ole mitään mihin suhteuttaa ku en muista millasta on omistaa vanha koira. Meillä oli 13-vuotiaaksi eläny seropi ku olin pieni. Tämäki neljä vuotta nykysten kanssa on hurahtanu niiin nopeesti. Vaan toisaalta vaikka meillä on ollu agista pitkiäkin taukoja olosuhteiden pakosta ja oon vasta-alkaja agissa, niin ollaan kehitytty siihen nähen nopeesti.

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.