10.11.2016

Omenoita putoilee





Parempia tapoja viettää lomaviikko kuin ottaa pentu hoitoon? Sitähän minäkin. Hain penskan sunnuntaina ja olin tehnyt valmiiksi to do -listan tulevalle viikolle. Tehokkaita viikkoja nämä tämmöset aina.

Pe-ma välin eli 4. -7.11. siskoni ja Aurora majailivat meillä. La-su oli uuden hallimme eli KPSH hallin avajaiset, jossa oli mätsärit lauantaina ja sunnuntaina mm. lajiesittelyä ja koirakirppari. Esitin teinikolmikon mätsäreissä, ja olipa vinhaa esittää Aurora näin 4 vuoden mätsäritauon jälkeen. Se oli ihan superloistava esiintyjä! Sillä on aina ollut mieltsin ilmava, rullaava liike vaikka se onkin tollanen pieni. Se oli niin tää on siiiistiii -fiiliksissä kehässä että se oikein pursusi intoa, joten seisominen oli melko hätäistä. Cara ja Cica lahnailivat molemmat, ne inhoavat liian ahdasta tilaa, ja hallihan oli tupaten täynnä porukkaa. Caraa inhotti miestuomari joka lähestyi sitä ylhäältä päin. Cara ei pidä edes siitä että minä kumarrun sen ylle, saatika jos joku vieras tekee näin ja puhuu samalla matalalla äänellä. Pöh. Muuten nätskä esiintyminen jos ois antanu kopeloida ihtesä. Cica esiintyi aina yhtä hienosti. Sijoja ei herunut näissä mätsäreissä, Cicarolle punainen nauha ja muille sininen. Pentua en saanut mätsäreihin mukaani koska haimme sen vasta sunnuntaina.

CTRL C + CTRL V
Sunnuntaina koetti Cismetin haku kotoa. Se oli ollut sisäsiististi kotona 3 viikon ajan, ja sen alituinen pureskelu oli vähentynyt. Vastenhyppiminen sen sijaan oli lisääntynyt huomattavasti. Ipana ei näyttänyt juuri kasvaneen sitten viime näkemän, mutta oli se 43cm ja 11,6kg eli Caran mitoissa ollaan nyt. Minunkin luonani ipana on ollut sisäsiististi, olen ravuuttanut sitä etupihalla pisulla vähän joka välissä, eikä lehdelle ole tullut kuin kahdet pisut, muualle ei toki laisinkaan. Luiden syötön vuoksi ipana oli tehnyt yöllä parit kakat sisälle, mutta nekin johtuivat täysin luiden syötöstä, mikä varmaan kolminkertaistaa shaiban määrän. Neiti pyytää kuuluvasti ulos, mikä helpottaa paljon sisäsiisteyskasvatusta. Ipana ei enää pure lainkaan käsiä tai kämppää, ja vastenhyppimisestä on tullut noottia. Sohvalla pentu viihtyisi liiankin hyvin. Miulla koirat saa tulla sohvalle, mutta ipanakin on joutunut nyt oppimaan mitä "alas" tarkoittaa, ja sen se hyvin kyllä ymmärtää.

19 viikkoinen
Neiti on älynnyt että hihna ja panta tarkoittavat kiinni joutumista, joten ulkona se teki kertaalleen sen että se ei antanut kiinni. Aloin siis välittömästi kotiin päästyämme naksuttelemaan että kun tartun hihnaan, otus saa tästä palkan. Se alkaa samantien kiemurtamaan ja kaartelemaan kun otan hihnan käsiini, joten ohjasin muoriakin jatkamaan hihnaharjoituksia kotikotona, ja ylipäänsä nyt käyttämään hihnaa vaikka kerran päivässä lenkille lähtiessä niin että hihna tarkoittaisi pennulle ulos pääsemistä, ja sitä että pian se pääsee kirmaamaan vapaana. Kunhan vaan hihna on päällä ulos mennessä, voi pennun samantien vapauttaa siitä. Ois se helppoa asua korvessa.

KUKKUU KAIKKI!! Kizmet täällä taas joko huomasitte!
Aika kova tyttö on ilmoittamaan ympäristön tapahtumista, varsinkin toisista koirista. Vilkashan tämä on, sen huomasin jo viikkokausia sitten. Neiti sai alkuun palkan kun se katsoi toista koiraa. Nyt se saa palkan vain kun se ensin katsoo toista koiraa ja sen jälkeen minua. Hienosti on hoksannut tämän. Jatkossa vastaantulevat koirat tarkoittavat aina namin mahdollisuutta, ja seuraava askel on ettei namia tule jos toiselle koiralle haukkuu, vaikka kuinka tämän jälkeen kääntyisi katsomaan minuun. Kontaktia se on hanakka ottamaan, joten ei liene vaikea pykälä siirtyä eteenpäin.

Maanantaina kävästiin yllätysglögeillä Koda-wss:n luona, siinä ootellessa kun autoon vaihettiin uusia talvikkaita. Kylläpä maistu moisen lumipyryn jälkeen. Cismet tapasi vissiin ensimmäistä vaiko toista kertaa lauman vakkarikaverin, Koda walesinspringerspanielin. Vanha, arvokas spanieliherra ei ollut moksiskaan uudesta tunkeilijasta, ja antoi pennelin natustella rauhassa sen luita. Cismet taisi tykästyä Kodaan, kovin oli rennosti ja luottavaisin mielin kylässä.

Tiistaina kävästiin kaupungilla leikkimässä ja istumassa, vähän saatiin pulujakin pöläyttää, etteivät liian kesyks alkais. Likka leikki jälleen tapansa mukaan kaupungilla paikassa kuin paikassa, mikä on näin minun näkökulmastani edelleen niin uutta ja ihmeellistä. Koira joka leikkii missä vain. Kätevää. Ai niin, kaupunkireissu heitettiin bussilla, eli kyseessähän oli likan toinen bussimatka ikuna. Ei purjonnut autoon joten tavoite täysi. Tosi rauhallinen matkustaja, sylissä katteli maisemia ja alkoi nukkumaankin. Sai taas kommenttia kuinka on kirjava pentu, ja onhan tuo.

Vahtikoirat on duty
Keskiviikkona käytiin pitkä peltolenkki hyvissä ajoin ennen treeni-iltamaa. Treeneissä tehtiin kädetöntä rataa jätesäkit päällä ja äänettömiäkin treenejä tehtiin. Juostiin myös rata mielikuvituskoiran kanssa ja kellotettiin. Tavoite oli kuvitella mahd. realistisesti, miten lujasti oma koira kulkee missäkin kohdassa. Sitten testattiin seukiks oman koiran kanssa. Tavoite oli saada arvioitu ja todellinen aika 10s sisään toisistaan. Ja minä sain sekunnin sisään, eli aika hyvin tiesin mitä nopeutta koirat kulkee. Ihan tosi nastat ja erilaiset treenit!

Pentu sai opetella häkissä odottamisen jaloa taitoa. Aloitettiin sen kanssa Crate Games -sessiot, joten tulevaisuudessa se toivon mukaan osaa odottaa häkissä aika fiinisti. Ipana odotteli häkissä sen parituntisen kun minä vedin treenit. Lopuksi se sai juosta putkea muutaman kerran, kiertää pari kertaa siivekettä, leikkiä minun kanssani, seurata minua ohjauspuolella, ansaita naksutuksia A:n kontaktilla, kuunnella keinun pamautusta ja rallittaa tonnia tsekinpaimenkoira Hipun ja parsonrussellinterrieri Millin kanssa sekä moikata australianpaimenkoira Vinskiä. Ihan mieltsin hyvää leikkiä aksakoirien kanssa! Tosi reipasta ja rentoa. Ehkä neiti onkin vain hieman valikoiva kavereidensa suhteen. Liian tungettelevia koiria ei siedä kukaan tästä laumasta.

TELVEE. Meil on ihan sigakäheen hauskaa!
Torstaihin sisältyi pentutreffit Mustissa ja Mirrissä, jotka olivat naperon toiset laatuaan. Suurien koirien puolellehan me tietysti kuuluttiin, joten siellä oli pari aika suurta koiraa jotka Cismetiä jännitti. Muutenkin se oli alkuun vähän hukassa, kiipesi turvaan laatikon päälle ja aikansa pälyiltyä se alkoi lämmetä touhulle ja seuraili toisia koiria nuuskien. Ei mikään koirasosiaalinen tapaus, vaan ihmissosiaalinen siitäkin edestä. Miulle ei koskaan oo sattunu koirasosiaalista koiraa, tai sitte en osaa sellasia itelleni kasvattaa. Niinku, luovutusikäsestä eteenpäin, kasvattaa. Onneks koirasosiaalisuus ei oo mikään välttämätön tarve, jos tästä ei koskaan mikään vieraiden koirien ylin ystävä tule. Kunhan pystyy työskentelemään toisten koirien läheisyydessä, vieraita koiria ei tartte rakastaakkaan.

Ei kiinnostaaaaaa ainii pakko kiinnostaa
Mitäs me sit tehtiin muuta viikon aikana. No harjoiteltiin target-työskentelyä, tehtiin tehokkuustreeniä, harjoiteltiin istumista, seisomista, tassunantoa ja maahanmenoa sekä harjoiteltiin koskettamaan tasistyynyä. Tehtiin itsehillintäharjoituksia sekä kotona että hallilla namikäsi-harjoituksella soveltaen, saatiin hurjasti palkkaa kun osattiin paikka ja saatiin siten kivoja kuvia, pidettiin kontaktia toisia koiria ohittaessa ja kuunneltiin ilotulitusta ja ampumista Youtubesta. Harjaamista, hampaiden katsomista ja kynnenleikkuutta kans harjoteltiin.

Tässä vasta puolet kuvasista. Lisää luvassa esimerkiks kuvapostauksen muodossa jahka joskus kässään ne. Luoja tietää kuinka paljon kuvia kertyy kun Jenny ja Savu tulevat meille viikonlopun viettoon. Tiedossa on jälleen varsin tehokas viikonloppu, vaan siitä lisää myöhemmin!

MISSÄ ON MUN SORSAT. KUKA VEI.
Suosikkirannassa kuvailemassa potretteja kaljuista ja kiukkusista.
TONNIA KARKUUN
Täysin valehtelematta paras otos koko päivänä. Kuvaa ite hampuusi. Ne on ujoja kuvattavia.
Heinikossa kähisee, tuo hampuuseista häijyisin
Kaljumel
Mene pois. Meidän saunavuoro. Soitetaa ku on valmista.
Ja tässä näin hyvät katsojat näemme kolmen hihnan ainaisen sotkeutumisongelman.
Trio Pätevät.
Mantteli on ihan yööörrrggghhh en taho ota pois en liiku.
Vauhko Poona.
Yläpystyä.
Änyyteenyt.
Sohva on numero yksi. Vahtivuorossa mä ja äiskä.
Kur... mau?

5 kommenttia:

  1. Hahah kun repesin viimeiselle kur..mau kuvalle :D noh kyllähän meilläkin seisotaan välillä kissan kiipeilypuussa :) ihana Cismet, miten nuo korvat onkin noin isot ja pystyssä! Hipulla oli luppakorvat pienenä mutta siitä ne nousivat.

    Hipsteri kyllä on yltiösosiaalinen koira joka rakastaa ihmisiä ja haluaa tutustua kaikkiin koiriin. Alettiin käymään Vehmerin koirapuistossa heti rokotusten jälkeen. Sillä on ne omat kaverit siellä ja puistoon on päästävä monta kertaa viikossa. Se alkaa vikistä tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan että hei nyt on puistopäivä! Luulenkin että se olisi vähän arempi, jos en olisi käyttänyt sitä puistossa pienestä asti. Kun ei muita koirakavereita sillee ole jota niin tiiviistl näkisi. Ja auttoi minuakin tutustumaan koiriin, minähän olen ennen pelännyt isoja koiria enkä ole osannut tulkita koiran eleitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Kips vaikuttaa toisinaan enemmän kissalta ku koiralta :D Toivottavasti Cisme kasvattaa kunnon pöyhökauluksen niin ei korvat näytä ihan noin suhteettoman suurilta. Mä taas käytin Cicaa ja Caraa puistossa varmaan liian aikasin tai väärien koirien seurassa koska ne vaa ahistu ku liian isot koirat tungetteli päälle eikä ne väistäny lainkaan. En oo muutenkaa mikää koirapuistojen ylin ystävä. :D Tutut koirakaverit on parhaita, niitä tapaillaan sitten muuten vaan.

      Poista
  2. Hei!sattumalta löysin tänne ja ihastuin koiriin ja kuviin ja tilanteisiin!pisteet kur-maulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja! Kiva kun vierailit blogissamme :)

      Poista
    2. Kiitos Merja! Kiva kun vierailit blogissamme :)

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.