28.4.2016

Pieniä paimenia tilaukseen

Caramel on astutettu onnistuneesti.

Koska työvuoroni eivät paremmin antaneet periksi, lähdimme junailemaan uroksen luokse jo perjantaina 22.4. ja vietimme siellä pari yötä. Välimatkaa oli melkoisesti, joten työn ohessa uroksen luona ei onnistunut käydä päiväseltään astutusreissuilla. Cicaro oli astutusreissun ajan hoidossa äidilläni.

Koska ajankohta perjantaina oli arvauksieni mukaisesti vielä liian aikainen Caran ärähdeltyä urokselle, päätimme että uros tulee luokseni seuraavaksi viikoksi ja palauttaisin sen takaisin seuraavana perjantaina. Jo sunnuntaina 24.4. Cara alkoi lämmetä urokselle niin että pari olisi ollut valmis tositoimiin jo juna-asemalla. Ei paljoa ympäristö haitannut menoa.

Matka kotosavoon alkoi siis vahdaten etteivät koirat aivan pistä ranttaliksi junassa. Uros ei ollut koskaan aikaisemmin matkannut junassa. Hieman se ensin ihmetteli pää kallellaan kun juna läks liikkeelle, että mistä kaikki nämä uudet äänet kuuluvat, vaan rauhoittui melkein samantien nukkumaan kiepille - ja välilläpä herra uinahti käytävälle ihmisten tukkeeksikin. Konnarikin tykästyi niin kovin pojuun ettei raaskinut ottaa siitä erillistä lemmikkimaksua, jee.

Ensimmäinen astutus tapahtui jo maanantaina 25.4. kun Cara oli selkeästi otollisella tuulella. Päätin pitää välissä päivän taukoa ja kokeilin astutusta uudelleen 27.4. ja jälleen onnisti. Molemmilla kerroilla koirat olivat kiltisti nalkissa 9 minuuttia. Kaksi kertaa riittää vallan mainiosti, pentuekoot uroksen puolella ovat ennenkin olleet hyvän kokoisia joten tuskin tarvitsee liian pientä pentuetta pelätä. Elinvoimaisuus kunniaan!

Pentuja odotellaan syntyväksi 26.6.2016 eli me jäädään täällä odottelemaan tiineyden ensimerkkejä. Caramel poistuu hiljalleen treenikuvioista ja kisakuvioista mammalomailemaan, ja keskityn kisaamaan Cicaron kanssa sillä aikaa. Caramel ihan itse päättikin jo että "mää oon niin rasgaana" ja puklautti jokunen tunti ensimmäisen astutuksen jälkeen aamuruokansa lattialle.

Huomenna palautan uroksen takaisin omistajalleen. Olen todella otettu, kun uroksen omistaja luotti koiransa melkein toiselle puolelle Suomea minun käsiini. Sain mahdollisuuden tutustua kaukana asustavaan urokseen kunnolla ja ajan kanssa ja nähdä sen käytöksen erilaisissa ympäristöissä. Olen niin iloinen että löysin tämän uroksen. Se on nappivalinta juuri Caralle ja pari täydentää toisiaan hienosti.

Tästä tämä jännä taas alkaa, vaikka tuntuu ettei viimeisimmästä pentueestakaan ole aikaa kuin tovi, vaikka siitä on jo kuudetta vuotta vierähtänyt. On melko nostalgista lueskella Sanin tiineydestä täältä blogista ja verrata sitä Caran mahdolliseen tiineyteen. Nyt vaan peukut pystyyn että koira olisi tiine. Tulee pitkät neljä viikkoa ennen kuin ensimerkit alkavat nostelemaan päätään.

Täältä voit seurata pentupuuhien etenemistä. Samaan aikaan Caran kanssa fiilistelee nyt Aurora, jolla on elämänsä ensimmäinen valeraskaus. Kyllä saa kettu kuulema hyvää hoivaa nyt!




20.4.2016

Blogilinkkibileet

Long time no link. Nyt tarjolla ilmaista mainostilaa, joten linkitelkeepähä blogejanne! Ulosrajattuna puhtaat lifestylet ja kissahepat ynnämuut kyl te tiiätte.


Jättäkää toki samalla palautetta mitä ootte tykänny lukea ehkä vähän agilitypainotteisemmaks käynyttä blogiamme. Ei oo mitää palautetta kuulunu pitkään aikaan mistään. Ois tosi nastaa tänk jyu komegeen!

16.4.2016

Neljä starttia

Kurkimäessä kisailtiin taas kaks starttia per koira. Sinänsä historialliset kisat että minun jännitys oli aivan nollassa. Ei tuntunu missään. Olin oikeestaan jopa vähän alivireessä itte. Ei tuntunut lainkaan siltä ku kisattas. Aivan ku ois treeneissä oltu. Eikä kyllä ollu sen kummempia tavoitteita, kunhan kisailtiin, tietysti mielessä menestys koska treeneissä oli taas kaikki sujunut hyvin.

Cicaron A-radalla koiralla oli ehkä liian korkea vire tai liikaa virtaa. Perjantaina olisi pitänyt liikuttaa rankemmin niin kuin jo viime kisoissa totesin. Sähläsi ylimääräistä. Toisaalta olin itse niin alivireessä että en oikein ohjannut satasella joten koira kiukutteli minulle varmasti siksikin. Kepit meni vasta kolmannella yrittämällä. Sijoitus 2/6, yliaikaa 1,93s ja ratavirheitä 10.

Cicaron B-radalla vire oli sopivampi sekä minulla että koiralla. Kepit menivät toisella yrittämällä, ja keinulla tapahtui jotakin. Ehkä liian kova vauhti, epäselvä ohjaaminen tai liian kova käskytyssana ja koira hyppäsi alas heti keinun alussa. Eli nyt kävi se mitä niissä yksissä treeneissä kävi. Himputin omituista. Ehkä koira säikähti sittenkin kun se niissä tuplanollakisoissa teki melko rivakat keinut? Tiedäpä taas. Cicaro oli ainoa joka teki tuloksen tällä radalla. Sijoitus 1/6, yliaikaa 1,55s ja ratavirheitä 10.

Caran C-rata oli ykkösten hyppärirata toisin päin käännettynä. Mitä ihmettä. Ja silti siinä tehtiin vain kaksi nollaa. Caralle vitonen kepeiltä, muuten ihan jepa rata. Sijoitus 3/5, yliaikaa 11,13s ja ratavirheitä 5.

Caran B-rata oli joidenkin mukaan jo melkein kolmosten tasoinen. Puomi-putki erottelu, A-putki erottelu ja vaikea keppikulma samalla radalla. Ja silti minun Caramelitoni teki muuten puhtaan radan mutta otti taas vitosen kepeiltä. Sijoitus 1/8, yliaikaa 3,34s ja ratavirheitä 5.



Molemmat koirat aloittivat kepit hienosti mutta eivät kestäneet loppuun saakka vaan lopettivat taas kepittelyn vikalla tai tokavikalla välillä. Notta tuota mitähä tekisin että saisin nämä suorittamaan kepit loppuun saakka kisatilanteessaki. Meinasin että alettas treenaamaan 6kpl kujakepeillä keppejä ns. kokonaisemmiksi. Jos oisin opettanu kepit näille alusta saakka heti kuja- tai vinokepeillä, nää varmaan suorittas ne paremmin alusta loppuun saakka keskeyttämättä. Ohjurikepeistä ei ainakaa hyviä tullu ja nyt siitä kärsitään kisoista toiseen. Mutta olipa meillä kivaa vaikka välillä iski turhautuma ku pitää joka radan olla aina kiinni kepeistä. Me tehtäs nollia about joka kisoissa jos kepit ei ois meidän kompastuskivi. Nyttenki saldona ois (taas) ollu triplanolla! Mut hei tää on elämää vaan ja ehkä me vielä joskus omataan varmat kepit!

Matskuu löytyy vaan Carasta ku Cicaron kisailun aikaan ei ollu vielä toveri paikalla kuvaamassa.

7.4.2016

Kohiseva kevät



Mitäs me mökkiläiset. Ei varmaan oo messevämpää mestaa vietellä aurinkoista vapaaputkea. Sinkosimme möksälle pariksi yöksi ihastelemaan kevättä, ja yömyöhällä paikalle saapuivat myös Manti ja vanhakunnon walesipoika Koda.

Käytiin retkeilemässä läheisessä saaressa makkaranpaistossa. Saaren ja niemen välillä on aina keväisin tosi sulaa, joten jokainen koira käväisi toteamassa ettei jäänreuna kestä näin keväänkorvalla. Koda ei ollut varma joten testasipa poika asian kolmesti. Vettähän tuossa välillä ei kesäisin ole kuin polveen saakka.

Viereinen kuvasarja osoittaa mediaviihteen arvon suhteessa koirien arvoon. Huudan ensimmäisessä kuvassa Mantille "ota ny äkkiä kuvia!!" ja vasta sarjan toisessa osassa suuntaan auttamaan kiipelissä olevia tyttöjä. Kolmannessa kuvassa valmistaudun vetämään likat niskanahkoista ylös hyisestä vedestä. Loppu hyvin kaikki hyvin ja pääasia että tilanne taltioitui muistikortille... eiku.

Kurankantoa kämppääni vähentääkseni trimmasin pitkästä aikaa koiria muualtaki ku tassuista. Lyhensin lisäks sekä etu- että takajalkojen koipikarvoja ja mahanalusia. Melkonen määrä lähti karvaa vaikka tuntui etten napsinu ku ihan vähäsen. Nyt on niin siistiä tyttöä sitten hetken.

Tavattiin 2,5h lenkin merkeissä Puno maanantaina. Puno on nelikuinen akitapoika. Likat ja Puno tulivat hyvin toimeen keskenään. Lenkillä saatiin jättiläinen seuraksemme, kun hiilenmusta nöffi hölkkäili luoksemme. Ei oikein ollut kiva tilanne kun nöffi oli liian vähäeleinen sitä kunnolla lukeakseni eikä se välittänyt perkeleistä eikä tömistelyistä. Menin sitten omien koirieni ja nöffin väliin. Omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut, meillä kolme pientä koiraa jotka olisivat äkkiä jauhelihaa jos moinen hirviö kävisi kimppuumme. Otin jättiä pannasta kiinni ja lähdin kuljettamaan pois päin omista koiristani samalla likkoja pois päin komentaen samalla kun kaverini otti pentunsa kiinni. Pian nöffin omistajat jo kutsuivat koiraansa luokseen. Sama koira on ennenkin lähtenyt rynnimään luoksemme, tosin vielä aiemmin se ei ollut tullut luokse saakka.

Puno
Agilityrintamalla näyttää kisaiselta. Huhtikuussa kisataan jopa kahdet kisat kouluttajan suosituksesta. Nyt kun on "putki päällä" niin kannattaisi kisata. Toisaalta meillä kisapäivät vaihtelevat, aina ei vain ole hyvä päivä, mutta ainakin nyt olisi teknisesti taas hetkellisesti suunnilleen joka asia hallinnassa. Koulutusohjaajakurssillekin kerkesin ilmoittautumaan ja aloin lukea ensimmäistä kurssille vaadittavista kirjoista.

VAROKAA HEIKKOJA JÄITÄ
on se aika vuodesta kun täytyy alkaa punnitsemaan, kannattaako jäälenkille sittenkään enää lähteä.

Näyttää pahalta, virtaakohan tuossa? Ehkäpä kierrän.
Liian vetistä, nyt täytyy varoa!
Saaren ostohälytyspalvelu "No ***tu hälytyyyyt!!1"
Koda-sedän kanssa saaren tutkiskelua
Vanhan koiran katseessa on viisautta.
Lauma <3
Nuotion äärellä.

"Äiti heti alas sieltä tai satutas ittes!!1 Kuka meidät sitten ruokkii!!"
"Jos et tule alas, niin minä tulen ylös."
"Hullu se on, täytyy se nyt myöntää. Paras lähteä hetipian."
Seuraa johtajaa.
... tai ole sitten vaan seuraamatta.

6.4.2016

Kasvattamisen olosuhteet



Puitteet, vaatimukset, resurssit - u name it. Mitä kaikkea tarvitaan että voi kasvattaa pentueen turvallisesti? Haluan kirjoittaa aiheesta vaikka olen kasvattanut vain yhden ainokaisen pentueen, jota en sitäkään täysin itsenäisesti vaan kahden muun perheenjäsenen kanssa. Olosuhteet ensimmäisen pentueen kasvattamiseen olivat viisi vuotta sitten varsin erilaiset nykytilanteeseen verrattuna. Pentue kasvoi tuolloin perheen keskellä omakotitalossa niin että joku oli aina kotona.

Nyt suunnittelen pentuetta yksin asuvana rivitalon päätyyn ja voi olla ettei yksikään lomaviikko osu kohdakkain pentueen kanssa jolloin sekä emo että pennut olisivat työpäivät joko yksin kotona tai silloin tällöin "kennelorjien" (ystävät, perhe) käsissä. Siispä lienee sanomattakin selvää että tällaisena pohtivaisena ihmisenä tämä kaikki mietityttää vielä monen vuoden mietinnänkin jälkeen.

Tila
On eri asia kasvattaa 25 neliön kerrostalossa kuudennessa kerroksessa paperiseinien sisässä kuin 150 neliön omakotitalossa omine pihoinensa ja kaukana naapureista. Kantava narttu tarvitsee rauhallisen tilan, johon sen tulee saada tutustua jo kantoajan lopussa. Synnyttämiseen se tarvitsee hiljaisen, suojaisan tilan jossa saa olla rauhassa muilta koirilta.

Miten minä takaan rauhallisen tilan emolle ja pennuille kun taloudessa on toinenkin koira? Miten emo suhtautuu toiseen koiraan ja antaako toinen koira rauhan emolle ja pennuille? Tilaa on mahdollista rajata niin että koirat eivät edes näe toisiaan. Ja se kaikkein olennaisin ehkä vielä, eli vuokraisännältä on oltava lupa pentueeseen - minä otin asian puheeksi jo heti kun edes aloin suunnitella pentuetta vakavemmin.

Aika
Lukematon määrä tunteja sopivan uroksen etsintään, uroksen tapaaminen, nartun tiineyden tarkkailu, synnytys, pentujen sosiaalistaminen ja kasvatus (johon lukeutuu kaikki pentujen hoito ja niiden kanssa toimiminen jotta ne tottuisivat käsittelyyn ennen uusiin koteihin luovuttamista), kotien huolellinen etsintä (jotta kasvattaja oppisi tuntemaan jokaisen pennun ja ne löytäisivät juuri oikean kodin itselleen), pentujen myynti-ilmoitusten väsääminen ja päivittäminen, lukuisille pentukyselijöille vastaaminen, kotiehdokkaiden tapaaminen, pentujen luovuttaminen... Ja jos jokin menee vikaan, pentujen kasvatus ilman emokoiran avustusta vähintään 8 viikon ikään saakka pentuja alussa parin tunnin välein ruokkien ja pitäen pennut lämpiminä. Varaemojärjestelmän kautta voi toki löytää sijaisemon pennuille, tai sitten ei.

Monet kasvattajat tekevät normaalia noin 38,15 tunnin työviikkoa eivätkä työskentele kotoa käsin, joten ajanhallintaa täytyy toden teolla miettiä kriittisesti ennen pentuetta. Teen itse kolmivuorotyötä, enkä ole töissäni aina edes tavoitettavissa, enkä todellakaan voi poistua töistä sormia napsauttamalla. Siispä varsinkin jos synnytys osuu töiden kanssa pahasti ristiin, tulee jonkun olla vahtimassa narttua koko ajan ja lienee sanomattakin selvää että synnytyksen alkamista tulee seurata kuin kuuta nousevaa. Onneksi voin vaikuttaa tuleviin työvuoroihin tekemällä esimerkiksi pitkiä vuoroja peräkkäin jotta saan pidemmät vapaajaksot niiden jälkeen. Näillä voin hieman pelata koiran synnytyksen ajankohdan suhteen. Onko kellään kokemusta Elisa Vahti -palvelusta?

Raha
Menoeriä on tietenkin sekä kiinteitä että ei-kiinteitä. Aletaan siitä että nartun vienti uroksen luokse (yleensä nimenomaan näin päin) voi maksaa joko bensoissa, junalipuissa tai lentolipuissa. Urokselle maksetaan tietenkin astutusmaksu ja palkkio pentueesta. Nartun tiineyttä voidaan seurata joko tiineysultralla tai -röntgenillä näin halutessaan, ja jotkut rokotuttavat nartun varmuuden vuoksi herpestä vastaan. Jos narttu on tiine, tulee pentulaatikon hankkiminen ajankohtaiseksi.

Kun pentue syntyy, moni asia voi mennä vikaan. Nartun poltot saattavat olla liian heikot, ensimmäinen (tai ainoa) syntyvä pentu liian suuri tai väärässä asennossa tai synnytys ei käynnisty välttämättä laisinkaan enimmäisaikaan mentäessä. Emo vaatii lisäruokintaa jo ennen pentujen syntymää ja imetysaikana. Pentueesta koituu myös suoria kuluja ruokinnan, madotuksen, eläinlääkärintarkastuksen ja sirutuksen kautta. Pennut saattavat myös sairastaa, jolloin epäsuorat kustannukset nostavat jälleen päätään. Kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa, jotkut kasvattajat antavat mukaan pentupakkauksen. Pentupakkaus on mielestäni ihana lisä uuteen kotiin.

Entäs jos emo ei hoidakaan pentujaan? Homma käy entistä kalliimmaksi. Jos ajatellaan että homma on edennyt jo synnytykseen saakka, siintää mielessä aina pelko siitä että narttu ei synnytä ilman eläinlääkärin apua. Keisarinleikkuu päivystysaikana on varsin kallista puuhaa joten tililtä täytyy löytyä rutkasti ylimääräistä. Jos narttu kuolee synnytyksessä, vieroksuu pentuja sektion jälkeen tai pentuja on todella paljon, voi kyseeseen tulla töistä poisjäänti, jolloin puhutaan jo tuhansien eurojen menetyksistä. Jos töistä ylipäänsä on mahdollista jäädä pois. Omassa tapauksessani se olisi hyvin vaikeaa. Jos todella tiukka tilanne tulisi, auttaisi tukiverkosto, josta lisää seuraavassa kappaleessa.

Tukiverkosto
Jos pentueen ja työssäkäynnin aikataulu ei mitenkään käy yksiin suunnitteluista ja aikatauluttamisista huolimatta, tai tulee yllättäviä menoja tai muita syitä miksi olisi hyvä saada joku hoitamaan pentuja joko hetkeksi tai pidemmäksikin aikaa, olisi hyvä olla tukiverkosto johon on nimettynä muutama sellainen henkilö jolle voi luottaa pentueen hoidon hetkellisesti. Pentueen sosiaalistamiseen, elämään totuttamiseen, kuvaamiseen ja muuhun toimintaan saattaa myös tarvita apukäsiä vaikka pentueen muuten voisi kasvattaa yksikseen. Minulla on tukiverkostossani äkkiseltään laskettuna ainakin 6 henkilöä lähialueella joille voisin luottaa pentueen hetkellisesti. Mielestäni se on riittävästi.

Jos taustalla ei ole kasvattajaa tukena auttamassa, on aina mahdollista kysellä tutuilta ja ystäväpiireistä apua pentueen kasvattamiseen liittyvissä asioissa. Mielestäni silti lähtökohtaisesti mikäli joku pentuetta kaavailee kasvattavansa, olisi jo emon ja pentujen edun mukaista että kasvattaja selviytyisi teoriassa ilman apukäsiä ja holhousta normaalin pentueen kasvattamisessa ja osaisi myös toimia ongelmatilanteissa. Tarvittaessa on kuitenkin osattava nöyrtyä ja kysyttävä neuvoa, varsinkin jos asiat eivät tunnu menevän niin kuin pitäisi.

Tietotaito
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta virheiltä ja haitoilta voi välttyä ottamalla riittävästi selvää asioista ennen kuin lähtee tuumasta toimeen. Jos mahdollista, avuksi voi pyytää kasvattajakaverin joko langan päähän tai jopa paikan päälle jos narttu vain tuntee henkilön. Kaikki ylimääräinen stressi tulisi minimoida tiineyden ja synnytyksen lähellä jotta pentue kehittyisi normaalisti ja emo ei hylkäisi pentuja. Ei siis ole suotavaa että vieras ihminen pölähtää pentulaatikon ääreen nartun synnyttäessä, eikä niin ikään hermoilevan kasvattajankaan mielentila ole sopiva synnyttävälle nartulle. Siksi kannattaa ehkä läpikäydä asioita riittävästi mielessään ja varautua mahdollisimman hyvin myös ongelmatilanteisiin jotta osaa sitten toimia tosipaikan tullen.

Tarvikkeet
Muistelen että vuonna 2011 meillä oli käytössämme pentuetta varten keittiövaaka, pyyhkeitä ja lehtiö kyninensä ja ell-numeroinensa - sekä tietenkin pentulaatikko johon vino pino vaihtoalusia. Pipetit, emonmaidonkorvikkeet, desiaineet, sakset, kertsihanskat, lämpöpussit sun muut eivät kuuluneet varusteluetteloon. Seuraavaa pentuetta varten nämä tosin tulevat kuulumaan luetteloon jo turvallisuuden tunteen luomisen vuoksi. Tärkein tarvike lienee kuitenkin rauhallinen, hermoilematon omistaja joka on nartulle paras tuki synnytyksessä ja joka luottaa että narttu hoitaa homman kotiin.