Koulutusohjaajan jatkokurssi

Nyt on jatkokouluttauduttu, jee. Olipa kiva kurssi. Ei edes kurssin vastaisena torstaina alkanut mahatauti laskenut tunnelmaa, vaikka yleistilaa se pariksi päiväksi laskikin. Olin hakemassa Cismetiä kotikotoa, ja siellähän se tauti alkoi eli yövyttiin sitten kotikotona kun ei viittiny lähteä tunniksi rattiinkaan oksentamaan. Ah ihanuutta. Uravalintoja, kuka haluaa saada töistä mahataudin ja kuka ei.

Perjantai kului pakkonärppien ruokaa ja kurssia valmistellessa. Kurssin alkuperäinen järjestäjä oli jo järkännyt kaiken valmiiksi kurssia varten, eli minä vain laitoin hallimme kurssikuntoon. Kolmen ceen kööri eli CCC oli mukana kurssilla ollen vuorotellen hallissa. Tytöt toki ootteli kiltisti sivussa mutta niin teki Cismekin hetken aikaa protestoituaan häkkiin joutumista. Välillä se tylsistyi uudelleen ja vinkui, mutta odottelin aina että se hiljenee hetkeksi. Ja eikun palkkaa turpavärkkiin. Välillä käytiin leikkimässä ja pisulenkillä. Isot tytöt pääs lauantaina melkein 4km juoksulenkillekin kun yksi kurssilaisista halusi juoksukaverin lenkilleen. Ensin likat protestoi ja katteli taakseen, eivät meinanneet suostua lähtemään vieraan mukaan lenkkeilemään. Oli ne kuulema porttien ulkopuolella viimein hyväksyny että mennään sitte. Autoon eivät meinanneet suostua menemään kans, koska äiti apua joku vie meidät pois. Hehee.



Lauantaita väritti vielä pisulenkillä kohdattu irtokoira, joka oli alle vuosikas yorkkimix. Omistajaa ei ensin näkynyt mailla ei halmeilla, ja nuori koira yritti epätoivoisesti ja viluissaan lähestyä meidän koirakööriämme. Jokaisella meistä oli vähintään kaksi koiraa hihnassa, joten ihmisen kättä väistävän pikkukoiran kiinni nappaaminen vilkkaan tien varressa osoittautui hankalaksi hommaksi. Saatiin pentu kiinni ja yksi meistä lähti viemään sitä minun autooni häkkiin, kun me muut jatkoimme eteenpäin siinä toivossa että löytäisimme omistajan.

Hetken kuluttua omistaja ilmestyikin - humalassa ja koiraansa takaisin ärjyen. Auton luona päätimme että emme anna koiraa takaisin omistajalle. Omistaja oli aggressiivinen, ja yritin sanoa että koiraa ei saa enää tässä vaiheessa rangaista. Omistaja olisi halunnut että vapautan koiran jotta hän testailee tuleeko koira nyt luokse. Huhhei... Sitten hän pyysi että voisimmeko pitää koiraa muutaman viikon ajan hoidossa tiloissamme. No emme tietenkään. Annoin kaksi vaihtoehtoa - joko hankit jonkun ystävän hakemaan koiran lähitunteina tai vien sen päivän päätteeksi löytäeläinsuojaan.

Omistajaa ei paljoa koira kiinnostanut, ja hän lähti pois paikalta. Otimme koiran loppukurssiksi halliimme lämpimään, koska se tärisi kylmästä. Se sai vettä, ruokaa ja huomiota. Se oli kurssin virallinen maskotti, ja illalla vein sen löytöeläinsuojaan.



Cismet joutui sunnuntaina odottamaan autossa pidemmän pätkän jossain vaiheessa. Se oli tuona aikana syönyt valjaat päältänsä (tai no rikkonut) ja silputtanut makuualustan. Onneks tilasin makuualustoja lisää. Pennun tuholista vaan jatkuu ja jatkuu... Miks se kotikotona silputtaa vaan pahvia ja puuta. Okei, kasan pantoja ja hihnoja ja pari mattoa se on sielläkin silputtanut. Hyvin herkästi tylsistyvää sorttia on neiti! Sitä sanottiin kurssilla karjakoiraksi ja sittemmin aussiksi. Cica ja Cara sai toimia demokoirina saksalaisen ja pyöräytyksen esittelyssä sunnuntaina. Kurssin lopuksi tehtiin vielä porukassa fysiikkatreenit ohjaajille, eli eipä hengästymiseltä ja hikoilulta vältytty sittenkään. Kurssitehtävän palauttamista vaille valmis setti.




Tytöt muisti jo unohdetun harrastuksensa - pudotetaan takit ripustuslenksut rikkoen naulakosta, jotta päästään syömään lenkeiltä taskuihin unohtuneet namit. Inhoon ommella nuita lenksuja paikoilleen, ja jos taskut unohtuu takeista kiinni, niin koirat repii taskut rikki. Onneks oon muistanu jättää taskut auki niin ovat "vaan" rikkoneet lenksut. Kylläpä Meli siristeli silmiä kun toruin takkien tiputtelusta. Cica heilutteli häntää ja katto vähän vajaaälysen näkösenä että kiva ku tulit kotiin.

PSSST. Mitäs tahotte 350 lukijan kunniaksi - arvontaanko vaikka jotakin, vai haluatteko jonkun erikoispostauksen? Ehdotuksia otetaan vastaan ennen kuin 350 lukijaa täyttyy.

Rikkonaisia renksuja ja seuratakki, grrrr.

Viikkotreenissä tutustuimme normaalisti rataan jota emme tällä kertaa olleet saaneet tutustuttavaksi ennalta. Kun sopiva sotasuunnitelma radalle oli tehty, täytyi rata suunnitella nopeasti uudelleen - nyt jokainen este täytyi kiertää toiselta puolelta kuin oli suunnitellut. Eli käytännössä joka tekniikka meni uusiksi. Tekniikat oli hyvin hallinnassa.

Tehtiin onnistuneesti sellasia tekniikoita mitä ei normaalisti tuu käytettyä, kuten backlappia, leijeröintiä, sylkkäriä, poispäinkääntöä ja twistiä. Tekniikat sujuvat kuin vettä vaan, joten niitä pitäisi uskaltaa käyttää enemmän. Sitä vaan turtuu käyttämään aina niitä samoja tekniikoita, vaikka ne ei aina ees oo nopeimpia tai sujuvampia. Kumpikin koira teki pitkästä aikaa niin hienoa A:ta että apua. Ne puolistoppas aivan A:n alareunassa sekunnin sadasosaks ja jatko matkaa. Mulla on uusi sotasuunnitelma kontakteille, piti ihan kirjottaa itelle ylös johdonmukaisuuden vuoksi, että miten ohjaan kunkin kontaktiesteen. Keinu on selkeä, mutta A ja puomi tuottaa aina epäjohdonmukaisuuksia. Jospa ne nyt alkais sujua johdonmukasesti, kjähä.

PFFFF.