Agivalmennus

12.3. käytiin aamulla Tanja Kurikan agilityvalmennuksessa Cicaron kanssa, ja samalla ensimmäisessä agivalkassa ikuna. Treeniaikaa oli normaaliin viikkotreeniin nähden tuplasti (10min + 10min), joten Cicaro oli jo hieman väsynyt seuraavalla kierroksella. Toin ennen valmennusta esille että haluaisin saada vinkkejä Cicaron kuumumiseen kisatilanteissa.

Alkuun tehtiin fysiikkaharjoituksia ohjaajille: nopeita pyrähdyksiä ja jarrutuksia, nopeita suunnanmuutoksia, selkä- ja vatsalihasliikkeitä sekä nopeita valsseja suoralla. Ihanteellinen agilityohjaaja on fyysisesti tasapainoinen, sillä jos jossakin kohtaa kroppaa on heikko kohta, aivot säästelevät tätä aluetta tapaturman välttääkseen, eikä kroppa voi tällöin toimia täysillä.

Ohjaajan liikkuminen radalla mahdollisimman tehokkaasti on kiinni kolmesta tekijästä: nopeista kiihdytyksistä, jarrutuksista ja suunnanmuutoksista. Työ tehdään pääasiassa jaloilla ja lantiolla. Juostessa käsien pitäminen 90 asteen koukussa ja liikuttaminen lähellä vartaloa taskusta kasvojen kohdalle antaa parhaan nopeuden edetä radalla.




Mielenkiintoinen huomio oli se, että käytämme aivoistamme vain 2% kapasiteettia, kun harjoittelemme esim. uutta ohjauskuviota. Se on siksi niin hemmetin hidasta siinä vaiheessa. Kun treenaamme hyväntuulisena ja toistamme samaa liikesarjaa riittävästi, se tipahtaa tietoisen tekemisen alueelta automaation tasolle, ja kun valmentaja huutaa kesken radan että tee valssi, se tulee sieltä automaattisesti miettimättä. Silloin kyseessä on automaattinen toiminto, ja toiminto tapahtuu hyvin nopeasti koska sen suorittamiseen ei tarvita sen kummempia miettimisiä. 98%:sti radalla etenemisemme on tätä tällaista automaatiota. Jokaista liikettä radalla tulee siksi harjoitella niin paljon, että niistä tulee automaattisia. Toisto on kaiken avain, ja nimenomaan tietoinen toisto eikä se että liikkeitä nyt vaan tehdään kesken radan sen kummemmin miettimättä.

Valmennusrata

Cicaro oli valkassa hyvällä päällä ja toimi oikein näppärästi. Alkuun teimme focusharjoituksia, ja seuraavalla kierroksella katsoimme menoamme yleisesti. Radan alku oli pitkälti paikallaan ohjaamista, joten tässä kokeilimme Cicaron vauhdin hiipuessa tehoaskeleita. Tein korostuneen nopeita kiihdytyksiä kohti seuraavaa estettä vaikka esteet olivat hyvin lähellä toisiaan. Koiran vauhti ei hyytynyt ja se kiihdytti nopeasti esteeltä toiselle! Eron ns. "normaaliin ohjaamiseen" huomasi heti. Tätä hyödynnämme jatkossa ehdottomasti.

Toisella kierroksella keskityimme keppien aloitukseen. Kepeillä voin auttaa sitä kääntämällä hieman yläkroppaa sitä kohti, jotta se ymmärtää hakea paremmin aloitusvälin, ja antaa samalla tukea etummaisella kädelläni kuitenkin ohjaten sen kepeille taimmaisella kädellä. Valssissa voisin edelleen suorittaa valssin nopeammin loppuun eli en saa jäädä puolitiehen, tai valssi valuu.

Cicarolle toimii välistävedoilla käden avaaminen, sillä sitä se lukee hienosti. Cicaro muuttaa focustaan esteistä liiaksi ohjaajaan kuumuessaan. Tämä näkyy mm. kisasuorituksissa keppivaikeuksina ja yleisenä hermostuneisuutena ja sähläämisenä. Eihän ohjaajaa tapittava ja komentava koira voi suorittaa rataa. Yleisesti minulla on hyvä tyyli ohjata koiraa sekä tarkka ajoitus koiran vapautuksissa ja palkkaamisessa.

Estefocuspeli 1 Koira jätetään istumaan, ja kun koira katsoo estettä, se vapautetaan esteelle. Voi jatkaa yhden esteen jälkeen kahdella esteellä jne.

Estefocuspeli 2 Viedään namitarget askeleen päähän hypyltä hypyn siivekkeen taakse koiran kanssa, ja koira lähetetään esteelle. Kun koira on lukinnut esteen, käännytäänkin napakasti vastakkaiseen suuntaan. Koiran tulee suorittaa este vaikka ohjaajan liike muuttuu. Tätä voi vaikeuttaa lähettämällä koiraa esteelle kauempaa ja kääntymällä itse napakammin ja aikaisemmin vastakkaiseen suuntaan.

Estefocuspeli 3 Kävellään pienin askelin ja koiralle ei anneta käskyä edetä radalla ennen kuin se katsoo estettä, jolloin kiihdytetään vauhtia ja annetaan koiralle käsky edetä radalla. Jos koiran focus palaa liiaksi takaisin ohjaajaan, töpötetään jälleen ja odotetaan koiralta estefocusta.

Nuuskimispeli Koiralle heitetään nami maahan nuuskittavaksi kun se vilkaisee ohjaajaa - nuuskimisesta tehdään näin luvallista ja luvanvaraista toimintaa (vertaa käskystä haukkuminen). Koira nuuskii ikuisesti, jos sitä vain kielletään nuuskimasta. Se ei tiedä mitä toista toimintoa se sen sijaan suorittaisi, joten se on sille turhauttavaa jos aina vain passivoidaan ja kielletään. Miksi emme hyödyntäisi koiralle mielekästä vahvistetta? Leikitetäänhän koiria pallollakin koska se siitä tykkää. Haistelu saattaa tuntua ohjaajasta vaikealta ja epäkonkreettiselta ja vaikeasti hallittavalta tavalta palkata koira, joten siksi se mieluummin kielletään kokonaan.

Virepeli Koiralle opetetaan rauhoittava toiminto, jonka suorittamalla se saa jatkaa tehtäväänsä kuten radan suorittamista. Koira oppii näin säätelemään itse viretilaansa. Koira opetetaan esim. menemään maahan ja painamaan leuka maahan aina, kun sen viretila on liian korkea. Koira vapautetaan jatkamaan tehtäväänsä vasta kun se suorittaa tämän toiminnon rauhallisesti.

Muita huomioita:

• Nuorelle koiralle (Cismetiä ajatellen) kannattaa opettaa tulevaisuutta ajatellen poispäinkääntö ja vippaus. Kun se oppii varhain kääntymään ohjaajasta pois päin, siltä sujuvat jatkossa monet muutoin haastavat asiat

Ja eikun taas yrittämään sunnuntaina.