Velipojan hoodseilla

Savun ikioma pupu.

Keskiviikosta 22.3. alkaen oli lätkästy lomaa loppuviikoks joten oli selvää että lähetään Cismen kans Ylöjärvelle velipoikaa moikkaamaan. Keskiviikkona hain Cismetin viikkotreenien jälkeen kotikotoa ja jätin samalla omat likat hoitoon. Suunnattiin Kuopioon pakkaamaan (kyllä, kannatti jättää taas viime tinkaan) ja nukkumaan, jotta jaksettas herätä ajoissa klo 08:30 Tampereelle lähtevään junaan.

Torstaina matkattiin ruuhkabussissa juna-asemalle. Cismet oksensi töyssyisen kyydin takia bussiin, mutta junamatka sujui hienosti ensikertalaiselta. Cismu ei ensin olisi halunnut olla ahtaassa penkkivälissä vaan jäkitti itsensä hihna piukeana käytävälle. Myöhemmin neiti ymmärsi että penkkirivissä voi kyllä nukkua. Olimme Tampereella klo 11:15 aikoihin. Tsillasimme assalla 1,5 tuntia ennen kuin Jenny pääsi töistä meitä hakemaan.

Kisselle asemalla olo teki hyvää, se kun oli nyt viettänyt useamman kuukauden maaseudun rauhassa. Se otti tilanteen rauhallisesti ja katseli uteliaana ihmisvirtaa saaden paljon huomiota - ja siitähän Kisse tykkää. Kaikenlaiset ihmiset kävivät sitä tervehtimässä ja kaikki se otti avoimin mielin vastaan. Sille täysin uudelle äänimaailmalle se ei sanonut mitään, eikä se näyttänyt lainkaan stressaavan uutta tilannetta ja vilkasta ympäristöä. Oikein fiksu nuorineiti, teki kyllä vaikutuksen.

Savu ja Cismet näkivät toisensa viimeksi syksyllä. Nähdessään toisensa ne alkoivat hurjat painileikit ilman mitään pälyilyjä tai pöhinöitä. Käytiin melkein heti tekemässä kuvauslenkki metsässä, ja siellä vierähtikin parituntinen ihan huomaamatta. Kyllä pennut tykkäs, ja molemmat pysyivät hienosti matkassa.

Kisse moikkaili Jennyllä Lounaa ja Vekku-kania, ja tuumasin ennen reissuamme että Cismet varmaan syö Savu-veljen ikioman pupun. Kisse oli hämillään kun kani tuli sitä kohti. Miten epänormaali saaliseläin! Kiskis yritti näykätä kania, mutta olin tiikerinä tilanteessa ja näykkäisy ei osunut kaniin. Jatkoimme asteittaista tutustuttamista, ja koska kukaan ei ollut muistanut kertoa Vekulle sen olevan kani, tottui Kisse kaniin tosi nopeasti. Pian ne saivat olla keskenään vahdittuna, ja myöhemmin ne olivat vahingossa oven auettua keskenään vahtimattakin. Hupsis. Kani oli onneksi hengissä ja uskomme Kissen kanisosiaalisuuteen voimistui kertalaakista. Ei se sitä syö, eikä edes tapa.



Perjantaina huushollasin Jennyn töissäolon aikana. Käyttelin pyometrasta toipuvaa vilkasta Louna-neitiä ulkona, tutustutin Cismetiä edelleen kaniin ja käytin pennut tunnin mittaisella lenkillä metsässä ja pelloilla nappaillen ihan liikaa kuvia kasvateista upeassa kevätsäässä. Tein "katoamistempun" kertaalleen pentujen ottaessa minuun enemmän etäisyyttä. Naperot säntäilivät edestakaisin peltotietä kunnes tajusivat laittaa kirsunsa maahan ja nuuskia minne hävisin. Oli iloisia pupeloita kun lenkittäjä löytyi, eivätkä puppiduut enää jättäneet minua vahtimatta.

Puppiduut saivat nautiskella lähes kesäisestä säästä ulkotarhassa, jossa ne olivat tunnin verran. Illalla lämpes sauna ja saimme seuraksemme Janikan sekä Kisselle jo ennestään tutut tuttavuudet Theo-bc:n ja Kiki-porkin. Kisse tykästyi Theoon, ja koirat ottivat illalla kunnon painileikit. Sauna- ja lettuiltama venähtikin pitkälle pikkutunneille.



Me aamuihmiset (not) olimme luvanneet toisillemme, että lauantaina heräämme aikaisin laavulle makkaranpaistoon. Niin me ihme kyllä teimmekin, ja olimme jo 11 aikaan takaisin parituntiselta laavureissultamme. Laavureissulla pupelot saivat makkaraa palkaksi poseerauksistaan. Iltapäivällä ajelimme TAMSK:in hallille treenailemaan. Kisse suhtautui uuteen halliin rennosti ja leikkisästi.

Me leikittiin, tehtiin ohjaajafocusta kehittävää harjoitusta ja sivulletuloa pari kertaa. Sain vinkin ohjaajafocuksen harjoittelun suhteen, että palkkaisin Kissen heti uudelleen palkattuani sen jo yhdestä vilkaisusta minuun päin. Palkkaan sen siis uudelleen välittömästi ennen kuin se edes kerkeää vilkaista muualle. Näin saan sen kontaktiin pidemmäksi aikaa eikä se pääse epäonnistumaan vilkaisemalla muualle palkkausten välillä. Jos Cismet haahuili muualle, lähdin toiseen suuntaan ja palkkailin aina kun se otti kontaktia minuun. Se leikki tapansa mukaan raivokkaasti uudessa hallissa ja vieraiden ihmisten katsoessa sen tekemistä.



Paikallaoloa vahvistettiin ryhmätreenaamalla. Pidin Kissellä kaiken varalta hihnaa ryhmätreenien ajan, jottei se päässyt karkaamaan vahingossakaan toisten koirien luokse. Pari kertaa se nyki toisen koiran luokse, muuten se pysytteli minun luonani. Aloimme myös harjoitella taukokäytöstä taukomaton avulla, joten osaamme nyt hyvän opastuksen vuoksi harjoitella tätä taitoa myös kotioloissa. Oikein tehokas vartti oli, kiitos vielä hurjasti treeniseuralle!



Sunnuntaina kävästiin mätsäreissä jälleen Kisselle uudessa hallissa. Se odotti kevythäkissä ensimmäistä kertaa ikinä. Onneks häkkiseurana oli jo kokenut häkissä odottelija, Savu. Kisse otti uuden hallin jälleen rennosti, tosin jonkinlaista jäykkyyttä sen olemuksessa näkyi parikehässä. Nauhakehässä se oli jo kuin toinen koira, ja se esiintyi varsin innokkaasti etuosan keventyessä välillä hieman liikaa. Se sijoittui jälleen SIN1 sijoille, tuomari tykkäsi siitä ihan hirmuisesti eikä ollut uskoa Kissen olevan poromix. Neiti korkkasi ensimmäisen BIS-kehänsä intoillen hieman juostessa, mutta se seisoi mielettömän hyvin. BIS5 oli lopullinen sijoitus, ei lainkaan höpsömmin ole tämä neidin mätsäriura lähtenyt käyntiin. Savu esiintyi myös oikein näppärästi mutta ei sijoittunut tällä kertaa.



Illan tullen lähdimme junalla takaisin Kuopioon. Asemalla oli jo viikonlopun väsyttämä pentu. Junaan päästyämme Cisme alkoi nukkumispuuhiin välittömästi puoliksi penkin alla kiepillä torkkuen. Konnari kommentoi että taitaa karvajalkaa vähän väsyttää, kun Kisse ei hievahtanutkaan konnarin käydessä luonamme. Kisse heräsi kotimatkalla vain pari kertaa, ja perillä Kuopiossa se piti herättää väkisin poistumaan junasta. Se kerkesi oville astellessamme loikkaamaan penkeille kiepille kaksi kertaa uniaan jatkamaan. Kyllä oli kanssamatkustajilla hauskaa. Väsynyt pentu joutui vielä juoksemaan junalta bussille, joita kulki iltamyöhällä enää tunnin välein. Juoksimme painavat laukut mukanamme 7 minuuttia bussille, ja kerkesimme juuri ja juuri. Pentu ei oksentanut tällä kertaa bussiin ja kämpillä se leikki hetken lelulla ja alkoi sitten uudelleen unille.



Jennylle ja Savulle vielä tosi iso kiitos kun saimme majailla tapamme mukaan hyvin aktiivisen viikonlopun teidän nurkissanne. Aina yhtä kivoja ja antoisia reissuja! Savulla on ihan loistava, aktiivinen ja rakastava koti ja sille sopiva omistaja. Kiitos kun olet pitänyt Savusta hyvää huolta <3



Kyllä saan olla ylpeä, että on näin täysjärkisiä kasvatteja. Arjessa helppoja koiria, jotka on helppo ottaa iästään huolimatta mukaan pitkällekin reissulle. Eikä harrastuksissa tarvitse tuskailla puuttuvaa moottoria, sillä ytyä löytyy. Hyvältä näyttää siis, ja tulevaisuus näyttää mitä näistä pennuista lopulta kasvaa - ja kauanko minä näitä vielä jaksan pennuiksi kutsua, hoho. Siitä huolimatta että Cismet ei asu luonani ja viimeisimmästä kerrasta kun se oli hoidossa minulla vierähti taas pitkä aika, se käyttäytyi kanssani tosi fiksusti ja työskenteli minulle motivoituneesti uusissa halleissa ja esiintyi mätsäreissä superisti toisista koirista välittämättä vaikka emme ole harjoitelleet mätsijuttuja kuin muutaman hassun kerran! Ihan huikee hurtta!



Aamulla kävimme koirapuistossa leikkimässä 6kk ikäisen kultsipennun kanssa. Paimen lämpesi tapansa mukaan noutajan höösäykselle ja painileikeille vähän hitaasti, mutta lämpesi kuitenkin. Kävimme vielä 30min treenailemassa hallilla ja vein sitten Kissen lepäilemään maaseudun rauhaan. Omilla tytöillä oli jo ikävä. Ihkaoikea susi oli juossut tuoreista jäljistä päätellen lujaa siinä kotikodin lenkkireitillä, ilmeisesti koiralaumaamme karkuun. Ensimmäinen ja toivottavasti viimenen kerta kun susi uskaltautuu todistettavasti 100m päähän talosta. Jäljet olivat valtavat, eikä lähistöllä ole (isoja) koiria laisinkaan, ja 4 tassunjäljen jälkeen väli seuraavaan tassusarjaan oli yli 2m pitkä.


Seuraavaksi noin tuhatsataviiskymmentäseittemän kuvaa. Turha ees sanoa että tein jo näissä ronskia karsintaa, koska ette te sitä kuitenkaan uskos.

Steissikoira.

Tampereen steissillä katupölyssä.

Kamera ei tunne koon konstanssia osa 94342.

Kummalla on isompi askel hä?

Kanin kaveri.

Tässä olen. Kerro?

Aktiivisuus-harjoitus.

Pahemmalta ei vois koira näyttää.

Jätäs ny vähä mullekki...

Veljen kanssa kakkaa syömässä. Oujee.

Grrrrr <3

Kaks pystykorvaa.

Silmät sirrillään onnesta soikeena.

Mitä sää sielä makkaat?

Grrrrrrr <3

Sievä itse.

Komistus itse.

EIKÖ MENE JAKELUUN, EIKÖ

Sama lelu jolla Savu leikki kentällä ennen luovutusta. Pitäs tehä siitäki ennen-jälkeen kuva. Ja yks kulmakarva-Kalle selkeesti valittaa suureen ääneen kun veli rääkkää.

Eläpä hoppuile, se oli minun lelu!

Miks se on aina minun koira joka on yltä päältä ravassa.

Mitä mutaisempi, sen onnellisempi.

Virrrne.

Onneks veli ymmärtää näitten jahtileikkien päälle.

Tavu! Ihan on Caran ilme.

Tyypit venähti sitten viime etelän reissun.

Parikehän jälkeen naurattaa.

Häkissä opeteltiin olemaan rauhassa.

No hemmetti, leikitään!

Likan eka BIS-kokemus.

Vakavaa touhua.

Hehe kiusallani voitin nää kaikki että saat
raahaa nää selkä vääränä Kuopioon.

Hemmetin noutajamikälie, mää sulle näytän!

Juniksella.

Väsynyt matkailija.