Koiraveljeni Savu

Käväisimme Ylöjärvellä kesälomareissulla. Nappasin mukaan omat nassut plus Kissen. Meinattiin ensin että kuljetaan junalla, mutta silloin mukaan olisi voinut ottaa vain Kissen. Vaikka kaikki kolme käyttäytyisivät kiltisti junamatkalla, on paikasta toiseen siirtyminen kolmen koiran ja kantamusten kanssa - junan tilanpuutteesta puhumattakaan - hieman hermoja repivää. Siispä koirat auton kyytiin ja matkaan.

Kaarroin koiramobiilini Ylöjärvelle iltamissa, joten ensimmäisenä ohjelmistossa oli lähinnä nukkua ja odottaa seuraavan päivän ohjelmistossa olevia Kissen luustokuvauksia. Kissen luustokuvien tuloksista onkin ihan oma postauksensa. Seuraavana päivänä luustokuvien jälkeen annoimme Kissen lepäillä muutaman tunnin ja suuntasimme sitten rannalle piknikille. Koirat jaksoivat juoksennella välillä järvessä kahlaillen varmaan pari tuntia. Valitsimme piknik-paikaksemme tyynen ja suojaisan poukaman, sillä tuulinen keli teki osan rannasta todella aallokkoiseksi. Kuvia kertyi aika lailla.



31.5. pidimme höntsäilypäivän ja 1.6. suuntasimme Riuttaskorpeen muutaman kilometrin mittaiselle vaellukselle Hannan, Supin ja Aurin kanssa. Kolmen koiran kanssa puolirikkinäisten pitkospuiden tallaaminen ja risukossa talsiminen oli mielenkiintoinen kokemus. Voi kun koirat voisivat olla aina irti. Keli suosi, ja Suomen kuiva kausi teki terää normaalisti märälle reitille. Ei kastuneet kengät, joskin vaelluskengät olisivat sietäneet kosteampaakin polkua. Kisse-neiti oli oikein mallikelpoinen vaelluskaveri. Tulee vaan puuhattua Kissen kanssa niin vähän, että siihen ei oikein ole samanlaista "tatsia" ja tuntumaa kuin omiin koiriin on. Pitäisi napata se joskus mukaani kaupunkiin, nyt kun se on oppinut kotona pysymisen salat sun muut kotopuolessa.

Päätimme, että Suomen suvi on niin lämmin, että nukuimme yhden yön teltassa talon vierusnurmikolla. Telttaan mukaan pääsivät etuoikeutetusti pienimmät ja vanhimmat, Kips ja Karps. Likat nukkuivat teltassa kuin vanhat tekijät. Aamuyöstä siirryimme sisätiloihin nukkumaan, kun koirat alkoivat vahtia ulkona töihin lähteviä ihmisiä ja olipa minulla aika kylmäkin yön jäljiltä kesämakuupussineni. Lämmin sänky siis houkutteli.

2.6. käväisimme hiekkamontuilla. Koirat olivat paahteessa niin laiskoja, että kovin vauhdikkaita kuvia ei tuolta kuvausreissulta jäänyt saaliiksi. Jonkun yli lentävän linnun perään ne jaksoivat hieman suunnata ja siinä se.

Kissen matkapahoinvointi on selvästi helpottamaan päin. Carallakin se helpotti noin kahden vuoden iässä. Kisse matkusteli Jyväskylän seudulle saakka ihan ilman oksenteluja, ja pysähdyimme Jyväskylässä syömään jäätelön. Ylöjärvellä perillä kohteessa Kisse oli kuitenkin oksentanut lähinnä kasan ruohoa. Loppumatka Jyväskylän jälkeen olikin huomattavasti töyssyisempi.

Juuri pienet, mutkaiset ja mäkiset tiet ovat pahimpia tuon purjoilijan mielestä. Kotimatkalla Kisse ei oksentanut lainkaan. Kisselle on kuitenkin jäänyt samalla tapaa hieman negatiivinen mielikuva autoilusta kuin Carallekin on. Ne kyllä hyppäävät kyytiin mutta eivät samalla tapaa varmista matkaan pääsemistään kuin autoon ensimmäisenä singahtavat Sani ja Cicaro. Ajokilometrejä kertyi tuolla reissulla useampi sata, mutta kyllä siinä on ihan erilainen reissutuntuma kun ajelee kesäkelissa omalla autolla koirat messissä versus istuisi siellä hikisessä junassa.

Teen hieman myöhemmin oman postauksensa kotimatkalta, kun pysähdyimme tapaamaan Luna-siskoa ja Rocky-iskää Saakoskella. Täytyy ensin järkätä hieman aikaa kuvien kässäykseen tuolta osin.

Alla aukeaa lisää kuvia reissusta, joten click and keeeep scrolling.