tag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post5256819037829799114..comments2024-02-26T08:13:40.624+02:00Comments on Paimenlauma: Koiran arkuusPaimenlaumahttp://www.blogger.com/profile/00968384194514977852noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-667120425266942922015-07-12T00:28:37.882+03:002015-07-12T00:28:37.882+03:00Kiitos Leena tästä blogikirjoituksesta. Oli tosi m...Kiitos Leena tästä blogikirjoituksesta. Oli tosi monipuolisesti pohdittu aihetta ja tästä sai paljon ideoita :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-70056641539922480472015-03-04T17:02:38.004+02:002015-03-04T17:02:38.004+02:00Eipä aran koiran kanssa auta ku pysyä ite kannusta...Eipä aran koiran kanssa auta ku pysyä ite kannustavana ja johdonmukaisena ja viedä koira vain sellaisiin tilanteisiin joihin se on valmis.Paimenlaumahttps://www.blogger.com/profile/00968384194514977852noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-68568599424319719362015-03-04T12:26:19.155+02:002015-03-04T12:26:19.155+02:00Nämä kirjoitukset pistivät minutkin ajattelamaan, ...Nämä kirjoitukset pistivät minutkin ajattelamaan, ja hyvä niin. Minullakin on arka koira. Tyttö on nyt 4v2kk Koirani käyttäytyi jo pentuna minusta oudosti......minulla oli tuolloin 10-vuotias leikattu uros, samaa rotua. Pentu ei ollut ollenkaan kiinnostunut lajitoveristaan, jota ihmettelin...noh.....viittasin rukkasella......noh....aikaa meni hieman. Kävimme kylässä jossa oli toisia koiria...koirani alkoi näykkiä niitä ja selvästi ei halunut ollatoiset koirien kanssa. Kävimme kahdella arkitottelevaisuus kurssilla yhteensä 4kertaa/kurssi yhteeensä 8kertaa 1h/kurssi...kummallakaan kurssilla koirani ei vaan tehnyt oikeastaan yhtään mitään.....jätin kurssit ja keskityn näyttelyyn. Siinä tuli terveydellisistä syistä yli vuoden tauko ja koirani oli tällä välin muuttunut aremmasta aremmaksi. Monikaaan ihminen ei tajua, että aran koiran kanssa eläminen ei ole helppoa.<br />Näyttelyissä/mätsäreissä en kuitenkaan ole koirani häntää nähnyt jalkojenvälissä?! En sitten tiedä, että huomasiko kasvattaja, että tämä koira on arka.....kun oli ensin valinut kysesisen koiran itselleen ja myöhemmin ottikin toisen?!!! Koirani on kotona oman väen kanssa OK, mutta toisaalla selvästi tressaantunut. Vinkkejä otan mielelläni vastaan miten meidän olisi nyt paras toimia.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-7361484177390089552013-07-18T18:18:54.941+03:002013-07-18T18:18:54.941+03:00jatkoa edelliseen...
Uskon, tai haluan uskoa, että...jatkoa edelliseen...<br />Uskon, tai haluan uskoa, että jokainen koira saadaan motivoitumaan jollakin tavalla. Toiselle käyvät perusnappulat, toiselle vain siankielipalat ja kanaherkut ja toiselle kelpaa motivaattoriksi riehakas leikki yhdessä omistajan kanssa. Jotkut koirat motivoituvat myös itse tekemisestä ja sen tuomasta ilosta, esmes jotkut paimenkoirat, jotka rakastavat tekemistä ja liikkumista itsessään. Koetapa valikoida esmes juustoa, kanaa ja muuta erilaista namia taskuun, josta saat namit helposti esille. Ota lenkille uusi asenne, leikitte niin paljon kuin kerkeätte lenkin aikana, ja ette stressaa yhtikäs mistään mitään! Pidätte hauskaa, palkkaat ja kehut koiraa sen jokaisesta aloitteesta, esim. siitä että se nuuhkii jotakin lenkillä. Älä paineista sitä liikaa äläkä vaadi siltä muuta kuin sitä, että se tekee itse omia valintojaan, ihan niitä pieniä nuuhkimpa-tuota-esinettä-maassa -valintojakin, joista se saa hirmuisesti kiitosta. Näin sen itseluottamus kasvaa, ja se reipastuu. Kuulostaa siltä, että koirasi itsetunto ei ole kohdallaan. Auroran kanssa teimme juuri tällaisia lenkkejä, eli pidimme lenkeillä hauskaa ja Aurora sai kehut kaikesta mitä se teki, ja jos se reagoi väärin eli pelkäsi jotakin, en huomioinut sitä. Seisahduin aloilleni samantien, olin rauhassa ja passiivisena ja annoin Auroran rauhoittua. Ainoa paikka, missä en tehnyt tätä että itse seisahduin ja passivoiduin, oli kun ylitimme suojatietä... luonnollisesti, hah. En torunut, jos Aurora pelkäsi, vaan en antanut siitä mitään palautetta. Näin se oppi, ettei ympäristö muutu mihinkään suuntaan, jos se reagoi pelkäämällä. Lähdimme Auroran kanssa siitä tilanteesta, että se kulki lenkeillä läähättäen ja vetäen häntä koipien välissä. Muutaman kuukauden kuluttua se jo kulki häntä pystyssä ja jopa LEIKKI. Se leikki silkasta leikkimisen riemusta, ja leikkiminen ruokki sen rentoutumista lenkeillä! <br /><br />Koirasi ei siis ole missään nimessä tullut tiensä päähän. Sillä on vielä aikaa oppia, että maailma on kiva paikka elää. Se vaan vaatii sinulta hurjasti työtä ja todella hyviä hermoja. Koiran toruminen sen stressatessa tai pelätessä pahentaa tilannetta aina kahdella harppauksella. Kun stressi ja pelko poistuvat, koira voi vasta silloin ottaa sinun pyyntösi vastaan ja motivoitua niistä nameista, kehuista ja leluista. Se ei yksinkertaisesti kykene tekemään agilityradalla mitään, jos se pelkää tai on todella epävarma itsestään. Siksi peruspohja kuntoon ensin normaaleilla lenkeillä ja esmes itsenäisellä tokoilulla, ennen kuin vaadit siltä liikaa. Ja ota ihmeessä koko perhe apuun, myös lapset. Pyydä lasten lähestyä koiraa rauhallisemmin ja antaa sille omaa rauhaa. Luo myös lasten ja koiran välille hyviä kokemuksia esim. yhteisen harjaustuokion tai tempputuokion avulla. Ja luokaa yhdessä yhteiset säännöt perheeseenne; koira ahdistuu paljon, jos perheessä toinen toruu ja toinen kehuu samasta asiasta. <br /><br />Toivottavasti älyät tämän vastaukseni täältä, tästä kun ei mitään ilmoitusta tule sinulle. Olisi mukava, jos voisin jotenkin auttaa tilanteessasi, sillä itsekin uskoin Auroran olevan loppuelämänsä yhtä vaikea kuin se joskus oli.<br />Paimenlaumahttps://www.blogger.com/profile/00968384194514977852noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-73221908361141613812013-07-18T18:18:29.220+03:002013-07-18T18:18:29.220+03:00Anonyymi, vaikea sanoa kun koiraa ei ole nähnyt, m...Anonyymi, vaikea sanoa kun koiraa ei ole nähnyt, mutta kuulostaa siltä, että se on pehmeä ympäristöä kohtaan, eli se on herkkä reagoimaan erilaisille ärsykkeille. Kuinkas koira käyttäytyy esimerkiksi koulutustilanteissa, näyristeleekö, motivoituuko hyvin, innostuuko herkästi vai onko koko ajan vähän off-vaihteella?<br /><br />Saikohan koira tarpeeksi rauhaa pentuaikana, kun on kouluikäisiä lapsia talossa? Onko sille sattunut koskaan mitään ikävää tietyissä tilanteissa? Kuinkas sterkkaus vaikutti koiraan, oletko huomannut millaisia muutoksia, että oliko samanlainen ennen ja jälkeen sterkkauksen vai muuttuiko jotain? Kuinkas kovaa koulutusta koiraan on käytetty? Liian kova koulutus liian herkälle koiralle saattaa vaikuttaa niin, että koira sulkeutuu ja alkaa pelkäämään. Tuo on kyllä jännä, että se menee niin usein sängyn alle piiloon. Kipuja sillä ilmeisesti ei ole, jos eläinlääkärit eivät ole mitään löytäneet? Reagoikos koirasi ääniin, ihmisiin, koiriin ja muihin ärsykkeisiin yhtä kovasti? Mihin eniten, mihin vähiten?<br /><br />Jos koirasi on tottunut toisiin koiriin pennusta saakka, ja silti aikuisena niitä pelkää, niin luulisin että se joutuu ottamaan liikaa vastuuta toisia koiria kohdatessaan, ja ei herkkänä kestä sitä, vaan vaihtaa mieluummin puolustuskannalle, jotta saa tilanteen hallittua ja ratkaistua mieluummin niin. Kuinka kohtaatte toiset koirat? Annatko koirasi mennä suoraan tekemään tuttavuutta edellä, vaaditko kontaktin, väistättekö koira turvallisesti sinun ja toisen koiran välissä...?<br /><br />Tarpeiden tekeminen on sellainen asia, että jokainen koira hoitaa sen hieman omalla tavallaan. Meiltä löytyy yksi koira, joka tekee melkein välittömästi ulos päästyään tarpeensa, ja yksi panttari, joka ei välttämättä tee koko lenkin aikana ollenkaan ja vinkuu takaisin ulos sisälle päästyään. Voi auttaa, ettet itse kerää paineita ja kyttäile ja vaadi koiraa tekemään tarpeitaan, vaan annat sen hoitaa homman itse kaikessa rauhassa. Etsit otollisen alueen, ja annat koiralle riittävästi tilaa esmes pitkän hihnan avulla, sillä jotkut koirat eivät suostu tekemään tarpeitaan kuin pitkälle pöpelikköön. Ja jos mahdollista, valitkaa joku vakiopaikka jossa käytte tarpeiden teossa. Kun alueella on ennestään koiran omia jätöksiä, se tekee sinne herkemmin myös seuraavan kerran. <br /><br />Mitenkäs tuo stressaaminen ilmenee? Läähättääkö, kulkeeko arastellen, säikkyykö, meneekö lukkoon, käykö ylikierroksilla? Paimenlaumahttps://www.blogger.com/profile/00968384194514977852noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-27759018371764812282013-07-17T09:44:07.294+03:002013-07-17T09:44:07.294+03:00Meillä on 4v bordercollien ja lapinkoiran risteyty...Meillä on 4v bordercollien ja lapinkoiran risteytys leikattu narttu, jonka käytös muuttui vuoden sisällä enemmän aremmaksi kuin aikaisemmin. Pentuna pissi alleen uusissa tilanteissa, jätettiin huomiotta pissit ni ei pissi enää isompana. Eläinlääkärit eivät ole löytäneet vielä koirasta vikaa, tutkimukset jatkuu. Meijän koira ei osaa puolustaa ruokakuppiaan ees kissoilta vaan väistyy jos kissa menee lähelle, siks koiramme syö suljetussa huoneessa. En ole koskaan kuullut koiramme haukkuvan tai edes murisevan. Toisen koiran nähdessään nostaa kaikki selkäkarvansa pystyyn, joten vaihdamme suosiolla tientoiselle puolelle. Tottunut pennusta asti toisiin koiriin, käyty pentukursseilla ja ainut koira jolle ei nosta karvoja pystyyn on vanhempieni dobermanni 6v. leikattu uros. Kaverini pentukoira oli niin pelottava, että koiramme piiloutui sängyn alle. Asunut ikänsä lapsiperheessä, meillä kouluikäisiä 2 tyttöä. Jos tytöt korottaa hieman ääntään esim. leikkiessään omassa huoneessaan niin koiramme menee piiloon sängyn alle, muutenkin esillä olon on vain keittiön pöydän alla, tai sohvan takana ja esille saa houkutella. Asumme rivitalossa jossa on iso aidattu takapiha, tarpeitten tekemiseen menee tosi kauan ku vain pyörii eikä löydä muka paikkaa ja tämä sama lenkillä, saattaa 5km lenkillä vasta loppuvaiheessa tehä tarpeensa. Aktivointileluja ollaan kokeiltu, ei kiinnostu. Agilityn alkeiskurssilla käytiin eka syksyllä ja toisen kerran keväällä, yhteensä 12 kertaa. Stressaa esteitä ja uusia ihmisiä, joten ei ruvennut yhteistyöhön ja eikä namit kiinnosta. Käytiin 2 kertaa jopa yksityistunneilla mutta ei ruvennut yhteisyöhön, vaikka kuinka koitettiin kannustaa. Kouluttaja ihmetteli tuota meijän koiraa ja sano ettei ole koskaan aijemmin nähnyt vastaavaa tai noin arkaa koiraa. JOTEN TÄSSÄ KOIRASSA ON HAASTETTA, JA MIETIMME ONKO KOIRA TULLUT JO TIENSÄ PÄÄHÄN?? -M.H-Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-73838341123721392592013-05-12T20:22:07.879+03:002013-05-12T20:22:07.879+03:00Ahh, kun olisi itsekin ajatellut näin laajasti Kod...Ahh, kun olisi itsekin ajatellut näin laajasti Kodan ollessa noin nuori. Hyvä siitä Aasta tulee (ja on jo!). Itsetunto on yllättävän helposti parannettavissa, vaikka vaatii kyllä hermoja. <br /><br />Varsinki ku tietää mite erilaisia luonteita tää teiä koko lauma on täynnä ni hyvää tasapainottelua vaatii!<br /><br />Hyviä lainauksia, miljoona uutta syytä keksin sille, miten oon pilannu tuon koiran :DD Mutta sitäpä on turha enää angstata, ainut mikä mietityttää on se, että jos koira on luonteeltaan tuommone arka ja epävarma ni ei kai se siitä mikskää kokonaan muutu? <br /><br />Tai siis aina voi edetä, mutta muuten yhtä herkkä takapakeillekin toisaalta. Jännä tämä koirankin psyyke!<br /><br /><br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-70814950420411078262013-05-11T20:29:28.621+03:002013-05-11T20:29:28.621+03:00Teksti kuullostaa tosi tutulta, koska omistan myös...Teksti kuullostaa tosi tutulta, koska omistan myös aran koiran joka oli pentuna sosiaalinen. Kun ikää tuli lisää, Emmi alkoi stressaamaan esim. näyttelyissä ja mätsäreissä tosi paljon, joten saatoi jopa alkaa haukkua tuomarille tai näyttää hampaita. Pidin pitkän tauon ennen kuin uskaltauduin uudestaan mätsäriin ja silloin Emmi oikein tärisi ja oli tosi stressaantunut mutta namien avulla ja rauhallisella rapsutuksilla antoi tuomarin tarkastaa itsensä. Siitä lähtien ollaan käyty mätsäreissä niin että sanon aina tuomarille että antaa namia, koska on arka ja nykyään antaakin paljon paremmin tarkastaa itsensä vaikka luimuilee ja kyyristeleekin. Muualla kun mätsäreissä Emmi ei anna ilman namia kenenkään vieraan koskea, lähtee aina karkuun tai alkaa haukkua, myös joskus kaduilla alkaa haukkua pelottavan näköisille ihmisille. Ihmisten lisäksi Emmiä pelottaa todella paljon esim. imurit, ruohonleikkurit ja raketit mikä saa sen vatsan menemään sekaisin, läähättämään ja tärisemään. Myös autoilu on alkanut pelottamaan Emmiä tosi paljon ei suostu millään tulemaan autoon ilman taistelua vaikka ei voi siellä pahoin ja saa siellä nameja. Mitään traumoja ei siis koskaan ole tullut joten en keksi yhtään mistä tuo johtuu koska sosiaalistin kyllä Emmiä kun oli pentu. Ainoastaan selityksen keksin sille miksi Emmi pelkää koiria koska pentuna yksi koira hyökkäsi kimppuun. Joo, aran koiran kanssa eläminen ei tosiaan ole aina helppoa, olisin tosi onnellinen vaan siitäkin jos voisin kulkea just rapussa ihmisten ohi ilman että E alkaisi haukkua tai jos antaisi tuntemattomien silittää itseään..emmihttps://www.blogger.com/profile/08597849240687659418noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8668742715111937886.post-16671512028900614292013-05-11T20:14:36.424+03:002013-05-11T20:14:36.424+03:00Kiitos tästä! :) Ensimmäinen koirani oli meille tu...Kiitos tästä! :) Ensimmäinen koirani oli meille tullessaan aikuinen ja arka. Nykyään on paljon itsevarmempi, varmasti perheen ja ympäristön vaihdos auttoi. Kun koiralle tuli parempi itsetunto, arkuus alkoi kadota. <br />Toinen koirani on ollut minulla pennusta asti, ja on melko arka. Itellä on samanlaisia ajatuksia kun tässä tekstissä, ja sain vähän lisääkin ajateltavaa :) Itseä harmittaa kun olen antanut tuon nuoremman koiran kasvaa araksi meillä. Toisaalta rotukin vaikuttaa, mutta silti ajattelen, olisiko koirasta tullut niin arka jonkun muun kasvattamana.Minttuhttps://www.blogger.com/profile/13646618211755398809noreply@blogger.com