Mitäs me pesäkolon etsiskelijät. Edelleen stressin ja paineen alaisena etsiskellään lauman kanssa kämppää, joka pitäisi jo olla löydetty kahden viikon kuluttua. Tuhanteen paikkaan laitettu asunnonhakuilmoitus, soitan joka ikinen päivä johonkin kämppäilmoitukseen ja kyttään tiettyjä asuntosivustoja sopivan kämpän toivossa parin tunnin välein (tästä kertonee se, että olen soittanut jo kahteen kämppään niin, ettei ilmoitus kerennyt olla netissä kuin muutaman minuutin...) Neuroottisesta etsinnästä huolimatta ei kämppää ole irronnut. Lehdet karjuu että nyt on mahdotonta saada kämppää tuolta kaupungista X ja on paha asuntopula ja ei oo enää mitään toivoa.
No aijjaa. Enpä ollu vielä huomannu.
Ja totta kai noin puolet vaihtoehdoista rajautuu suoraan pois koirien takia. "Ei lemmikkejä. "Lemmikit kielletty" ovat uusin kirosana. Asunnonhakijoita on varovaisen arvioni mukaan satoja, ja saatavilla olevia kämppiä 10. Että ei mitään kilpailua ole ei. Saas nähä asutaanko pahvilaatikossa ensi syksy. Taidan lähtä Lappiin niin löytyy helpommin kämppä ku näistä hemmetin ruuhkakaupungeista. Kyllä kaiken maailman pakolaiset ja maahanmuuttajat ja mitä näitä nyt on, majotetaan, mutta oman maan opiskelijoille ei sitten irtoa mistään asuntoa. Näin poliittista mielenilmausta ette minulta muutoin tule kuulemaan täällä, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että ensin oman maan ja kansan asiat, sitten vasta muut.
Voin vaan kuvitella, kuinka vaikeaa olisi kämpän saaminen, jos jollakulla olisi vielä koiria, jotka eivät ole vuokra-asuntokelpoisia. Eli koiria, jotka huutaisivat yksin ollessaan ja tuhoaisivat kämppää. Onneks oon saanu ylpeenä mainostaa, että näin vaivaa koirieni kouluttamisen suhteen niiden ollessa nuoria, joten nyt on taatusti kerrostaloon soveltuvia koiria käsissä, jotka eivät tuota kellekään mitään päänvaivaa.
Kuinka vaikeaa sinun on ollut löytää asuntoa lemmikkisi kanssa?
Hhhh kiitos. Nauttikaa nuorukaiset lomistanne. Kun lähestytte työelämää, ette enää pitkään aikaan ole lomalla. Kesätöitä, muuttoa toiseen kaupunkiin, opinnäytetyötä, työharjoittelua, työelämään siirtymistä. Jos tästä kaikesta muutosten aiheuttamasta stressistä selviän ilman vatsahaavaa, niin tammikuusta 2015 alkaen minun elämäni on kovinkin seesteistä.
Tässä kaikkea muutaki shaibaa tullu niskaan lyhyessä ajassa lähipiirissä. Kissamme... eikun siis kaksi kissaamme kuolivat ja hevonenkin meinas kuolla ähkyyn ja perheenjäsen ja hyvä ystävä käväsivät sairaalareissun. Että agilityesteisiin takapihalla ei oo koskettukaan, eikä mitään ylimääräistä oo koirien suhteen ees jaksanu tässä miettiä. Kirjotin niin hermoissani tätä viestiä, että näppäinkin irtos. Lisää aihetta kärttyyntyä. Että jos ei mitään massamökkipostauksia irtoa ihan niin tiuhaan tänä kesänä ku viime kesänä, niin kahtokee tämän kerran läpi sormien. Kyllä nuita mökki- ja uintipostauksia taitaa joka tuutista irrota näin kesäaikaan ihan päivittäin muutenkin.