30.7.2014

Etsippä kämppä, koirakas


Mitäs me pesäkolon etsiskelijät. Edelleen stressin ja paineen alaisena etsiskellään lauman kanssa kämppää, joka pitäisi jo olla löydetty kahden viikon kuluttua. Tuhanteen paikkaan laitettu asunnonhakuilmoitus, soitan joka ikinen päivä johonkin kämppäilmoitukseen ja kyttään tiettyjä asuntosivustoja sopivan kämpän toivossa parin tunnin välein (tästä kertonee se, että olen soittanut jo kahteen kämppään niin, ettei ilmoitus kerennyt olla netissä kuin muutaman minuutin...) Neuroottisesta etsinnästä huolimatta ei kämppää ole irronnut. Lehdet karjuu että nyt on mahdotonta saada kämppää tuolta kaupungista X ja on paha asuntopula ja ei oo enää mitään toivoa.

No aijjaa. Enpä ollu vielä huomannu.

Ja totta kai noin puolet vaihtoehdoista rajautuu suoraan pois koirien takia. "Ei lemmikkejä. "Lemmikit kielletty" ovat uusin kirosana. Asunnonhakijoita on varovaisen arvioni mukaan satoja, ja saatavilla olevia kämppiä 10. Että ei mitään kilpailua ole ei. Saas nähä asutaanko pahvilaatikossa ensi syksy. Taidan lähtä Lappiin niin löytyy helpommin kämppä ku näistä hemmetin ruuhkakaupungeista. Kyllä kaiken maailman pakolaiset ja maahanmuuttajat ja mitä näitä nyt on, majotetaan, mutta oman maan opiskelijoille ei sitten irtoa mistään asuntoa. Näin poliittista mielenilmausta ette minulta muutoin tule kuulemaan täällä, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että ensin oman maan ja kansan asiat, sitten vasta muut.

Voin vaan kuvitella, kuinka vaikeaa olisi kämpän saaminen, jos jollakulla olisi vielä koiria, jotka eivät ole vuokra-asuntokelpoisia. Eli koiria, jotka huutaisivat yksin ollessaan ja tuhoaisivat kämppää. Onneks oon saanu ylpeenä mainostaa, että näin vaivaa koirieni kouluttamisen suhteen niiden ollessa nuoria, joten nyt on taatusti kerrostaloon soveltuvia koiria käsissä, jotka eivät tuota kellekään mitään päänvaivaa.

Kuinka vaikeaa sinun on ollut löytää asuntoa lemmikkisi kanssa?

Hhhh kiitos. Nauttikaa nuorukaiset lomistanne. Kun lähestytte työelämää, ette enää pitkään aikaan ole lomalla. Kesätöitä, muuttoa toiseen kaupunkiin, opinnäytetyötä, työharjoittelua, työelämään siirtymistä. Jos tästä kaikesta muutosten aiheuttamasta stressistä selviän ilman vatsahaavaa, niin tammikuusta 2015 alkaen minun elämäni on kovinkin seesteistä.

Tässä kaikkea muutaki shaibaa tullu niskaan lyhyessä ajassa lähipiirissä. Kissamme... eikun siis kaksi kissaamme kuolivat ja hevonenkin meinas kuolla ähkyyn ja perheenjäsen ja hyvä ystävä käväsivät sairaalareissun. Että agilityesteisiin takapihalla ei oo koskettukaan, eikä mitään ylimääräistä oo koirien suhteen ees jaksanu tässä miettiä. Kirjotin niin hermoissani tätä viestiä, että näppäinkin irtos. Lisää aihetta kärttyyntyä. Että jos ei mitään massamökkipostauksia irtoa ihan niin tiuhaan tänä kesänä ku viime kesänä, niin kahtokee tämän kerran läpi sormien. Kyllä nuita mökki- ja uintipostauksia taitaa joka tuutista irrota näin kesäaikaan ihan päivittäin muutenkin.

25.7.2014

Koirien myrkytys

Kuva © Eräs Facebookin yhteisö.
Paljon viime vuosina mediassa kuohunut puheenaihe; koirien myrkytystapaukset. Tämä aihe herättää voimattomuuden tunteita itselleni, joten päätin avata sanaisen arkun.

Ihmisen vierellä eläneet koiraeläimet eivät katoa maan päältä sillä, että niitä lahdataan myrkyillä vähemmäksi. Koirien omistajat todennäköisesti ottavat uuden koiran jos toisenkin korvaamaan entisen. Ihminen ei opi kouluttamaan koiraansa tai siivoamaan koiransa jätöksiä vain myrkkytäjien mieliksi paremmaksi koirakansalaiseksi ajatuksella

Hitsi, koirani kuoli myrkkymakkaraan. Ensi kerralla koulutan koirani paremmin ja siivoan sen jätökset niin myrkyttelyt loppuvat!


Aina joku naapurustossa antaa koiransa tehdä tarpeet väärille pihoille, jolloin kaikki alueen koirat saavat pissikakka-vihat päällensä ja myrkyttäjät ryhtyvät keittelemään suloista myrkkysoppaansa. Jos ihminen
 kärsii sietämättömästä kaupunkiahdistuksesta, hän voi aina muuttaa muualle sopeutumattomuutensa takia. Kukaan ei pakota ketään asumaan kaupungissa koirien (ja koiranpaskan) keskellä.

Suomalainen ei puhu, vaan hän toimii. Tämä lienee maailmanlaajuinen olettamus suomalaisista. Kun mykkä kansa ei osaa hoitaa asioita puhumalla, he nakkelevat mieluummin myrkyt kadun varsille ja jopa alueille, missä koirien on täysin laillista temmeltää - esimerkiksi koirapuistoihin, mikä on täysin käsittämätöntä. Harvoin kukaan huomaa, kun myrkyttäjä nakkelee huomaamattomasti makkaraa, kananluita, lihapullia tmv. koirille vaarallista taskuistaan ja lahtaaja pääsee ilkiteostaan ilman sanktioita. Näin itse kerran ikkunasta, kun joku hiippari tyhjensi muovipussin sisällön pensaaseen. Tietysti heräsi heti ajatus että entäs jos... ja kävin pian katsomassa ohimennen, ettei puskassa näy mitään koirille myrkyllistä - eikä onneksi näkynyt. Viereisellä tiellämme kuitenkin kulkee paljon koiria, ja vielä sellaisten omistajien käsissä, jotka eivät juuri katso mitä koiransa pitkässä fleksissä kulkiessaan suuhunsa nappaavat.


Kumpiakos ympäristössämme on enemmän; roskia vai koiranpaskaa? Jokainen varmaankin tietää, kumpi niistä maatuu nopeammin pois silmistä. Meluhaitat ja roskahaitat eivät miellytä ketään, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kyllä koiranomistajien kuuluu siivota koiransa jätökset pois ihmisten kenkien alta, mutta yhtä lailla roskat, sylkiklimpit ja tupakan natsatkin pitäisi osata suunnata toisaalle kuin bussipysäkeille ja jalankulkuväylille.

Koira rinnastetaan laissa esineeseen, joten myrkyttäjä aiheuttaa koiran omistajalle jopa tuhansien eurojen vahingot. Jos myrkyttäjän mielestä on oikein tuhota toisten omaisuutta, saanemme syyttää myrkyttäjiä kaikenlaisesta vandalismista mitä ympäristössämme muutenkin jatkuvasti tapahtuu? Koska koiranpaska on ihmisille ongelma, niin entäs naapurin joka päivä rapussa, pihalla ja sisällä mekastavat lapset? Tai yhteistä ympäristöämme roskaavat ihmiset?

Ja se, millaista tuskaa myrkyttäjät aiheuttavat tappaessaan toisen lemmikin, joka vastaa usein perheenjäsentä omistajalleen. Onko myrkyttäjien tuska koirien jätöksistä nurmikoilla suurempi kuin omistajan tuska kuolleesta lemmikistään ja lemmikin tuska kuollessaan myrkkyyn elimistössään. Tapahtuuko tätä siksi, että myrkyttäjät voisivat itse paremmin elinympäristössään, vai mikä näissä myrkytystapauksissa on pohjimmiltaan motivaationa? 
On itsekästä laittaa viaton luontokappale kärsimään omistajansa ajattelemattomuuden takia. Henki eläimelläkin, vaikka ei koskaan yhteiskunnassa yhtä arvokas kuin ihmishenki. Voin kuvitella, millainen viha täyttää sen ihmisen, jonka lemmikki tapetaan. Myrkkyjä syövät myös koirat, jotka eivät ole aiheuttaneet ympäristössä mitään paheksuntaa. Hyvin koulutettu koirakin saattaa sen yhden kerran napsaista namin tienvarresta vaikka normaalisti se ei niin tekisi.

Koirallisille ihmisille vielä; kouluttakaa koiranne jättämään kaikki löytämänsä asiat suustaan pois lenkeillä - ja tämän lisäksi tarkkailkaa mitä koiranne lenkeillä nuuhkii. Älkää antako koiran nuuhkia mitään ilman että tiedätte, mitä se nuuhkii. Tämän lisäksi opetelkaa ehdottomasti koiran ensiapu myrkytystapausten varalta. Myrkytystapaturma voi sattua omalle kohdalle, mutta myös lenkkikaverikoirakon kohdalle!!

20.7.2014

Tarinoita mökiltä ja muualta

Pahoittelen, pahoittelen. Tätä kahden viikon taukoa. Ei ole yksinkertaisesti ollut joko aikaa, kiinnostusta tai jaksua avata konetta, lojua sisätiloissa ja kirjotella lauman kesän vietosta. Enkä kyllä itekää ole muiden blogeja nyt just seurannu. Seuraavana raapustan siksi turboahdetun superpostauksen joka sisältää kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Postauksen lopussa vieno anteeksipyyntö tauosta kuvaoksennuksen muodossa.

Mistähä jerseystä lähtisin. No ainaki jälleen tervetulijaisia uusille lukijoille. On aina yhtä mukavata huomata, että jälleen joku on löytänyt blogin jota lueskella ja oppia samalla tuntemaan karvainen laumani. Ja tällä hetkellä karvaa riittääkin - Kiksu aloitti karvanlähdön tuttuun tapaansa jälleen heinäkuussa. Pian minu pikkuisestani tulee siis vieläkin pikkuisempi. Onneks kerettiin sentään käväistä kesän must-go -mätsärit ennen ku Hampuusi luovutti turkkinsa.

Mätsäreiden lisäks me ollaan mökkeilty ja koirat on uinu mökillä ihan julumetun paljon. Auroran jalkakaan ei ole enää kipeytynyt uimisesta, jospa se tuosta kuntoutuu vähän kerrallaan. Möksällä kuulin, että siellä saattaa olla rotanmyrkkyä hiiriä ja rottia varten "jossakin". Meinasin vetästä pultit, että mökkiporukat ovat laittaneet minulle ilmoittamatta rotanmyrkkyä "jonnekin" minulle siitä informoimatta. Minun tulee ehdottomasti olla tietoinen, jos mökkialueella sijaitsee jossain rotanmyrkkyä. Ja lisäksi myrkyn tulee sijaita niin, etteivät koirat pääse siihen käsiksi. Päätin siis pitää lauman omalla mökkireviirillä ja kehotin muita sulkemaan vajojen ja liiterien ovet. Mökkimme sijaitsee maapläntillä, jossa on seitsemän sukumme mökkiä samalla maapläntillä omilla pihoillansa. Se on kuin pieni kylä.

Kesä ja hyttyset.
Eivät turhaan puhu että kyitä on tänä kesänä paljon. Meijän kohdallamme tiellä on näkynyt jo usea kyy kuolleena. Ja hyvä niin, elossa olevia ei vielä olla onneksi tavattu. Jospa tämäkin kesä menisi ilman yhteentörmäyksiä. Oravia sen sijaan on näkyillyt. Cica ja Cara ovat nyt jo useana päivänä ampaisseet pihalle ne laskettuani ohjuksina rinteelle saman kuusen alle. Eivätkä ne siellä turhaan kyttäilleet, sillä tänään havaitsin puussa lihavan oravan. Liekö sillä pesä siellä kun tuntuu samassa kuusessa viihtyvän. Ompahan lystiä koirilla oravaa niskat nurjallaan toljotellessa.

Meillä oli lauantain ajan vieraanamme Aava-göötti, joka lähti mätsäreihinkin minu likkojen mukana. Hassua, miten viisi narttua voikaan tulla toimeen niin hyvin. Aava on Sanin kanssa aika samanikäinen, ja silti Sani ja muu lauma otti Aavan vastaan lämpimästi omalla reviirillään. Sani ja Aava olivat heti ihan bestisbestikset, ja leikkivät toistensa kanssa kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Ja se jännä, ettei Aurora haastanut Aavaa kertaakaan. Laumadynamiikka pelasi jopa paremmin kuin ilman Aavaa, sillä Aurora tiesi nyt selkeämmin paikkansa laumassa. Se kun on sille ollut viime aikoina epäselvä.

Muutempa etsitään jälleen laumallemme sitä omaa pesäkoloa jonne asettua taloksi. Tässä on vielä muutama viikko aikaa etsiä kämppää, jospa se jostakin ilmaantuisi. Ai niin! Caramelin väri on nyt FIX-rekisterissä blue merle - eikä enää harmaa-musta-valkoinen.

Erittäin nopeaa toimintaa jälleen SKL:ltä, joten muutin mielipiteeni liiton aikaisemmin huhutusta hitaudesta paperiasioiden kanssa. Sain säpön liittoon laitettuani uuden omistajatodistuspaperin postissa noin viikossa, eikä tarvinnut kuin laittaa yksi sähköposti!

Vaan mepä jatketaan meidän pihkaista ja lähes punkitonta kesäämme, raportoidaan taas kun on raportoitavaa!

Ja luvattu kuvaoksennus heinäkuulta:
Mökin rantsussa tuumimassa hypätäkö vai eikö hypätä.
Onneks Kartsa ei kattonu ni sain etumatkan, kjähähä.
Yh, kehno laskeutuminen - nyt meni etumatka!
Heitä se keppi tai itket ja heität sen.
Majavainen Karssimoinen.
Mulle riitti jo tämmöset pulikoinnit.
Lauma ottaa lepiä mökissä, kyllä uni maistu iltamissa.
Ylivalottunut hentoinen kuva.
Seuraavaks kuvia pihalystistä jossa jo tekstissä kerroin; orava.


Aavan kanssa telmimisestä piti ikuistaa myös jokunen kuva:

Ihanaa nahjata ku löyty sielunystävä.

Pihassa useaan kertaan tänä kesänä vieraillutta Siiri-siiliä piti vähän kummastella.

Siiri kiepillä.
Ei hemmetti, taas näitä piikikkäitä, suhisevia palloja.
Puolustus päälle, täysi valmius!!
Mitäs jos vähän koppasen sitä tassulla...
No oo sitte tommone tylsimys!!!1
Äiskällä kierrokset nousussa.
Todellinen photobomber-Roora.

Match Show Vesanto ja Tervo

Parit mätsärit tässä ravailtiin ja pönöteltiin ihan kelpo tuloksilla.

Vesannolla keli oli paahtavan kuuma, ja yritettiin etsiä Cican ja Caran kanssa varjoisia paikkoja ennen kehiä ja tarjosin koirille alituiseen vettä. Kiksun liike oli suoraan sanottuna melko kamala, mutta pikkumusta seisoi - niin kuin aina - viehättävästi sijoittuen sekarotuisten koirien sijalle PUN4. Caramel esiintyi mukavasti, mitä nyt laukkaili enemmän kuin normaalisti.

Caraa saa normaalisti ravuuttaa aika lujaa ennen kuin se nostaa laukan, mutta tuona päivänä oli laukat herkässä. Liekö selässä jumeja paljosta uimisesta. Cara pönötteli ihtesä sijoille SIN1, mutta BIS-kehässä ei edelleen moitteettomasti esiintyvälle marmoripöheikölle irronnut sijaa, joten tuloksena BIS-.

Pari päivää myöhemmin menin yövuoron jälkeisillä vajailla kolmen tunnin unosilla Vesannon kennelkerhon järjestämiin Tervon mätsäreihin, jossa olemme niittäneet jostain syystä joka kerta ihan kivasti menestystä - vuosi vuodelta aina tulosta parantaen. Keli oli onneksi mätsäreiden aikaisemman ajankohdan ansiosta aavistuksen suotuisampi kuin Vesannolla iltapaahteessa. Osallistumismaksu oli suurempi kuin ikinä missään käymissämme mätsäreissä, mutta tämä selitettiin hyviin palkintoihin satsaamisella - ihan hyvä, sillä tuppukylillä palkinnot ovat usein olleet tähän saakka luokkaa ykkösille pari märkäruokapurkkia.

© Vesannon Kennelkerho
© Vesannon Kennelkerho
Cicaro säikähti todella tavoistaan poiketen tuomarin liehuvaa mekkoa (?) ja ei oikein antanut tutkia itseään. Ravi meinasi rikkoutua laukalle, mutta ryhti liikkeessä oli jo Vesannon mätsäreitä parempi. Seisominen aloillaan on Kiksulle aina ollut helppoa, eikä Kiksua tarvitse juuri asetella. Kiksu hömpötteli sijoille SIN4. Caramelilla oli levottomat koivet -päivä, joten se liikutteli jatkuvasti jotakin jalkaa sitä enemmän mitä pidempään kehässä olimme. Rasittava tapa. "Äiskä yy jalkaa kolottaa yy en taho yy mitäs jos liikautan tätä koipea, entäs jos kokeilenki istumista?" Caramelin sijoittuminen sijalle PUN1 yllätti, mutta vielä enemmän yllätti BIS-kehässä pärjääminen, nimittäin Caramel oli BIS2!! Teimme siis samalla uuden ennätyksen, vaan vielä on se BIS1 kokematta. Jos Cara malttaisi vielä BIS-kehän aikaan seistä kuin suolapatsas, niin BIS1 voisi joskus napsahtaakin. Koira on komea ku mikä, sen liikettä kattelee erittäin mielellään... mutta levottomat koivet -oireyhtymä hankaloittaa toisinaan pärjäämistä. Cara tekee sitä lähinnä väsyneenä ja kyllästyneenä. Mutta tyytyväine saa olla likkoihin!

Palkintohyllyille täytettä.

6.7.2014

Kikki-Hiiri merihädässä

"Kaks hukkuu ja kaks ui."


Näillä evväillä lähettiin soutelemmaan. Tokassa kuvassa horisontissa näkyy saarenpahanen, jonne hinasimme ihtemme. Nassukat matkas venees kui vanhat turjakkeet, mitä ny välillä meinattii hukkua ku 60kg koiranlihaa mötkähti samalle puolelle paattia. Mutta äiskä, ku ei siellä toisella puolella rantaa mitää jännää näy, nii hittojako sinne toljottamaan. 

Kiksu ristittiin hysteerisissä fiiliksissä laivakoiraksi. Sit se o ennättäny kesänalun pahasen aikana jo hankkia lempinimen Kipburger jostai iha tyhyjästä, ja pari muuta idioottimaista mantraa joita sen ylisuuret kuulottimet joutuvat kestämään taas ihan liian pitkän aikaa.

Kasasin tänään riippukeinusta ihteni ensin ylös saatuani suurimman osan agiesteitä takapihalle ja käytiin änttäröimässä varttikontaktit. Kamala agilityahdistus ku ei oo agilityn suhteen tehty persjätön vertaa sitte toukokuun lopun. Ihan näpäkästi kaks agipaimentajaa teki kontaktia keinulla ja aalla. Odotin naksuttimen kanssa, että likat tarjoaa nyökkäystä 2o2o asennossa ollessansa. Niin, nyökkäystä. Niiden täytyy siis käyttää päätä aavistus alhaalla jotta naksutin älähtää ja tulee namia kirsuun. Meil ei ollu siis ollenkaan targettia käytössä. 

Koiran kannalta se menee näin: Joudun nyökkäämään, jotta kontaktilla tulee namia > joudun siis pysähtymään kontaktilla jotta voin nyökätä > pysähdyn siis kontaktilla. Tuon sortin ajatusketjun niiden päässä pitäisi siis hyrrätä jonain päivänä. Ku ei meinaa muuten ne ketarat pysähtyä vauhdista siihen 2o2o niin keksitään taas tämmösiä apujuttuja. Targetin hipaisu toimi tosi hyvin, koirat pysähty ku mitkäki 2o2o, vaan entäs kun targettia ei kisoissakaan ole. Voisin tietysti opettaa ne kuopaisemaan maata, mutta nyökkäämiseen ei tarvihe sotkea jalkoja, joten tuumasin sen olevan nopeampi ja helpompi keino saada likat ajattelemaan ja tätä kautta pysähtymään kontaktilla varmemmin.

Elokuussa ois yhet viralliset agikisat, jonne haaveilin pääseväni likkojen kanssa. Miulla on tosin töitä just sillon, ellen saa vuoroa vaihdettua siltä päivältä. Vaan uskalletaankohan ihan kylmiltään mennä virallisiin tyrimään niin se on se isompi ongelma. Kepit kepit, ikuinen riesa. Ehkä hiotaan ne ensin kuosiin.

Kisojen kattelun lisäks pitäis katella sitä luonnetestiä, silmätarkastusta ja hierontaa likoille, samalla kun etsin meille majapaikkaa uudesta kaupungista, jonne muutamme syksyllä. Eipä muuta raportoitavaa. Yritän saada järkkärikuvia tänne piakkoin niin ei oo koko ajan vaan GoPro-laatua.


2.7.2014

Etsinnässä

Avataampa lisää väyliä tähän liittyen, jos joskus nappaisi.

Etsinnässä bordercollie- tai shetlanninlammaskoirauros (sopivat risteytyksetkin huomioiden) sekarotuiselle nartulle, jossa 50% shetlanninlammaskoiraa, 25% bordercollieta, 12,5% porokoiraa ja 12,5% labradoria. Tarkemmat ehdot palkkioista ym. sovitaan uroksen omistajan kanssa.

Uroksen oltava vähintään 2-vuotias, luonteeltaan avoin ja hyvähermoinen sekä luustokuvattu terveeksi (tai aikomus kuvata vuoteen 2015 mennessä). Tarjoa rohkeasti, niin keskustellaan lisää. Minut tavoittaa joko tämän blogin kommenttikentästä tai osoitteesta leena1992@hotmail.com. Lisää tietoa suunnitelmista Kasvatus-lehden takaa.