Käytiin törsäämässä kisalahjakortti Pieksämäellä viikko kaks sitten. Karpsa hävisi ykkössijan ja agisertin vain kahdella sekunnilla voittajalle, mutta rata oli tosi loistava ja etenemäkin taas yli 4 vaikka videolla vauhti ei edes näyttänyt siltä ja monessa kohdassa ois voinu säästää sekunteja. Varmistelen kisoissa edelleen, joten siitähän ne sekunnit lähtee. Selasin tuossa meijän aiempia tuloksia ja Cara on saanut agiurallaan nollatuloksen about joka toisista kisoista, huisia.
Cicaron focus oli liiaksi minussa joten sen radat oli melkosta kiukkuilua. Eli jatketaan jälleen estefocuksen kanssa työskentelyä. Treeneissä on huomattu että kummallekin koiralle pitäis vahvistaa takaakiertoa. Kaikenlaista kikkailua on tehty, joten perusteet alkaa ontua kun niitä ei tuu samal tapaa tehtyä.
Kontakteista tulee iso plussa, niitten jankkaaminen näkyi kisoissa. Nyt likat ei syöksyny alas puolivälistä kontakteja, mutta onhan nuissa silti vielä aika lailla tekemistä, että se oikee 2o2o joskus nähtäs kisatilanteessakin.
Vähä sellanen ikuisuusprojekti tämä agilitykoiran kouluttaminen!
Cicaro! <3 ACE:n kisoista tuliaisena hypäriltä 0rv -9,05s sij. 2/8 ja LUVA uudella ennätysetenemällä 4,18m/s. Loistava eläin, loistavat kepit, loistava mäihä että oltiin puoli sekuntia nopeempia kuin kolmanneks tullut. Ois harmittanu kun ois taas menny LUVA nopeemmalle. Mentiin kyllä lujaa, koska rata oli helppo ja tiesin että nyt kamppaillaan nopeudesta. Kipsalla on nyt hypärinolla plakkarissa, ja saadaan keskittyä vaan aksaratoihin. Vielä minä pikkumustan kolmosiin taion, jos vaan elämä kantaa eteenpäin!
Keppien tehotreeni on ollu niiiin se mitä on tarvittukin. Kahdella radalla kolmesta täydelliset, varmat ja nopeet kepit. Mitäs ihmettiä on tapahtunut! Vain yhdellä radalla jätti vikan välin kertaalleen menemättä.
Kontaktit sen sijaan menevät sellaseen tehotreeniin ettei tosikaan. Cicaro sikaili about joka kontaktilla, vaihdellen vähän rata radalta että millä kontaktilla ei himmata laisinkaan. Melkein-lentokeinu ja liian korkeelta alas loikatut aat ja puomit. Näihin siis aletaan nyt tehä remonttia. Kahdelta muulta radalta tuliaisena 15rv ja 10rv, eikä ihme kyllä yliaikaa kummaltakaan. Ekalla radalla Kips liukastui nurtsilla ja tuli siksi takaakierron ohi, joten sieltä harmillinen ylimääräinen viitonen, joskin päästiin silti sijoille 3.
Mut voi juku. Aina Cicaron kanssa nää onnistumiset tuntuu jotenkin ihan ylihuippumahdilta. Caran noustessa kolmosiin asia tuntu jotenki itsestäänselvältä, ja yllätyinkin miten kesäinen Cicaron nousu kakkosiin oli mulle suurempi asia. Cicaron kans oon tehny paljon enemmän hommia ja menettäny toivoni ja ehkä just sen vuoksi sen kanssa menestyminen ja onnistumisen hetket tuntuu niin paljon paremmalta. Huikeita kilpakoiria ne on molemmat, ja jokainen onnistunut rata tarkoittaa koirille sitä että karkkikaapin säppi aukeaa illalla kotosalla... Hoho.
Meidän aksaillessa kotopuolessa käytiin mätsäreissä. Cismet isojen aikuisten SIN- ja Sani vetskujen VET-. Kisse oli taas saanut kuulla olevansa aussi ja se sai kehuja siitä kuinka fiksusti se käyttäytyy ikäisekseen tollasessa tapahtumassa ja oottaa hetken yksin sivussa. En oo turhaan sitä kehunu, se on ihan huikeen järkevä just ikäisekseen!
Kirjaimellisesti... Ensimmäinen kahden päivän kisareissu edessä viikon kuluttua. Lähdemme samalla testiretkelle kotoväen just hankkimalla asuntoautolla (#koirakaravaanarit). Saa nähä millanen show on edessä päin kun neljä koiraa karavaanailee ekaa kertaa ikinä. Onneks on kaks isoa häkkiä jotka voi sijoittaa autoon. Ikävä kyllä päivä ilmoittautumisen jälkeen Cara teki sen mitä olin aavistellutkin - alotti juoksunsa. Sen osalta kisat peruuntuvat, mutta Cicaro saa kilpailla kun sen juoksut ovat nippanappa ohi kisojen aikaan.
Kerta se on ensimmäinenkin kun joutuu perimään starttimaksut takasin juoksujen vuoksi. Onneks tähänkin asiaan on tulossa sääntömuutoksia alkuvuodesta, jolloin juoksuaika ei enää häiritse kisaamista. Miulla koirat toimivat juoksuaikaan radalla samalla tavalla kuin muulloinkin, mutta kentän ulkopuolella ne nuuskii ja merkkaa jatkuvasti.
Sen sijaan toinen sääntöuudistus ei aiheuttanut riemunkiljahduksia. Cara joutuu jälleen koetukselle mediytensä suhteen. Tuntuu niin hemmetin epäreilulta. Siitä saattaa tulla pikkumaksi, eli rimakorkeus saattaa nousta jopa 50cm:iin mikä on paljon noin pienelle koiralle. Toivottavasti ikä painaisi sitä vielä hieman kasaan. Voitte muuten olla aivan varmoja että näette sään kohdalta kaljuksi ajellun Caramelin mittauksen aikaan. Otan kaikki keinot käyttöön jotta Cara saisi jatkaa medinä.
Meillä on agin suhteen ihan hyvä draivi päällä. On sellanen fiilis että sieltä voisi vaikka tulla tuloksia. Joskin meidän pitäs ihan oikeesti aktivoitua tässä kilpailemisessa. Muutama hassu startti vuodessa ei oikein tuo sitä kaivattua kisarutiinia. Olen suunnitellut kahdet kisat kuukaudessa loppukesälle ja alkusyksylle. Osa niistä peruuntuut kuitenkin kun ei mene työvuorotoiveet läpi ja tulee tärkeitä menoja. Jos näette meitä Mikkelissä kisoissa, niin tulkaa toki nykimään hihasta!
Alla videoita tältä aamulta. Käytiin tekemässä itsevarmuutta nostava helppo ja nopea ratatreeni.
Keskiviikosta 22.3. alkaen oli lätkästy lomaa loppuviikoks joten oli selvää että lähetään Cismen kans Ylöjärvelle velipoikaa moikkaamaan. Keskiviikkona hain Cismetin viikkotreenien jälkeen kotikotoa ja jätin samalla omat likat hoitoon. Suunnattiin Kuopioon pakkaamaan (kyllä, kannatti jättää taas viime tinkaan) ja nukkumaan, jotta jaksettas herätä ajoissa klo 08:30 Tampereelle lähtevään junaan.
Torstaina matkattiin ruuhkabussissa juna-asemalle. Cismet oksensi töyssyisen kyydin takia bussiin, mutta junamatka sujui hienosti ensikertalaiselta. Cismu ei ensin olisi halunnut olla ahtaassa penkkivälissä vaan jäkitti itsensä hihna piukeana käytävälle. Myöhemmin neiti ymmärsi että penkkirivissä voi kyllä nukkua. Olimme Tampereella klo 11:15 aikoihin. Tsillasimme assalla 1,5 tuntia ennen kuin Jenny pääsi töistä meitä hakemaan.
Kisselle asemalla olo teki hyvää, se kun oli nyt viettänyt useamman kuukauden maaseudun rauhassa. Se otti tilanteen rauhallisesti ja katseli uteliaana ihmisvirtaa saaden paljon huomiota - ja siitähän Kisse tykkää. Kaikenlaiset ihmiset kävivät sitä tervehtimässä ja kaikki se otti avoimin mielin vastaan. Sille täysin uudelle äänimaailmalle se ei sanonut mitään, eikä se näyttänyt lainkaan stressaavan uutta tilannetta ja vilkasta ympäristöä. Oikein fiksu nuorineiti, teki kyllä vaikutuksen.
Savu ja Cismet näkivät toisensa viimeksi syksyllä. Nähdessään toisensa ne alkoivat hurjat painileikit ilman mitään pälyilyjä tai pöhinöitä. Käytiin melkein heti tekemässä kuvauslenkki metsässä, ja siellä vierähtikin parituntinen ihan huomaamatta. Kyllä pennut tykkäs, ja molemmat pysyivät hienosti matkassa.
Kisse moikkaili Jennyllä Lounaa ja Vekku-kania, ja tuumasin ennen reissuamme että Cismet varmaan syö Savu-veljen ikioman pupun. Kisse oli hämillään kun kani tuli sitä kohti. Miten epänormaali saaliseläin! Kiskis yritti näykätä kania, mutta olin tiikerinä tilanteessa ja näykkäisy ei osunut kaniin. Jatkoimme asteittaista tutustuttamista, ja koska kukaan ei ollut muistanut kertoa Vekulle sen olevan kani, tottui Kisse kaniin tosi nopeasti. Pian ne saivat olla keskenään vahdittuna, ja myöhemmin ne olivat vahingossa oven auettua keskenään vahtimattakin. Hupsis. Kani oli onneksi hengissä ja uskomme Kissen kanisosiaalisuuteen voimistui kertalaakista. Ei se sitä syö, eikä edes tapa.
Perjantaina huushollasin Jennyn töissäolon aikana. Käyttelin pyometrasta toipuvaa vilkasta Louna-neitiä ulkona, tutustutin Cismetiä edelleen kaniin ja käytin pennut tunnin mittaisella lenkillä metsässä ja pelloilla nappaillen ihan liikaa kuvia kasvateista upeassa kevätsäässä. Tein "katoamistempun" kertaalleen pentujen ottaessa minuun enemmän etäisyyttä. Naperot säntäilivät edestakaisin peltotietä kunnes tajusivat laittaa kirsunsa maahan ja nuuskia minne hävisin. Oli iloisia pupeloita kun lenkittäjä löytyi, eivätkä puppiduut enää jättäneet minua vahtimatta.
Puppiduut saivat nautiskella lähes kesäisestä säästä ulkotarhassa, jossa ne olivat tunnin verran. Illalla lämpes sauna ja saimme seuraksemme Janikan sekä Kisselle jo ennestään tutut tuttavuudet Theo-bc:n ja Kiki-porkin. Kisse tykästyi Theoon, ja koirat ottivat illalla kunnon painileikit. Sauna- ja lettuiltama venähtikin pitkälle pikkutunneille.
Me aamuihmiset (not) olimme luvanneet toisillemme, että lauantaina heräämme aikaisin laavulle makkaranpaistoon. Niin me ihme kyllä teimmekin, ja olimme jo 11 aikaan takaisin parituntiselta laavureissultamme. Laavureissulla pupelot saivat makkaraa palkaksi poseerauksistaan. Iltapäivällä ajelimme TAMSK:in hallille treenailemaan. Kisse suhtautui uuteen halliin rennosti ja leikkisästi.
Me leikittiin, tehtiin ohjaajafocusta kehittävää harjoitusta ja sivulletuloa pari kertaa. Sain vinkin ohjaajafocuksen harjoittelun suhteen, että palkkaisin Kissen heti uudelleen palkattuani sen jo yhdestä vilkaisusta minuun päin. Palkkaan sen siis uudelleen välittömästi ennen kuin se edes kerkeää vilkaista muualle. Näin saan sen kontaktiin pidemmäksi aikaa eikä se pääse epäonnistumaan vilkaisemalla muualle palkkausten välillä. Jos Cismet haahuili muualle, lähdin toiseen suuntaan ja palkkailin aina kun se otti kontaktia minuun. Se leikki tapansa mukaan raivokkaasti uudessa hallissa ja vieraiden ihmisten katsoessa sen tekemistä.
Paikallaoloa vahvistettiin ryhmätreenaamalla. Pidin Kissellä kaiken varalta hihnaa ryhmätreenien ajan, jottei se päässyt karkaamaan vahingossakaan toisten koirien luokse. Pari kertaa se nyki toisen koiran luokse, muuten se pysytteli minun luonani. Aloimme myös harjoitella taukokäytöstä taukomaton avulla, joten osaamme nyt hyvän opastuksen vuoksi harjoitella tätä taitoa myös kotioloissa. Oikein tehokas vartti oli, kiitos vielä hurjasti treeniseuralle!
Sunnuntaina kävästiin mätsäreissä jälleen Kisselle uudessa hallissa. Se odotti kevythäkissä ensimmäistä kertaa ikinä. Onneks häkkiseurana oli jo kokenut häkissä odottelija, Savu. Kisse otti uuden hallin jälleen rennosti, tosin jonkinlaista jäykkyyttä sen olemuksessa näkyi parikehässä. Nauhakehässä se oli jo kuin toinen koira, ja se esiintyi varsin innokkaasti etuosan keventyessä välillä hieman liikaa. Se sijoittui jälleen SIN1 sijoille, tuomari tykkäsi siitä ihan hirmuisesti eikä ollut uskoa Kissen olevan poromix. Neiti korkkasi ensimmäisen BIS-kehänsä intoillen hieman juostessa, mutta se seisoi mielettömän hyvin. BIS5 oli lopullinen sijoitus, ei lainkaan höpsömmin ole tämä neidin mätsäriura lähtenyt käyntiin. Savu esiintyi myös oikein näppärästi mutta ei sijoittunut tällä kertaa.
Illan tullen lähdimme junalla takaisin Kuopioon. Asemalla oli jo viikonlopun väsyttämä pentu. Junaan päästyämme Cisme alkoi nukkumispuuhiin välittömästi puoliksi penkin alla kiepillä torkkuen. Konnari kommentoi että taitaa karvajalkaa vähän väsyttää, kun Kisse ei hievahtanutkaan konnarin käydessä luonamme. Kisse heräsi kotimatkalla vain pari kertaa, ja perillä Kuopiossa se piti herättää väkisin poistumaan junasta. Se kerkesi oville astellessamme loikkaamaan penkeille kiepille kaksi kertaa uniaan jatkamaan. Kyllä oli kanssamatkustajilla hauskaa. Väsynyt pentu joutui vielä juoksemaan junalta bussille, joita kulki iltamyöhällä enää tunnin välein. Juoksimme painavat laukut mukanamme 7 minuuttia bussille, ja kerkesimme juuri ja juuri. Pentu ei oksentanut tällä kertaa bussiin ja kämpillä se leikki hetken lelulla ja alkoi sitten uudelleen unille.
Jennylle ja Savulle vielä tosi iso kiitos kun saimme majailla tapamme mukaan hyvin aktiivisen viikonlopun teidän nurkissanne. Aina yhtä kivoja ja antoisia reissuja! Savulla on ihan loistava, aktiivinen ja rakastava koti ja sille sopiva omistaja. Kiitos kun olet pitänyt Savusta hyvää huolta <3
Kyllä saan olla ylpeä, että on näin täysjärkisiä kasvatteja. Arjessa helppoja koiria, jotka on helppo ottaa iästään huolimatta mukaan pitkällekin reissulle. Eikä harrastuksissa tarvitse tuskailla puuttuvaa moottoria, sillä ytyä löytyy. Hyvältä näyttää siis, ja tulevaisuus näyttää mitä näistä pennuista lopulta kasvaa - ja kauanko minä näitä vielä jaksan pennuiksi kutsua, hoho. Siitä huolimatta että Cismet ei asu luonani ja viimeisimmästä kerrasta kun se oli hoidossa minulla vierähti taas pitkä aika, se käyttäytyi kanssani tosi fiksusti ja työskenteli minulle motivoituneesti uusissa halleissa ja esiintyi mätsäreissä superisti toisista koirista välittämättä vaikka emme ole harjoitelleet mätsijuttuja kuin muutaman hassun kerran! Ihan huikee hurtta!
Aamulla kävimme koirapuistossa leikkimässä 6kk ikäisen kultsipennun kanssa. Paimen lämpesi tapansa mukaan noutajan höösäykselle ja painileikeille vähän hitaasti, mutta lämpesi kuitenkin. Kävimme vielä 30min treenailemassa hallilla ja vein sitten Kissen lepäilemään maaseudun rauhaan. Omilla tytöillä oli jo ikävä. Ihkaoikea susi oli juossut tuoreista jäljistä päätellen lujaa siinä kotikodin lenkkireitillä, ilmeisesti koiralaumaamme karkuun. Ensimmäinen ja toivottavasti viimenen kerta kun susi uskaltautuu todistettavasti 100m päähän talosta. Jäljet olivat valtavat, eikä lähistöllä ole (isoja) koiria laisinkaan, ja 4 tassunjäljen jälkeen väli seuraavaan tassusarjaan oli yli 2m pitkä.
Seuraavaksi noin tuhatsataviiskymmentäseittemän kuvaa. Turha ees sanoa että tein jo näissä ronskia karsintaa, koska ette te sitä kuitenkaan uskos.
Steissikoira.
Tampereen steissillä katupölyssä.
Kamera ei tunne koon konstanssia osa 94342.
Kummalla on isompi askel hä?
Kanin kaveri.
Tässä olen. Kerro?
Aktiivisuus-harjoitus.
Pahemmalta ei vois koira näyttää.
Jätäs ny vähä mullekki...
Veljen kanssa kakkaa syömässä. Oujee.
Grrrrr <3
Kaks pystykorvaa.
Silmät sirrillään onnesta soikeena.
Mitä sää sielä makkaat?
Grrrrrrr <3
Sievä itse.
Komistus itse.
EIKÖ MENE JAKELUUN, EIKÖ
Sama lelu jolla Savu leikki kentällä ennen luovutusta. Pitäs tehä siitäki ennen-jälkeen kuva. Ja yks kulmakarva-Kalle selkeesti valittaa suureen ääneen kun veli rääkkää.
Eläpä hoppuile, se oli minun lelu!
Miks se on aina minun koira joka on yltä päältä ravassa.
Mitä mutaisempi, sen onnellisempi.
Virrrne.
Onneks veli ymmärtää näitten jahtileikkien päälle.
Tavu! Ihan on Caran ilme.
Tyypit venähti sitten viime etelän reissun.
Parikehän jälkeen naurattaa.
Häkissä opeteltiin olemaan rauhassa.
No hemmetti, leikitään!
Likan eka BIS-kokemus.
Vakavaa touhua.
Hehe kiusallani voitin nää kaikki että saat
raahaa nää selkä vääränä Kuopioon.
