Tehokuukausi

Syksy alkoi kisaisissa tunnelmissa. Syyskuun alussa kisailtiin oman seuran kisoissa pari rataa per koira. Mel teki sujuvaa rataa, ja olisi ansainnut ensimmäisen agisertinsä jos se ei olisi kieltänyt yhtä hyppyä (jos olisin ohjannut hypyn kunnolla). Hienosti kuitenkin toinen sijoitus vitosella. Toiselta radalta tulikin HYL useiden kieltojen takia. Joukkue-piirinmestaruusradalta Melin joukkueelle tuli hienosti sijoitus 4/12. Mel pudotti yhden riman tuolla radalla, siitä siis 5rv joukkuradalta. Mel teki myös oman nopeusennätyksensä piirm-radalta; 4,72m/s ja oli 7. nopein kaikista 32:sta tuloksen tehneestä koirakosta!!

Cicaro tunaroi kepeillä ja toisella radalla Cicaro tunaroi vielä vähän lisää kepeillä. Joukkueradalla Kipsun joukkueelle sij. 6/12 eli kepeiltä kieltoviitonen sieltäkin.



Kotona olikin väsynyttä koiraa botit niskassa. Mel ei ole vieläkään täysin ok SL hyppykorkeuksien kanssa. Se pudottelee toisinaan rimoja. Kisoille sattui aivan ihanat kelit, ja tulipa siinä taas paljon talkoiltua kisojen etukäteisvalmisteluissa ja ratamestarina.

Jyväskylässäkin ennätettiin käydä syyskuussa kisailemassa ekaa kertaa ikinä. Voinee todeta, että ne samat ongelmat toistuvat, eli...
1. puomin alastulo
2. Cicarolla lähdössä varastaminen ja keppien keskeyttäminen
3. putkiin irtoaminen epävarmaa, kieltoja putkiin irtoamisesta
4. hypyille irroittamisesta kieltoja, eli eivät irtoa hypyille tai takaakiertoon

Tulokset tuli joka radalta, mutta virheitä nuista edellämainituista tipahteli. Kiva oli kisapaikka ja koirien kanssa tuntui tosi kivalta juosta ratoja noista virheistä huolimati.





Valmennuksessaki kerettiin käydä syyskuussa - ei huono. Valaistuimmekin.
Cican kohdalla käsittelyssä olivat kiellot ja komentaminen. Sillä oli ajatus liikaa minussa eli palkassa, teimme siis töitä työmoraalin kanssa. Jos kieltäydyt tekemästä, menetät palkkion - kannattaisiko tehdä kunnolla? Kepeille target laitettiin ensin lähelle keppien loppua, sitten aina kauemmas ja kauemmas - päästäksesi palkalle tee koira kepit kunnolla. Jos tyrit, et pääse etenemään eli lähestymään palkkaa vaan aloitamme alusta PIENEN TAUON jälkeen. Tämän pitäisi kasvattaa koiran työmoraalia ja nähdä esteet mahdollisuutena edetä targetille. Eli jatkossa koira etenee esteitä kieltelemättä ja kyselemättä joka esteen jälkeen palkan perään - palkka kun odottaa jatkossa radalla eikä minulla. Koira alkaa nähdä esteet mahdollisuutena edetä mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi palkalle. Tämä ratkaissee monta ongelmaa jatkossa.



Mel teki myös samaa, eli Mel kieltää helposti ja alkaa napsia minua. Putkiin irtoaminen ja erottelut pitäisi tehdä varmemmaksi. Eli jatkossa jos Mel kieltää, niin otetaan pikku tauko ja homma kohta alusta eli kun hommat ei jatku kieltokiukuttelun takia > palkkion mahdollisuus menetetty. Tässä sama työmoraalin kasvattaminen ajatuksena.



6 uoden ajan olen tehnyt toisin kuin minun pitäisi jatkossa tehdä. Tämä tulee olemaan pitkällinen uudelleenohjelmointi koirilleni ja varsinkin minulle - olisi helppo vain mennä ja tehdä kuten aina tähänkin saakka on tehty. Mutta kun pitääkin ajatella aivan uudelleen - hitto että vie voimia ja ajatus on vaikea pitää koossa. Jonkun täytyy koko ajan muistuttaa että ei saa enää toimia kuten toimin aiemmin vuosien ajan. Aiemmin jatkoin vaan aina kiellon jälkeen suoraan tehtävää, eli koira sai palkkiona jatkaa rataa kohti palkkiota vaikka se kielteli ja komenteli siinä mennessään. Jatkossa en saa antaa koiran enää jatkaa tehtävää jos se kieltää - kiellolla on oltava seuraamuksia. Target-työskentely vahvistuu myös, eli koiran on oikeasti keskityttävä tekemään hommia vaikka palkka odotteleekin radalla. Ja jatkossa koira ei enää saa kokea kannattavaksi kieltää (komentaa mua).

Tästä eteenpäin koirat alkavat kasvattaa itselleen parempaa työmoraalia. Lopulta tosi moni asia radalla on vaan tästä samasta asiasta kiinni!! Ihan tosi valaiseva valmennus. Ininiä voidaan kans harjoitella, se on vähän uusi asia vielä meille. Omasta liikkumisesta sain taas kehuja.



Kävin nauttimassa Turussa maailman parhaasta agilitystä ja mukaan tarttu mm. tarralla suljettavia palkkapalloja - näistä koirat tykkäs kovasti ja nää toimii tosi hyvin tuossa meidän target-hommassa jatkossa. Kerkesin myös napata mukaan virallisen AWC2019 lelun, lisäravinteita ja Back on track paitoja hyvällä alella. Autoa koristaa myös aivan tosi pähee agilitytarra joka lähti myös mukaan Turusta. Koiramobiili on jälleen hieman uskottavampi koiramobiili. Koirat oli Turkureissun ajan kotikotona hoidossa.



Molemmat tytöt juoksee. Ja Mel on keksinyt alkaa ulvoa juoksujen aikana näin vanhemmiten. Ei se nuorempana tätä tehnyt. Oli oikein kiva huomata, että koira harjoittelee ulvomista myös mun ollessa kotona läsnä. Ei hyvänen aika koira. Miten uskallatkin. Toruin Meliä ja tiesin, että kun meen yövuoroihin, on ulvonta taatusti läsnä naapurien mieliksi - ja oikein veikkasin.

En mitenkään saanu koiria hoitoon yövuorojeni ajaksi, koska ne ois taas pitäny kiikuttaa kotikotiin saakka. Siispä koska tilanne oli akuutti ja kiimanen eläin oli pakko saada hiljennettyä yövuorojeni ajaksi, lainasin kaverilta sitruunapannan, mitä olen vempaimena verisesti vastustanut tähän päivään saakka. Mielestäni se hoitaa vain oiretta eikä syytä, ja varsinkin ahdistuneelle koiralle se on viimeinen niitti lisäämään ahdistusta ja vain laiska ja osaamaton omistaja ohittaa varsinaisen ongelman juurisyyn tällä brutaalilla keinolla. Nyt koira oli kuitenkin aivan toisenlaisissa maailmoissa - juoksuhuuruissa ulvomassa kaikkia kulmakunnan poikia luokseen, ja koska koiran ulvonta kuului varmaan koko naapurustossa, perustelin asian itselleni näin hyväksyttäväksi äärimmäisenä hätäratkaisuna. Ja sehän toimi.

Jatkossa on mietittävä, kutsuuko sterkkauspöytä tyttöjä - jos juoksuaika on jatkossakin samanlaista huutelua, harkitsen asiaa todella. Olen reissaamassa eteläisessä Afrikassa kuukauden verran tässä lokamarras-akselilla, joten koirat menevät taas hoitoon kotikotiin, mistä saan jälleen kerran olla todella kiitollinen äiteelle. Palaillaampa naputtelemaan tänne joskus Afrikan reissun jälkeen. Ikävähän se tulee taas koiria, mutta reissussa on onneks niin paljon aktiviteettia luvassa että jospa siellä ei ennättäisi hirveästi koiria ikävöimään.

Sää oot meijän sisko

Team söötit täs moi.

3.5. tapasimme viimeinkin A-pentueen kasvatin, Chestnutin eli Jekun. Eipä tuokaan homma ollu ku muutaman vuoden to do -listalla palloilemassa. Siskokset eivät selvästikään muistaneet toisiaan ja ihmekös tuo näin 8 vuoden erossaolon jälkeen. Kips ja Karps lähinnä haukkuivat Jekulle, ja lähdettiin siitä jatkamaan haukkumista läheiselle kentälle meijän vanhoille hoodseille Neulamäkeen.

Sattuipa ikävästi, että se vielä kerkes iskeä toukokuisen takatalven, joten sielläpä sitten juoksuteltiin koiria lumisateessa. Mun likat leikkivät lähinnä keskenään ja Jekku jahtuutti siskojaan juostessaan lumipallojen perässä. Tosi mukavan oloinen haukku tuo Jekku, siinä on paljon samaa kuin siskoissaan. Varsin turkikas ja siskojaan selvästi kookkaampi, mutta aivan yhtä ihmissosiaalinen raaputeltava.

Iso kiitos Jekun kotiväelle tapaamisesta ja siitä, että olette kasvattaneet Jekusta hienon koirakansalaisen ja pitäneet siitä niin hyvän huolen! <3 Jekun tapaaminen oli kyllä yksi kevään kohokohtia.

Alla muutama kuva lumisesta tapaamisesta.

 

Agilityn suhteen tämä(kin) vuosi on nyt mennyt vähän hiljaiselolla (hups). Tuumasin viime vuonna, että tänä vuonna pidetään true kisavuosi. No, kahdet viralliset kisat on käyty ja ollaan jo yli puolivälissä tätä vuotta. Kun ei tule treenattua, niin ei tule kisattua. Simple as that. Omatoimitreeneissä on käyty 2-3 kertaa tänä vuonna, ja ohjatuissa treeneissä olen ollut ehkä sen kolme kertaa. Valmennuksia on kertynyt ehkä se yksi. Vielä olisi haukuilla terveitä kisavuosia jäljellä, joten ensi vuonna tämä koiranainen vähentää radikaalisti kakkostyönsä (seurahommat) vastuita, ja keskittyy tasan omien koiriensa kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Eihän tässä ole mitään järkeä, että kehitän tästä seuratoimimisesta itselleni hyvää vauhtia kakkostyön ja sitä kautta niin kutsumani koira-burnoutin.

Ohjattujen treenien jäätyä vähälle, ostin pari irtokertaa ACE:n treeneihin. 29.7. käytiin ohjatuissa Cicaron kanssa, ja 3.8. käydään sitten Caran kanssa. Olipa hauskaa tehdä pitkästä aikaa pidempää ja haastavampaa rataa. Tuntui haastavalta muistaa rata, kun on tullut tehtyä niin lyhyttä osatreeniä tämä vuosi. Yllätin kuitenkin itseni, kun en unohtanut rataa kertaakaan. Jääny nuo pidemmät radat lähinnä sinne harvoille kisakerroille.

Muistamisen vuoksi kirjoittelen tästä treenistä ylös seuraavia huomioita:

- Takaakierto+persjättö -kuvioon kaipaamme lisää rohkeutta lähinnä ohjaajan puolelta. Varmistelen liikaa ja en mielelläni jätä koiraa selän taakse. Teen mieluummin valssin persjätön sijasta.
- Jään varmistelemaan tilanteissa, joissa koiran tulisi irrota. Tämä on myrkyllistä jo valmiiksi huonosti irtoavalle koiralle
- Milloinkohan meinasin oppia sen, että en ainakaan auta koiraa rynnistämällä kepeille? Pieni rytmitys kepeillä, se että annan koiralle hetken aikaa aloittaa kepit, auttaa
- In-in toimii melko kivast
- A-este oli tosi jees samoin kuin keinu

Tanskandoggi ry mätsärin ruusukesaalis. Palkintonamit vissiin jo syöty?

Selkä vääränä kotiintuomisia Tiibetinspanielit ry mätsäristä

Kävimme oman seuran Games-mölleissä 23.6. harjoittelemassa Gambleria. Sitä ennen olimme harjoitelleet Games-lajeja vain kerran viikkotreeneissä. Mel sijoittui radoillaan sijoille 1. ja 2. ja Cicaro sijalle 1. Treeneissä on saatu onnistumisia kepeillä Cicaron kanssa. Se ei vielä joskus suostunut tekemään keppejä takaa ohjaten. Nyt laitoin namitargetin odottelemaan keppien loppuun ja ohjasin Cicaron kepeille ja niin vaan se meni kyselemättä kepit loppuun saakka. Aiemmin tuohon on vaadittu se, että joku on ollut keppien lopussa palkkaamassa sen.

Jos ei agikisoissa, niin mätsäreissä ainakin on ravattu. Likat ovat kahmineet veteraaniluokassa sijoituksia harva se mätsäri, kuten Sanikin. Sani on kasvattanut niin muhkean turkin, että en varmaan ikinä lakkaa tätä asiaa päivittelemästä. Turkki on kaksin- tai kolminkertaistunut siitä, mitä se joskus oli! Kylläpä sterkkaus vaan muuttaa turkkia. Cismetkin on napsinut satunnaisesti sijoituksia. Ompahan se eri asia sijoittua tuolla veteraaneissa kuin tupaten täynnä olevissa aikuisissa. Mainintana vielä, että 16.7. KPSH:n mätsäreissä Sani, Cismet, Cicaro ja Caramel kaikki sijoittuivat. Hieno lauma!

Mel on tänäkin vuonna toistaiseksi neljän parhaan joukossa seuramme mätsäri-CUP:ssa. TOP4 koirakoilla on tällä hetkellä sama pistetilanne, mutta tilannehan elää ja muuttuu joka mätsärin jälkeen. Toivottavasti emme tänä vuonna missaa seuran mätsäreitä, kuten viime vuonna kävi, kun emme päässeet kahteen mätsäriin lainkaan kerryttämään pistesaldoa.

Auroralta lähti viimeisetkin etuhampaat kesäkuun alkupuolella, ja se söi antibioottikuurin tuon takia. 10.6. se alkoi läähätellä ja vinkua oudosti, kuin siihen olisi sattunut. Se vain makasi lattialla ja kävi aivan kierroksilla. Sisko kiikutti sen kiireesti eläinlääkäriin pyometra-ajatuksella. Ell antoi kipulääkettä ja oli sitä mieltä, että kyseessä on mahdollisesti hampaidenpoiston jälkeinen kipukohtaus, eikä pyometraan viittaavia löydöksiä onneksi ollut. Tuo omituinen kohtaus ei ikinä toistunut ja Roo toipui ennalleen.

Vaikka välillä vähän ahdistaa tämä aikaansaamattomuus, niin kyllähän se kesässä on tärkeintä, että muistaa mökkeillä. Juhannusviikko kului mökillä helteistä nautiskellen, ja voi miten koirat nauttivat vapaudesta. Koirat ovatkin saaneet viettää tänä vuonna paljon aikaa mökillä rentoutuen. Kesäturkkiin on vaihdettu jälleen näin heinäkuussa, ja juoksuja odotellaan taas alkavaksi. Pesin koirat karvanlähdön aikaan, ja ne pudottivatkin siinä samassa lähes kaiken talvikarvansa. Kätevää, pitänee jatkossakin pestä ne karvanlähdön aikaan. En uskonut, että sillä olisi aivan noin vahva vaikutus tuohon turkin vaihtamiseen.

Ja tää oli nyt tällanen useamman kuukauden kuulumisoksennus. Aasinsillat jäi nyt ehkä vähän huteriksi, kun oli niin monenlaista kirjusteltavaa.

Petotestissä

Noniin, nyt on käyty petotestissä. Mel sudella, Cicaro karhulla.

Meliltä tuli fiksu reaktio sudelle. Haukku oli hyvä, se haukkui hieman normaalia matalammalla äänellä, murisi ja piti sopivan etäisyyden karhuun ja lähti myös karhun perään. Aika paljon se tuli minun sivulleni tai taakseni, mutta lähti myös edelle.

Cicaro näytti siltä kuin se ei ottaisi hommaa ihan tosissaan. Se ei lamaantunut ja se piti häntää pitkälti ylhäällä. Testinvetäjän mielestä Cicaron haukku oli pelkohaukkua, koska se oli niin kimeä. Tosiasiassa tuo haukku on täysin normaali Cicarolle. Sillä vain on kimeä ääni. Cicaro ei meinannut lähteä kunnolla karkuun karhua ja antoi karhun tulla aivan liian lähelle. Siltä puuttui sisäsyntyinen pelko karhua kohtaan. Luonnossa tuollainen voisi käydä kohtalokkaaksi. Se lähti karhun perään eikä juossut karkuun, mutta ei sitä oikein tuntunut karhu kiinnostavankaan.

Caran tulokset

1 Koiran reaktio hajujälkeen pieni, lähtee jäljelle

2 Reaktio nähdessään pedon siirtyy omistajan ja pedon väliin, käy omistajan takana siirtyen uudelleen eteen

3 Haukkutyöskentely aloittaa haukun heti, haukkuu ohi

4 Koiran toimintakyky pedon liikkuessa keskitasoa

5 Rohkeus pieni, katsoo pedon ohi

6 Etäisyys sopiva turvaetäisyys

7 Taistelutahto keskitasoa

8 Väistöliikkeet ja ketteryys keskitasoa

9 Työskentelykestävyys pieni

10 Viettitaso pieni

11 Palautuminen palautuu viiveellä

Cicaron tulokset

1 Koiran reaktio hajujälkeen pieni, lähtee jäljelle

2 Reaktio nähdessään pedon luontainen pelko puuttuu, kieltäytyy kohtaamasta vaaraa (sijaistoimintaa)

3 Haukkutyöskentely pelkohaukku, haukkuu ohi

4 Koiran toimintakyky pedon liikkuessa pieni

5 Rohkeus katsoo muualle

6 Etäisyys liian lähellä

7 Taistelutahto pieni

8 Väistöliikkeet ja ketteryys hitaat

9 Työskentelykestävyys pieni

10 Viettitaso pieni

11 Palautuminen palautuu viiveellä

B-pennut 3 vuotta

Paljon onnea jo 3-vuotiaille B-pennuille! Cismet vietti syntymäpäiväänsä raaputusten, possunkorvien ja pitkän lenkin säestämänä - ja Savun synttäripäivä sujui pitkälti samoilla linjoilla.

Savu on ralleillut itselleen kaksi hyäksyttyä tulosta ALO-luokassa, ja Kisse on kiertänyt mätsäreitä sen minkä tassuistaan on ennättänyt. Kisse pudottaa turkkiaan nyt ensimmäistä kertaa ikinä. Ihme juttu, miten se ei aikaisemmin ole turkkia oikein pudottanut. Nyt se näyttää ihan höpsöltä, kun ei ole enää isältään perittyä melko tiivistä puuhkaturkkia kannettavana. Fiksu likka, kun pudottaa turkin kesähelteillä.

Toivottavasti kesän aikana pääsisimme piipahtamaan Savun tykönä Ylöjärven nurkilla. Lomia ei enää tälle kesää mulla ole, kun piti säästää lomat syksyn reissua varten, mutta aina löytyy pidempää vapaaputkea hyvään tarkoitukseen. Katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan.

Tractive tuotearvostelu

Jänis, sinäkö siellä?

Jälleen erään kerran Cicaron lähdettyä jäniksen perään vitsailin hankkivani pikkumustalle GPS-tutkapannan. Toki tästä saisi mojovan FB-keskustelun aikaiseksi, että pitääkö niitä hallinnassa olemattomia koiria ikinä irti pitääkään. No, niin. Varsinaiset tutkapannat metsästyskäyttöön on aivan järeen kokosia ja maksaa mansikoita. Muuten ihan hyvä idea. Kaveri vinkkas mulle, että miksi en hankkisi sille saalistajalle GPS-paikanninta, joka on tarkoitettu lemmikkikäyttöön. Pieni, huomaamaton ja halpa vempele.

Nimeltään tämä vempain on Tractive.  

Mm. Peten Koiratarvikkeella hinta vaihtelee taktisesti, mutta tällä hetkellä se näyttäs olevan 49,90€.

Se on helppo kiinnittää koiran tai kissan pantaan (tää oo mikää kissablogi). Se ei paina paljo mitään ja ja ja muita speksejä tähän näin. Ne voitte käydä ihan itte lukemassa valmistajan sivuilta, mutta mitä sieltä ette saa selville ja miksi tätä tekstiä nyt tässä kirjoitan, niin nyt kuulette rehellisen, maksamattoman tuotearvion. Ihan vaan siks, että joku muukin saattaisi joskus googlata esimerkiksi "tractive kokemuksia" tai vaikkapa "onko tractive hyvä" tai miksipä ei niinkin että "tractive gps laatu". Kash noin.

Näitä lemmikin ja lapsen ym. paikantimia on markkinoilla valtavasti erilaisia. Kaks tärkeintä ominaisuutta tällasia vempeleitä vertailtaessa ovat akun kesto ja GPS-signaalin laatu (tarkemmin paikannusnopeus, -laatu ja -tarkkuus).

Ei sen väliä, mitenkä kaukana otus sinusta ja luuristasi on - tutkain, tai mikskä tätä vempelettä nyt haluaakan kutsua, käyttää sateliitteja lemmikin paikantamiseen. Laite toimii niin mökillä kuin kaupungissakin - ja on vedenkestävä. Toki näissä vempaimissa on aina yksilöeroja, ja toisaalla toinen laite toimii paremmin kuin toinen, mutta tämä toimii kyllä melko tosi varmasti kaikkialla. Akunkestoksi sanotaan 2-5 päivää. Jos koiralla siis on tapana kadota pidemmäksi ajaksi, niin ehkäpä toinen laite soveltuu tarpeisiinne paremmin. Toki koiran löytää paikantimen avulla varsin nopsaan. Cicaron reissut eivät ole ikinä kestäneet yli kahta tuntia, ja yleensä se tulee takaisin 5 minuutin kuluttua, mutta nyt saan mielenrauhan kun tiedän tarkalleen, missä se viipottaa.

Ainoa miinus tuotteelle tulee siitä, että sen kiinnitys ei ole mikään kestävin vaikka toistaseks se ehjä onkin. Se on silti selvästi tämän tuotteen heikoin lenkki. Kiinnitysklipsi on sen näkönen, että se irtoaa hetkenä minä hyvänsä joko katkeamalla tai ihan vaan irtoamalla jos tutka osuu vaikkapa johonkin luonnossa. Muoviosa on kovaa, joten pakkasella sen kesto suuresti epäilyttää.

Kiinnitys olisi parempi, jos se olisi pehmeää, silikonista(?), venyvää muovia kuten vaikkapa useissa kunnollisissa pyöränvalaisimissa tai Orbiloc-valoissa on. Nuo kovat muoviosat ei vaan kestä käyttöä, nähty on. Laitoin tähän itse kaksi kumilenksua tukemaan kiinnitysklipsiä ja keksin vielä ehkä joskus paremman kiinnitystavan.

Hintaa tuotteen käytölle kertyy 89,90€ / 2 vuotta elikkä 3,75€/kk. Vuoden soppari on hinnaltaan suhteessa hieman kalliimpi per kuukausi, mutta ero ei ollut kovin suuri.

Alla käyttäjäkuvia.

Kuva 1. Cicaro seuran majalla irti, reitti tallentuneena kuvassa.

Kuva 2. Lenkki live-tilassa, koiran reitti tallentuneena jokaista ojan nuuhkaisua myöten.

Kuva 3. Punainen neliskanttinen alue (saa myös rajattua pyöreäksi niin halutessaan) on omistajan määrittelemä turva-alue, "Virtual Fence", virtuaaliaitaus, jonka saa rajattua välille 50m-175km. Kun koira poistuu turva-alueelta tutkan ollessa kytkettynä tietysti ensin päälle, se antaa puhelimeen hälytyksen. Kun koira palaa takaisin turva-alueelle, se ilmoittaa siitäkin.

Kuva 4. Ilmoitukset saalistajakoiran poistumisesta ja saapumisesta turva-alueelle älypuhelimessa.

Kuva 5. Ns. "kuumat alueet", joiden kohdalla koira on eniten päivän aikana liikkunut. Lisäksi alla näkyvissä koiran päivän aikana kulkema matka.
Kuva 6. Sama näkymä mutta ilman "kuumia alueita", tarkempana reittinäkymänä. Live viewin päivitystahdista on kiinni, miten monen sekunnin välein sovellus tallentaa koiran liikkeitä.

Onnea A-pennut

Tytöt tahto possukaakun. Tytöt sai possukaakun.

25.5.2011 maailmanvalloituksen aloittivat omalta osaltaan kuusi pientä paimenristeytystä. Empä tiennyt silloin, miten ratkaisevan ratkaisun tein, kun päätin että Sanille tulee jälkikasvua. Taisipa olla yksi parhaista ratkaisuistani - niin mahtavaa on ollut saada jakaa 8 vuotta elämästäni kotiin jääneen kaksikon kanssa. Elämä muotoutui jo opiskeluaikana pitkälti koirien ympärille, ja eipä suotta porukka kutsu mua nykyään koira-Leenaksi. Koirat täyttävät toki arkeni jo pelkällä läsnäolollaan, mutta sen lisäksi erilaiset koiratapahtumat ovat suuressa roolissa vapaa-aikanani. 

Kaikki kasvatit ovat elossa ja voivat hyvin. Vähään aikaan en taida olla kirjoittanut, miten kukakin jakselee. Siispä...

Coral alias Jemma, joukkion ensimmäinen, ei ole enää harrastanut agilityä, mutta kisasi siinä kuitenkin 2lk saakka. Jemmalla on mennyt elämässä hyvin ja sillä on kaksi koirakaveria samassa taloudessa. Nyt toukokuussa Jemma kuitenkin sairasti komplisoituneen pyometran eli vatsaonteloon revenneen kohtutulehduksen. Vaikka suurempia odotuksia henkiin jäämisestä ei annettu, Jemma toipui kuin ihmeen kaupalla. Cornette eli Luna jaksaa virkeästi, ja se elelee elämäänsä maaseudulla kanojen ja hevosten seurassa. Lunan tapasimme viime kesänä samalla kun näimme pentueen Rocky-isää. Chestnutin elikkä Jekun tapasimme ensimmäistä kertaa sitten pentuajan nyt keväällä. Jekullakin menee hyvin, ja se asustaa pääosin maalla possuja, ankkoja ja muita eläimiä leikittäen ja välillä se viettää aikaansa kaupungissa. Joukkion viimeisimpänä syntynyt, pentueen ainokainen poika Comet aka Väinö viettää lokoisaa perhekoiran elämää vailla murheita ja huolia. 

Yksikään kasvatti ei ole vaihtanut kotia sen jälkeen kun Jekku muutti vuosikkaana nykyiseen kotiinsa. Terveysmurheilta on pitkälti vältytty ja jokaisen kasvatinomistajan kanssa olen pitänyt yhteyttä vuosien varrella - toisten kanssa enemmän, toisten vähemmän. Toivon vielä monta iloista ja tervettä vuotta koko porukalle! 

Näyttäytymässä

Ken on heistä kaikkein kaunein...

Ajankohta 13.4. Tulossa mätsäripäivä, kello aamukahdeksan. Onko kaikki nyt varmasti mukana, eihän unohdettu mitään? Muistettavaa ja huolehdittavaa on paljon. Lupasin joskus alkuvuodesta, että otan agin mätsärit kontolleni, kun mä oon niitä eniten meidän ryhmästä kiertänytkin. Ennakkohommiin oli jo uhrattu hurja määrä aikaa, ja tänään oli aika lyödä homma pakettiin.

Mulla oli iltavuoroon meno samaisena päivänä, joten tuumasin ensin, etten edes itse koirineni osallistu, että ihan talkoilen vain. Päätin kuitenkin osallistua kun hommat sujui siinä niin jouhevasti, ja vielä manasin siinä ennen kehiä, että jos Mel menee tänään BIS-kehään, niin mä en kerkee sitä siellä esittää. Ei oo aiemmin SIN1-sijoitus harmittanut, mutta nyt tajusin, että enpä mä ennätä ikimaailmassa sinne isoon kehään Melin kanssa ennen kun mun on jo lähettävä töihin.

Ei ole iltavuoroon meno ikinä suututtanut yhtä paljon, varsinkin kun olin yrittänyt vaihtaa vuoroa kaikin mahdollisin keinoin pois tässä onnistumatta. Pelkäsin jo, että ketutukseen voi kuolla. Niin paljon mua sapetti jättää kiva mätsäripäivä ja BIS-kehäily kesken.

Homma järjestyi kuitenkin parhain päin, kun treenikaveri pelasti päivän. Hän esitti Melin BIS-kehässä ilman aiempaa kokemusta Melin esittämisestä! Pari testirinkiä, nopeet vinkkiviitoset ja mä lähin töihin ja jäin odottelemaan kuulumisia mätsäreistä. Oli outoa hylätä koirat hallille ja poistua ite paikalta.

Varsin nopeesti hallilta kuului iloisia uutisia - Mel sijoittui BIS2. Kaunis kuin karamelli, kuten aina. Cicarolle ei sijoituksia tällä kertaa punaisten kehässä jaettu, vaikka se esiintyi taas huisin hienosti. Tuomari tiputti meidät samantien minulle pahoittelevasti hymyillen. Samainen tuomari sijoitti Melin SIN1 sijalle, joten johtuiko Cicaron välitön pudottaminen tuosta? Olen huomannut saman kuvion toistuvan todella usein, jos sama tuomari arvostelee molemmat koirani. Sama kuvio ei näy silloin, jos koirani arvostelevat eri tuomarit. Tuomarit eivät ikään kuin halua, että saman ihmisen koirat menestyvät samoissa mätsäreissä. Ei se kuitenkaan saisi mennä esiintymistaitojen edelle, eihän? Minä kuitenkin maksan kahden koiran edestä. Puolueellisesti mutta kuitenkin sanon, että kyllä Cicaro esiintyi huomattavasti paremmin kuin moni muu koira, jos ajatellaan että kehässä ei saisi istua, riehua tai tempoa. Leikkiähän nää on ja tuomareilla on aina erilaisia tapoja sijoittaa koiria, mutta vinkeitä huomioita kuitenkin!

BIS2

Äidillä meni Sanin ja Kissen kehät päällekkäin, joten esitin Kissen nauhakehässä. Kisse sai sinisen nauhan. Sen ongelmaksi mätsäreissä on muodostunut jatkuva nuuskiminen kehässä. Toki se laukkaakin herkästi. Kisse malttaa kyllä seistä hienosti aloillaan. Kisselle ei myöskään sijoituksia sinisestä kehästä tullut, vaan Sani sen sijaan oli veteraanien SIN2.

Valmennuksesta kisakentille

10.3. käväistiin taas valmennuksessa. Tuntuu, että saatiin tästä tosi paljon irti ja saatiin treeni-intoa tulevaan kauteen! Käteen jäi montakin asiaa.

Putkiin irtoamista JA irroittamista tulee kehittää. Mä jään odottelemaan koiria putkessa, ja suoraan putkeen ohjatessa en uskalla liikkua riittävästi ja luota siihen, että koira menee putkeen vaikka itse jo juoksisin putken puolivälissä/putken lopussa. Huomasin itsekin tämän, enkä ennen ollu tällasta edes havainnut! Koirat ei tosiaan irtoa putkeen kovinkaan kaukaa, ne pitää saattaa tosi lähelle. Tässä ois iso kehittämisen paikka. Kisoissa en uskalla irroittaa niitä kovin kaukaa, koska en ole aivan varma että ne sinne kovin kaukaa hakevat.

Kepeillä koiriin saa lisävauhtia kannustamalla niitä tosi painokkaan raivokkaasti (:D). Ne boostaa vauhtia niin, että ne sotkeutuvat rytmissä. Uskomaton vaste, ja tuollainen superkannustus niiden pitäis periaatteessa sietää. Kun tää joskus onnistuu, on keppeihin tullut huimasti lisää varmuutta ja tempoa.

Päällejuoksussa ja sylkkärissä jään ohjaamaan aivan liian p i t k ä k s i aikaa. Niin pitkäksi, että koirat kerkee pyöriä tyhjää ja täten ohjaus ei mene suunnitellusti. Eli tommosiin kohtiin napakka ohjaus, ei mitään hidastelua. Ja rupes heti onnistumaan jännästi. Ja vielä kerran: IRROITA. Irroita ne koirat, älä saata. Tää pitäs varmaan tatuoida otsaan.

16.3. otettiin Hukka-Putken kisoissa testistartit tähän vuoteen. Viimeks kisattiin marraskuussa. Ekaa kertaa ikinä molemmat koirat olivat kisatessa juoksussa (Mel tärpeillä), mutta eipä tuo vaikuttanut muuhun ku siihen että piti pukea ja riisua juoksuhousuja joka kerta ku ravattiin ulkona. Vähän tytöt meinas hallissa älämölöidä urosten perään, mitä ne on tehneet nyt kotona ja lenkilläkin...

Mel aloitti kerrankin juoksut ennen Cicaroa, jonka luulin jo juosseen piilojuoksut tai muuta outoa. Se on aina aloittanut ja Mel seurannut muutama päivä perässä. Meininki on niin mahdotonta, että sisällä yksinollessa tytöt ulvovat kulmakunnan pojille (ja pojat vastaavat...)

Nollattu on!

Ulkona kaikki liikkuva on potentiaalinen sulhasehdokas jonka eteen voisi parkkeerata ja tätä rataa. Onneks tätä rakkaudenkipeyttä kestää vaan muutaman viikon vuodessa, kun uroksilla tää taas ois ihan jatkuvaa (joo yleistän).

Palatakseni kisoihin, tämä oli selvästi Cicaron päivä. B-agiradalta heti 0rv ja 3.sija. Eikä edes oltu hitaimmat nollan tehneet. Etenemä jäi hieman alta neljän ollen 3,97m/s. Tämä olikin Cicaron nollatilin avaus kolmosluokassa! Sen kunniaksi Hampuusi sai hurjasti kehurapsuja ja kaupasta haettiin kotimatkalla pateeta.

C-hyppyradalta sitten 5rv kepeiltä kun keskeytti melkein heti aloitettuaan. Niistin kepeille, ja aloitus kyllä onnistu hyvin. Kepit olivat haastavat, ja todella moni sai virhepisteitä noista. Muuten tosi sujuva, menevä hyppäri.

Mel kielsi kahdella esteellä, toisen ohjasin huolimattomasti ja se tuli ohi tästä. Este ei ollut aivan niin linjassa kuin näytti olevan, ja tästä tuli muutamakin koirakko ohi. Toinen kielto tuli meille hankalassa kohdassa, jossa jouduin itse lähes pysähtymään (siivekkeen kierto, jossa koirat usein stoppaa ja kieltää). Ilmeisesti joko A:lta tai puomilta tuli vielä yks virhe. Hyvä fiilis radalta jäi ja se tärkeintä!