Koirakululaskelmat 2017

Tammikuu 264,15€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Savic autohäkki 50€
• Agility A-lisenssi 37,50€
• Koiratarvikkeiden myynti + 15€ + 5€ + 3€ + 25€ + 10€
• Hurtta-hihna 25,95€
• Tassuvoide 6,90€
• Seuran takki 95€
• Arctic-valjaat x2 38,80€
• Koiranulkoilutuspalkkio 10€

Helmikuu 98,69€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Koulutusohjaajan jatkokurssi 50€ (takaisin peritty seuralta)
• Koiranulkoilutuspalkkio 10€
• Koiran märkäruoka x2 2€
• Match Show 21€
• Harja 12,90€
• Brit Care namit 2,79€

Maaliskuu 108,40€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Tanja Kurikan agilityvalmennus 55€
• Agilitykilpailut 52,00€
• Match Show 5€
• Koirannamit 1,40€

Huhtikuu 55€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Seuran jäsenmaksu 32€
• Epäviralliset agilitykilpailut 23€

Toukokuu 0€ (laumajohto maailmalla, koirat hoidossa kotikotona)

Kesäkuu 75,25€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Vesilelu 2,95€
• Treenitasku 39,90€
• Koiranherkku 0,90€
• Koiranherkku 1,50€
• Koiranulkoilutuspalkkio 10€
• Koiranulkoilutuspalkkio 10€
• Kennelliiton jäsenmaksu 40€
• Raakaruokaa 36,50€

Heinäkuu 192,49€

• Agility treenimaksu heinä+elo 2 koiraa yht. 35€ (alennettu hinta koska liikaa 25€ keväältä)
• Agilitykilpailut 39€
• Koiranherkku 3,49€
• Match Show 21€
• Match Show 14€
• Match Show 28€
• Agilitykilpailut 52€

Elokuu 324,29€

• Agility treenimaksu heinä+elo 2 koiraa yht. 35€ (alennettu hinta koska liikaa 25€ keväältä)
• Koiratarvikkeet näyttelyistä 69,30€
• Agilitykilpailut 39€
• Kaksi heijastinhihnaa 28,90€
• Raakaruokaa 32€
• Koiratarvikkeiden myynti +30€
• Koiranherkut 3,09€
• Agilitykilpailut 26€
• Koiranulkoilutuspalkkio 10€
• Kahden koiran hieronta 81€

Syyskuu 143,85€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Makuupussi koirille tuunattavaksi 5€
• Raakaruokaa 15,80€
• Orbiloc x2 39,80€
• Raakaruokaa 3,25€
• Kynsileikkurit 1€
• Kakkapussit 2€
• Agilitykilpailut 52€

Lokakuu 192,89€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Kahden koiran kraniosakraalihoito 80€
• Agilitykilpailut 26€
• Savic jättihäkki 60€
• Kissanruokaa 1,20€
• Kissanruokaa 0,69€

Marraskuu 150,60€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Agilitykilpailut 36,00€
• Kissanruokaa 1,70€
• Koiranulkoilutuspalkkio 10€
• Agilitykilpailut 26,00€ (maksettu osin lahjakorteilla)
• Joustohihna 19,90€
• SeurM osallistumismaksu 16€
• Match Show 16€

Joulukuu 31,25€

• Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
• Agilitykilpailut 0€ (maksettu lahjakorteilla)
• Herkut 0,75€ x3 
• Mittaustilaisuuden mittaustodistukset kaksi koiraa 4€
• Matolääkkeet 18€

YHTEENSÄ


Ruokinta 110,56€ josta nameja 23,01€
Harrastaminen 823€ josta mätsäreitä 105€, agikisat 322€, treenimaksut 270€
Tarvikkeet 570€
Terveys ja hyvinvointi 98€
Omat kouluttautumiset, jäsenyydet ja lisenssit 132,5€

Tulipahan taas laskeskeltua. Ruokintakustannukset olivat tänä vuonna tosi vähäiset, kiitos yhteistöiden ja pieniruokaisten koirien. Ensi vuonna säästynee tarvikekustannuksissa jos en tee mitään heräteostoksia, ja ensi vuonna en enää osta SKL:n lisenssiä. Kouluttaudun toivottavasti ahkerammin joten omat kouluttautumiset kustantanevat enemmän. Kissen terveystutkimukset nostavat kustannuksia terveys- ja ja hyvinvointisaralla. Jos Caralle tulee pentue, se saattaa vaikuttaa kustannuksiin joko laskevasti tai nostavasti. Harrastaminen tulee maksamaan ihan saman verran kuin tähänkin saakka. Mitähän ois mennyt bensoihin ja koiratuttavuuksien luo matkustamiseen. Useampi satanen, veikkaan että joku 400€ ainakin, kun kisoissa on tullut käytyä pitkin pitäjiä lähes joka kuukausi ja yksi jos toinenkin pidempi reissu muihin koirajuttuihin liittyen.

Menot -1654,86€
Tulot +88€

Tavoitteita vuoteen 2018

Ja tuttuun tapaan ensin tarkastelun alle tulevat menneen vuoden tavoitteet.

2017:

• Cicaro 2lk ja Caramel 3lk - check ja molemmille tullut nollatuloksiakin uusissa luokissaan ja Cicarolle LUVA
• Kepit ja kontaktit kuntoon - ylämäkkee alamäkkee, kepit menneet hurjasti eteenpäin mutta edelleen tekemistä keppien loppuun saakka menemisessä kisaoloissa
• Cismetille agilitypohjien tekemistä ja epiksiin osallistuminen - Kisse asu luonani paljon vähemmän ku odotin, eli aksaa tehtiin muutamia kertoja, epiksiin ei vielä olla valmiita
• Itsenäistä treenaamista kerran viikossa - ei kyllä tullut 52 kertaa ehkä omatoimitreenattua...
• Pentutapaamisen järjestäminen - check, vaikka osallistujakaarti olikin vähäinen niin laatu korvasi määrän!

Jaaa jonkinlaisia tavoitteita kai pitäisi raapustella ensi vuodellekin kun se niin tärkeetä ja olennaista etenemisen kannalta kuulema on.

Tavoitteet 2018:

• Cicaro 3lk
• Kontaktit kisavarmaksi
• Koirat tekevät kepit loppuun kisatilanteessa
• Nopeuden, itsehillinnän ja estefocuksen kehittäminen
• Lähdössä pysyminen Cicarolle varmemmaksi
• Omatoimitreenaamista ja hyppytekniikkaa ainakin kerran kuukaudessa
• Caran treenaaminen pikkumaxien korkeuksiin
• Oman ohjaustekniikkapakin kehittäminen ja tekniikoiden rohkea kokeileminen kisoissa
• Cismetin luustokuvat ja agilitypohjien sekä harrastuskoirataitojen kehittäminen

Tonttuviisikko

Kylläpä selvittiin tänä vuonna vähällä lauman joulukuvan suhteen. Muutama uudelleen päähän nostettu lakki, yhden pudonneen joulupallon nosto, viitisen paikka-sanaa ja yksi maahan suureen ääneen heitetty namikourallinen, jotta viimeinenkin suipponokka käänsi päänsä kameran suuntaan... ja se oli siinä. Jopa pentu malttoi tänä vuonna istua tönöttää kuvassa kiltisti täysin aloillaan.

Hyvää Joulua ja tapahtumarikasta Uutta Vuotta lukijakunnallemme <3

Rimat kohoaa

Tuattua luatua nelejävee luurilla.

ACEn 9.12. olleista kisoista ei ihmeellisiä kotiintuomisia Cicaron kanssa. Kontakti- ja keppivirheitä, joita aletaan hioa uusilla ja vanhoilla suunnitelmilla ensi vuonna. Koira ei malttanut lainkaan odottaa lähdössä, kävi liian kovilla kierroksilla *hhhh*

16.12. kävästiin mittaustilaisuudessa, joka järkättiin HuPulla. Kuten arvata saattaa ja olin jo monta kertaa etukäteen manannut, tuli Carasta pikkumaksi. Oikea kirosana. Toistuvien kotimittausten tulos on aina ollut 43-44cm, ja aivan samat lukemat sieltä mittauksestakin napsahti. Niille jotka eivät vielä tiedä, agilityssä tulee ensi vuonna 2 uutta kokoluokkaa; pikkuminit ja pikkumaksit. Monelle ex-maxille tämä on toki helpotus, mutta minun ex-medilleni tämä tarkoittaa sitä että se on aina altavastaaja. Se on aivan kokoluokkansa alarajalla. Onneksi sillä on hyvä kroppa ja tokaisivatpa tuomaritkin bikiniturkkisesta isoharmaasta, että onneksi se on kevytrakenteinen.

Todistusaineistoa omistajan epätoivosta.

Ei voi sanoa, etteikö ois yritetty parastamme. Leikkasin Caran kynnet ja niskakarvat ed. iltana, ja silti jokainen kolmesta mitanneesta tuomarista (Viitanen, Räsänen, Jalonen) olivat yksimielisiä mittaustuloksissaan - 43-44cm ja pikkumaksi (sL).

Positiivista näissä uusissa kokoluokissa on se, että kaikki hyppykorkeudet laskevat, eikä pikkumaksienkaan hyppykorkeus tule jatkossa olemaan kuin 40-50cm. Ja koska Cara ei ole mikään rimanpudottelija, voimme edelleen treenata matalilla korkeuksilla ja nostaa rimakorkeuksia satunnaisesti tai hieman ennen kisoja hypyt kisakorkeuksiin. Lähinnä pelottaa, kun renkaan korkeus nousee maksikorkeuteen, ja miten käy pituuden ja muurin korkeuden...

Kisasihan Cara ihkaekat kisansakin makseissa tehden tuplanollat vaikka se ei ikinä ollut hypännyt maksikorkuisia esteitä, mutta kyllähän se aika epäreilulta tuntui ja mietin monta kertaa, menenkö lainkaan radoille kun olimme treenanneet vain medikorkeuksia ja koira oli menossa ihan ekoihin kisoihinsa. No, katotaan nyt mihin ajatuksiin vielä pääsen kunhan toivun ensipettymyksestäni.

Agilityn seuranmestaruus

Alla esittäytyy KPSH:n vuoden 2017 agilityn mediluokan seuranmestari!

"Ainakin näin korkealle minä loikkasin."
-ylpistynyt mediluokan seuranmestari

Hyvä, kaikkia kannustava fiilis, glögin tuoksu ja pari haastavaa rataa. Kaiken kaikkiaan 11 osallistujasta eli 22 startista (hyppyrata+agirata) tuli vain 4 tulosta. Hylkyliuta oli armottoman pitkä, ja myös Caramel joka päätti tänään olla erittäin estehakuinen, irtosi molemmilla radoilla väärille esteille napaten tulokseksi kaksi hylkyä. Neljästä tuloksen tehneestä (joista yksikään ei ollut nolla), kaksi teki tuloksen molemmilla radoilla joten vain kaksi koirakkoa oli periaatteessa edelleen mukana kisassa, Cicaro ja yksi toinen. Cicaro teki 5rv ja 10rv tulokset, kepeiltä ja ehkä joltakin kontaktilta tuli virheet radoilla. Aika pahoja ansoja oli agiradalla, mikä näkyi hylkyjen määrissä, mutta radat olivat mukavalla tavalla haastavia ja kysyivät radanlukutaitoa.

Onnea pikkumusta, täydellinen agiliitotoverini <3

Minä sain nauttia agilityporukan luottamusta, sillä minut valittiin agilityn toimikunnan puheenjohtajaksi tulevalle kaudelle. Uusia haasteita ja aluevaltauksia siis luvassa tulevaan vuoteen!

Koko perheen harrastus

Vä-syt-tääää

Sani-mummo on aktivoitunut toden teolla harastusrintamalla veteraani-ikään ennätettyään. Sani täyttää ensi vuonna jo 10 vuotta, mitä ei äkkiseltään Sanista huomaisi.

Se ei ole vieläkään suostunut harmaantumaan ja sen turkki on kaikessa kiiltävyydessään paremmassa kunnossa kuin ehkä noin niin kun ikinä. Kotopuolessa Sanille on syötelty nappulaa x, raakaruokaa ja lohiöljyä sekä joitakin lisiä ja satunnaisia lohennahkoja. Olen opastanut äitiäni raakaruokinnan saloihin ja neuvonut vähärasvaisten tuotteiden valintaan.

Toisinaan lenkeillä Sani jättäytyy taaemmas nuuskimaan varmaan osaltaan siksi ettei se joutuisi nuoriso-hurrikaanin kiusattavaksi. Se lintsaa joskus lenkiltä kokonaan, mikä on sinänsä hauska huomata siinä lenkin puolivälissä koiria laskeskellessaan (näitä todella joutuu jo laskemaan yks-kaks-kol-nel...), että eipä mummaa taaskaan näy, ja kotipihaan tultaessa mumma odottelee perin viattoman näköisenä - pyöreät tummat silmät kiiluen - kotipihassaan. Mummallakin on etuoikeuksia!

Sampura jaksaa edelleen riekkua villisti nuorison kanssa sille päälle sattuessaan. Se hyppii edelleen ketterästi sängylle, sohvalle ja saunanlauteille, eli lonkkien ei ainakaan luulisi vaivaavan.

Ruokahalukin on pysynyt hyvänä (sinänsä pieni nirsoilu toisinaan ei tekis pahaa mumman makkaroille) ja painoa on saatu pudotettua useampi kilo muutaman vuoden takaiseen verrattuna, mikä on myös virkistänyt koiraa.

Ennen Sani jätti ruokaa syömättä, koska se eleli yltäkylläisyyden hellässä huomassa. Ruokaa sai aina, paljon, liikaakin. Mummalla oli vara jättää osa ruuasta syömättä, että kiitos nyt ei enää jaksa eikä kiinnosta. Kun Sanin ruokamääriä vähennettiin radikaalisti, alkoi ruoka uppoamaan paremmin.

Olen sitä mieltä, että jos narttukoiralla on vara jättää ruoka syömättä, on se joko sairas tai ylensyönyt. Tämä on tässä narttulaumassa todistettu jo monta kertaa.

Edelleen saisi pari kiloa pudota pois lauman vanhimmaiselta, mistä tuomaritkin toisinaan huomauttelevat mätsärikehissä. Jospa mätsäreissä menestyminen entistä paremmin toisi lisäpontta Sanin painon kurissa pitämiselle.

Oikealla Sani veteraanien kehässä.

Tämä mätsäriharrastus on noussut yllättävään suosioon perheessämme. Kun minä vuonna 2010 aloin ravaamaan mätsäreissä Sanin kanssa, oli siskoni aina messissä - muttei ikinä esittämässä Sania kehissä, vaan lähinnä koiranaulakkona, matkaseurana ja kannustajajoukkoina. 

Kun teetin Cican ja Caran itselleni kumppaniksi maailmalle kotoa muuttaessani, jatkoin tietenkin mätsäriharrastusta niiden kanssa. Sittemmin käytin kehässä myös siskoni koiraa Auroraa. Vain taidokkaasti suostuteltuna sain joskus siskon tuuraamaan toisen koirani esittämisessä kehissä, ja hyvinhän se aina meni. Nyt tilanne on se, että Sani on ravannut äitini kanssa lähitienoon mätsäreitä tälle vuodelle jo 8kpl. Niin ja Sanin tähänastiset mätsärit vuosina 2010-2016 voidaan laskea nippanappa kahden käden sormilla, elikä 10kpl. Ei siis lainkaan epäaktiivinen uudelleenaloitus tälle lajille, ja sijoituksiakin on tullut!

Cicaro tarjosi varmaan tähän saakka parhaimmat kehäravitvja se seisoi minuuttikaupalla aloillaan.

Cismet on käynyt samaa tahtia mätsäreissä Sanin kanssa, ja se on oppinut kehäesiintymisen nopeasti. Se ravaa kiltisti ympyrää, ja se on unohtanut pomppimisen ainakin äitini kanssa. Äitini ei voi juosta Kissen kanssa, joten ehkä minun kanssani kehässä vauhdikkaammassa menossa Kisse vielä yrittää hieman pomppia. Ennen Kissen esiintyminen näytti kutakuinkin tältä: askel - pomppu - pomppu - askel - pomppu - pomppu...

En lainkaan torunut sitä pomppimisesta, eikä näin tehnyt äitinikään, sillä pääasia oli alusta saakka, että Kissellä on kehässä huisin hauskaa. Nyt neiti nauttii kehässä olemisesta, ja se seisoo maltillisesti aloillaan häntä heiluen tuomarin tutkiessa sitä. Se on juuri samanlainen kuin isänsä - mahdottoman avoin kaikille ihmisille. Sivussa se makailee rauhassa omaa vuoroaan odottaen, ja se malttaa seistäkin jo tosi fiksusti. Kissen kanssa äitini on harjoitellut naksuttelua, mikä myös on tosi loistojuttu.

Kisse on kasvattanut itselleen samanlaisen tiheän puuhkaturkin kuin isällään on. Se kasvatti turkkinsa ihan hetkessä, sillä vastahan sillä oli armoton karvanlähtö. Se on ikäisekseen kovin kehittyneen näköinen, ja varsinkin takaosa lihaksineen on tosi näppärä. Etuosassakin on jo kivasti täytettä. Vain kauluskarvat sillä ovat isäänsä hillitymmät, ja jalkojen takana olevat karvat sille jäivät huomattavasti lyhemmäksi kuin mitä ne Caralla ovat. Eipähän tartu lumet ja risut samalla tavalla kuin äidilleen. Siitä tulee vielä niin hieno, etten ehkä kestä.

Nyt uusimpana tähän mätsäri-villitykseen pudonnut näyttäisi olevan siskoni Auroran kanssa, sillä hän esitti ihan omasta tahdostaan, täysin vapaaehtoisesti, kiristämättä lahjomatta ja uhkailematta, Auroran KPSH:n joulukuun mätsäreissä saaden punaisen nauhan - ja miten hienosti yhteistyö sujuikaan!

Mätsärit olivat Auroran neljännet. Auroraa ahtaassa hallissa oleminen selkeesti vähän ahdisti, mutta se oli hyvin kuulolla ja esiintyi kauniisti. Auroralla on hauska tapa nostaa etujalkoja varsin korkealle ravatessaan, ja se on opetettu sille eräänlaisena temppunakin käskyllä "täptäp".

Johtuuko sitten mahdollisesti lyhyestä olkavarresta, voimakkaasta kontaktista ohjaajaan vai mistä, mutta se on aina yhtä hauskaa katsottavaa. Aurora ei malttanut seistä paikoillaan, istuminenhan nyt on luonnollisestikin paljon hauskempaa, ja tuomariakin se aristi. Auroran kehäkokemukseen nähden suoritus oli kuitenkin kaikkien aplodien arvoinen.

Voisin kuvitella, että ensi kesänä koirakaravaani starttaa taas muutaman kerran lähitienoon mätsäreihin... Kuvista iso kiitos Riina K!

Mel oli lauman ainoa sijoittuja, SIN2

Lihamureke

Yhteistyössä

Esittelyvuorossa tällä kertaa on jo klassikoksi muodostunut lihamureke. Tällä tykätyllä klassikolla on pitkät perinteet, nimittäin mureketta on valmistettu jo 20 vuotta. Tuote on nyt saanut uuden, jo tutuksi muodostuneeseen teemaan sopivan freesin ulkoasun, joten kanavoikaa katseenne uudelleen kun seuraavan kerran asioitte myymälässä tai marketeissa!

Kyseessä on viljaton ja kypsä, jääkaapissa säilytettävä koiranmakkara, joka on valmistettu kotimaisesta sian- ja naudanlihasta. Makkaraan on lisätty hieman kalsiumia tasapainottamaan kalsium-fosforisuhdetta. Energiapitoisuus on 159 kcal/ 100g, rasvaa löytyy 11,8 % ja proteiinia 17 %.

Annostelen lihamurekkeen samoin kuin muutkin makkarat kuppiin yleensä jääkaappikylmänä paloiksi leikkaamalla, mutta tämä toimii testatusti myös puuron seassa kastikkeeksi lämmitettynä. Vertasin tuotetta vastikään esittelemiini kana- ja pekonimurekkeeseen ja tämä tuote on vähäenergisempää, mutta sisältää enemmän proteiinia. Kelpo tuote siis. Kyseessä on täydennysravinto, joten tuote tuo kivasti vaihtelua muutoin monipuoliseen ruokakattaukseemme.

Rakenteeltaan mureke on paksua, tiivistä ja hieman hyytelömäistä. Tuoksu on kohtalaisen voimakas. Maistuvuudessa ei ollut mitään vikaa, ja rakenteen tiiviyden vuoksi murekkeen pystyi jääkaappilämpöisenä pilkkomaan kohtuullisen pienen kokoisiksi kuutioiksi treenejä ajatellen. 
Siispä samaan syssyyn saa illalla treeneissä syöteltyä koirille iltaruuat. Ei ainakaan unohda vähentää treeninameja iltaruuasta, joten ei näy herkuttelu vyötärölläkään. Tästä namiominaisuudesta olen erityisen innoissani, sillä harva ruoka on rakenteeltaan soveltunut pilkottavaksi nameiksi.

Murekkeesta saa helposti leikattua käteviä siivuja. Tytöt havainnollistavat hieman alempana, millaisia siivuja tarkoitan. Murekkeen saa näin annosteltua valmiisiin annoksiin, jos koirat vaikka menevät hoitoon. Ei tule tilannetta, että hoitoon mukaan annettu ruoka loppuu jo ensimmäisenä päivänä, jos sattuu tällasta problematiikkaa olla.

Joko pian saisi heti maistaa?

Makutesti - ehdottomasti läpäisty!