On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää

... puuhailee touhuissaan Ciiiismettt.

Ja tämä postaus kirjoitettiin 21.12. eli onnekkaasti ennen Joulua. Soveltuvia kuvia odotellessani tämä aivan unehtui tänne. Raaputtelin suurimmat homeet veks (eli korjasin preesensit imperfektiin, aika rasittavaa) ja tarjoilen tämän nyt teille muka-tuoreena, "yön tai useemmankin yli levänneenä pullanassukkana". Ja kun nyt kerta tässä muutenkin homeita raaputellaan niin täytetäänpä tämä postaus vanhoilla puhelinkuvilla.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan...

Cismet tuli tänne jonakin maanantaiaamuna äitini tuomana. Koirat jäivät heti yksin kolmestaan, joten nauhoitin yksinoloa uteliaisuuttani ja jengi oli ollut aivan hipihiljaa. Cismet oli tuolloin 5kk ja 3 viikon iässä 46cm ja 15,3kg eli mennyt hujahtaen ohi Carasta. Se kasvanee vielä tuosta hieman, sillä se on vielä selkeästi takakorkea. Kolmas ruoka päivässä jäi pois kun se täytti 6kk. Se on syönyt pennusta saakka raakaruokaa ja nappulaa lenkkipalkkana joka päivä lihan lisänä. Kalkkia olen lisännyt sen ruokaan, samoin öljyjä ja merilevää.

Lisää koirakoruja, koska no koirakorut. Hahmo bordercollie, ihan minulle passeli koru siis.

Koopu Hollolahodseilla tosi joulumielisenä piparikärsäkkäänä.

Söpöä kun panta toisensa perään jää pieneksi. Onneks nuita lojuu kymmenittäin kaapeissa, niin on aina mistä valita. Alkaa olla Jennyltä saatu pinkki Rukan panta sopiva, ja se sopii sitten aikuisenakin, nyt tosin pienimmillä säädöillään. Niin ne lapset kasvaa.

Akku loppu.

Kuka poisti synkeyden yöstä paimeneiden?

Haeskelin B-pentueesta säänkestävyyttä, ja kumpikin pentu on hyvää vauhtia kasvattamassa itselleen jokasäänkestävää turkkia. Cismetin karva varsinkin on karheaa kuten Caralla, mutta Caran turkkia tiiviimpää eikä siihen tartu lumi. Siinä missä kotona Sanin pehmoturkki on täynnä lumipaakkuja, ei Cismetillä samaa ongelmaa ole. Cismet on kasvattanut pitkää karvaa nyt häntään ja mahaan sekä kaulukseen. Tassut sillä ovat aivan valtavat, noutajan tai aussin kokoluokkaa. Siihen nähden neidin tulisi vielä kasvaa kyllä sitä korkeuttakin.

Neiti tekee enää toisinaan öisin pisuja sisälle, ja näin on ollut jo pitkään. En laittanut enää lainkaan sanomalehtiä lattialle tällä kertaa, eikä pentu tehnyt sisälle yhtikäs mitään 4 päivään, vaikka takana oli kaksi 10-tuntista yövuoroa ja pitkään nukuttuja öitä vapailla.

Virtapiirissä on oikosulku.

Ei huono suoritus että 6kk ikäinen pentu on jo näin "sisätilavarma", varsinkin kun kyse on nartusta jotka kokemukseni mukaan oppivat huonommin sisäsiistiksi. Olen kuullut myös väitteen että alkuperäisrodut oppisivat nopeammin siistiksi kuin äärijalostetut laukkukoirat. Liekö perää? Sehän nyt tiedetään että tietyissä pikkukoiraroduissa on itsestäänselvyys että koirat eivät välttämättä opi koskaan sisäsiisteiksi, koska ystävämme sisäsiitos.

Keskiviikkona nappasin pennun mukaan agitreeneihin. Siellä se ei välittänyt vieressä agilitaavista koirista alun jälkeen laisinkaan, tai no katsoi se niitä häntä tötteröllä ja haukkui ja riepoikin välillä niiden suuntaan, mutta heti kun kutsuin sen takaisin työskentelemään minun kanssani, se tuli ja teki. Sillä on mieletön keskittymiskyky, vaikka se kävisi kuinka kierroksilla. Tehtiin sivussa seisomista, maahanmenoa ja itsehillintätreeniä. Cara ja Cica tekivät molemmat mieltsin hienosti vippausta, vaikka luulin ennen treenejä etten ikinä saa niitä taipumaan moiseen ohjauskuvioon, vieläpä vasemmalle kyljelle (Cicaron jäykempi puoli).

Matkustusmukavuuksia, kanootin
hakureissu Jyväskylästä.

Omatoimitreenit auttoivat siis asiaa. Poispäinkääntö ja vippaus alkavat viimein näyttää sujumisen merkkejä. Koirat ovat myös petranneet hienosti irtoamisessa. Nyt keskitymme kontakteihin ja keppeihin ennen kisakautta. Kontakteille saatiin lisää vinkkejä ja treenattiin häiriön alaisena (vinkuleluja, leluja siellä täällä, esteet hieman eri kulmassa kuin tutustuessa, hanskoja radalla, juoksevia ihmisiä radalla, keppien välistä käveleviä ihmisiä... Caraa häiritsi radalla liikkuva ihminen, Cicaroa keppien vieressä oleva narulelu. Häiriötreeniä on luvassa lisää, jotta saadaan likkojen kisakuntoa kohennettua.

Cismet odotti hypyn takana hienosti 2 kertaa TULE-käskyä ja ylitti sitten luvan saatuaan bumperin. Palkkasin sen lelulla ja lelu riitti sille palkkioksi erihyvin. Toistan itseäni, mutta tuo pentu toden totta rakastaa leikkimistä!! Se muisti putken viime kertaisesta niin että se kirmasi vähän väliä mutkaputkeen ansaitakseen lelun itselleen. Tätä se toisti niin monta kertaa että meidän piti siirtyä kauemmas putkesta jotta ennätettiin tehä muutaki kun mennä putkeen. Tuleva putkihullu... Vauhtia on varmaan tuplasti kuin äiskällä ja tädillä.

PAIMENLAUMA. YEAH. RIGHT.

Lisseeppäs kuvateksti

Kiki pentuvahtina Kuopion torilla. Savun hakureissu. Snif.

Iltamissa naksuttelin pennulle sivu ja seuraa -toimintoja. En vielä yhdistä niihin käskysanaa, ennen kuin pentu tarjoaa niitä aktiivisemmin. Maahan-istu-seiso käskyt se osaa, mutta varsinkin istu-käskyä täytyy vahvistaa ettei siihen tarvitsisi lainkaan käsiapuja.

Likka on totutellut mantteliin, pelastusliiveihin ja heijastinliiveihin jotka sitä vielä ällöttää. Myös rauhoittumisalustalle menemistä on harjoiteltu kotioloissa.

Agitreenin jälkeistä pönötystä ja
pennun nuuskimista.

Treeneissä tehtiin kahden hypyn sarjaa, Cismet odotti jälleen tosi hienosti paikoillaan TULE-käskyä. Viimeiseen hyppyyn laitoin bumperin jälkeen toiselta puolelta korotetun riman kuten Susan Salon Puppy Jumping - menetelmässä neuvotaan tehtävän. Cismet tutustui pussiin, jotta sille jäisi siitä muistikuva tulevaisuuden varalle. Se sukelsi sinne parin toiston jälkeen omatoimisesti. Avustaja piteli edelleen pussin suuta hieman rakosellaan, jotta mielikuva pussista olisi hyvä. Naksuttelin A:lla jälleen 2o2o jossa pentu oli hyvin aktiivinen. Keinulla teimme vielä lopuksi bang-gamea, ja likka innostui paukuttelemaan keinua ihan urakalla. Putkeen se juoksenteli ties kuinka monta kertaa, ja palkkailin sitä omatoimisuudesta. Lupaava agilitykoiran alku. Eikä oksentanut tällä kertaa lainkaan autoon.

Parina iltana naksuttelin penskalle tasistyynyjä ja peruuttamista. Sivua, maahanmenoa, istumista ja seisomista kertailtiin kans. Tehtiin myös itsehillintäharjoituksia, noutokapulaan koskemista sun muuta. Älykäs koira, täytyy myöntää. Se tajuaa hetkessä mitä siltä odotetaan. Lauantaina pyörähdettiin koirapuistossa ja illalla koitti pennun ensimmäinen pesu, ihan huvin ja harjoittelun vuoksi. Eipähän ole pesussa mitään uutta sitten kun neiti poronpuolikas ansaitsee pesun pyörittyään joskus jossakin hyväntuoksuisessa aineksessa... Temperamenttiselta neidiltä odotin suurempaa vastustusta pesutouhuissa, mutta se antautui parin yäk kamalaa auttakaa - pyörähtelyn jälkeen aloilleen.

SIN1 puppiduu ekoissa mätsäreissä. SNIF.

Sunnuntaina nappasin pennun kyytiin ja viskasin sen takaisin Sani-mummon hellään huomaan. Olipahan taas tehokas pentuviikko. Saldona syöty villasukka, jyrsitty hanska, narsitut kaksi korihyllykköä, lähes käyttökelvottomiksi silputut kaksi lelua sekä suurella nautinnolla nautiskeltu x-määrä maitopurkkeja ja muita pahvihylsyjä. Kylläpä vaan riittää pennulla jyrsimisintoa.

lopputulemana sen kokonaisen viikon aikana, se teki VAIN yhdet pisut sisälle! Kyllä vaan täytyy vannottaa sen nimeen että pentua kuskataan ulkona tunnin välein ja vielä vaan tiheämmin jos vaan siltä tuntuu. Se kyllä kannattaa. Huippua on myös se että pentu asuu muorillani, jonka työpäivä jakautuu kahteen pätkään, jolloin pidätysaikaa ei kerry montaakaan tuntia aina kerrallaan. Kyllä tästä tulee mainio.

Tytöt pyys uusia pantoja ku 3 vuoteen oo uusia kuulunu. No nyt saivat. Eikä menny ku tunti
väkertää. Silti en saa aikaseks näitä aina tehhä.

Antassu

Yhteistyössä Antassu, sponsoroitu postaus

Antassu, tuo jokaisen koiratarvikkeita ompelevan ompelijan paratiisi. Minä olen tilaillut Antassulta jo useamman vuoden ajan ompelutarvikkeita. Miksikö? Siksi että se on niin helppoa. Valikoit vain kaiken mitä tarvitset - ja posti toimittaa ostoksesi sinulle muutamassa päivässä. Koen työlääksi etsiä kaupungin ainokaisen ompeluputiikin ja vaivata siellä myyjää kun haluan 15 kappaletta erilaisia 50cm mittaisia nauhanpätkiä. Siksipä valitsen useimmiten Antassun.

Sivuilta saa myös tilattua koiratarvikkeita, mutta näiden valikoima on hyvin pieni. Antassu onkin keskittynyt ompelutarvikkeisiin. Sivuilta voit tilata oikeastaan kaiken mitä tarvitset esimerkiksi pantojen ompeluun: kankaat, nahat, nauhat, paracord-narut, helmet, napit, strassit, niitit, kangasmerkit, klipsut, soljet ym.

Sivujen käyttö on melko kategorisoitua, millä tarkoitan että aina kun avaat jonkun tuotevalikon, avautuu tästä jälleen uusia ja uusia valikoita. Koin tämän alkuun melko työlääksi, mutta siihenkin tottuu. Osa esikatselukuvista on myös harmillisen pieniä.

Antassulta löytyy melko tiuhaan tarjouksia, jotka kannattaa tietysti hyödyntää. Itse tuotteet ovat kestäviä ja hyvälaatuisia, ja tilatut tuotteet vastaavat hyvin sitä millaisia niiden sivuilla sanotaan olevan. Antassu löytyy myös Facebookista, josta löydät arvontoja, alekoodeja ja uusia, vasta kauppaan lisättyjä tuotteita!

Totuudenhetki lähestyy

Lähetää selvittään Pieksämäelle onks Cara medi vai maksi, hehe iik.

Musti&Mirri ostokset

Viikkotreeneissä aloitimme perjantaina täysin meille uudessa ryhmässä. Ryhmä onkin oikee the colliesukuisten ryhmä kun viisi kuudesta ryhmän koirasta on colliesukuisia. Vetästiin treeneissä jatkuvasti melkein-nollat, ja kepitkin sujuivat suhteellisen kivasti, vaan edelleen ekalle välille on melekosta hakemista ja viimesiä keppejä ei meinattas malttaa mennä. Siitähä ne viimestään viitoset rapsahtaa kisoissa ellei saada viikossa vahvistettua keppejä.

Uusia valjaita testiajamaan lähdössä.

Sorruin tilaamaan Mustin ja Mirrin alemyynneiltä likoille Ratian pinkit pehmustevaljaat ku lähti niin mojovalla alennuksella. Kolmenkympin valjaat ja maksoin molemmista yhteensä vähä päälle parikymppiä. Emmä näitä mitenkään ennen himoinnu oo mut eipä nuo hassummat valjaat oo. Samalla tilasin kupinalusen ja namirasiatargetin. Oon kyllä kamala materialisti, varustetta on varmaan kymmenpäisen koiralauman edestä. Löysin myös kirpparilta noutokapulan hauskalla myyntinimellä "koiran luu 1,90€", joten nyt meillä on ylisuuren noutokapulan lisäks tällasten puolishelttien turpaan paremmin sopiva pikkukapula. Vähähä me tokotellaan mutta ku halavalla sain...

Uusien valjaiden testilenkillä sattui niin koiramainen tilanne ettei tosikaan. Koko lenkin ihastelin kuinka uudet kirkkaat pinkit valjaat heilahtelivat tasaisesti pomppien iloisesti selät keinuen myyrystävien paimenneitosten yllä. Ajattelin siinä materialismionnessani että nyt meillä on ihan uudet kaupunkivaljaat, joita ei liata. Likat eivät saaneet kastaa lenkillä veteen kuin tassunsa, jotta uudet valjaat eivät vain likaantuisi.

Päästin loppulenkistä kuitenkin likat irti pellolla, kävelin niiden edellä noin viisi sekuntia ja käännyin katsomaan taakseni - Cicarosta näkyy vain neljä ketaraa kohti taivasta. Tajusin heti että nyt tuli virhe. Otin vihaisia askeleita kohti paimenia mutta sitä ennen Carakin kerkesi juuri parahiksi uittaa poskivillansa ja kaulansa jonkin eläimen vetisessä paskassa. Koko Cicaron kylki oli kauttaaltaan paskan peitossa, eikä varmaan jää arvailujen varaan miltä brand new valjaat näyttivät... Enpä ole pitkään aikaan ollut koirille yhtä kiukkuinen. Kotona pesin koirat shampoolla ja kunnon painesuihkulla, ja valjaat saivat myös painesuihkukäsittelyn. Voi koirat minkä teitte. Kauan kesti taas sekin uutuudenviehätys. Onneksi valjaat lähtivät täysin puhtaaksi, ja ne tuoksuvatkin taas uudenraikkailta. Ei taida paimenneitien päällä mikään säilyä puhtaana. Jälkeenpäin nauratti ja samalla kadutti että menin niin rumasti torumaan koiria vaikka ne vain olivat koiria. On vain koiran tehtävä pyöriä paskassa, minkä ne luonnolleen mahtaa. Cara luimisteli koko loppulenkin torumistani.

Vetästiin vielä tänään ittenäiset keppireenit ennen sunnuntain kisoja Aavan ja omistajansa kanssa. Kui kivaa oli treenata itsenäisesti jonkun kanssa ainaisen yksinpuurtamisen sijaan. Kiitos vielä treeniseurasta! Minulla on nyt aika selkeästi päässä kuinka ohjaan kumpaisenkin koiran kepeille kisoissa. Kummallakin on vähän erilainen ohjaus ja se mitä pitää muistaa kepeillä. Ajoissa kepikäsky, sopiva vauhti kepeille, riittävästi tilaa koiralle, ekasta välistä JES ja sen jälkeen innokasta menemene käskytystä. Cicaron kanssa viimesille väleille hidastan hieman vauhtia koska se ei vielä malta suorittaa vikoja välejä jos jätän sen. Eiköhän nää nyt hyvin mene, ei auta ku luottaa!

Kisareissulla napataan muuten Aurora kuudeksi viikoksi - kyllä, kuudeksi kokonaiseksi viikoksi!! - mukaamme Kuopioon. Siskollani alkaa kuuden viikon harjoittelu jossa hän tekee vain 12 tunnin vuoroja, joten yksinoloaika kävisi Auroralle turhan pitkäksi. Voi olla että äitimuori vaatii saada Auroran hoitoon itselleen joksikin viikoksi, tai että minä kyllästyn 12 rapatassun pesuun sitä ennen, mutta voi kuinka ihanata on saada taas pieni Poona tänne!

Hetipian uusi namirasia auuu-ke-ne!1!!1

Team Pink odottaa, Aavan vuoro keppeillä

Pinkissä vankilassa

Minäpä kipaisin reippaana laumanjohtona ruokaostoksille eräänä tavanomaisena päivänä. Se on katala tunne kun ei hallitse kinttujaan. Kintut aistivat aina läheiset eläinputiikit ja vaikka kuinka yrittäisi vastustaa, niin aina ne vievät minut eläinputiikkiin. Tuli se perinteinen "palkka tuli, palkka meni" fiilis ku myyjä tuli viattomasti kysymään, voisko hää jotenki auttaa minua kuluttamaan rahojani. "Voi kyllä, oon tuumannu hankkia kevythäkin, siis kevytmetallihäkin, notta jos sellasta vaikka vähä alustavasti kattelis..."

Poistuin liikkeestä onneksi tyhjin käsin. Toistaiseksi. Sanoin että harkitsen asiaa ruokaostosten verran ja palaan sitten mahdollisesti takaisin. Ja kohtapa sieltä laumanjohto käveli onnellisena mutta varattomana autollensa. Possunpinkki liian ihku Little & Bigger kevytmetsku ja siihen sopiva vurrukka-alusta mukanansa.

Kuvittelet että kalteri pidättelee kahta oravapaimenta. Typerys.

Eikä ejes ollu jalakahien hintanen. Tommoone älläkokone häkkilöinen, 93cm x 57cm x 65cm kokonen. Ostin ku likat pittää saada pakovarmaan talteen häkkiin kesätreenien ajaksi. Auto on pätsi joten se on nounou, ja kevythäkistä tulee agikentän laidalla kierroksia nostava paimen ehkä lävite, joten en ees taho ottaa sitä riskiä että likat oppis kerrasta karkaamaan kevarista. Putiikissa tuumastelin vielä siinä iäneen että pohjapinta-alaa tarvittas isonkin koiran verran, mutta korkeuden ei välttis tarvittis kasvaa. Vaan kun häkit on suunniteltu yhelle koiralle, kasvaa pohjapinta-alan mukana korkeuskin. Vaan kotonapa kun sulloin paimenet häkkiin, ei korkeutta ollut yhtään liiaksi. Aina nuo yllättää koollaan. Minä luulen niitä aina pienemmiksi kuin ne ovatkaan, ja vieraat laumat luulevat niitä aina suuremmiksi kuin ne ovatkaan. "Ai näinkö pieniä nämä onkin, näyttivät kuvissa niin isoilta..."

Täähä o iha metka mesta majailla, tuumastaa Hampouse

Jos ei koon kanssa menty mehtään eilisissä mätsäreissä niin rodun suhteen senkin eestä. Heräsin tuntia liian myöhään ja taistelin kyllä-ei-kyllä taajuudella, kunnes vääntäydyin ylös punkan pohjalta. Olin päättänyt lähteä käymään mätsäreissä Siilinjärvellä, joten nyt en saanut keksiä hyviä tekosyitä miksi minun ehdottomasti täytyisi saada nukkua lisää. Joten sinne lähettiin ja ilmoittautumiseen saavuin 20s ennen sen umpeutumista. Ilmotin Kipan PersAukisiin (pienet aikuiset) ja Karan IlkeisiinAnarkisteihin (IsotAikuiset). Sain kuitenkin kuulla sivukorvalla että sekikset joutuvatkin toiseen kehään koska ulkomuototuomari ei saa niitä arvostella. Siispä yhtäkkiä sekiksille olikin oma luokkansa ja vetskut pamautettiin vielä samaan luokkaan. Esitin Caran ja tuomarit alkoivat huudella sinisen nauhan saaneita kehään... Enkä ollut vielä edes esittänyt Cicaroa. Kysyin asiaa, ja he sanoivat että esittäisin sen ilman paria vielä pikaisesti ennen sinisten kehää. Vaan hetken vielä emmittyään he tajusivat että Cican voikin esittää alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pienissä aikuisissa, koska sen kehän tuomari voikin arvostella sekiksiä. Hhhh... Eli sinne vaan odottelemaan.

Tuomari huudahti Caran kehään vietyäni että onko tämäkin sekarotuinen, katsoen hieman epäuskovin silmin. Naurahdin että on on, ehta seropi. Kehässä tuomari totesi että hänen on pakko kysyä Koopun rotuja, ja kaks ekaa rotua näytti vielä menevän ymmärrykseen mutta kun jatkoin listaa vielä kahdella rodulla, pyöristyivät tuomarin silmät. Neljän rodun sekoitus ja menisi täydestä sheltikkäästä. Cican kanssa taas odoteltiin kehää, kun joku shelttityyppi tuli jutustelemaan kanssamme. Keskustelun edetessä hänelle kävi ilmi että Kip on seropi selittäessäni hänelle kehien omituista muuttumista sinä päivänä, ja hän tokaisi kysyen että ai eikö tämä olekaan bordercollie. No johan ny jotai rajaa.

Ja sitten se kiinnostavin osuus eli Cara oli MON PUN1 BIS5 ja Cica SIN3. Cara oli ainoa joka putosi BIS-kehästä, sillä pennuille (isot ja pienet) oli oma BIS-kehänsä. Olisi siis ollut helppo sijoittuminen kun vastuksia oli vain 4, mutta ei sitten niin ei. Ja jos ois menty mätsäriin ajoissa, ois keretty ottaa osaa ilmaiseen temppuskabaan jonka sijoittuneet saivat kunnon palkinnot. Voittajan temppu oli kurre, ja osallistujia oli vissiin vain 4, joten oisko ees ollu varma nakki voittaa Caran syliin- ja selkäänhyppytempuilla. Mitehä mä oikeesti saisin itteni ohjelmoitua enemmän aamuihmiseksi...

Anycase, erimukava mätsäripäivä ja kehät etenivät sujuvaan tahtiin. Palkinnotkin olivat hyvät! Vielä ois muutamat mätsärit tulossa joihin jopa suurimpaan osaan töiltäni pääsen. Pukkaa vaan sellasta salamakarvanlähtöä nyt etenkin Caralle että saa nähä onko heinäkuun lopussa enää karvasia koiria esitettävänä. Se on aina heinäkuu, kun nää tiputtaa karvansa. Aina. Noh, näkyypähän tulevat uudet pannat paremmin kaulakarvojen seasta, sillä huomasin etten ole aikapäiviin tehnyt likoille uusia pantoja! Taitaa olla vuosi jos toinenkin viimeisimpien tekemisestä. Tilasin siis Antassulta paljon uutta kivaa, jotta saadaan likkojen pannat päivitettyä tähän vuoteen. Ja itelleni vielä laitan tähän muistiinpanoksi, että tänään laitoin likoille järjestyksessä toisen Exspot-satsin niskaan.

Njaahans jälleen vaakakuva joka ei suostu olemaan vaakatasossa. Mätsäreistä voitettiin mm. tuollanen mantteli, joka harmillisesti on hieman pieni kummallekin likalle.

Mätsäripiskejä

13.5. Kuopiossa PUN4 ja SIN2

La 9.5. oman seuran (KPSH) mätsäreissä likat sijoittuivat Cara IA SIN2 ja Cica PA PUN-. Näistä mätsäreistä kerkesinkin jo edellisessä postauksessa raportoida.

Ke 13.5. mätsärin järkkäsivät Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat jonne osallistuttiin. Taas jälleen kerran kehät menivät päällekkäin likkojen osalta, mutta tämä nyt vaan on tällanen harmillinen seikka joka toistuu aina toisinaan mätsäristä toiseen. Onneks kehissä aina ootetaan maltillisesti tai siirretään pareja eteenpäin kun vaan vinkkasen että myöhästyn vähän kehästä. Näissä mätsäreissä sateli lopusta hieman vettä, mutta likat esiintyivät siitä huolimatta kauniisti, Cara IA SIN2 ja Cica PA PUN4.

To 14.5. mätsäreissä järjestäjänä oli Suomen Collieyhdistys. Koko mätsärin ajan satoi vettä, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut juuri koirien esiintymiseen. Kummatkin koirat esiintyivät aikuisissa koirissa, mutta luokkaa ei oltu jaettu isoihin ja pieniin koiriin. Siispä kun kummallekin likalle napsahti sininen nauha, piti minun etsiä esittäjä Cicarolle. Annan sen yleensä esitettäväksi ja esitän itse Caran, koska Kips on helpompi esitettävä, Caran hyvän esiintymisen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa ja siinä on omat pikkukikkansa että sen saa näyttämään edustavalta. Aikalailla eilistä esiintymistä likoilta, tuloksina Cara aikuisten SIN4 ja Cicaro aikuisten SIN-.

Ja hei eikä, ettepä usko! Kattelin ihan pari päivää sitten netistä viilennysmantteleita likoille kesän agitreeneihin, kun treenataan suorassa auringonvalossa melkein koko kesä. Harmittelin että manttelit ovat niin juutaleen kalliita, että ehkä en hifistele ja hanki sellasia paimenille. No, 13.5. mätsäreissä Kuopiossa oli kunnon superpoistomyynnit, jonne kirmasin kattelemaan. Siellä ne odotti. Kaksi lilanväristä Hurtan Cooling Coatia. Selasin äkkiä kokoja. Koot 55 ja 50. Ja normaalihinta kun näillä on nuissa koissa 65€ kappale, sain nuo hintaan 10€ kappale. En vaan voinut olla ostamatta. Siis mikä tsäkä! Oon loppuvuoden niiiin onnellinen! Kaiken lisäks koska olin joutunut sovittelemaan Hurtan mantteleita likoille hampaita kiristellen jo syystalvella, osasin nyt valita suoraan oikeat manttiskoot likoille. Ja kummallekin manttikset sopivat kuin valettu, kerrankin ekalla yrittämällä. Kyllä nyt on mukava treenailla kesän treeneissä!

14.5. Kuopiossa SIN4

Ketunloimuttelut

Puhelinkuvainen

Väyh väyh. Mitäs tänne juoksuluolaan. Kaks hullua shetlanninpuolikasta keikkuu alituiseen toistesa päällä ja alla. Onneks tää on kohta ohitse taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi ku kehtasivatki juosta samaan aikaan. Somebody eliminate 'em before they lay eastern eggggz.

Meki ny otettiin osaa namihaasteeseen, onhan tuo niin lystikäs haaste kuitenkin. Meillä tursuaa nameja kaapit väärällään niin otettiin sitten ihan haaste haasteena vastaan. Eikä ees ollu vaikeeta, enkä ees hokenu kovin montaa kertaa "paikka"... uskoo ken tahtoo.

Maukas päivä tiedossa tänään pienille paimenille

Kakka-arvonnan voittajan julkistus seuraavana ilmoitusluontoisena asiana. Voittajan näet perinteiseen tapaamme videolla, tietysti likkojen arpomana.

Voittaja, ota yhteyttä leena1992äthotmail.com

Vaan entäs ketunloimut ala revontulet, saiko joku muukin kuvattua ne? Mä kipitin töistä kotiin vailla kymmenen illalla ja marssin samantien ulos kameran kanssa ja räpsin muutaman kuvan. Käytin sitten pikaisesti koirat iltapissillä ja takas sisälle tullessa iski vielä vimma päästä kuvaamaan loimuja rantaan kunnolla. Käytiin siis vielä lenkki satamassa. Koirat pistin kiinni jonkun veneen nokkaan ja aloin räpsimään. Onneks on jalusta pitkäaikasessa lainassa niin saa otettua kuvia pimeydessä. Joskaan eihän nää teknisesti oo vieläkään hyviä.

Kiksusta ei myöskään tullut Gear-koiraa, voittajaksi valikoivat jonkun muun. Hiukan katkerana juhlistettiin kuitenkin Kipsan finaaliin pääsyä kanaherkkujen kesken, musmus. Olihan Kipsa kuitenkin kaikista pienin, mustin ja suloisin Pikkumusta, puspus. Voitettiin sitten het perään toisesta kisasta, BF:n slogankisasta Mel Dogson's nameja joista ajattelin tehdä kiitoksena pienen esittelyn myöhemmin kunhan palkinto saapuu postiin. Mukavata päästä testaamaan uusia nameja.

Nnoin. Haettiin sunnuntaina ihmistoverini kanssa lihoja koirille, tällä kertaa muualta ku vakkarimestastamme Oscarilta joka oli sunnuntaisen shoppailuinnostuksemme aikaan ovet visusti lukossa. Tuumailtiin että mentäskö sitä oven läpi ja jätettäs rahat pöydälle lapun kera, että notta ku mustit olj nii näläkääsiä ettei olluna muuta vaehtoehtoo. Nnnoh, tyydyttiin tällä erää Mustimirriin josta haimme (paimenlaumalle) varmaan kolmatta kertaa ikinä Maukas-lihoja. Kalliimpiahan nuo huomattavasti on, mutta kivaa vaihtelua toisaalta ainaisiin Oscareihin. Saatiin vielä Maukas-kuppi mukaan kaupanpäällisiks. Aika nastaa, ihan mökkikupin värinen että oisko siitä sinne kuppia!

Käytiin myös samaisena sunnuntaina puolentoista tunnin lenkkeröinen hourulan pelloilla ja jäällä, joka poksahteli ja raksahteli aika eeppisen mahtipontisesti allamme. Melkein alkoi pelottaa että joko se nyt pettää allamme ja tässäkö tää ny sitte oli mutta onneks tuossa on niin paljon liikuskelijoita muitakin näin kevätaikaan että apu ois ollu aika likellä. Mitehä pitkään sitä uskaltaa jäällä vielä liikuskella, muutenki aika arka veden suhteen kun olen. Caramel ei sietänyt yhtään istua jäällä aloillaan kuvattavana ku jäämokoma poksahteli alla. No, kukapa sietäs. Heti nous persus ylös jäästä. Pellolla kun kaksi juoksuhuuruani olivat kiltisti hihnan nokassa, tuli saman lenkin aikaan peräti kaksi innokasta kosiskelijaa vastaan. Ensin tuli clumberinspanieli. Tuli omistajalle kiirus ottaa uroksensa takasin komentoon ku huudahdin ilmaan kysymyksen "onko uros?" ja huudahdin samaan syssyyn "näillä on molemmilla juoksut". Parikytä minaa menee ja tällä kertaa ehdokkaana on basenjipoika. Omistaja yrittää huutaa koiraansa pois mutta kaks juoksupyllyä 6, omistaja 0. Uros ei onneks ollu mikään sekopää, vaan kiltisti käveli mukanamme takaisin omistajansa hoteisiin kun lähin kävelemään likkojen kans kohti basenjin omistajaa. Sellane herrasmiespoika se, ei turhia intoillu. Cara tosin ois heti ollu myymässä ihtesä sille. Mikää yllätys tuolta hourulta. Hiukan meinas ahdistus iskeä ku itellä kaks tärppistä hihnassa ja uroksia seilaa ympärillä kalastelemassa. Hrrh. Onneks ei tarvinnu alkaa karjumaan ja huitomaan sentään.

Vinkkailevia juoksuhuuruisia hörhöleidejä.

Jaaa tyhjätääs tähän taas muutama luurikuva, ettei näitä vallan pääsisi kertymään.

Koirapapperrssit tungin siististi kansioonsa, niitä kun alkoi olla sen verran että niistä sai jo kansiollisen kasattua. Toisessa kuvassa voit havaita huLLun.

Jälkiliina kirpparilta 2€

Kipsaa on joskus närästänyt, ma
huomaan. Jos ei pääse ulos syömään
ruohoa, niin löytyy sitä samaa tavaraa
sisältäkin. Toivoakseni tämä kasvi ei
ole myrkyllinen. Ei tosin ois eka kerta ku
suisidi yrittää tehdä jotain itselleen.

Torstain aksatreeneissä oli mukana pitkästä aikaa (kahteen viikkoon vissiin) Caramel. Ensimmäinen kierros meni koiraa viritellessä, vissiin juoksujen takia. Toisella kiekalla sain siihen lisäboostia kun muutin hieman ohjaustyyliä. Toisin sanoen, keskityin siihen etten pysähtele ollenkaan eli steputin mm. pieniä askeleita ja käytin vain sellaisia ohjaustekniikoita joissa minun ei tarvitse pysähtyä ollenkaan. Tämä tepsi ja tehtiin kisanomaisella radalla pitkästä aikaa nolla, vaikka radalla mentiinkin kepit kolmesti. Keppejä treenattiin myös väliajalla avustajan kanssa ihan mukavin tuloksin! Ja hei minä menin ja hankin ittelleni uuden auton - sellasen johon saan nyt koirat takakonttiin, koska en jaksanut hirttää niitä enää keskipenkkiin kiinni. Se oli epäkätevää, epäergonomista ja hidasta.