24.5.2021

Hammaspulmia

Cicaro on nyt yhtä hammasta kevyempi. 5/2020 huomasin mökillä, että sen yläetuhammas (201) oli katkennut lähes puolivälistä. Mielestäni tässä näkyi ainakin hammasluu. Käytin sitä samaisella mökkireissulla arviossa kunnallisella eläinlääkärillä, joka ohjasi toistaiseksi seurailemaan, alkaako hammas oireilemaan. 4/2021 havahduin siihen, että hammas heiluu ja on eri värinen. Cicaro oli lisäksi jotenkin vaisun oloinen, ja sen syömistahti oli hidastunut. Yleensä se syö ruokansa ennen Meliä ja ennättää Melin kupille, jos laiska äiskä ei ole vahtimassa. Nyt se olikin yhtäkkiä Mel, joka ennätti Cican kupille. Erittäin poikkeavaa. Hampuusi kertoi.

Käytin Cicaroa heti seuraavana arkipäivänä hampaanpoistoarviossa, ja siellä oltiin samaa mieltä kanssani, että hammas saisi lähteä. Poistoaika varailtiin parin päivän päähän. Toimenpide meni hyvin, ja koira heräili hitaasti tolpilleen. Samassa yhteydessä poistettiin hammaskivet, joita Cicarolla oli tosi vähäisesti. Olikin eka kerta, kun siltä poistettiin hammaskiviä eläinlääkärissä. Cicaro sai pitkävaikutteista kipulääkettä ja ostin samalla eläinlääkärin suosituksesta kummallekin koiralle Bravectot kesäksi kokeiluun. Kotona Mel piti hyvää huolta siskostaan ja käpertyi Cicaron viereen tosi huolestuneen näköisenä. Se vinkui ja painoi päänsä Cicaron päälle ja lämmitti siskoaan hievahtamatta.

Harmillisesti heti siinä Cicaron vielä heräillessä huomasin kuitenkin poistokohdassa hampaansirun. Tuumasin että seurailen, putoaako siru itsestään pois. Meni melkein kolme viikkoa ja edelleen tuo siru tökötti paikoillaan. Voi rähmä. Cicaro varoi mielestäni etuhammasotetta. Selvä homma ja takaisin samaan paikkaan uuteen arvioon. Samaisella arviointikäynnillä Cicaro saikin heti jäädä uusintatoimenpiteeseen. Se sai kevyen rauhoituksen ja ell sai sirun poistettua. Tässä yhteydessä kuitenkin huomattiin, että poistokuoppaan on jäänyt lisää hammasta. Tämäpä tarkoitti sitä, että Cicaro pääsi taas tippaan ja unille.

Oli ikävää rauhoittaa varttuneessa iässä oleva koira uudelleen ns. turhan takia, kun aiempi poisto ei mennyt aivan oppikirjojen mukaan. Olen tosi tarkka hammasasioissa ja vilkuilenkin harva se päivä koirieni suihin, koska koiran suun pitäminen terveenä on mulle itsestäänselvä asia. Uusintatoimenpide oli meille tietenkin maksuton. Cicaro toipui jälleen parissa päivässä nukutuksesta, ja poistokuoppa parantui nopeasti. Ihmettelen kuitenkin edelleen, miten siruja ei huomattu heti ensimmäisessä toimenpiteessä, koska minä kuitenkin huomasin sirun heti kotona koiran suuhun kurkatessani. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja nyt kelpaa taas vanhentua.




Hammas heti toimenpiteen jälkeen VS hammas 3 viikkoa toimenpiteestä.
Siru nähtävillä molemmissa kuvissa kun tarkkaan katsoo.

23.5.2021

Valmennusmuistiinpanot

21.5. kävimmä pitkästä aikaa valmentautumassa. Harvemmin tulee enää nykyään treenattua kenenkään silmän alla, koska olen tällä hetkellä seuramme kokenein kouluttaja. Kumpikin koira sai harjoitusta, kun jaoin paikan kahtia. Valmentajana Anna Asunta.

Cicarolla kehityksen kohteena on viime aikoina ollut palkalle karkailu. Ohjaajasta irti oleva palkka on ehdoton näin ohjaajafokusoituneelle koiralle, joten tätä namirasia/namipallo metodia on nyt tehty jo pidempään, ja yleensä se toimii. Tässä palkalle karkailussa on toki peiliinkatsomisen paikka, sillä koira on aika monta kertaa päässyt karkaamaan vanhalle, huonolle, tarrarammalle namipallolle, jonka se saa auki sekunneissa. Nyt vaihdoin uuden namipallon, jota koira ei aivan heti saa auki, joten ennätän vielä pelastamaan tilanteen. Täti Hampuusi on niin rontti, että se ei välitä vaikka sille huutaisi mitä, kun se päättää hakea itselleen karkkia. Lukeutuu sarjaan "mitä teen toisin seuraavan koiran kanssa", elikkä luopumisen opettamistahan tää tilanne vaan vaatis. 

Puomi toimi hienosti matalammassa vireessä, eli koira malttoi tulla puomin alas saakka ja teki 2o2o:n. Kun vire nousi, se haukkui ja hyppäsi pois tekemättä 2o2o:ta. Tähän liittyy aina se, että koira nostaa katseensa ohjaajaan, jolloin suoritus herpaantuu. Täytyy kasvattaa motivaatiota tehdä 2o2o kunnolla, ja tarjoilen siitä jatkossa superpalkan (kisumisua, lihapullaa, nakkia, jokumuumikä?) Tässä piilee tietty se riski, että vire nousee superkorkeaksi, kuten kisumisun suhteen joskus pääsi käymään. No, testataan. Ongelmana tässä puomin alastulon riehumisessa on sekin, että kisoissa olen tavoitellut mahdollisimman hyvää tulosta, joten en IKINÄ ole uusinut puomia koiran sikailtua sen. Tai ei edes se puomin uusiminen, koska ei se mielestäni koiralle mitään opeta kisatilanteessa, vaan se, että koira on saanut palkkiona jatkaa rataa sikailun jälkeen. Ei vaan ole itsekuria kävellä pois maksetulta radalta. Ja oppisiko 10v koira siitä muka mitään. En tiedä. Onko sun koiras oppinut? Voi kun puomi olisikin aina radan loppupäässä!

Kepeille umpikulmaan jyrkkä takaaleikkaus onnistui muutaman yrityksen jälkeen, joten tätäkin taitoa voisimme harjoitella - olisi käytännöllinen, kun kisoissa aika usein näkyy Z-linjassa olevat kepit, jotka pakottavat ohjaajan tekemään puolenvaihdon ennen tai jälkeen keppien. Tiedä, vaikka tämäkin joskus olisi niin varma taito, että ihan kisoissa uskaltaisi kokeilla! Irtoamisen suhteen meni sitä paremmin, mitä vähemmän varmistelin. Mulla on paha tapa korjailla koiran irtoamista juoksemalla itse nopeammin, pidemmälle, lähemmäs... ja varsinkin kisoissa teen tätä alituiseen. Koirat komentavat minua siksi usein juuri kisatilanteessa, koska varmistelen siellä kahta kauheammin ja hämmennän täten koiriani! Kun uskalsin jättää koiran tekemään tehtävää itsenäisesti ja lähdin etenemään aikaisemmin mukavuusalueeni ulkopuolelle, koirat kyselivät paljon vähemmän. Tämä lisäisi jatkossa koirien nopeutta ja vähentäisi kieltovirheitä.

Caran kanssa harjoiteltiin hieman eri kohtaa radalta. Yritin lähettää sen kepeille avokulmassa, mutta se aloitti toistuvasti väärästä välistä. Tämän vuoksi ohjaan yleensä avokulmakepeillä koiran pienen mutkan kautta keppien aloitukseen, enkä vaadi esteosaamista avokulmalle. Kohta korjattiin nopeasti tekemällä vastakkaisilla raajoilla koiralle "apukuja", mutta jatkossa vahvistamme avokulmaa niin, että koiran esteosaaminen vahvistuu. Puomin se malttoi tehdä kohtalaisessa vireessä hienosti. Poiketen Cicarosta Mel on kohteliaampi, kun puhutaan palkalle menemisestä. Sille sai näyttää palkan melko läheltä, sillä se ei lähtenyt heti jes-sanan kuultuaan palkkapallolle. Se irtosi kauniisti, ja valitsi hienosti putken kontakti-putki erottelussa kuten siltä pyysin. Melin kanssa yhtä lailla keskityin siihen, että en varmistele, vaan etenen rohkeasti esteeltä toiselle. Saatiin myös vinkiksi, että jos pitkä tehtävä epäonnistuu, tehdään heti yksi este ja palkitaan koira siitä, niin koira ei jää täysin palkatta.

Seuraavana päivänä valmennuksesta kävin läheisellä kentällä kouluttamassa koirille vapautuskäskyä, koska molemmat sitä selkeesti tarvitsivat - kumpikin eri syistä. Laitoin kaksi kosketustargetia maahan ja pyysin koiria koskettamaan niitä vuorotellen ja vapautin sitten niitä palkkapallolle jes-sanalla. Tein samaa harjoitusta myös yhdellä targetilla koiraa hetsaten. Heti, kun koira kosketti targetia, vapautin sen palkkapallolle. Tähän saatiin mukavan nopeita suorituksia. Vielä viimeisenä harjoituksena pyysin koiran sivulle ja heitin palkkapallon poispäin. Kävelin jokusen metrin ja pyysin koiraa luokse. Kumpikin yritti sinnikkäästi juosta suoraan palkalle, vaikka ne eivät kuulleet vapautussanaa. Kun koira tuli luokse, vapautin sen välittömästi jes-vapautuksella palkkapallolle. Erittäin hyvä harjoitus, jossa koirat joutuivat oikeasti kuuntelemaan sanallisia vihjeitä. Kun nyt ajattelen asiaa, niin kumpikaan ei hirveästi kuuntele sanallisia komentoja, koska ohjaan niitä pääasiassa aivan toisin keinoin. Tulevaisuuden agility Suomessa alkaa kuitenkin selkeästi vaatia samaa mitä muualla on jo tehty - sanallisten komentojen osaamista. Trendiä seuraten...

6.5.2021

Perimä yllättää


Caramelia pyydettiin viime vuoden lopulla mukaan Hannes Lohen tutkimukseen, jossa selvitetään sekarotuisten geneettistä - ja ympäristötaustaa. Kyseessä on eräänlainen käyttäytymistutkimus. Testin kerrottiin antavan tietoja koiran rotutaustasta, mikä kiinnosti, koska Sanin isän rodut ovat tämän 13 vuoden ajan olleet hieman epävarmalla pohjalla - minkä kasvatinomistajat tiesivät. Tutkimus toteutettiin WisdomPanelin kautta. Kasvattaja antoi Sania aikoinaan hakiessamme tiedoksi, että isässä olisi labradorinnoutajaa ja lapinporokoiraa. Emme koskaan kyseenalaistaneet asiaa, kun näimme Sanin isästä vain yhden ainokaisen valokuvan, ja tuon kuvan perusteella nuo rodut olisivat voineet pitääkin kutinsa. Olin kuitenkin aina hieman epäileväinen, koska kasvattaja ei suoraan rotuja ilmaissut, vaan kertoi ne vasta kysyttäessä, ja silloinkin vähän pohdiskellen. Nykyaikana on mahdollista saada asia selville geenitestillä, joten mikäpä jottei?

Kuten pohjustuksesta saatoitkin jo arvata - tadaa!
Sanin isässä ei ollut lapinporokoiraa tai labradorinnoutajaa.

Bordercollieta ja shetlanninlammaskoiraa tutkimuksesta paljastui - tietenkin, onhan Sanin emän puolen bordercollietausta päivänselvä, samoin kuin Sanin pentujen shelttitausta. Testin mukaan Sanin isässä ei ollut mitään viitettä labukasta tai porokoirasta, vaan norjanhirvikoirasta, jota Sanin isässä olikin ollut iso osuus. Me on perhepiirissä leikillisesti nimitelty, että Cicarossa olisi metsäviettistä rotua, koska se on niin altis karkailemaan riistavietin viemänä. Kukaan muu koirista ei tällaista käytöstä ole näyttänyt, mitä nyt Mel ilmentää bordercolliemaista vaanimista ja tuijottelua mm. oraville. B-pentueen isä taas on puhdas porokoira, joten B-pentue tietenkin sisältää porokoiraa. Mutta ei sekään labukkaa.

Jos Sanilla on vielä sisaruksia hengissä, ja joku omistajista sattuu tämän lukemaan, niin jättäkäähän jotakin viestiä itsestänne kommenttikenttään. Tämä tieto koskee lisäksi Sanin ja Caran jälkeläisiä, joista A-pentueen omistajia en enää kaikkia pian 10 vuoden jälkeen ikävä kyllä tavoita, mutta B-pentueen osalliset ovat kumpikin tästä tietoiset. Eikä tämä tieto oikeastaan enää B-pentueen polvessa merkitse, onhan tuo kysymysmerkki-isä jo useamman koiran päässä niistä - mutta avoimena ihmisenä tietenkin välitän kaikki saamani tiedonrippeet koiristani eteenpäin.

Tämä oli aika silmiäavaava keissi, ja näytti jälleen sen, miten tärkeää on, että kasvattajat kertovat asiat suoraan - vaikutus voi yltää kymmenenkin vuoden päähän!! Ei sillä sen väliä tietenkään ole, eikä mikään muutu, tämä projektihan on kuolevaksi sukuhaaraksi todettu jo vuosia sitten noin muutenkin, koska tämä ei tästä enää jatku jalostuskoiran puutteessa. Minähän muutenkin mainostan, etten ole niin rodun perässä juoksemassa, vaan katselen koiria yksilöinä. En tiedä, tuleeko seuraava koira olemaan sekarotuinen vai rotukoira. Se riippuu siitä, mitä tulee vastaan, ja mielinkö tulevaisuudessa keräillä koiralle esimerkiksi agilitytitteleitä. Meininki ja ajatusmaailma on muovautunut jonkun verran 10 vuodessa.

Ennen tätä tilaisuutta Hannes Lohen tutkimusryhmältä ennätin tilaamaan Embarkin rotutestin, mutta palautuslähetys hukkui postissa (kuka yllättyi?) Siispä odottelemme Embarkin porukan kanssa, kuuluuko palautusta heille takaisin 6kk aikarajoissa, vai lähettävätkö he uuden testipaketin. Olisi mielenkiintoista päästä vertaamaan kahden eri rotutestin tuloksia toisiinsa.