26.3.2012

Rokotuksilla

Pentu sai kehuja ellältä ku oli niin rohkee otus, toisin ku colliesukuset yksilöt yleensä tuppaa olemaan. Aurora sai naksuja eteensä, eikä huomannu piikitystä ollenkaan. Parin viikon päästä taas madotus, ja kuukauden päästä tehosterokotus. Painoa neidillä olikin paljon enemmän kuin aavistelin, nimittäin 5,15kg.

25.3.2012

Ruuhkaa koirapuistossa

Puistoiltiin pari tuntia tänään, ja porukkaahan muuten riitti, toisin kuin eilen. Tavattiin Petsietuttujakin puistossa, ihan mukava sattuma! Aurora oli hirmu rohkeena puistoilemassa, hiukan sitä pelotti kun jättiläiset rynnisti sitä kohti ja tungeksi sitä nuuhkimaan mut muuten leikki tosi reippaana tyttönä mukana ja sai paljon kehuja reippaudestaan. Neiti kävi ties kenenkä sylissä paijattavana. Ei ihme jos on sosiaalinen pentu jatkossakin, kun saa joka lenkillä niin mahrottomasti huomiota osakseen.

Puistossa oli ainaki vanhaenkkulammaskoiraa, bichoneita, villakoiraa, seropia, irlanninsetteriä, lintukoiraa, berniä, mittelspitziä, kultsia, cockeria, amstaffia. Kuvia myöhemmin. Nyt otukset nukkuu ihan sikeesti ja mä saan lukurauhaa tiistain tenttiin, jee.

Pentuhan ei vielä oo rokotettu, mut kyllä mä sitä pari kertaa puistos uskalsin käyttää ennen rokotusta. Enemmän siitä on haittaa että pentu ei sosiaalistu, kun sitä hysteerisenä pidetään neljän seinän sisässä kunnes on rokotukset kunnossa, kuin että pentua käytetään pari kertaa puistossa ja vielä varmistellaan että leikkikaveritkin on rokotettuja. Emon maidon vasta-aineet sil vielä on voimassa.

Rokotusten jälkeen tosin en viiti viiä ainakaan puistoon, koska rokotuksesta on vasta muodostumassa suoja pennulle, että kuukauden päästä sitten seuraavan kerran. En viiti nyt ku pentu on ns. "heikoilla" rokotuksen takia, riskeerata.

23.3.2012

Aujooja oppii

Koska tuo otus on ollu pienestä saakka melkone koikkaloikka, niin opetin Auroran hyppäämään semmosen ihmeloikan, kun koputan lattiaa. Alussa Aurora hyppeli leikillään käteni perään, mutta kun se tajusi että siitä saa nameja, niin se alkoi hypellä ihan keskittyneesti ja tietosesti siitä koputuksesta. Muuttu eleet jotenki kokonaan, ku se ei enää tehnykkää loikkaa ns. leikkinappula päällä, hauska seurata tommosta oivaltamista.

Seisominen sujuu myös käskystä, muutaman sekunnin vaadin sitä eilen aina seisomaan. Nouto ja paikka sujuu myös, ne opetin jo aiemmin. Rokotukseen vien pennun ens maanantaina.

Ensimmäinen sisäsiisti yö takana Auroralla 25.3. Pentu pyysi myös itse ulos tarpeilleen aamuruuan jälkeen, joten ei tullut hätä numero kakkostakaan sisälle. Kiikutan aina pennun ulos kun se on syönyt, mutta se saattaa tehdä tarpeensa silti sisälle 20 minuutin päästä lenkin jälkeen, tai ihan heti syötyään, ennen ku kerkeen ees viedä sitä ulos, joten ihan kiva että nappi pyysi itse ulos edes tämän kerran.

Tasan kaksi kuukautta, että Cicaro ja Caramel täyttävät 1 vuotta! Ihan huisia. Kauhee ikävä minu pikkusia, otan ne vissiin pääsiäisenä Kajaaniin ja jätän Sanin taas Tervoon.

Stalkers gonna stalk again!
Koipeliinivaihe lähenee.

20.3.2012

Sani tokoilee jälleen

Melkoinen tauko tokoilusta ollu Sanden kans, mut mukavastihan se suju, vaikka olihan tuo otus taas ihan järkyttävän flegmaattinen ku tottu Carameliin ja Cicaroon. Hyvin suju noudot ja kaukokäskyt.

18.3.2012

Sukkia siellä ja sukkia täällä

Jos sinulta katoilee mystisesti sukkia, niin tarkistapa sänkysi alle. Jos siellä lymyää pieni, merlenvärinen, nappisilmäinen riiviö hampaat ojossa, on sukkiesi katoamiselle täysin luonnollinen selitys.

Auroralla on joku mielentilahäiriö. Tai sitten se vain sattuu olemaan erityisen huumaantunut sukka-addikti. Ei tarvitse pitkäksi aikaa jättää vaatehuoneen ovea auki, kun alkaa ilmestyä keko sukkia olkkarin matolle. Aujooja tekee kovasti töitä ja asettelee sukat kauniisti myttyyn matolle. Toisinaan näen, kuinka tihulainen nappaa huomaamattomasti sukan pieniin leukoihinsa ja juoksee häntä viipottaen sukka suussaan mahrottoman ylpeänä koiranpennun laukkaa karkuun.

Aujooja tyksii, kun saa nyhtää Sania huivista tai korvista. Sanpula ottaa sillon kärsivällisen mammaroolin eikä välitä villoja nyhtävästä pennunrääpälestä. Käytiin muuten tänään jäällä, mukana myös Essi ja koiraneidit Moona ja Viola.

Auroralle käyn huomenna ostamassa matolääkkeet apteekista, ja rokotusajankohdan varaan viikon päähän madotuksesta.

Uhrisukat.
Sani ei ole laihtunut, vaan sitä on trimmattu.
Viipokki!
Aaaww <3
Kaunis jääneiti.

15.3.2012

Nips naps


Koda, Cicaro, Sani, Caramel
Rrrrimmmaelin Sampuran ehaaanasti rehottavia tassukarvoja kevätkuosiin, harjasin melekosen mytyn karvaa (ai mikä alkava karvanlähtö??) ja leikkelin kynnelöisetki vielä siinä ja imuroin koko koiran lopuksi, tuli aika nätti otus.

Hammaskivet poistan joku toinen päivä, siihen en löytäny vielä sopivaa teräasetta. Ärg, kuvienkäsittely etenee varsin verkkaisesti mut kyyyl se tästä. Kohtapa puoliin hurttien kans lenkille, ja sen jäläkeen lähen ite aleostoksille marketteihi.

Päivitys klo 16:20. Tultiin lenkiltä, ja vasta tänään pesty lattia täynnä kuraa. Lähti siis vähä reilumminki karvaa Sanista kunha olin saanu tassupesut hoijeltua hurtille. Aurorasta eka tassupesu oli ihan kamalaa! Sampsa on ny iha rimmattu, otan viel joku pvä lisää karvaa otuksesta, en ny viittiny ku koira venkuili 24/7 eikä ollu aloillaa.

12.3.2012

Mustamörri ja pörröpää

Sani ja Aurora Kajaanissa, Sanilla ollu opettelemista citykoiran elämään ja kerrostaloelämään. Vähän meinais ravata ulkona ja sisällä, ku tottunu sellaseen pienestä saakka ja mittarissa lähentelee 4 ikävuotta. Haukahti sunnuntaina ovella varsin itsevarmana, että rouva tahtoo ny ulos, mut eihä se rukkaraukka tonne rappukäytävään voi mennä ulkoilemaan vapaana. Lisäks rapun äänille meinaa murista ja haukahdella.

Yksinhän tuo on osannu olla jo pienestä pitäen, mut uusi kämppä ku ei ole sille vielä kotipesä, niin hermostuminen yksinjäädessä annetaan vielä hetken anteeksi. Kovasti meinaa jumittaa lenkeillä nenästään kiinni joka koiran merkintöihin, armoton opettelu tuossa että joka pissoille ei pysähdytä. Sansku ilmensi jo pienenä, että sillä on ihan järetön kyky haistaa asioita, se elää tässä maailmassa 90% hajuaistillaan ja nenällään, 10% jää kaikelle muulle, kuten KUULOLLE.

Tavoitteena olisi, että Sani laihtuisi ainakin 2kg, mielellään 3-4kg kuitenkin, mutta ainakin näin alkuunsa edes tuon kaksi kiloa, vauhdilla 1kg/viikko. On ihan liian pullakka tyttö, kun selkä on ku pöytä ja kylkiluita ei tunne just ollenkaan. On se muori sitä ainaki ruokkinu kotona. Jepjep, ens vkl pääsee rouva laihtumaan, kun mennään makkaranpaistopuuhiin saareen Essin ja Moonan kans. Niin, ei siis vain syömään, vaan ensinnäkin lenkkeillään sinne saakka.

Kuvia ois Savoreissusta n. 400kpl, käsittelen ja tungen niitä tänne kunha kerkijän. Iso tentti tulossa ja kauheesti taas kaikkee muuta sählinkiä, ni jos kesään mennes noiki saan niin hyvä.

9.3.2012

Junaillaan

Noneeeh, kolmen paimenhurtan kanssa matkattiin puoli tuntia aikataulusta myöhässä olleella junalla. Lemmikkivaunussa oli oikein mukava, keväinen tunnelma, iloisia koiranomistajia ja hännänheiluttajia oli jopa kaksin kappalein meidän lisäksemme, vaikka ei edes ollut viikonloppu. Tosin, hiihtolomalaisia hekin olivat, eli ei ihme sinänsä moinen "tungos" lemmikkivaunussa.

Lähin ajoissa junikselle käpöttelemään hurjan 200m matkan, aattelin lähtee ajoissa et kerkeen kolmen koiran kans sählätä ilman kiirettä. Nno, tietysti ku minä olin kerranki ajoissa, oli veeärrä myöhässä. Siinä sitte istahin portaille, teinit (Caramel ja Cicaro) odottelivat kiltisti kevätauringon paahtaessa istuskellen portailla, katsellen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Tosi järkevästi käyttäytyivät, aattelivat toki olla aikuisiks ku pentu sen sijaan pelleili ja riekkui koko ajan. Tuli yheltä ohikulkijalta palautetta että on kovin nätisti käyttäytyviä koiria mulla siinä. Lämmitti syräntä kuulla tommosta, ku tuntuu että on saanu vaa hävetä näitä räyhärenkejä lenkeillä, uhmaavat vissiin ku ennen olleet niin kivasti. Okei, toisinaan ovat hirmu asiallisesti, ja toisinaan eivät ollenkaan. Jännää.

Tässähä tulee iteki yltiösosiaaliseks lenkkeilijäks, ku ei yhtäkää lenkkiä pääse menemään ilman että joku ohikulkija jää ihastelemaan Auroraa. Tollasella pörrösellä, nappisilmäsellä pennulla on näin keväisin selkeesti jokin vaikutus ihmisiin. Jokseenki alkaa jo huvittaa, mut en edelleenkään valita, juniksellaki ihmiset hymy korvissa katteli ku talutan 3 koiraa ja yks o tollane säälittävä riäpäle kahen tenun joukossa. Siinä tuli semmone pikkupoika about 10 vee silittelee ihan lupaa ensin kysyen koiria, ja selitteli suu vaahdossa koirista ja siitä, miten tahtois oman koiran. Hää opetteli muistamaa miu koirien nimet ulukoo, vieläköhä hän muistaa ne?? Sai talutella Auroraa vähä siin juniksel ja sain taas oivan tilaisuuden valistaa seropien eduista pojan äidille, joka jutusteli ja kyseli kiinnostuneena seropien ja rotupien terveydestä mun kanssa. Siitähä aiheesta mä jaksasin keskustella vaikka tuntikausia, mutta typistäen kerroin, että kyllä se seropi todennäkösesti terveempi valinta on.

Junamatka sujui lokoisasti, teinit matkusti ihan konkareina ja Aurora nukku melkei koko matkan. Koirat sai tervehtiä about 1v lasta, joka osas sanoa KOIRA ja osoitti Caramelia. Cicsu ja Aurora ei vissiin näytä koirilta? Hehe. Viisaasti neidit pientä tervehtivät, vaikka kummastelivat omituisesti puhuvaa mini-ihmistä silmät suurina.

Päästiin Savoon, laitettiin koirat kaverin kämpille ja lähettii Siiliin uimaan. Takas tullessa arvailtiin paniikissa, mitä miun silppurit on tuhonneet kaverin kämpiltä (kaveri aloitti suojatoimet jo päivää ennen ku saavuin Savoon, siel oli matot rullalla ja tavarat piilossa...) mut koirat ei ollu tuhonnu MITÄÄN. Hyvä vaan, en joutunu maksumieheks.

Kuopiosta tervoon liukkaita teitä pitkin, ja nyt ollaan taas täällä kotona. Muori alkaa pehmetä Auroralle, ymmärtää vissiin asian viimein, kysy jopa eilen että mikäs se on tuo pentu ees nimeltään. Sanoi se kans, et voi se sitä joskus hoitaa jos tarvii. Hyväksynnän merkki tuolta ihmiseltä tuo selkeesti. Muhaha.

Käytiin tänään metsäs lenkil ja otin uudel obiskal uusia fotoja koirista, jotka käsittelen vasta ku meen takas Kajaaniin oman koneen ääreen. Lissään ne sit Kuvat.fihin ja linkkailen tännekki.

5.3.2012

Lehtikankaan koirapuistossa

Moonan kanssa sai taas turrikat riekkua koirapuistossa, ja Kiksu tuli tänä aamuna kottiin kaverilta. Tehtiin niin et kaveri talutti Kiksua ihan normaalisti, ja mä tulin vastaan ihan nobodyna, mut otus alko vetämää armottomasti heti mut nähtyään. Kyllä se laumansa tunnistaa. Caramel muris ja alisti Kiksun heti ku tultii ovesta sisälle, ja Aurora juos sängyn alle murisemaan. Oli aika lystiä, ku ne viimein tajus, et niitte omaa laumaa oleva otushan se on vaan tullu takasin. Eikä Kiksu ees ollu poissa ku pari päivää.

Koirapuistos tosiaan käytiin tnn, sinne tuli sellane karhun kokonen nöffiuros, joka sai Caramelin kiljumaan, toi ku o vähä herkkis, jos isommat koirat tulee sitä tuuppimaan ja tönimään.

Aurora kasvanu ihan silmissä, mitenhän paljon lie painoa tullu lisää otukselle. Jännä nähä, tuleeko tosta minkä kokone. Arvelen, että joku 45cm korkea.

Ja vielä rakennekuvat neitokaisista
9 vkoa
9kk
9kk
Ulkoasukin sai taas vähän päivitystä, entinen oli aivan liian sekava omaan makuuni.

2.3.2012

Pulkkamäessä

Kaveri tahtoo pittää Kiksua vielä tämänkin sunnuntain, huomenna hää vissiin raaskii viimein luovuttaa Kiksun takas kottiin. Käytiin Kartsun ja Aujoojan kans pulkkamäen alla kirmailemassa, ku ei ollu siel ktn muita. Kuvissa karmee kittilaatu, pahoitteluni siitä.



1.3.2012

Kevät saapuu

Oijoi, lauhoja kelejä ja valoa vaikka millä mitalla, ihanata ku kevät on ovella! Pääsee taas jynssäämään koirien tassuja, tos onki mukavasti hommaa ku on 12 kuratassua puunattavana aina sisälle tullessa. Se on sitte sen ajan murhe. Naapureita näin tossa rapussa äsken hirmuisen lauman, kaikki jostain syystä samaan aikaan kulki tosta, ni tuli taas hyvää palautetta koirien melutasosta! Jee. Tosi kivoja naapureita mulla, onneksi.

Aurora on oppinut menemään portaat nyt myös alaspäin, ja saanut lenkillä paljon huomiota ohikulkijoilta, mikä on vaan loistohomma, kun pentu sosiaalistuu siinä niin hyvin. Toisia koiria ja ihmisiä nahkamaha kohtaa häntä heiluen ja reippaasti nuuhkien, ei pelkää ollenkaan uusia tuttavuuksia. Käytiin tänään keskustan tuntumassa lenkillä, siellä oli joku ihmeen luistelukerho, ja kaiuttimet pauhas ja ihmisiä oli ihan hirmuisesti, joten totta kai mä tungin sinne pennun kanssa, mitä mainioin paikka sosiaalistaa otusta. Aurora ihmetteli hieman kovaa meteliä ja ihmispaljoutta, mutta siinä se ihan viileesti istuskeli ja katseli menoa. Oon käyny Aan kans sellasia korkeintaan puolen kilsan lenkkejä pisimmillään, ihan löntystelyä ja oikeastaan se ei ole edes lenkkeilyä, vaan ULKOILUA. Pennulla on nyt noussut vasen korva pystyyn, oikea on juuri ja juuri taittokorvana.

Isojen pentujen kans riehuttiin tänään koirapuistossa, oli taas porukkaa jopa Onnelan koirapuistossa. Pennelit ohitti tänään ihmiset mallikkaasti, eivät juuri kiinnittäneet huomiota niihin. Itelläni alko tänään loma, matkaan vissiin jossain vaiheessa hiihtistä Savoon, tai sisko tulee Kajaaniin, sen näkkee sitte ajallaan, suunnitelmat vielä vähän auki. Kamrus akku loppunu, ja laturi on Savossa, kuvia aika harvakseltaan tulee nyt, mut täs yks. Aurora oppinu menemään sängylle säkkituolin kautta, ja tulemaan samaa reittiä takaisin.

kähh.
Cicaro lähti muutamaks päiväks kaverille, ku hää niin kovasti Kiksusta tykkää. Nyt jo ikävä minu pientä myttyä.