Taitaa olla, että elämme tuloksekkaimpia agilityaikojamme. Likat takoo tulosta tulosten perään, eikä mitään huonoja tuloksia!
Viimeisimpänä kisattiin piirinmestisten etkokisat la 22.7. sekä Pohjois-Savon agilityn yksilöpiirinmestaruuskilpailut 23.7.2023. Tuloksena kisaviikonlopultaCaramel piirM KULTAA pikkumakseissa yhteistuloksella -10,38s
Cicaro piirM HOPEAA yhteistuloksella 5,20
sekä lauantain kisoista
Viikonlopun 12 startista tulosrivinä kelpo 0, 0, HYL, 0, 5, HYL, 0, 0, 5, 5, 0, 0 eli yli puolet tuloksista nollia! Sijoituksiakin sateli 6 x 1. sija, 4 x 2 .sija ja 1 x 3. sija. Kisalahjakortteja kertyi kolminumeroisen summan edestä, ja jos Mel ois puhdasrotuinen, ois se tällä tuplanollavoitolla lunastanut pääsylipun ensi vuoden SM-kisoihon. Eikä näköjään haitannut kartturinkaan juosta kisoihin suoraan yövuorosta... heh. En silleen oo varmaan taikauskoisin ihminen, mut löysin just päivä ennen kisaviikonloppua neliapilan pihalta ja laitoin sen auton hanskatiskille odottelemaan kisaviikonloppua. Eikä tää horoskooppikaan kauheesti valehdellut, kun käännökset sujui kisoissa melko hyvin... :D
Cicaro tuplanollavoitto ja SERT-H ja AGI-H3 meriitti!
Caramel nollavoitto ja SERT-H ja AGI-H3 meriitti!
Mun 12-vuotiaat retrokoirat olivat kuin kala vedessä Sisko Pulkkisen retroradoilla. Kerrankin ei ratkaissut nopeus, vaan hallinta. Ihanaa, ettei Suomen agility ole täysin kaventunut vain nopeille valtaroduille sopivaksi ja rataprofiilit haastavat myös muulla kuin nopeudella - tämä on lajin rikkaus, ja mielestäni agilitykoiran kuuluu hallita myös tällaiset lyhyempien estevälien käppyräradat, vaikka paljon kuului radan laidalta valitteluja rataprofiileista. Rimat olivat valitettavasti maksimikorkeuksissa, vaikka radat olivat hidastempoisia, mistä tietenkin miinus. Ihanneaikoihin oli työlästä päästä. Siitä huolimatta riskipaikkojen havainnoinnilla, tarkalla ja oikea-aikaisella ohjauksella jopa mun 43 säkäinen 12v koira pärjäsi 50cm rimoille. Taitoa on! Kiitos myös seuran ahertajille kisajärjestelyistä - kaikki sujui mallikkaasti ja meillä oli aivan huikeet puitteet kisata!
Mun 12-vuotiaat retrokoirat olivat kuin kala vedessä Sisko Pulkkisen retroradoilla. Kerrankin ei ratkaissut nopeus, vaan hallinta. Ihanaa, ettei Suomen agility ole täysin kaventunut vain nopeille valtaroduille sopivaksi ja rataprofiilit haastavat myös muulla kuin nopeudella - tämä on lajin rikkaus, ja mielestäni agilitykoiran kuuluu hallita myös tällaiset lyhyempien estevälien käppyräradat, vaikka paljon kuului radan laidalta valitteluja rataprofiileista. Rimat olivat valitettavasti maksimikorkeuksissa, vaikka radat olivat hidastempoisia, mistä tietenkin miinus. Ihanneaikoihin oli työlästä päästä. Siitä huolimatta riskipaikkojen havainnoinnilla, tarkalla ja oikea-aikaisella ohjauksella jopa mun 43 säkäinen 12v koira pärjäsi 50cm rimoille. Taitoa on! Kiitos myös seuran ahertajille kisajärjestelyistä - kaikki sujui mallikkaasti ja meillä oli aivan huikeet puitteet kisata!
Viikonlopun 12 startista tulosrivinä kelpo 0, 0, HYL, 0, 5, HYL, 0, 0, 5, 5, 0, 0 eli yli puolet tuloksista nollia! Sijoituksiakin sateli 6 x 1. sija, 4 x 2 .sija ja 1 x 3. sija. Kisalahjakortteja kertyi kolminumeroisen summan edestä, ja jos Mel ois puhdasrotuinen, ois se tällä tuplanollavoitolla lunastanut pääsylipun ensi vuoden SM-kisoihon. Eikä näköjään haitannut kartturinkaan juosta kisoihin suoraan yövuorosta... heh. En silleen oo varmaan taikauskoisin ihminen, mut löysin just päivä ennen kisaviikonloppua neliapilan pihalta ja laitoin sen auton hanskatiskille odottelemaan kisaviikonloppua. Eikä tää horoskooppikaan kauheesti valehdellut, kun käännökset sujui kisoissa melko hyvin... :D
KIITOS tästä elämyksestä mun maailman parhaimmat, rakkaimmat ja viisaimmat kilpurisiskokset, ootte BEST ja toivon et saadaan viel nauttia monta rataa yhdessä - nii me tehtiin nyttenki, nautittiin ihan täysillä ja rennolla sekä itsevarmalla fiiliksellä radoista!