Uudet pollakuvat nuorisosta päivitetty esittelysivuille.
Jotain sain viimein aikaiseksi. Kävin ostamassa paimenklaanille lisiä raakaravinnon oheen. Tän raakaruokkijan tämän hetken purnukkavalikoima näyttää siltä kuin tuo kuva tuossa alla. Puuilosta tarttui ny uusimpana hankintana mukaan 4kg merilevää (syötiin 250g purkkia varmaan kaksi-kolme vuotta että onnea vaan meille tuon tuhoamiseen) ja magnesiumjauhoa sekä kalsiumia kivassa hienoraemuodossa. Enää puuttuisi se D-vitamiini. Aika jännäisää että tuossa hevosten merilevä-purnukassa on erikseen annosteluohje myös koirille.

Aurorakin oli ja meni, harmi että viikko oli näin kiireinen niin ei kerennyt kunnolla sen kanssa mössöttää. Saan sen kuulema ehkä mahdollisesti vielä tämän kevään aikaan hoitolapseksi. Vaan onhan kolmessa koirassa enemmän työtä ku kahdessa. Lähinnä siinä että joutuu pesemään kaksi paria tassuja enemmän kuin normaalisti ja annostelemaan ruokaa yhdelle lisäkirsulle. Mutta voi kyllä mä mielelläni pikku Poonaa täällä pitäisin useemminkin. Vaikka se säpsyi ja pelkäsi lenkeillä, niin se rauhoittui uuteen ympäristöön jo huomattavasti tämän viikon aikana ja varsinkin loppulenkeillä se otti jo paljon rauhallisemmin. Vaan onhan se arka, ressukka silmät teelautasina ja selkä kyyryssä säpsähteli ääniä.
Koiranpäivää vietettiin 24.4. ja päivä ei mennyt meillä kovin putkeen. Päätin juuri tuona päivänä tehdä vielä pienen lisälenkin asuinalueemme reunamille, kun erään rivarin ovenrakosesta syöksähti omistajan turhien kutsuhuutojen säestyksellä valkea terrieri, vissiin parsoni tai vastaava. En tunne terriereitä kovin hyvin koska en koskaan ole niistä pitänyt. Terrieri juoksi haukkuen likkojen luokse ja tein niin kuin olen aina tehnyt eli annoin likoille hihnaa jotta koirat saisivat rauhassa nuuhkia toisiaan ilman että vieras koira saa vääriä signaaleita koirieni kireiden hihnojen takia. Äkkiarvaamatta, muutaman sekunnin nuuhkittuaan terrierinarttu kävi kiinni Cicaroon. Yritin tietysti heti lyhentää omat koirat lyhyelle hihnalle jotta saisin kiinnikävijän toisen käden otteeseeni. Luotin, että omat likat pysyvät poissa riitasoinnun luota, joten samalla omien likkojen hihnoja pitäen yritin napata kiinni nopealiikkeisestä terrieristä joka teki retuuttavia liikkeitä Cicaron kyljessä roikkuen. Terrieri ennätti myös jossain välissä napata kiinni Caramelista, mutta Cicaro oli selkeästi sen pääkohde.
Omat koirani olivat tilanteesta niin hämillään etteivät ne tajunneet edes puolustautua. En saanut terrieristä heti ensiyrittämällä otetta mutta pian kuitenkin sain napattua sitä kiinni pannasta vasemmalla vapaalla kädelläni. Roikotin takajaloillaan seisovaa terrieriä hetken pannastaan, kunnes terrierin omistaja ennätti apuun. Omistaja teki virheen nostaessaan koiransa heti syliinsä, vaikka toisaalta ymmärrettävää häneltä nostaa pienikokoinen hihnaton koira syliin. Joka tapauksessa tämä päätös olisi voinut provosoida minun koiriani, mutta onneksi omat likat ovat tottuneet että joku koira on jatkuvasti minunkin sylissäni eivätkä ne ole siitä moksiskaan. Terrierin omistaja ei pahoitellut tapahtunutta ja oli itsekin hieman hämillään tilanteesta. Tarkastin nopeasti Cicaron kyljen jossa ei onneksi näkynyt mitään muuta kuin kuolaista karvaa. Olin itse niin jäissä tilanteesta että jalat alkoivat tärisemään. Onneksi kimppuun kävi vain pieni terrieri eikä mikään iso koira, olisi voinut tulla pahaa jälkeä.
Jälleen sain huomata käteeni pienen vekin saatuani, etten kyllä ajattele koiratappelutilanteissa yhtään itseäni. Syöksyn samantien kiinni kimppuunkävijään. Pakkohan vieras koira on saada pois omien koirien iholta. Tuli semmonen leijonaemo olo ja näin hetken punaista kun mokomakin terrieri kehtasi hyökätä suojattieni kimppuun. Tarkastin vielä illalla kummankin koiran paremmalla aikaa lävitse eikä kummassakaan näkynyt mitään jälkiä. Onneksi on pitkäturkkisia koiria. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä kun vieras koira käy minun koirieni kimppuun.
Mietin siinä sitten jälkikäteen että olisinko voinut toimia toisin. Kerkesin miettiä ennen kuin terrieri oli juossut luoksemme, että pitäisikö minun häätää se pois kovaäänisesti tömistellen ja huutaen? Vai olisiko se vain yllyttänyt terrieriä? Olisiko minun pitänyt korottaa ääntäni tilanteessa, sillä pysyin aivan hiljaa koiria toisistaan irrottaessani. On muuten yllättävän hankalaa saada ote toisissaan kiinni olevissa koirissa, ja meinasi iskeä epätoivo kun tajusin että joka sekunti jonka menetän kun en saa terrieriä irti koirieni kimpusta, aiheuttaa enemmän haavoja omille koirilleni. Likat palautuivat tilanteesta minua nopeammin, enkä usko että ne alkavat pelätä vastaantulevia koiria tapahtuneen takia. Iltalenkilläkin ne ohittivat rähisevän ja kahdella jalalla seisovan koiran hipihiljaa.
Toivottavasti teillä muilla oli parempi koiranpäivä. Ja tervetuloa uusille lukijoille, teitä onkin nyt kopsahdellut blogiin kuin sieniä sateella, nastaaaa! Tässä vielä alla jokunen elmukelmu-otos kun Aupnoona oli kyläilemässä luonamma.
Kolmiosainen karvapallo |
Jos jäätä ei ole, voiko siihen pudota? Terkuin Kips |
Pesisit joskus hampaas retale. |
Ja vielä iloisia uutisia kesän harrastuskuvioista. Pääsimme meistä noin kilometrin päässä sijaitsevalla kentällä treenaavaan agiryhmään kesäajaksi, joten agilityyn ei ainakaan tarvitse kesäaikaan ajella autolla. Tulee sopivat alku- ja loppulämmittelyt kun kävellään treeneihin ja sieltä takaisin. Aksa on kesäaikana torstaisin klo 17-19. Kesäaikana jatkamme myös puuharyhmässä, toukokuussa sunnuntaisin klo 17-19 ja muuna kesäaikana maanantaisin klo 17-19.