21.8.2013

Syyhyttäs

Dindindin. Jos Queenille kävis niinku Auroralle, tulis vähä lisää muotoja?

Tuoltaha tippuu kuitenkin turkki ihan kohta, joten eikö ois sama parturoida sitä nyt.

Ja trimmauskone on ollut liian pitkään käyttämättä.

Ja kieltämättä paremman näkönenhän se ois muovattuna.

Eikä muuten kantas kuraa syksyllä sisälle mahahituloissaan.

Tähän aikaan en kuitenkaan voi mitään radikaalia suorittaa, saattaisi tulla sanomista.

Siispä katsellaan tätä operaatiota huomenissa. Eli blogikellon mukaan TÄNÄÄN. Mwahaha.

Muistuttakaa, kun tämä alkaa menemään liian pitkälle.

20.8.2013

Selkätemppu


Päivällä videoitiin Caran uusi temppu ja muutama vanha temppukin osu videolle. Ihteeni en saanu leikattua pois sen kummemmin, oon ihan kämänen ku kävin päivällä liikuttamassa kopukan pitkän kaavan mukaan jne seliseli koettaa ny vaan kestää! :--D Ja karmee kimitysääniki vielä sattu tälle päivälle enkä osaa muita kehumasanoja ku ÄLYYYKÄÄSSSS. Grääh.

13.8.2013

Hirviöö mä metsästän

Vähän taas säläpostaus viimeaikaisista tapahtumista.
Queen aina niin iloisena uuteen aamuun mökillä...
Mitähän Qarkkivaltakunnan kauneimman, jaloimman, ylväimmän ja viisaimman yksilön pääkopasta on tipahtanut pois, kun se on kehitellyt itselleen älykkään uuden harrastuksen. Aikaisemmin se koira, joka ei päästänyt minua silmistään puolivahingossakaan, on nyt se, jota minä en saa päästää silmistäni.

Cara on alkanut karkailemaan. Se lähtee lenkiltä tai pihasta jonnekin lähettyville(?) metsään ja palaa n. 15-30min kuluttua. Ärsyttävää, kun saa sitten olla tuosta huolissaan että joko sille on jotakin sattunut tmv. Se katoaa aina niin pirskatin nopiasti vieläpä, että ei sitä kerkeä oikein tajuamaankaan, että nyt se räkänokka taas läks eikä vaan ole jossaki puskassa torttutouhuissa.

Mökilläkin oltiin just lähössä kotia, eikä koiraa näy eikä kuulu missään. Aikansa sai painaa riikkaria ja kilkuttaa kelloa, viheltää ja karjua naama punaisena - paimen edelleen kateissa. Lähettiin sitte jo ajamaan ja koiraa ei näy vieläkään. Pysäytin mersun ja kävelin takas möksälle ja istahin odottelemaan, ja 5min päästä elukka juos rannasta, eli maa-aluetta järkeillen se ei ole voinut olla kuin maksimissaan 300m päässä! Ja tasan se on kuullut kun sitä on kutsuttu takaisin kaikin keinoin. Piakkoin myydään 2-vuotias sekarotuinen karkuri, komean värinenkin kaiken lisäksi... Karkailee, muuten täydellinen eläin.

 

Koirat saivat pällätä konia tuossa yks päivä, ku käytin sitä pihassa pesuilla. Aurora tapansa mukaan haukkui, ravasi häntä korkealla isoa taistelukoiraraviaan Pojun ympärillä ja koetti häätää isoa hirviötä pois sen territorylta. Muut kummastelivat kauempana, mutta tulivat entiseen tapaansa nuuhkimaan konin jalkoja ja häntää. Cicaro yltyi tekemään konin kanssa lähempääkin tuttavuutta...

Haa! Ja Caramel oppi uuden tempun! Harjoiteltiin sitä joskus kerran tai kaksi, ja siihen se jäi. Syrra testas sattumalta sitä tässä yks päivä, ja Cara osas sen. Eli otus osaa nyt syliin hyppäämisen lisäksi hypätä myös selkään! Hohoo. Pitää videoida joku päivä, tuo koira on ihan liekeissä tuon tempun kans. Parempi olla kumartelematta, tai saa koiran käskemättäkin niskaansa...

Aksaa kotona. Yksittäisiä esteitä.

Seuraavana vielä kuvakuulumisia kasvattityttö Lunasta (Cornette) aksaamassa! Kuvat © Marika P.




7.8.2013

Kotitrimmausta

Heräteostos vai käyttötarkoitusta varten ostettu kapistus?
No, siistiä jälkeä sillä joka tapauksessa saa.


Bongasin pilkkahinnalla koiratrimmerin ja tilasin sen Hong Kongista saakka, mukamas. Nakkasin kojeen kiinni seinään, naksautin sen päälle ja ilmeeni oli vähintäänkin näkemisen arvoinen, kun kone jyrähti käyntiin. Miten ikinä uskaltaisin sohia moisella tappovarrella rakkilapsiani?? Etenkin, kun olin koskenut trimmikoneeseen vain kerran aiemmin elämässäni, silloinkin kauhusta kankeana erään toverini päätä siistiessä...
...

Onneks sattu kuolemaa tekevä kissa makoilemaan vieressä. Sohaisin sen selkävillan kärkiä testiksi, ja kissan selkävillat lyhenivät turvallisesti. Anteeksi, Iipu. Ne kasvavat takaisin, jos siis kerkeävät... khöh.
Paimenen uhritassu, käkäkä.
Vähän ajan päästä uskaltauduin ihan vähäsen hipaisemaan kojeella Karaa. Koirat tuumas hieman ihmettelevän näköisenä kojetta, mutta jokainen niistä antautui vuorollaan sohittavaksi - jopa Arkkis. Opin ite käyttämään trimmeriä aika nopsaan, ja koirilta lyhenivät tassuvillakset kummasti! Kätsy kone, paras ostos vähään aikaan. Tuolla saakin nyt lyhennellä nopeasti ja helposti koirien tassuvälikarvat ja siistittyä tassukarvoja muutenkin. Ei tarvitse enää tuskailla tylsien saksien kanssa tuntitolkulla. Ylimmästä tassukuvasta huomaa, kuinka ajelin alimmat kantakarvat siiliksi. Eivätpähän kanna koirat kuraa sisälle! Muori sanoi saman tien trimmauskoneen nähtyään, että hänen Saniaan ei se koje saa sitten koskettaa... Uskoin tämän kerran, vaikka normaalisti en muoria kuuntele Sanin tassuvälikarvojen lähennellessä liki kymmtä senttiä. Iu ja hyi.

Nyt onkin semmonen himo trimmata, että en tiedä mitä trimmaan sillä aikaa, kun omien nassukoiden tassukarvat kasvavat taas liian pitkiksi. Uhriehdokkaita lähitienoilta? Ehdottoman turvallista, asiantuntevaa ja pitkän kokemuksen omaavaa trimmauspalvelua saatavilla... khöööhhuskookentahtoo. 

Ennen...
... jälkeen! Keveni huomattavasti. Aasta lähti kunnon kerä karvaa!
Aurora trimmattuna, ainut otus jota sohittiin ihan urakalla. Villiinnyimme siskoseni kanssa totaalisesti, ja lopulta saksimme kummatkin Auroraa yhtä aikaa... Aurora katsoi korvat luimussa huolestuneena, että jätetäänkö sille yhtään karvaa ylle, buhaha. Mahakarvat lyhenivät (tosin saksien toimesta) ja tassukarvat trimmasin. Vastustan koirien täystrimmaamista siiliksi monista terveydelle haitallisista syistä, mutta tällainen siistiminen käytännön syistä on mielestäni OK! 

Trimmaakohan muut koiriaan tällä tavalla lähinnä siistien sieltä täältä? Olisi mukava kuulla kokemuksia ja nähdä ennen-jälkeen kuvia!

2.8.2013

Kesän reisseleitä kotikylällä

Alkuun lievä kevennys, kun piti käydä räpsäisemässä kuva Hampuusista. Se kiipusti samalle mättäälle istumaan missä se istui pentunakin. Öpö. Sen poskimerkit on kadonneet jonnekin, ja valkea viiru arvatenkaan ei säilynyt sen pääkopassa. Siksi jotkut vastaantulijat ihastelevat, että mistä olen hankkinut "tuon mustavalkean shelttini" ja vastaan siihen, että olen tämän trikin sekarotuiseni kasvattanut ihan itse. Osa naamoista happamoituu, osa kirkastuu, vaan meidän lenkkimme jatkuvat samalla fiiliksellä eteenpäin.

Tuskin muuttunut sen enempää kuin samainen maisemakaan... :D

Sitten itse aiheeseen, eli kävästiin Savelassa lenksulla Allun ja Oskun kera. Nassukat kävi kanavassa uimassa, Sani muka-juuttui-viemäriputkeen ja lenkkeilijä sai kyytiä.


Osku tykkäs Auroran leveestä takalistosta.
"Oh, camera! Let's take my best smile..."
"Hei itopyllyinen tyttö, ojota minua!!"
Hännänpäävaje. Cara edelleen kunnon turkissa, karvanlähtöä ja kaljurottavaihetta odotellessa..
Jo valmis kaljurotta märkänä, hiekkaisena ja kuolaisena.
Sirpukka.

Möksällä on ravattu varmaan triplasti enemmän kuin viime kesänä. Syynä siihen ehkä se, että mökki on valmiimpi kuin aiemmin, ja siellä vaan viihtyy hyvillä säillä niin hyvin. Työt eivät anna viime kesää enempää periksi, mutta ei se mitään, jos on iltavuoro seuraavana päivänä...

Pikkuserkku ja Cara iloisimmillaan.
Mökin vahtijärjestelmä jälleen
aktivoituna.
Miksi tämä blogi menee taas ihan kuviksi? ;_; Mai bääd, mii sorry.