31.12.2023

Vuosikooste


Kisavuosi paketissa. Korjaan, ehjä kisavuosi paketissa. Seniorikoirat tekivät taas kaikkensa. Mielettömiä koiria. Näiden kaikki-käy -tyyppien kanssa on ollut uskomattoman helppoa nauttia koiraurheilusta parhaimmillaan.

Kiitos, kiitos, kiitos. Meikän mummoliiga. Ootte best. Me elettiin mennyt vuosi meidän parasta kisaelämää. On kuitenkin aika jarrutella säännöllisen kisauran osalta. Likat selvis yli 10 vuoden agilityurastaan ilman loukkaantumista, mikä ei tässä lajissa oo mikään itsestäänselvyys. Tehtiin ehjä ja säännöllinen kisavuosi parilla tauolla. Käytyjä kisoja kertyi 10 kappaletta, mikä on meille aika iso määrä. Ei toki ole poissuljettua, etteikö jotkut höntsäkisat vielä käytäis likkojen mielenvirkeydeks, mutta mitään säännöllistä ja tavoitteellista kautta ei enää lähdetä tekemään.

Hyppysertit samasta kisasta.

Caramelin statistiikat
23 rataa, joista 8 nollaa
SERT-A x 1
FI AVA
SERT-H x 3
FI AVA-H
PiirM yksilö 1. sija (osallistumisoikeus SM-yksilökisoihin, mutta sekarotuisuuden vuoksi ei voinut tietenkään osallistua)
PiirM joukkue 7. sija
KPSH Agility Maksien seuranmestari
KPSH Vuoden agilitykoira -kisassa kultaa

Cicaron statistiikat
23 rataa joista 8 nollaa (ja lisäksi 3 yliaikanollaa)
SERT-H x 2
PiirM yksilö 2. sija
PiirM joukkue 7. sija
KPSH Agility Medien seuranmestari
KPSH Vuoden Agilitykoira -kisassa hopeaa

11.12.2023

Oomme seuranmestareita



Voi tytöt, tytöt. Seuranmestaruus tuplana kotiin. Mel neljättä ja Cicaro kolmatta vuotta peräkkäin. On tämä yhtä juhlaa. Cicaro lunasti kolmannella peräkkäisellä seuranmestaruudellaan komean pytyn pysyvästi kotiin, kuten Mel teki viime vuonna. Kisa oli tiukka, sillä Cicaro voitti tokalle sijalle tulleen koirakon vain sekunnilla. Mel teki 3/4 nollaa ja Cicaro 4/4 nollaa seuranmestaruusradoilta. Samalla juhlittiin omalla ihanalla aksaporukalla (#hyvässäseurassa) agilityn pikkujouluja! Yuhuu!

31.10.2023

AGILITYN HYPPYVALIO

Kisasimme SWAU:n Halloween-kisoissa 28.10., jotka olivat viimeiset kisamme upeassa Koiramekassa, aikansa suurimmassa koirahallissa Suomessa. Tuosta koiraharrastuspaikasta jäi kyllä toinen toistaan hienompia muistoja, mm. viime helmikuussa Caran agilityvalioituminen, ja viimeisimpänä tietenkin tämä uusin juhlan aihe.

3B hyppyradalta Caramel pinkaisi hienon ja nopean tuloksen 0rv -9,79s (etenemä 5,05m/s). Marko Kivihalmeen rata tuntui erittäin sujuvalta, ja siinä sai koko ajan edetä vauhdikkaasti. Okserin rima kolahti, mutta maaliin tultuani kilpakaverini hurrasi meille nollaa - jes, okserin rima pysyi siis paikallaan. Caran kanssa startattiin seitsemäntenä, joten meillä oli vielä nollan jälkeen jännitettävää, riittääkö aika ja kuinka moni muu tekisi myös nollan (21 koirakkoa samalla radalla). Mel oli toisena, kun lähdettiin heti radan jälkeen välijäähylle. Eikä toki huonolle siinä vaiheessa ollut hävinnyt ajassa, kun maajoukkuekoirakko oli ykkösenä, hehe. Jäähkälenkillä en uskaltanut edes seurata tuloksia tollerista, mutta halliin palatessamme huomasin näytöltä Melin olevan edelleen toisena, ja koirakoita ei enää ollut montaa jäljellä. Jäin jännityksestä suorastaan täristen seuraamaan radan sivussa muita kilpakumppaneita, tekevätkö hekin nollia. Viime hetkillä toiselle sijalle kirmasi nopeampi nollan tehnyt koirakko, joten Mel putosi kolmannelle sijalle. Ja jo pian viimeinen koirakko oli maalissa. Lopulta Mel jäi 3. sijalle jopa 21 osallistujan joukosta.

Tiesin kahden ensimmäisen koirakon olevan jo valioita, joten ensin parilta kisakaverilta varmisteltuani sertin siirtymäsääntöä uskalsin jo juhlia - Caramel nappasi 12v 5kk iässä kolmannen ja viimeisen hyppysertinsä ja hyppyvalioitui ollen nyt tuplavarjovalio FI AVA FI AVA-H!!!

Viimeiselle radalle lähdettiin henkisesti voittajina, ilman mitään paineita, onnesta soikeena. Juostiin täysiä ja tehtiin meidän parasta aksaa. Yks rimavitonen ja aivan mieletön fiilis maaliin tullessa!

Tämä koira ei vain lakkaa yllättämästä ja hämmästyttämästä minua. Kertakaikkisen ainutlaatuinen koira, jonka kanssa olen sen roduttomuudesta huolimatta saavuttanut kaikki villeimmätkin tavoitteemme. Tänä samaisena kisavuonna se on tahkonnut sertiä sertin perään, valioitunut sekä agility- että hyppyradoilta ja voittanut piirinmestaruuskultaa. Me olemme nyt saavuttaneet kaiken, ja tästä alkaa jäähdyttely kohti eläkepäiviä. Mel on sen ansainnut. 

Cicaron kanssa teimme hienon yliaikanollan, ja jos kuntoa kestää, jahtaamme vielä Cicaron kanssa viimeistä hyppysertiä. Cicaro on onnistunut usein tekemään nollia haastavilla ansaradoilla juuri silloin, kun muut hyllyttävät - joten silläkin on vielä mahdollisuudet valioitumiseen, jos terveyttä riittää kuten tähän saakka.

25.7.2023

Kultaa, hopeaa, SERTit ja meriitit

Taitaa olla, että elämme tuloksekkaimpia agilityaikojamme. Likat takoo tulosta tulosten perään, eikä mitään huonoja tuloksia!

Viimeisimpänä kisattiin piirinmestisten etkokisat la 22.7. sekä Pohjois-Savon agilityn yksilöpiirinmestaruuskilpailut 23.7.2023. Tuloksena kisaviikonlopulta

Caramel piirM KULTAA pikkumakseissa yhteistuloksella -10,38s
Cicaro piirM HOPEAA yhteistuloksella 5,20 

sekä lauantain kisoista 

Cicaro tuplanollavoitto ja SERT-H ja AGI-H3 meriitti!
Caramel nollavoitto ja SERT-H ja AGI-H3 meriitti!

Mun 12-vuotiaat retrokoirat olivat kuin kala vedessä Sisko Pulkkisen retroradoilla. Kerrankin ei ratkaissut nopeus, vaan hallinta. Ihanaa, ettei Suomen agility ole täysin kaventunut vain nopeille valtaroduille sopivaksi ja rataprofiilit haastavat myös muulla kuin nopeudella - tämä on lajin rikkaus, ja mielestäni agilitykoiran kuuluu hallita myös tällaiset lyhyempien estevälien käppyräradat, vaikka paljon kuului radan laidalta valitteluja rataprofiileista. Rimat olivat valitettavasti maksimikorkeuksissa, vaikka radat olivat hidastempoisia, mistä tietenkin miinus. Ihanneaikoihin oli työlästä päästä. Siitä huolimatta riskipaikkojen havainnoinnilla, tarkalla ja oikea-aikaisella ohjauksella jopa mun 43 säkäinen 12v koira pärjäsi 50cm rimoille. Taitoa on! Kiitos myös seuran ahertajille kisajärjestelyistä - kaikki sujui mallikkaasti ja meillä oli aivan huikeet puitteet kisata!


Viikonlopun 12 startista tulosrivinä kelpo 0, 0, HYL, 0, 5, HYL, 0, 0, 5, 5, 0, 0 eli yli puolet tuloksista nollia! Sijoituksiakin sateli 6 x 1. sija, 4 x 2 .sija ja 1 x 3. sija. Kisalahjakortteja kertyi kolminumeroisen summan edestä, ja jos Mel ois puhdasrotuinen, ois se tällä tuplanollavoitolla lunastanut pääsylipun ensi vuoden SM-kisoihon. Eikä näköjään haitannut kartturinkaan juosta kisoihin suoraan yövuorosta... heh. En silleen oo varmaan taikauskoisin ihminen, mut löysin just päivä ennen kisaviikonloppua neliapilan pihalta ja laitoin sen auton hanskatiskille odottelemaan kisaviikonloppua. Eikä tää horoskooppikaan kauheesti valehdellut, kun käännökset sujui kisoissa melko hyvin... :D 

KIITOS tästä elämyksestä mun maailman parhaimmat, rakkaimmat ja viisaimmat kilpurisiskokset, ootte BEST ja toivon et saadaan viel nauttia monta rataa yhdessä - nii me tehtiin nyttenki, nautittiin ihan täysillä ja rennolla sekä itsevarmalla fiiliksellä radoista!







25.5.2023

Niin paljon onnea

Täs meitsit kotihuudseilla kalassa jokunen päivä takaperin.

Kaksikkoni täyttää huikeat 12 vuotta tänään. Tuntuu jotenkin tosi absurdilta kirjoittaa näin. Vastahan meillä oli isot kymppiveesynttärit. Eipä kaukana olla siitä, että likat ois olleet seuranani jo puolet elämästäni - aika huikeeta, miten iso osa identiteettiä nää koirat mulle on.

Jokaisella on varmaan sellainen oma määritelmänsä sille, missä iässä koira on vanha. Minulle 10-11 -vuotias on varhaisvanha, 12 vuotta taas on jo hyvä ikä koiralle, mutta eihän kyseessä sentään vielä mikään ikäloppu ikä ole. 13 v ja siitä ylöspäin on jo oikeesti vanhavanha, ja todellisuudessa kaikki päälle 10 ikävuoden on tavallaan extraa - onhan koirilla nykyään niin paljon sairauksia riesanaan. Ikä ja ikääntyminen on tietenkin tosi paljon kiinni esim. rodusta ja koiran koosta, kuin myös yksilöstä, mut tällanen empiirinen kokemus mulle on muodostunut.

Aivan täysin ei mekään olla vanhuudenvaivoja vältelty - Cicarolle on ilmestynyt yhteen nisään herneenkokoinen kiinteä patti ja sillä on satunnaisesti ollut nyt täyden rakon tyhjentämisen jälkeen (eli työpäivän tai yön jälkeen) virtsan tipottamista pissaamisen jälkeen. Eli rakko ei ilmeisesti tyhjenny kunnolla, vaan jää tiputtelemaan joitakin pisaroita pissaamisen jälkeen. Kipaistaan ellässä juttelemassa näistä asioista tässä aivan lähiaikoina. Melillä sen sijaan ei ole ollut mitään normaalista poikkeavaa vaivaa. Koplailen koirien nisät ja hampaat läpi aika säännöllisesti puunipäivinä, joten tällaiset muutokset tulee havaittua varsin nopeasti.

Koirat jaksavat entiseen tahtiin lenkkeillä ja riehua (ja karata toisinaan pupujahtiinkin) ja kunhan nyt uimavedet lämpee, pääsevät likat vielä omasta rannasta uimaan vaikka päivittäin. Hieman on Melin kanssa jo rapua pelastettu, eikä veden viileys paljoa menohaluja hidasta. Agilitykisoja kattellaan kisa kerrallaan, ja jos Cicaron nisäpatti nähdään tarpeelliseksi poistaa, tulee sille tietenkin tästä kisataukoa. Nisäkasvainten poistosta iäkkään koiran kohdalla on niin ristiriitaista tekstiä netti täynnä, että en vielä oikein ilman ellän konsultointia tiedä, miten edetä asian suhteen. Seuraan nyt tiuhaan, kasvaako patti. Poisto saattaa innoittaa kasvaimia kasvamaan entisestään, ja jako hyvän-/pahanlaatuisiin näissä menee aikalailla fifti-fifti. Kun ei viittis ootella sitäkään, että sieltä leviää metastaaseja muuallekin kroppaan, jos muutokset ovatkin jo nyt pahanlaatuisia.

Syntymäpäivää juhlitaan kotosalla nukkumapäivää viettäessä, ja nappaan yövuorosta kotoutuessani kaupasta jotakin synttäriherkkua päivänsankareille. Cicaro toivonee tapansa mukaan karjalanpiirakkaa hunajatilkalla, ja Melille taas kaikki-käy -tyyppinä maistunee vaikkapa kissan märkäruoka.

Paljon onnea elämäni koirille, Cicarolle ja Caramelille!

5.5.2023

Jälleen SERT-uutisia



Ei aina se nopeus, vaan tekemisen varmuuskin palkitaan joskus. Cicaro sai koko hyppyradan medien ainoan tuloksen, ja nollavoitolla kisakirjaan kirjattiin SERT-H. Possu ansaitsi tämän lauman ensimmäisen hyppysertin ikinä! Ihanneaikakin alittui oikein mukavasti, kun ajoittain Cicarolla menee vähä täpärälle nää ihanneajat. Nopeus oli 4,58m/s, mikä on Cicarolle ihan hyvä nopeus. ABC:ltä kipastiin voittajalle täysin oikeutetusti oma palkinto-karjalanpiirakka.

Melillä oli taas koko päivän kaasu pohjassa ja myöhästelin pahasti ohjauksissa tämän takia. Mutta sillekin napsahti vitosella yheltä radalta ykkössija. Kivasti ansaittiin starttilahjakortteja seuraavia kisoja ajatellen.

Seuraavat skabat ei ookkaa vielä tiedossa, mutta vielä näyttää veteraaneilla koipi nousevan.

5.2.2023

AGILITYVALIO

 
Kun aloitimme agilityharrastuksen vuonna 2013, me olimme kaikki vasta-alkajia lajin parissa. 
Nyt, lähes tismalleen kymmenen vuotta myöhemmin, pääsimme siihen tavoitteeseen, josta saatoimme vielä joskus vain etäisesti haaveilla - Caramel on AGILITYVALIO!!

Ensimmäinen SERT-A saatiin elokuussa kotikisoista, toinen joulukuussa Varkaudesta ja kolmas napattiin Koiramekassa järjestetyissä agilitykisoissa 5.2.2023 päivän ainoalta agilityradalta. Sertien kasaan keräämiseen meni siis hieman alle puoli vuotta. Kumpikin koira teki kisapäivänä pohjalle hyppäriltä hienot nollatulokset, ja radat tuntuivatkin mukavan helpoilta.

Kuva Petri Viinikainen

Juoksimme 5.2.2023 erittäin sujuvan tuntuisen agilityradan Cicaron kanssa, mutta sen kanssa eräs jo rataantutustumisessa havaitsemani haastava vinohyppy epäonnistui - vaihdoin suunnitelman lennosta Melin radalle, ja tuo haastava vinohyppy onnistui päällejuoksulla! Maalissa olin melko varma nollasta, ja tarkistin heti tollerista tilanteen, kun vielä muutama koirakko oli menossa radalle meidän jälkeemme - Caramel oli tällä hetkellä toisena hyvällä etenemällä! Tottakai menin heti tarkistamaan, että 1.sijalla oleva koira on jo agilityvalio - eli serti siirtyisi juuri päivittyneillä säännöillä Melille, ellei vielä viimeisistä koirakoista joku tekisi Meliä nopeampaa nollaa. 


En ole koskaan seurannut yhtä hermostuneena radalla meneviä koirakoita - nappaako joku meiltä viimeisen puuttuvan sertin meidän nenämme edestä! Hemmetin nopeita koiria, nopeampia kuin Mel. En koskaan toivo virheitä toisille koirakoille, mutta me ihan todella tarvittiin nyt tämä sijoitus. Ja niin sieltä kolisi rimaa ja muurin palikkaa - sert oli meidän!!! 11,5-vuotiaana, erittäin hyvässä kunnossa oleva veteraanikoirani toteutti minun suurimman haaveeni tässä lajissa. Meillä on agilityvalio. Uskomaton tunne, enkä taatusti laskeudu alas pilvilinnoista hetkeen! KIITOS MEL!

Kahviossa fiilisteltiin vielä seurakaverin kanssa kahvitellen päivän tuloksia ja käytiin nappaamassa valokuvaajaa hihasta, että saatiin otettua meistä kisapaikalla valioitumiskuvia. Kotimatkalla haettiin Mustista ja Mirristä jäniksenkorvat ja märkäruokaa palkinnoksi päivän uurastuksesta. Kotona koirat saivat botit niskaan ja saivat levätä loppuillan. 

Kuvat Petri Viinikainen

Näiden kilpureiden kanssa aloitettiin siitä, mitä on omistaa koira. Miten koiraa koulutetaan ja motivoidaan ja miten hallitaan viretilaa. Mitä on harrastaa seurassa ja olla aktiivinen seuratoimija. Miten kilpaillaan, miten hallitaan oma psyyke kisatilanteessa. Kaikki tämä aivan uutta ja ihmeellistä, ja pitkä matka on tultu kymmenessä vuodessa. Uskomaton, opettavainen matka, josta olen loputtoman kiitollinen näille koirille, seurakavereille ja kouluttajille ja muille meitä tukeneille.

Saimme joskus vuosia sitten treeniryhmäpaikkaa hakiessamme kirjoitella hakulomakkeelle, mikä on pitkän tähtäimen tavoitteemme agilityssä. Kirjoitin tuolloin, että varjovalioituminen - ja se kuulosti vielä tuolloin suorastaan pöljältä ja suuruudenhullulta! Että kehtaako tuollaista edes kirjoittaa. Jo se, että kumpikin koirani nousi kolmosluokkaan, tuntui eräänlaiselta päätepisteeltä ensimmäisten agilitykoirieni kanssa, enkä ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että saisin ensimmäisistä agilitykoiristani toisen varjovalioitumaan agilityradoilta, varsinkin kun kontaktiesteet eivät vielä tänä päivänäkään ole vahvuuksiamme useiden koulutuksellisten virheiden vuoksi. Eräs valokuvaaja sattui ikuistamaan Melin puomin valioitumisradalta, ja voi sitä riemua kun näin valokuvista, että Mel todella ottaa siistin takajalkaosuman puomin alastulolle! Osuma on kontaktialueen yläreunassa, mutta ei huono näin juoksukontakteja opettamatta ja melko pilatulla ja värikkäällä puomihistorialla!

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuten varmaan moni muistaa, taistelimme agilityurallamme vuosikausia keppiongelmien vuoksi, ja näistä muistona on useita keppivitosia, jotka muodostuivat jo eräänlaiseksi sisäpiirivitsiksi! Irtoaminenkaan ei ollut meidän vahvuutemme. Varmistelin paljon kisoissa vielä pari vuotta sitten, enkä uskaltanut antaa mennä. Nyt kisoissa entinen seurakaveri tokaisi, että uudistunut asenteeni "antaa palaa ja loppu sille varmistelulle" on selvästi toiminut. Minä uskallan juosta ja koirat eivät enää kysele ja komentele - teimmepä hiljattain myös ensimmäisen yli 5m/s etenemämme! Kaikkien haasteiden ja opinpaikkojen jälkeen tällainen onnistuminen maistuu entistäkin makeammalta.

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen


Loppuun vielä muutama somekuva kisoista - seuraa meitä myös IG:ssä (@leenamaya)

4.12.2022

SERT-saldo kasvaa

 
Mel räjäytti potin 4.12. Varkauden agilitykisoista - kotiintuomisina 0rv -16,49s sij. 1/13 etenemällä 5,06 m/s > SERT-A (2.)

En meinannut uskoa tuloslistaa katsoessani, että minun nippanappa pikkumaksikokoinen, 11,5-vuotias koirako päihitti kaksi muuta nopeaa nollaa? Tehtiin henkilökohtainen nopeusennätys tällä radalla, ei nimittäin ole meidän etenemät koskaan alkaneet viitosella!

Sitten varmaan sen viimeisen agilitysertin metsästykseen? 

Talvella kisaaminen on tympeää, koska koirat palelevat niin helposti. Tiedostan kuitenkin, että koirieni kisaura alkaa olla lopuillaan. Kello käy. Ehkäpä metsästellään kevääseen saakka sitä viimeistä sertiä. Aika näyttää. Toivotaan leutoa talvea.

16.11.2022

Lauma muuttaa maalle


Noin 1,5 vuotta sitten kuultiin, että meille sopiva unelmatorppa olisi mahdollisesti tulossa myyntiin, jos sopiva ostaja löytyy. Ei edes aktiivisesti oltu etsitty uutta kotia, mutta tokihan se päämäärä omakotitalosta järven rannalla oli aina elänyt mielessä. Hissun kissun tässä ajassa on selvitelty erinäisiä asioita ja hioskeltu ajatusta torpan omistajanvaihdoksesta. Kummallakaan osapuolella ei ollut mikään kiire asiassa, joten sain myydä oman kämppäni keskustasta ihan kaikessa rauhassa. Pääsimme avopuolisoni kanssa muuttamaan torppaan 2.10. ja olemme nyt asuneet tässä 1,5 kk, emmekä voisi olla onnellisempia. Haaveeni on jo pitkään ollut, että saisin vielä tarjota ikääntyville koirilleni mahdollisuuden asua maalla.


Elämä maalla on vaan kaikin puolin parempaa. Koirat saavat oleilla ulkona tuntikausia pihatöiden ohessa ja toisinaan ihan yksinkin - gps-pannat kaulassa, jos ympäristö joskus alkaisi kiinnostaa liiaksi. Hihnaa ei ole tarvittu koko aikana, ja koirien kropat varmasti kiittelee kun saa olla irti. Pissatukset hoituu oven avaamalla, eikä täällä oo kukaan kattomassa, minkä näkösenä käytät koirat ulkona. 

Olen aina sanonut, ettei asumismuodolla ole väliä koiran kannalta, kunhan koiralle tarjotaan riittämiin mielekästä virikettä ja se on oikeasti osa elämää - myös kodin ulkopuolella. Minähän ottaisin koiran mukaan aivan kaikkialla, jos se vain olisi mahdollista. Mutta jos nyt ajattelen arkea kerrostalossa ja täällä maalla, niin kerrostalossa koira ei voi olla ulkona ilman ihmistä, kun taas maalla koira voi oleilla ulkona omalla pihalla myös ilman ihmisen jatkuvaa läsnäoloa - tietyin rajauksin tietenkin. Kyllähän tämä lisää koiran kokonaisulkoiluaikaa, kun koira saa ulkona nuuskia, vahtia ja kaivaa - olla koira. Eli nyt voisin kääntää kelkkani ja sanoa ymmärtäväni, miksi joku koira saattaa maalla jopa olla onnellisempi kuin kerrostalossa, jos tarkastellaan vain asumisympäristöä. 


Me asumme lossin takana, kuitenkin vain 30 min päästä Kuopiosta, joten täällä ei ole isoja teitä joita pelätä. Ei ole koiria vihaavia naapureita, ei käärmeitä eikä petoeläimiä. Eikä muuten ole naapureitakaan kuin nippanappa näköetäisyydellä. Nää on sellasia asioita, joita mä pidin tärkeenä kotia etsiessä. Ainoa riski koirille tässä asuessa ovat heikot jäät tiettyinä aikoina vuodessa, jolloin koirat eivät ulkoile valvomatta. Asumme siis järven rannalla, joten kesäaikaan koirat pääsevät kuntoilemaan uimalla. Ranta ja koko tontti on puhdasta luonnonhiekkaa. Ja koska naapureitaan ei voi valita, niin me valittiin maailman parhaat naapurit. Pikkusiskoni asuu kihlattunsa ja Auroran kanssa 4 min kävelymatkan päässä, joten koiranhoitopaikka järjestyy puolin ja toisin erittäin hyvin. Täällä pikkukylällä myös pidetään oikeasti huolta toisista.


Koirilla oli hyvin aikaa sopeutua uuteen kotiluolaan. Ikälikoilla oli viime muutossa 4 vuotta sitten haasteita sopeutua uuteen kotiin, joten halusin nyt antaa kunnolla aikaa tottua ennen pitkiä työpäiviä. Olen koko syksyn opintovapaalla, ja palaan töihin vasta tammikuussa. Nyt 1,5 kuukauden jälkeen koirat ovat pisimmillään olleet kotona yksin 9 tuntia ja tulevat nykyään aina ovelle vastaan normaalilla olemuksellaan - alkuun jo muutaman tunnin yksinolo aiheutti sen, että ne tulivat turhan hypenä ovelle vastaan. Yksinoloa oli alkuun vaihtelevasti lyhyistä naapurissa visitoinneista tunnin kauppareissuihin ja sittemmin muutamaan tuntiin. Halusin toteuttaa yksin jäämisen uudessa torpassa mahdollisimman koiraystävällisesti ja onneksi siihen oli nyt tosi hyvät mahikset. Nyt voin jo huoletta jättää koirat yksin, koska ne ovat jo ottaneet torpan uudeksi kodikseen.

Käväisi jopa mielessä, että tänä syksynä olisi ollut erittäin loistava tilaisuus ottaa pentu, kun olin 5 kk opintovapaalla ja opiskelin kotoa käsin. Mutta niin pitkään, kun nykyiset kaksi harrastavaa koiraani jaksavat näin hyvin, en pentua vielä ota. Vaikka agility jäänee pian pois, koirani tulevat varmasti käymään kaverikoirailemassa ja mätsäreissä loppuelämänsä ajan, jos terveys sallii. Olen selaillut kasvattajia ja minulla on tulevasta rodusta ja sen tilasta sekä kasvattajista aika hyvä käsitys jo olemassa, joten se helpottaa urakkaa, kun pentua aletaan oikeasti etsiä.

Agilitykenttääkin on alettu haalimaan esteitä ostamalla. Ensi keväänä katsotaan tarkemmin kentän paikka. Tästä on hyvä jatkaa elämää. Kotoutumistamme ja elämää rannalla voi seurailla Instagramistani blogia huomattavasti aktiivisemmin. 

Saatiin upea mahis käydä keväällä nukkumassa koeyö torpassa, kun pohdittiin sen ostoa.

Kesäisin naapurissa on heppoja. Onneks tytöille tuttu juttu kun meilläkin oli oma heppa joskus.

Rannalla riittää tilaa revitellä ja kesäisin pääsee pulahtamaan veteen.

Naapurin Aurora kylässä.