30.6.2015

Agilityn kouluttajuus


Kesän tähän saakka kuumin päivä, ja me suunnataan tietenkin paahtavaan kuumuuteen keskelle treenikenttää. Puuhasteluryhmän treenikalenteri näytti agilityä tälle kerralle, ja vastuu lankesi minulle. Ryhmässämme kokeillaan ja tehdään kaikkea mahdollista koiramaista, ja se joka tietää jostakin lajista muita enemmän, neuvoo ja opastaa muita lajissa. Näin harrastaminen on turvallista ja antoisaa kaikille. Koulutan siis jatkossakin satunnaisesti agilityä ryhmässämme. Ensi torstain agilityt taitavat muuten taas jäädä käymättä iltavuoroni takia, mur är. Onneksi on kuitenkin kaksi koiraharrastuspäivää viikossa, niin ainakin toisessa on aina agilityä.

Nnnno. Heräsin ensinnäkin aivan liian myöhään tänään, hävettää myöntää, mutta vasta kahdelta iltapäivällä. En tiedä onko terveydentilassani jotakin pahasti pielessä vai miksi ihmeessä minä nukun näin pitkään. Okei, edellispäivänä olin töissä 7 - 21.15, joten pari lisäunituntia saattoi johtua ihan siitä, mutta että 12 tuntia unta? Toisaalta jo eskariaikoina aamuisin sängystä ylösnousu oli minulle päivän suurin haaste, eli kai minä vain olen maailman aamu-unisin ihminen. Ensimmäiset 15 min keikun aina puolihereillä suuressa riskissä rojahtaa takaisin unille esimerkiksi sohvalle. Okei, suunnittelin siis aamutoimieni yhteydessä tekemistä kolmen tunnin päässä siintäviin treeneihin ja samalla ensimmäisiin treeneihin jotka minä tulisin vetämään.

Kyselin jo aiemmin täällä blogissa, että millaisia muutaman esteen harjoitteita voisin teettää treeneissä. Kellään ei kuitenkaan ollut antaa vinkkejä. Oli yllättävän vaikea yrittää muistaa, millaisia harjoitteita teimme esimerkiksi agin alkeishetkinämme. Muistin kuitenkin jokusen harjoitteen ja niillä mentiin. Piirsin pikaisesti pari harjoitusta luurin muistioon, pakkasin paahtopaimenet nisukan konttiin jääkylmällä vedellä kastellut viilennysmanttelit päällään ja ei kun muutaman voimakkaan kivenheiton päähän kentälle. Likat saivat oleilla auton ulkopuolella tai varjossa, koska autossa ei ois tullu ku paahtopaimenia.

Haasteena treenien vetämisessä koin sen, että ryhmässämme on niin eri tasoista porukkaa. Osa on vain kokeillut agilityä joskus, kun osa taas harrastaa ja kisaa. Harjoitteiden tuli siis olla helposti mukautettavissa helpompaan ja vaikeampaan suuntaan. Ensiksi olin suunnitellut tällaisen vastakäännös/jaakotus harjoituksen:



Eli yllä olevasta kuvasta voimme huomata, kuinka putki kääntää koiran vasemmalla ja vastakääntö tai jaakotus kääntää koiran oikealla. Oikealla sivussa sijaitseva hyppyeste korvasi harjoituksessa putken, koska yksi koirista ei mahtunut putkeen. Omat likat ovat heikoilla näissä ohjaustekniikoissa joissa joudun itse pysähtymään tai hidastamaan reilusti, ja samoiten ulkoputkeen lähetys on meille haastavaa, samoin kuin irtoaminen. Siispä tässä harjoituksessa yhdistyivät kuin huomaamatta myös monet meille haastavat asiat. Kiksu oli niin paiseissa kentälle viimein sivussa odotuksen jälkeen päästyään etten varmaan koskaan ole nähnyt sitä samassa draivissa kuin tänään. Sillä oli ihan uskomaton vauhti päällä, mistä kertoo mm. se että se kaarsi vastakääntäessäni sitä ison kaarroksen noin pieneksi koiraksi - ihan vain koska vauhtia oli niin muhkeasti. Se myös palkkautui lelusta ihan superisti. Se retuutti lelua, juoksi itse puomille ja hyppeli ja loikkelehti sinne tänne karvariepulelu suussaan. En ois tunnistanut Kiksuksi! Caralla sen sijaan oli tänään vähän hidas päivä. Selittäessäni harjoituksen ideaa treenaajille Cara mätkähti nukkumaan kentälle vierelleni. Ilmeisesti selitin liian pitkään.



Seuraavaksi päätin teettää eteenlähetysharjoitteen. Tätä harjoitetta ainakin oli helppo muovata helposta vaikeaan. Omat likat irtosivat aina viimeisen hypyn taakse taakseen katsomatta, kun lähetin ne putkeen ja jäin karjumaan eteen-käskyä. Tosin Cara kiersi kerran viimeisen esteen, yllättävää kyllä. Likat ois muuten voineet odottaa hieman nätimmin sivussa kun koulutin muita. Normaalisti ne ovat odottaneet sivussa kokemuksen tuomalla varmuudella oikein kiltisti ja älähtäneet vain jos kentällä syntyy ylimääräistä vipinää. Nyt ne kuitenkin jäivät levottomasti konsertoimaan sivuun. Okei, agility saa ne syttymään ihan eri tavalla kuin joku tottis, mutta silti. Pitänee teettää sivussa rauhoittumisharjoituksia, jotta tästä ei tule ongelmaa.

Ja vielä viimeiseksi, koska tästä aiheesta ei todellakaan puhuta liikaa... Paimenlauma lupaa viedä saunan taakse jokaisen joka uskaltaa jättää koiransa kuumaan autoon. Jos koira on pakko ottaa autoon mukaan, tulisi jonkun jäädä koiran kanssa oleilemaan auton ulkopuolelle esimerkiksi kauppareissun ajaksi. Jos tämä ei ole mahdollista, päätä ihmeessä etukäteen mitä haet sieltä kaupasta ja palaa takaisin niin nopeasti kuin mahdollista ja jätä kauppareissun ajaksi auto mahdolliseen varjoon ja raota takaikkunoita. Jos olet joskus istunut itse hetkenkin kuumassa autossa, tiedät miten tuskallista se on. Saatika kun on turkki.

Yksikin autossa tuskallisesti hengiltä paahtunut koira on liikaa. Muistuta siis läheisiäsi ja jaa sanomaa tappavan vaarallisesta loukusta joka vaanii myös suomalaisia koiria näinä muutamina viikkoina vuodessa!

Vasemman puoleisessa kuvassa on iltapäivä klo 17 lukemat auton sisätilasta. Ulkolämpötila tuolloin oli noin 23 astetta. Autossa lämpötila oli siis kaksinkertainen ulkoilmaan verrattuna, ja voin kertoa että jo ulkona aloillaan seisominen alkoi hiostaa!

29.6.2015

Arvonnan tulos

Arvonta-aika heinäkuun Hauboxiin päättyi eilen puolenyön aikaan ja olen nyt arponut voittajan puolueettomalla arvontakoneella. Voittajaksi noin 40 osallistujan joukosta selvisi nimimerkki Irvikissa.  Onnea!! Ottaisitko pikaisesti yhteyttä leena1992@hotmail.com ja kertoisit osoitetietosi.

27.6.2015

Paraatioravien jäljillä


Hupsis, tuli vissiin kuvattua juhannuksena, semmonen 1200 raakakuvaa plakkarissa. Toivon tosiaan että tuosta miärästä karsiutuu ensimmäisillä karsintakierroksilla vähintään puolet pois, tai miulla ei enää ikinä riitä aika ja maltti kaikkien niiden kässäämiseen huolellisesti. Pienoisen paniikin kautta tungen siis edellisen photoshoottauksen kuvia tänne bittimaailmaan. Eli jonkin sortin yhdistetty kuvaoksennus ja kuulumispostaus tiedossa. Mökkireissusta eli juhannuksesta on vielä tulossa oma postauksensa, jahka saan siihen kaikki pikselineliöt käsiteltyä.

Saatiin viime agittimista Caran kanssa kotiläksyksi miettiä targetin toimivuutta treeneissämme. Target ei ehkä olekaan enää niin toimiva koulutustekniikka meille kuin se joskus oli yksittäisiä asioita harjoitellessamme. Koiralla oli nyt mielessä vain yksi asia: targetin päällä oleva herkku. Treeneissä isoharmaa oli harvinaisen tahmea ja vaikeasti ohjattava targettipalkalla. Targetti hoiti aikanaan roolinsa tiettyjen asioiden opettamisessa (siivekkeen kierrot, ohjaustekniikat, eteenlähetys, 2o2o) mutta se ei toimi radan välissä sitten niin ollenkaan. Yksittäisten opeteltavien asioiden kanssa se ehkä on ok, mutta ei muuten. Jatkossa palkkaan heittämällä kädestäni namin koiran nenän eteen. Jospa koirat eivät opi nuuskimaan maata. Olen palkannut tehtävästä riippuen sekä suoraan kädestä, heittämällä että targetilta. On se jännä että aina vaan saa palata näihin lähtökuoppiin, kuten palkkaamiseen.

Olen nyt yrittänyt muistaa joka treeni suunnitella ennalta treenien tarkoituksen. Kisanomainen vai ei, missä palkkaan ja sil viisiin. Ihan sillä että treenaaminen olisi tavoitteellisempaa. Meiltä on nyt jäänyt yks kerta puuhista ja yks aksatreeni välistä juhannuksen takia. Aksatreenit siirtyvät heinäkuun alusta ulkokentälle tuohon meidän likelle, joten toivon hartaasti saavani ulkokenttäkuvia agiliidosta. Seuraavat agikisat ois muuten 25.7. Mikkelissä ja sitäseukit ois 16.8. Kuopiossa ja elokuussa ois vielä parit muutkin sopivankuuloiset agikisat. Ehkä pidetään sitten syksyllä tai talvella kisataukoa, vaan en stressaile tauotusta ennalta kun tulee muutenkin näitä parin viikon totaalitaukoja agilitystä, niin eiköhän keretä pitää sellanen kuukauden mittainen agitaukokin jossain vaiheessa.

Lähettiin muuten yhteistyöhön sellasen koiramaisen yrityksen kans ku Digital Dogsitter. Onko kellään kokemusta? Kerron DD:stä lisää myöhemmin, kunhan ensin hieman testailemme ohjelmaa. Lyhyesti sanoen se on koirien yksinolon harjoitteluun tarkoitettu ohjelma, joka laitetaan pyörimään tietsikalta koiran jäädessä yksin. Siihen nauhotellaan omaa ääntä ja koira oppii sitä kautta olemaan yksin. Eikä tää ny meitä niin kosketa ku likat neljä wee on osannu olla yksin jo iät ajat, mutta on mielenkiintosta nauhotella, kui paljo likat esmes haukkuvat pihapiirin tapahtumille.

Haukkumisesta puheen ollen, melko eläimellinen meno alkanut olemaan täällä esikaupungissa. Eilisiltana tavattiin tuoreita hirvenjälkiä mudakossa, siitä oli kulkenut emä ja vasa. Siis täällä, missä asvalttia, asutusta ja tietä riittää. Meinasin jo soittaa jonnekin, etteivät hirvet aiheuttaisi kolaria, mutta en tiennyt että minne soittaisin. Tuskin ne ainakaan kovin helposti takaisin laajempiin metsiin pääsevät. Jäljet olivat todella selkeät, eivätkä likat reagoineet niihin paria nuuskautusta enempää. Sen sijaan tänään iltalenkillä pikkumusta ja isoharmaa saivat vainun jostakin heti lenkin alussa. Ne viilettivät minua perässään raahaten hännät roottoreina pyörien ja nokat tasaiseen tahtiin pärskien eteenpäin jäljen perässä. Päätin antaa likkojen seurata jälkeä ja koikkelehdimme ties missä pusikoissa. Likat kadottivat välillä jäljen mutta palasivat sille aina takaisin. Tai ainakin ne yrittivät näyttää että tiesivät missä jälki menee. Mistäs minä tiedän missä se jälki oikeasti meni kun en omaa mitään hyperkärsää. Mitään eläimellistä kohdetta ei kuitenkaan löytynyt, mutta lenkin loppuun saakka vainuttiin josko jostakin olisi löytynyt kasa haavoittuneita, lihavia paraatioravia.
KKHHÄ!1 Etpät otunut!
Ou, ou. Tänään kävin viimein noukkimassa tarvittavat välineet keppien saattamiseen valmiiksi. Hioin ja pohjustin ne ja jätin ne yöksi ulos kuivamaan. Ne pitäisi vielä maalata kahteen otteeseen, ja sitten ne olisivat valmiit. Paitsi että minulla ei vielä ole 12 keppiä, vaikka itse keppiteline onkin pian valmis. Se alkaa armoton keppitreeni näille paimenille kunhan kepit saadaan käyttövalmiiksi. Siinä taas naapureilla oli ihmettelemistä kun hioin rivarin pihalla metallia ja ympäristössä tuoksahti mineraalitärpätti. Hulluja nuo koiraihmiset. Likat olivat koko ajan pihalla kiinni, välillä ne nukkuivat ja välillä haukkuivat naapurin neiti kuonottomalle, eli nuorelle bulldog-neidille. Likat eivät käsitä, miksi neiti kuonoton pitää niin omituista ääntä, joten ne suhtautuvat siihen erittäin epäluuloisesti.

Yks neiti epäluulo aiheutti tänään itelleen sydämentykytyksiä. Kipsulla nääs oli jännät paikat kun vaihdoin palovarottimeen paristot. Kips on pikkukoira. Ja pienet koirat pelkäävät pahaa palovaroitinta. Kips veti kamalat stressikierrokset heti kun otin varoittimen kätösiini, saatika kun testasin sitä. Hhhh. Kiedoin varoittimenkerpeleen paksun lampaantaljan sisään ja painoin ihan varovasti testinappia, ja melkein irtos tärykalvot. Onko tarkotus saada sydämenpysähdys varoittimen rääkyessä vai mitä oon ymmärtäny väärin. Koira tietysti ei mee sen enempee sekasin ku vaa viattomasti hyppii silmät lautasen kokosena about seinille ja pitää sellasta ääntä että jos pimeellä tulis tommone vastaan, äänittäsin saletisti ja laittasin iltikseen ufoääninä ja äkkirikastuisin het. Piti vaatia koira rauhottumaan nurkkaan moneen otteeseen, ja jonkun 10 minuutin kuluttua se oli taas oma itsensä. Siis jälleen lähempänä koiraa kuin ulkoavaruuden avaruushampsteria. Mittasin muuten koirien painot, ja vaaka muistuttaa etäisesti palovaroitinta, ainakin pienen koiran mielestä. Kips veti kierrokset siitäkin. Etenkin kun painoin vaa'an ääninappia joka piippasi pari kertaa kimeästi.

Mistäs pienen koiran kamala pelko palovaroitinta kohtaan juontaa juurensa. No meillähän sattui se tilanne joskus vuosi pari sitten, kun kaikki neljä koiraa olivat kotikotona yksin. Palovaroitin alkoi ilmeisesti piiputtamaan paristohälytystä, ja Sani kun on oppinut/opetettu reagoimaan palovaroittimen ääneen, ryöstäytyi tilanne vissiin käsistä. Muu lauma villiintyi, kun johtokoira reagoi varoittimeen, ja lauma vissiin lietsoi toistensa paniikkia. Koirathan olivat yrittäneet yksinollessaan päästä ulos talosta keinolla millä hyvänsä. Ne olivat hyppineet melkein jokaisella ikkunalla jonne vain pääsivät, raapineet ja jyrsineet ulko-ovea, tiputtaneet kaksi verhotankoa alas ja raadelleet kahden ikkunan karmit. Yksi yläkerran ikkunoista oli tuolloin kesäaikaan auki, ja lauma olisi erittäin hyvin voinut hypätä alas noin 5m pudotuksen tuhoten luunsa, mutta ikkuna sattui onneksi olemaan turvaikkuna joka ei aukea määräänsä enempää. Ikkuna oli siis aukinaisena suljetun oven takana, mutta lauma oli avannut tämän suljetun oven paniikissaan. Onneksi edes pikkumusta ei mahtunut putoamaan ikkunasta. Siitä lähtien Kips on pelännyt palovaroittimen ääntä. Ei taatusti jää huomaamatta jos naapurustossa soi palovaroitin... Ehkä ihan hyvä, mutta toivon todella ettei palovaroitin anna paristohälytyksiä silloin kun lauma on yksin. Tulee muuten kallis remppa vuokrakämppään.


Painon mittaamisista kirmasi vielä mieleeni, että molempien likkojen painot ovat tulleet alas. Caran entinen paino oli 13,5kg, kun se painaa nyt enää 11,6kg. Kips painoi ennen 10,5kg, ja nyt se painaa enää 8,7kg. Jos haluaisin koirieni olevan oikein kuivakoita, pudottaisin niiltä edelleen hieman painoa. Kipsusta saisi vielä lähteä ihan hitunen pois, Cara on hyvä tuollaisenaan. En jotenkin meinaa uskoa että molemmilta olisi lähtenyt läskiä pois noin paljoa, sillä etenkään Carassa ei ole mielestäni edes ollut mitään mistä pudottaa. Vaan kai oma silmä sokaistuu, enkä oikein koskaan ole tykännyt pitää koiraa sellaisena luut ja nahka -mallisena. Vaan eihän koira rasvaa mihinkään tarvitse, vaikka luisevan koiran silitysmukavuus ei ole niin mielekäs, höhö. Ainakin ulkopuoliset ovat sanoneet että koirat ovat selkeästi hoikistuneet.

Ja tässä nyt näitä kuveja. Kuvat on otettu väliltä toukokuu-kesäkuu. Enkä käsitä miksi tämä nyt heitti näin isot välit kuvien väliin. En jaksa taistella, kärsikää siis epätasaisuudesta.
Merihirviöt
Vinkelys
Varoitus vesilläliikkujille - merihampuusit ovat nälkäisiä tähän vuodenaikaan
Varoitus maallaliikkujille - maahampuusit purevat kovaa tähän vuodenaikaan
Pieni koira ylittää suurenkin rotkon
Karkkia kaikille ja perhosia kaikille ja kukkasia kaikille ja... Cara lopeta.
EIKU KEPPIÄ KAIKILLE, sitä piti sanomani ennen ku keskeytit
Snuuuufff äiskä ei haista mitään koska äiskä on KÄRSÄTÖN
Ihan oikea laukkaheppa mä oon
Paimenlauman Tuulentuiverrus tässä hei
Paimenlauman Tuulenvimmastus tässä myös hei.
Tööt tööt, tilaa paimenelle senkin iso paha auto.
Riemuisat paimeneliöt
Koiranpukkeja, siitäpä saat senkin koditon!
On hauskaa olla pieni koira
On lähes yhtä hauskaa olla nopea pieni koira
Vaan kaikkein hauskinta on olla kaksi nopeaa pientä koiraa!
Koodi <rauhakaveri> vastakoodi </okeirauhamaassaainakihetkeks>
Runway top herd
Tuiskista sentään mikä puhallus täällä käykään
Jaksa tässä enää ees riehua.
Mistäs löydettäis me komiat kesäpoijjat meille, siskosein?
Etsi kuvasta täplä.
ANGST ANGST ANGST ANGST arvaa mitä? ANGST!
Kesä kuivaa minkä kehtaaki kastella
Kukaan ei kertonut että siellä saattaa lymytä oravakansaa
Löööysin äääitkääänn! Te oli piilotta putikotta!
Vanha poika tietää. Nuoret tytöt eivät.
Ei peekele, taatutti nyt hetipian näen iton iton vetiolavan.
... nappaa tinä tuo jihava, niin minä nappaan tuon laivottuttavan näköiten kavelin!! 



24.6.2015

Iloinen yllätyspaketti Haubox

Kaikkihan tietävät, kuinka melkein kaikkea on mahdollista tilata suoraan kotiovelle kerran kuussa ilmestyvänä pakettina. Löytyy kaikenmaailman sukkapakettia, pakettia hevosihmisille, pakettia koiraihmisille... tai no eipäs löydykään. Vaan hetkonen, mikäs sitten on uusi Haubox?



Koiraihmisille toden totta on nyt olemassa oma kerran kuussa postilaatikkoon kolahtava koira-aiheinen paketti, joka sisältää laadukkaita tarvikkeita kirsukansalaiselle. Jokaisesta paketista paljastuu 3 - 5kpl joka kuukausi vaihtuvaa koiratuotetta. Boksin pääsisältöön kuuluu yleensä yksi lelu ja muutama maistuva herkkutuote, mutta paketti voi sisältää vielä paljon muutakin. Tuotteet kootaan pakettiin sekä Suomesta että ulkomailta ja jotakin tuotteista et saa mistään muualta kuin Hauboxista. Tuotteet ovat lisäksi Hauboxin kautta tilattaessa kauppojen hintoja edullisempia.

Homma toimii näin: Kerrot ensimmäisen tilauksesi yhteydessä hieman koirastasi; mm. koiran koon ja nimen. Sitten vain valitset toimitustavan ja odotat pakettia, jolla muuten on ilmainen toimitus. Paketti saapuu postiin joka kuukauden puolivälissä. Hauboxin voit irtisanoa milloin tahansa, ja ensimmäisen paketin jälkeen seuraavat paketit veloitetaan sinulta automaattisesti ellet irtisano tilaustasi.

Nyt kun teitä uusia lukijoita on kertynyt viimeisen parin viikon aikana melko hyvää vauhtia, saan palkita sekä teidät että vanhan uskollisen lukijakuntani. Teillä kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus voittaa alkukesän sateissa lenkkeilevää karvakuonoa piristävä yllätys, sillä Hauboxin ensimmäinen paketti ilmestyy jo heinäkuussa! Ja kaikki toimii niinkin helposti kuin kommentoimalla vastaus tämän postauksen kommenttiboksiin seuraavaan kysymykseen: Mikä on kaikkien aikojen mahtavin treeniherkku? Aikaa arvontaan osallistumiseen on 28.6. klo 24.00 saakka.

Paimenlaumaajat saavat testattavakseen heinäkuun Hauboxin, joten voit lukea kokemuksiamme Hauboxista heinäkuun postausten joukosta. Odotamme Hauboxia avoimin mielin ja yhtä innolla kuin aina kaikkea uutta. On hienoa että Suomessa kehitellään uusia koiramaisia tuotteita ja palveluita, sillä niitä tuskin on koskaan liikaa näin koirakkaassa maassa. Toiveissa olisi että boxista paljastuisi jokin treenileluksi sopiva kunnon riepulelu tai lauman ikisuosikkeja eli kanaherkkuja. Odotan boxin tuotteilta laatua ja yllätyksellisyyttä, sillä etenkin koiratarvikkeissa lelu- ja herkkuvalikoima on jo valmiiksi valtava. Monia herkkuja ja leluja on siis jo keretty testata. Olisikin erikiva jos paketista löytyisi aina jokin aivan uusi tuttavuus. Leluilta odotan eniten sitä että ne ovat koiran mielestä mielenkiintoisia. Herkuilta odotan hyvää soveltuvuutta treeninameiksi, meillä kun ei herkkuja paljoa muuten syödä kuin treeneissä ja satunnaisesti lenkeillä ja kotona tempputuokioissa.

Boxista heräsi vielä sellainen miete, että ainakin minun laumalleni 12 lelua vuodessa olisi aika paljon. Nämä kun eivät leluja juuri tuhoa. Kestävyys on siis leluissa meillä sivuseikka, sillä tässä kämpässä paimenten hampaissa kestävät kaikki lelut (jopa hentoiset pehmolelut). Aivan erilainen lelujen tarve olisi jos lauma tuhoaisi leluja systemaattisesti ja jos lelut olisivat kovassa käytössä päivittäin. Mietin myös, että entäs jos omistaa krantun tai yliherkän koiran, jolle ei mikä tahansa lelu tai herkku sovi? Ehkäpä boxin paras kohderyhmä onkin avointen koirien omistajat, joilla ei ole erityisiä rajoitteita ruuan tai lelujen suhteen. Tai sitten etenkin paketissa tulevien namien tulisi sopia suurimmalle osalle koiria. Painotin nyt lähinnä herkkuja ja leluja jotka kuuluvat varmoihin käyttötavaroihin - väittäisin - jokaisessa koiraperheessä, mutta mitäs muuta boxista voi paljastua? Pyyhkeitä, öljyjä, rasvoja, heijastimia? Voin vain veikkailla, vaan juuri arvoituksellisuus on tämän pakettirallin suola, ja paketista voi paljastua joka kuukausi ihan mitä tahansa jännää!

Yhteistyössä tässä postauksessa: Haubox ja Lemmikkiblogit

21.6.2015

Oscar testisarja osa 1/3


Tästä alkaa testisarja, jossa testaamme kolmea eri raakalihapullatuotetta. Postaukset tähän liittyen on toteutettu yhdessä yhteistyökumppanimme Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa, joka valmistaa Oscar-tuotteet. Ensimmäisenä kolmiosaisessa testisarjassamme predaattoreiden testihampaisiin pääsivät Oscar mahapullat, joita haettiin testiin kuusi pussukkaa. Me on nyt maisteltu ensimmäiset kolme pussukallista, joten lienee aika raapustaa lyhyt selonteko testipullista, joihin olemme muuten erittäin tyytyväisiä.

Oscarin pakastettavat mahapullat on pakattu yhden kilon (1kg) uudelleensuljettaviin pakkauksiin, ja yksi pulla painaa 10g. Tuote on raakaa pestyä nauhanmahaa. Pullat ovat säilöntäaineettomia ja yksi asia mikä ainakin itselleni merkitsee on tuotteiden kotimaisuus. Tuotteita on saatavilla ympäri Suomea sekä K- että S-ryhmän kaupoista sekä tietysti Kuopiosta tehtaanmyymälästä.

Ravintokoostumus:
Valkuainen 15%
Rasva 11,9%
Kosteus 72%
Kalsium 0,13% (1370mg/kg)
Fosfori 0,1%

Lauma suosittelee Oscar mahapullia kaikille koirille, joiden vyötärö tuppaa leviämään mystisesti. Vähärasvaiset mahapullat auttavat painonhallinnassa, ja esimerkiksi Kiksulla on tippunut paino 10,5kg:sta 9,4kg:aan mahapullien syöttämisen aikana. Nirsoimmatkin karvakorvat voisivat vinkata laumanjohdollensa että hankkii pakkaseen muutaman pussukallisen mainioita mahapullia, sillä nämä pullat maistuvat nirsoillekin otuksille!

Olen syöttänyt Caralle päivässä yhteensä noin 8 - 10 pullaa, Cicalle 7 - 8 pullaa vähän päivän aktiivisuuden mukaan. Pullaset painavat 10 grammaa kipale ja ovat varsin vähärasvaisia, joten joskohan näillä pysyis painokin helpommin hallinnassa. Näillä kun ei toden totta ole sitä ongelmaa etteikö ruoka tarttus mihinkään. Hyvä huomio tuli esille kommenteissa, jonka kirjoitan tähän myös. Koska mahapulla on enemmänkin vatsantäytettä, ei se sovellu yksikseen syötettäväksi. Minun likkani saavat usein kahta lihaa sekaisin keskenään, joten mahapullienkin kanssa ne saivat aina esimerkiksi broileria tai nautasikaa. Etuna kuitenkin se, että rasvaista lihaa pystyi antamaan vähemmän kuin tavallisesti koska mahapulla korvasi osan rasvaisesta lihasta. Eli mahapulla yksinään ei riitä koiran ravinnoksi.

Mikäli omistaja pähkäilee mistä löytäisi maistuvia treeninameja, niin tässäpä kelpo vaihtoehto jota kannattaa ainakin kokeilla. Meillä mahapullia on pakattu nyt vakionameina treenireppuun. Nämä toimittavat siis sekä ruuan että namien virkaa! Vasta vähän aikaa sitten tuskailin, mitä ihmettä keksisin treeninameiksi koirille. Kauppojen siankielet sun muut eivät suoraan sanottuna houkutelleet. Namin tuli olla koirien mielestä huippumaukasta ja samalla kosteaa, koska kuivatut namit vain lisäsivät janon tunnetta treeneissä. Kokeilin mahapullia kerran treeneissä. Kokeilin toisenkin kerran. Ja nyt ne ovat tulleet jäädäkseen, tai ainakin niin pitkäksi aikaa kuin likat niistä edelleen syttyvät. Ne suorastaan hullaantuvat mahapullista treeninameina. Koutsilla oli eräissäkin treeneissä mahapullaa lautasella, ja hetkeen Cara ei muuta nähnytkään kuin mahapullat lautasella. Kertonee jotakin pullien tehosta?

Jotkut laumanjohdot vierastavat mahapullien voimakasta tuoksahdusta, joten tarjolla on myös kuivaversioita (kylmäkuivatut naudanlihapullat ja naudanmahatikut) naudanmahasta hullaantuneille kirsuille.

Vielä huippuvinkki ennen varsinaiseen arvosteluun siirtymistä, eli jos asut Kuopion liepeillä tai satut joskus pyörähtämään täällä Savon sydämessä, niin kurvaa ihmeessä Lemmikin tehtaanmyymälään Kettulanlahteen! Sieltä saat pakastimen täyteen mahapullia ja muita Oscar-tuotteita tehdashintaan! Valikoima on laaja, ja sieltä löydät kaiken mitä raakaruokinnassa tarvitset ja paljon muuta. Yksi syy miksi minä muutin juuri Kuopioon, oli se että täältä saa edullista raakaruokaa laumalleen.

Paimenlauma arvostelee - Oscar mahapullien plussat ja miinukset:

+ pakkauksen uudistunut ulkonäkö on visuaalisesti positiivinen yllätys
+ koostumus, ei mitään turhaa, täyttä lihaa
+ raakaruokinnan kaikki edut - allergiat kuriin, energisyys, maistuvuus, ihon ja turkin hyvinvointi jne.
+ käy myös pennuille
+ voi syöttää jäisenä kesäaikaan jolloin viilentää koiraa
+ voi syöttää yksinään, lisäkkeenä sekä puurossa
+ annoskoko kätevä, saat mitattua helposti saman määrän ruokaa koiralle
+ ruuan annostelu sujuu siististi
+ pakkauskoko 1kg
+ maistuvuus erinomainen
+ erittäin hyvä treeninami, riittävän kosteita
+ vähärasvainen vaihtoehto
+ hinta-laatusuhde
+ helppo kuljettaa mukana esim. mökkireissulla
+ kätevä ottaa pakkasesta sulamaan parin päivän annos, säilyvät näin tuoreena
+ uudelleensuljettava ja ilmatiiviis pakkaus joten pakastin ei sottaannu
- ravintoarvoiltaan ei käy ruokintaan yksinään
- haju voi inhottaa herkimpiä
- saattaa sotata taskunpohjia
- hampaille näissä ei ole hirveästi työtä, voi lisätä hammaskiveä (lisänä kannattaa syöttää luita ja rustoja)

Testiryhmä kiittää ja kuittaa! Seuraavana testivuorossa ovat joko Oscar lihapullat tai Oscar liha-vihannespullat - heti kun pakkasesta vain vapautuu lisää tilaa!

16.6.2015

Sinulla on oltava taktiikka

Ah, agilityn SM:t ohitte kotikatsomotasolla. Ehkä jonain päivänä minäkin ohjaan koiraa SM:ssä. Mutta sitä ennen minulla pitäisi olla paperillinen koira, höhö. Vaan onneks voi aina harrastaa ja kisata arvokisojen ulkopuolella. Arvokisat on vain vuorenhuippu tässä lajissa, vaikka varmasti minä vielä arvokisoihinkin pyrin, kun olen niin kunnianhimoinen ja kisahenkinen ja koetan jatkuvasti kehittää itteäni.

Meillä oli muikea agilityrata torstaina Kiksun kanssa. Harjoittelimme tilannetta, jossa pasmat menevät sekaisin esimerkiksi kisoissa. Jos rata ei mene niin kuin on suunnitellut, tulee välittömästi osata tehdä uusi suunnitelma. Harjoittelimme tätä niin että kokosimme radan joka haarautui alun jälkeen A ja B radaksi. Vain hetkeä ennen haarautumista kouluttaja huusi joko A tai B ja sitten suoritettiin koutsin ohjeistuksen mukaan joko A tai B pätkä radasta. Tämä ei tuottanut hankaluuksia. Sen sijaan saimme vinkiksi välttää ohjaustekniikoita, joissa joudun itse olemaan aloillani (pyöräytys esimerkiksi), sillä se syö vauhtia jo valmiiksi hitailta koiriltani.

Alkukesän lenkkejä karvapuuhkien kanssa
Palkkaustekniikka oli tällä kertaa parempi, sillä otin viime kerran aksoissa vinkistä vaarin - koirieni palkkaustyyliksi tällä hetkellä sopii selkeästi parhaiten heittopalkka kädestä (joko nami tai lelu). Ensi torstain agit taitavat jäädä käymättä juhannushulinoiden takia - painumme koko konkkaronkka (myös siskoni Hollolasta) mökille viettämään juhannusta. Nyt vaan peukut pystyyn että säät suosis, vaan saas nähdä...

Mietin vielä tuota lelupalkkaamista hieman tarkemmin. Kun ihmiset sanovat että koiransa on tosi saalisviettinen tai että se ei ole saalisviettinen. Ja mikä koira menee hyvin kuolleelle lelulle ja mikä ei. Niin tuota noin, esimerkiksi minun likkoja ei kuollut lelu kiinnosta. Kiksu tykkää repiä lelua vimmatusti, mutta kiinnostus lakkaa heti kun irrotan itse otteeni lelusta. Jos lelu liikkuu, Kiksu käy siihen hurjalla vimmalla kiinni, mutta muuten se ei sitä kiinnosta. Caramel taas innostuu toisinaan myös liikkumattomasta lelusta. Saalistamiseenhan kuuluu saaliin vainuaminen joko maasta tai ilmasta, saaliin jälkien etsiminen (jäljestys), saaliin havaitseminen silmillä, saaliin jahtaaminen, saaliin kiinni nappaaminen, saaliin retuuttaminen ja saaliin syöminen ja piilottaminen. Eivät kaikki koirat ole sellaisia taistelukoneita, että ne syttyvät jokaisesta saalisvietin osa-alueesta.

Cicaro esimerkiksi rakastaa jälkien etsintää, jäljen seuraamista (nenätyöskentely), saaliin jahtaamista sen silmillä havaitessaan ja saaliin retuuttamista. Caramel taas ei piittaa yhtä paljoa jäljistä kuin Kiksu, mutta sen saalisvietti syttyy erittäin herkästi sen nähdessä saaliin (se etsii lenkeilläkin saalista silmillään alituiseen), ja se tykkää riepotella myös kuollutta lelua ja ottaa kyllä liikkuvan saaliin kiinni.

Eipä meille muuta ihmeellistä. Yksi ainokainen punkki on löytynyt koirista, vaikka ollaan rämmitty superpunkkialueella melkein päivittäin (koska luotan Exspotiin). Ei siis huono saldo ollenkaan, ihan toimivaa tököttiä.

Ainiin, Kiksun söde uusi tapa. Se saa aina aamupalalla pikkiriikkisen palasen karjalanpiirakkaa, kun se laittaa tassunsa jalalleni. Se muistaa taatusti tämän jo rituaaliksi muodostuneen juttumme ja saapuu aina paikalle kerjäämään. Nyt olen nostanut leveliä niin että Kiksun tulee läpsäytyksen sijasta pitää tassua vähän pitempään jalallani saadakseen palkan. Pikkumusta tuntuu tajunneen jo tämän jipon, joten ei kun taas vaikeuttamaan rituaalia.

Kerjäysrituaalinsa kullakin

Puuhiksessa oli sunnuntaina vuorossa agilityä. Kokeiltiin meille uutta ohjaustekniikkaa, sellasta ku japanilaista, ja voi kui vaikeeta oli opetella pitkästä aikaa uusia liikesarjoja. Ihanan haastavaa. Teimme myös helppoja muutaman esteen harjoitteita, koska taitotaso oli tosi vaihteleva ja harjoitteet oli koottu sen mukaisesti; persjättöä, välistävetoa, valssausta. Valssiharjoituksessa sanoin että voisin ottaa tavoitteeksi ohjata koiraa samaa suoraa viivaa itse edeten, jotta ei tarvitsisi erikseen viedä koiraa jokaiselle esteelle, jotka olivat vuoropuolin keskiviivasta sivummalla hieman vinossa. Tokaisin kuitenkin samaan syssyyn että koirani eivät irtoa vielä niin hyvin, mutta päätin kuitenkin kokeilla ja irtoshan ne. Etenin itse suoraa viivaa valssaten ja koira ohjautui hienosti takaakiertoihin jokaiselle esteelle. Tehtiin sama harjoite myös takaisin päin eikä siinäkään mitään problematiikkaa. 

Minun pitäis ehottomasti alkaa nyt viimestään ottamaan riskejä irtoamisen suhteen, koska jos en anna koirille koskaan tilaisuuttakaan irrota, eivät ne ikikuunapäivänä opi irtoamaan kunnolla. On vaan niin vaikea muuttaa jo totuttuja toimintatapojaan, ja sitä vaan herkästi edelleen vie koiran turvallisesti ihan lähelle jokaista estettä. Pitäs vissiin sanoa kouluttajalle että heittäis minua aina noutokapulalla tai vastaavalla jos en tajua irrottaa koiraa riittävästi. Treeneissä on yks hailee jos koira ei yrityksistä huolimatta irtoaiskaan, siellä kun voi aina yrittää uudelleen. Onnistumisprosentin ei treeneissä tarvitse olla 100. Jos se on, silloin harjoitukset ovat liian helppoja eikä oteta riittävästi riskejä, eivätkä tavoitteet ole riittävän kovat.

Naksuttelin kummallekin likalle treenien lopussa vielä 2x2 harjoitekappaleen avulla keppien ensimmäistä väliä. Lähettelin likat kepeille aina vain kauempaa ja vaikeammasta kulmasta, vaikeuttaen tietysti aina vain yhtä palikkaa kerrallaan. Vaikeimmaksi keppikulmaksi osoittautui yllättäen aivan suora kepeille tuonti, jolloin molemmat koirat meinasitvat useaan kertaan jättää ekan kepin oikealle puolelleen. Tätä piti toistaa aika monta kertaa. Mitä vinompi lähestymiskulma kepeille sen sijaan oli, sen paremmin ne hakivat oikean keppivälin - ohjauspuolella ei tässä ollut merkitystä.

Minun pitäisi suunnitella seuraavalle agilitykerralle ohjelmaa treeneihin, joten jos joku tietää jonkun kivan, helpohkon agiharjoitteen, niin olisin kiitollinen vinkistä!

Mätsäreissä alkukesästä. Kuvan omistaa collieyhdistys.
Voisin liittää tähän samaan agilityaiheeseen vinkin rajatapaus-agilitaajille. Jos koirasi on rajatapaus, tiedän kuinka tärkeää olisi saada se sellaisen tuomarin mitattavaksi, joka mittaa herkästi rajatapauskoiran alempaan säkäluokkaan. Googlettamalla on turha etsiä tuomarivinkkejä tästä aiheesta. Muutaman ehkä saatat löytää, vaan parhaiten rajatapaustuomarit löydät kokemukseni perusteella kysellen treeniporukoista ja agilityä harrastavista piireistäsi. Näin minä menettelin, kun etsin lähes pakonomaisesti hyviä rajatapaustuomareita. Ja nyt kisakalenterimme on muovautunut niiden perusteella tällaiseksi:

Tiedän että joku älähtää nyt että kaikki tuomarit mittaavat (tai ainakin heidän pitäisi) todella tarkasti samoilla menetelmillä kaikki koirat. Kuitenkin eroa tuntuu olevan kun kyselee tuomareiden mittaustyyleistä, ja kummasti kuulema etenkin Topralle on aina hurja jono menossa koiria mitattavaksi. Osa tuomareista on tarkempia, osa taas katsoo vähän läpi sormien. Tässä siis minun kokoamani arvokas listaus, joka minulla itselläni on tallessa mahdollisimman monessa lähteessä, etten vain ikinä hävittäisi tätä listausta bittiavaruuteen. Ja nyt haluan jakaa tämän avuksi kaikille heille, jotka haluavat taistella rajatapauskoiransa alempaan säkäkorkeusluokkaan. En tiedä kuinka oikein tai väärin on tehdä näin, mutta lieneekö tämä mikään NASA:n salaisuus kuitenkaan? Mielipide kai tämäkin?

Rajatapaus kannattaa viedä näille tuomareille: A. Viitanen, J. Suomalainen, S. Topra (!!), J. Nyberg, L. Rantamäki-LahtinenT. KokkonenS. Mikkilä, R. Herrala, H. Viitaniemi.

Jos keksit kuinka listaa edelleen voisi täydentää, kerro toki tuomarivinkkisi. Ja jotta haku tähän postaukseen helpottuisi: "Kenelle tuomarille viedä rajatapaus agility koira?" "Kenelle viedä koira mitattavaksi ennen ensimmäisiä agilitykisoja?" "Suositelkaa tuomareita jotka mittaavat agilitykoiran alempaan säkäluokkaan"