Näytetään tekstit, joissa on tunniste valjakko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valjakko. Näytä kaikki tekstit

5.3.2017

Kuka pelkää pakkasta

No en voinut vastustaa.
11.2. mätsäreissä Cicaro SIN3 pienissä aikuisissa.
Luokassa osallistujia about 40 eli ei hampuusimpi suoritus.
Myöpä kävästiin Saariselällä, eikä kertyny ajumatkaa ku vaivaset 9h. Koiraeläimet pääsivät kotikotiin hoitoon muorin hellään hoivaan neljäks päiväks. Kyllä se on onni että on kotikoti jonne koirat on aina tervetulleita. Ei tällaset reissut näin vaan muuten onnistuis, varsinki ku oon niin tarkka siitä kuka miun koiria voi lenkittää tai ottaa hoitoon. Tulosillaan on 5 viikon hoitoaika toukokuussa kun lähetään reissun päälle Australiaan ja sinne suuntamille. Tulee pitkä aika erossa koirista.

Koko viispäinen narttusekamelska oli käyttäytyny ihanteellisesti hoidossa - ei pienintäkään ärinää kenenkään kesken. Kun Cicaro ja Aurora saivat olla useemman päivän keskenään, niittenkin välinen kisma tasoittui. Omia tyttöjä hakiessa vastassa oli ennennäkemättömän rento Cicaro, joka ei Auroran seurassa jäykistellyt tai luimuillut laisinkaan. Se oli ihan oma rento itsensä, ihan silmiin pisti kun olen tottunut näkemään sen Auroran seurassa vain jännittyneenä.

Cicaro välttää konflikteja (vaikka pienisuuri erotuomari aina yrittääkin olla) ja se saattoi mennä jo valmiiksi sängyn tai sohvan alle ja pitää katseensa pois Aurorasta välttääkseen yhteenoton. Eikä sellainen pidemmän päälle kovin hyvää tee laumadynamiikalle kun on jännitystä nuorikoiden kesken.

Wassup.
Hampuuki pakkasessa.
Cismetin laumaantulo on tasoittanut kolmikon (CCA) välistä tasapainoa aivan uudella tavalla. Nyt Aurora ei enää ole pahnan pohjimmainen jonka tarvitsisi koko ajan yrittää kiivetä Cican ja Caran yläpuolelle. Se ei enää kukkoile häntä ja korvat pystyssä ja provosoi tyttöjä, sen käytös on muuttunut hurjasti. On turvallinen tunne jättää koirat hoitoon reiluks kuukaudeks kun tietää että laumadynamiikka toimii eikä kukaan ressaa. Ja varsinkin kun hoitopaikka on paras mahollinen - koirat pääsee ulkoilemaan paljon ja kaikki saa olla koko ajan irti. Ei tulis kuuloonkaan että likat viettäs viis viikkoa häkissä koirahoitolassa.

Pöljä poronpuolikas.
Raskaita nämä tällaiset kepit.
Syksyllä lähetään vaeltamaan. Mukaan nappaan varmaan vaan Cismetin, ellei se edelleen pureksi ihteesä irti valjaista. Suunnittelin likoille kolmet agikisat nyt keväällä ennen minun reissua, joten toivotaan että kans päästään niihin miun töiltä.

Hehee, meil on uus harrastus! Innostuttiin hiihtämisestä siinä määrin että hain pölyttyneet sukset kotikotoa ja voitelin ne sekä punoin meidän iänikuisen vetoliinan uudelleen neljällä narulla letittäen ja punoin päähän hihnanjakajan. Liinan kiinnitin treenivyöhön, aika toimiva kombo. Eipä tarvinnu paljon houkutella likkoja etenemään kun ne vetivät kuin raivopäät suksien edellä.

Etenemis-, reunaanmeno-, pysäytys- ja suuntakäskyt ne osaavat kun on satunnaisesti juostu niiden kanssa. Vauhti kauhistutti jossain vaiheessa niin että piti pyytää koiria himmaamaan vauhtia. Likoilla on uudet Y-valjaat joten ne eivät varsinaisesti sovellu vetämiseen. Tarkoitus onkin että ne pitävät liinan kireänä ja juoksevat edellä. Jos ne vetävät alkumatkan innostuksissaan niin mikäs siinä. En ole hiihtänyt vuosikausiin joten hieman on huteraa meno vielä omalta osalta, joten käytiin vain reipas 30 minuuttinen jääladuilla. Vastaantulijoita nauratti, kai me näytettiin aika hauskalta kombolta.

Tyylitietoiset.
Hiihtoeläimiä väsyttää.
Joko saa liikkua. Yy möö joko.
Lenkit vanhentaa...

Vahtikoiraa leikkimässä omassa kotona.
Laumanjohto käväs ekaa kertaa ikuna kattomassa että mikä se sellane Tahko oikein on. Reissun ajan koirat olivat jälleen hoidossa kotikotona. Cara ei päästänyt minua silmistään kun hain koiria takaisin. Se istui kuistilla vierelleni ja pälyily muita koiria siitä. Lenkillä se seurasi minua kuin varjo, aivan perässäni.

Käytiin kämpille saavuttuamme hiihtämässä viitonen, tästä kuvakaappaus Sports Trackerin kautta. Annan koirien lepäillä hiihtolenkeillä riittävän usein, etteivät ne väsähdä ja menetä mielenkiintoaan hiihtohommaan. Nyt ne olivat kotikotona riekkumisen vuoksi aika väsyjä muutenkin, joten samanlaista draivia ei hommassa ollut mukana tällä kertaa.

Ollaan kaikki tässä uudessa harastuksessa vielä niin alussa, mutta voi että miten koukuttavaa puuhaa se on. Tauoilla koirat pysähtyvät putsimaan varpaitaan lumesta ja Cicaro pyörii lähes poikkeuksetta selällään. Se rrrrakastaa lunta. Ja lumi rakastaa sitä.
Innokkaimmat ikävöitsijät varmistavat etteivät enää jää matkasta.
Hiihtolenkki 5.3.

20.1.2013

Paimenvaljakko part III

Kolmas kokoontuminen, ja tehtiin 2 lenksua puiston ympäri. Ensin pidempi lenkki ja sen jälkeen lyhempi lenkki, koska jäällä oli lapsia luistelemassa niin ei kehattu enää mennä siitä uudelleen ettei se lauma vaan käy kimppuumme. Otin oman pikkupulkan Essille mennessäni ja kokosin viimein taakankin pahvilaatikkoon. Taakkaa kertyi yhteensä arviolta n. 10kg. Vedätin tytöillä sen n. 400m matkan Essille mennessä ja varsin mukavasti typyt vetivät. Otettiin seis-veto-seis harjoituksia ja kumpikin veti keskittyneesti profiili matalana. Kyllähän siinä ohikulkijat katselivat; osa hämmästellen ja osa naureskellen, mutta ihan sama. Siinähän saivat jotakin ihmetystä tavallisiin sunnuntaihinsa. Vai eikö muka pahvilaatikkoa pinkissä pikkupulkassa vetävä paimenkaksikko ole tavallinen näky kaksjalkasen kannustaessa hihnoja pidellen, häh..

Kumpikin vetolenkki sujui ihan kohtuullisen hyvin. Edelleen huomasin, että tarvitsemme etuyhdistäjät, etteivät koirat pääse poukkoilemaan taaksepäin valjakossa. Caramel veti liikaa jos menin edellä, joten Essi oli edessä, minä takana. Takaparina Sissi ja Cicaro, keulassa Moona ja Caramel. Ja colliet ja minun tytöt vielä ristikkäin, ettei minun koirat ala jahtaamaan toistensa häntiä.... :D Takapari veti tosi nätisti, etuparissa Caramel sai välillä riemupaimenkohtauksia ja häsläsi. Moonan piti päästä tarpeilleen yhdessä välissä ja muutamaan otteeseen piti ärjästä joku pois penkkoja nuuhkimasta. Kun piti seisahtua, niin etenkin Cicaro hyöri ja pyöri aloillaan ja etupari tuli takaparin ylite ja sitte oltiinkin jo solmussa jne. No hei, kyl tää tästä!
Ainakin on kokeiltu nyt taakkaa, vaikka eihän tuo kummoinen ollut vielä neljälle koiralle. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, niin ensin kunnon valjaat ja vasta sitten isompi taakka. Hitaasti mutta varmasti edetään, ja ainakin suuntakäskyt näyttävät olevan jokseenkin hallussa laumalla, ja seisahtuminen ja vetämään lähteminen myös. Paikallaan oleminen lienee hankalinta, kun ei malttas millään olla alloillaan vanhan kunnon riekkuporukan kesken.

Seuraavana pari kuvaa kotimatkalta, hihnat roikkuvat vapaana koska kuvasin. Tytöt vetää jakarilla joustoköyden ollessa sidottuna kuormaan.
Hetki voidaan olla asiallisesti...
.. mutta hetkeksi se jääköön!!

9.12.2012

Valjakkokoulu part II

Tällainen vetoliina tehtiin.
Varusteparannuksia, pikkupakkanen, intoa puhkuvat koirat. Suunnaksi suippikset ja eikun kipikipi matkaan yhden aikoihin, kun ensin annoin Essille vielä hetken armonaikaa heräämiseensä. Punottiin meille vetoköysi kolmella narulla, tai yhdestä yhtenäisestä pitkästä narusta joka taiteltiin kolmeksi naruksi. Mietin siinä että tulisiko neljällä joustavampi vetoliina, mutta päädyimme kuitenkin kokeilemaan ainakin ensin kolmen punosta, ja siitä tuli oikein siisti. Punomiseen meni noin vartti. Toinen jakari on tehty Kiksun nly-hihnasta, tilasin juuri netistä toisen jakarin joka saapuu ensi viikolla.

Tällä harjoittelukerralla koirat eivät siis enää sotkeutuneet naruviritelmiin niin kuin viime (testi)kerralla, vaikka hieman vielä meinasi siinä tohinassa sekaannusta tulla. Teimme parimuutoksia ekaan kertaan nähden, ja tällä kertaa taakse laitoimme Sissin ja Cicaron, ja Moonan ja Caran eteen. Kiksu ja Kara laitettiin vielä ristikkäin mahd. kauas toisistaan, ettei takimmainen (Kiksu tässä tapauksessa) ala jahtaamaan etummaisen (Karan) häntää.

Ohikulkijoita riitti, ja piti aina käskyttää laumaa tiensivuun. Lisäksi ehkä suurin ongelma oli Aurora, joka oli miulla hihnassa mukana. En viittiny sitä jättää kotia ku se oli niin energinen, enkä taas ois kerenny lenkittää sitä myöhäisen heräämiseni takia ennen pimeän tuloa kunnolla. Joten leikkikaksikko Caramel ja Aurora vehtasivat 24/7 toistensa kanssa, eikä torumisesta ollut oikein hyötyä. Ja jos keulakoira vetää läskiks ni senhä tietää että mitä siitä sitte seuraa. Ensi kerralla jää Aurora ihan suosiolla kotiin piiputtamaan.

No, ekaan kertaan nähden saatiin muutamia todella kivoja vetopätkiä, kun kaikki vetivät keskittyneesti pulkkaa ja vetoliinassa jarruttelevaa Essiä ilman riehumista, omilla paikoillaan. Essi ohjasi alkuun takaparia, ja minä itse etuparia, ja myöhemmin teimme niin että Essi siirtyi "painoksi" jarruttelemaan koirien taakse, ja itse juoksin etummaisten koirien vierellä yrittäen epätoivoisesti hillitä riehuvaa Auroraa. Oikeastaan jokainen käväisi välillä nuuhkimassa reunuksia, mutta palasivat älähtelyjen jälkeen takaisin paikoilleen saaden kehuja. Kiersimme sellaisen n. 100m mittaisen lenkin, eli erään leikkipuiston ympäri.

Valmista? Raukeeta ainakin vielä.
Valjakkokoululaisille muutama kotitehtävä mietittäväksi tämän talven ajaksi...
1) Kun ei vedetä, istutaan tai maataan aloillaan.
2) Vedon aikana ei sinkoilla ojiin hajujen perässä.
3) Vedon aikana ei riehuta kavereiden kanssa.
4) Käskysanat VETO, SEIS, OIKEA, VASEN.





Jeee mami kato me vedetäään! Kuvien takia tehtiin kaks kertaa niin että kutsuin koiria kohti n. 7m
etäisyydeltä.
Muokkailin palautteen perusteella hieman blogiani, ja muokkaaminen on edelleen kesken, kunnes palaan tokosta tänään 11.12. Fontit muutin yhtenäisiksi kaikkialle ja linkit koirien kuvauksiin löytyvät nyt kätevästi kuvakollaasin takaa gadgetista. (Kuulema hyvin harhauttavaa, ettei koirien kuvista pääsekään niiden esittelyihin, mikä oli ihan totta ja tämän tiesinkin...) Kokeilkaas löydättekö tiedot otuksista!

7.12.2012

Paimenvaljakon alkutaival

Nyt on jää murrettu! Aurora on vielä huomiseen hoidossa, koska se on ollu kuulema niin kiltti tyttö ja mielellään pitäisivät huomiseen, mikä kelpaa mullekki hyvin. Hassua, ku varauduin tänä aamuna että lauma haukkuu ihmiset rapussa ja lenkillä, ja eipä nämä 2 hauku nyt ku ei ole Aurora mukana konkkeloimassa. Joku ei pelitä ku nuo lenkkeilee kolmestaan. C&C menee kahdestaan tosi hyvin missä vain, ja Aurora on yksin tosi kiva lenkkikaveri. Ei pelaa kemiat kolmestaan, noi riehaannuttaa toisiaan jotenkin, en tiedä. Noh, asiaan...

Cicaron ja Caramelin kans suunnattiin 11-12 aikaan Essille, napattiin Essin koirat matkaan ja mentiin pihalle koirat valjastettuina. Sissi sai lainata Sanin Hurtta-pehmovaljaita, jotka sopi sille tosi näppärästi ni pääs Sipuliki mukaan valjakkoon. Mentiin sellaselle sivutielle, jossa oli kiva 50m suora jota mentiin kerran eessuntaassun. Koirat hyöri ja pyöri ja meijän alkeelliset naruviritelmät meinas sotkeutua koko ajan hyörivien koirien jalkoihin ja ohikulkijat katseli pitkään meidän säätämistämme.

Pitäs joku 10kg paino saada pulkkaan niin ois tasasempi opetella vetämään nuitten, tyhjä pulkka kun on vähän kyseenalainen lähinnä siksi, että on vaarana että se tulee jaloille. Valjaista sitten sen verran, että nykyisillä valjailla pärjäämme jos pärjäämme, ja Aurora jätetään suosiolla sivummalle tästä vetojutusta, koska se on niin nuori ja nuo kaks omaa riehuu jo tarpeeks ilman Höpöäkin. Jos nuo C&C joskus oppii tavoille valjakossa, niin sitte vois niitten avulla opettaa Auroraa valjakkoon. Aa täyttääkin 20.12 yhden vuoden!

Meillä oli sellanen hevosten naruriimuissa käytettävä piiiitkä köysi ja pari samanlaista lyhempää köyttä, joten köytimme koirat peräkkäin. Jatkoa ajatellen etsin ja tilailen vielä yhden jakoremmin. Sitten vois punoa siitä pitkästä pyöreestä narusta lyhemmän, paksumman, joustavan "letin" johon letittäs väliin nämä jakariremmit, niin ois koirille omat vierekkäiset paikkansa siinä eikä menis sekasin. Vois ruveta onnistumaan paremmin. Cicaron ja Caramelin pitää oppia, ettei valjakossa ollessa saa mennä nuuhkimaan tienvarsia ja ei ainakaan saa riehua keskenään. Ja aloillaan ei hyrrätä. Pitänee vaihdella paikkaa niin että parit menee esmes Moona-Cara ja Sissi-Cicaro.

Ja kyllä, otin tosiaan kuvia tästä häsellyksestä, joista julkaisen vain pari asiallisimman näköistä. Paitsi ne jotka minut tuntevat paremmin, tietävät, etten voi silti olla julkaisematta hieman kyseenalaista materiaalia, kuten tämä toisena oleva pulkkareppana... :DD Ja menossa mukana: http://moonacollie.blogspot.fi/

Jopa aika rauhallisena ensimmäisiä vetoja. Kiinnityksistä älkää sanoko
mitään, ne eivät ole oikein missään mielessä. Tämä olikin vain testiaju.
Tasaista kyytiä luvassa...!
Vauhtiaki oli hetken verran ku innostuttiin.
Nöönnnn.

6.12.2012

Aurora hoidossa

Typykkä meni kuudelta hoitoon kaverille. Se ei ois meinannu lähtee meijän luota pois, vaan veti hihnassa ja vinkui. Höpsö.

Asiasta kukkaruukkuun, oon tuumaillu, mite kiva ois kokeilla vetoa lauman kanssa. Tietysti vasta sitten, kun nuorimmainenkin on tarpeeksi kehittynyt, eli ehkä ensi talvena. Silloin on jo Cicaro ja Caramelkin kuvautettu, että tietää uskaltaako niillä vedättää. Miulle vinkattiin sivut tällasesta paimenvaljakosta, ja oon nyt iha liekeis et meijän on ihan pakko joskus tulevina talvina edes kokeilla Essin ja suipponokkien kans vetoa. Ois tosi tehokas ja kehittävä harrastus, tulis voimaa ja kestävyyttä koirille ja sit ois keväällä sellasia bodarikoiria agilityssä.

En oo koskaan ollu innostunu vetopuuhista, mutta nyt ku hiffasin et täs alkais olemaan koirat kasassa ku ottas ja yhistelis vaikka parin muunkin kaverin koiria valjakkoon, niin oispa tosi nastaa. Se vaan et tarvittas joku kelkka ja valjaat laumalle ja tietysti asiaankuuluva vetoliina. Potkukelkka kelpaisi hyvin harjoitteluun, ja vois vähä katella et oisko täs koko jutus ny mtn ideaa. Tai miksei ihan perus pulkka. Sinänsä homma vaikuttaa simppeliltä, että koirille opetetaan käskyt liikkeelle, seis, oikealle ja vasemmalle. Mutta miten saada koirat, jotka ovat tottuneet ettei hihnassa vedetä, vetämään. Siinähän se haaste tuleekin. Ja olisiko kukaan noista valopäistä johtajatyyppiä, vai meneekö koko homma ihan läskiksi kun kukaan ei osaa olla johdossa sähläämättä.

Sitten se, että kuinka paljon yksi keskikokoinen koira jaksaa vetää, että sen ei tarvitse raataa vielä liioin. Huomatkaa että en todella tunne lajia, joten mun pitäs eksyä Googlen ihmeelliseen maailmaan, mutta kun on niin kiva artikuloida pöljänä kun ei ole tietoa.

...Okei kävin lukemassa, että nartuilla (ilmeisesti huskyn kokoisilla roduilla?) taakkaa saa olla n. 15kg. Ja vissiin kun koiralla on hyvä kunto ja se on tottunut vetämään, alkutaakathan ovat tietysti pienempiä. Ja matkat aloitetaan muutamalla sadalla metrillä, ei sen enempää. Tollaset keskikokoset nassikat tai tommoset Kiksun kokoset sirpukat taas jaksaa vissiin vetää 5-10kg taakkaa? Ja jos siinä on 3 keskikokosta, niin ne jaksas sillon vetää hyvällä alustalla n. 25-30kg kuormaa. Ja jos valjakkoon lisätään yks colliepari, niin silloin valjakko jaksanee vetää ainakin 40-50kg kuormaa. Ja nyt painun nukkumaan ja näkemään unia paimenvaljakoista, kello lähenteleekin jo mukavasti NELJÄÄ...