"Olen lukenut sinun blogiasi about noin vuoden ja minulle on herännyt vain yksi kysymys. Miksi pidät koiriasi nälässä? Monesti olet blogitekstissäsi maininnut, että miten koirillasi on nälkä, maha murisee jne. joka on mielestäni todella naurettavaa puuhaa. Pitää nyt omia koiria nälässä. Joku ihminen voisi ihan helposti tehdä tästä jutustasi eläinsuojeluilmoituksen. Kerrot nimittäin ihan selkeästi teksteissäsi koiriesi nälästä ja vaikka koirat olisivatkin päällepäin ihan fine kunnossa, niin silti aika karmivaa, että koiran oma omistaja pitää tiukkaa "ruokadieettiään" koirille. Laskea nyt jokainenkin "ylimääräinen" gramma mukaan ja ottaa pois seuraavasta ruuasta. Sama harrastaessa koiran kanssa. Ottaa se iltaruuasta pois. No oletko koskaan ajatellut sitä, että koira KULUTTAA saamansa namit siinä samalla, kun se touhuaa ja tekee vaadittuja juttuja. Kyllä sen koiran pitäisi saada sitä ruokaa juuri silloin, kun sillä on nälkä. Minulla koiralla on ruoka tarjolla 24/7 ja se on mitä täydellisimmässä kunnossa, kun sen kanssa kuitenkin lenkkeilee ja touhuilee, jotta paino ei nouse."
- anonyymi
Hhhhh mistähä lähtis liikkeelle. Siitä että kuvat on varastettu googlesta.Joko tämä kommentti oli viitseliäästi kirjoitettu provo tai sitten kirjoittajan on aika nähdä mustavalkoisen sijaan myös harmaata. Jos en olisi vastannut tähän, olisin salannut jotakin. Kun nyt vastasin, selittelen ja koen syyllisyyttä. Eli vissiin ihan sama vastaanko vai enkö, ja sinänsä minun ei tarvitsisi edes vastata koska no ano. Luulisi, että ne jotka ovat lukeneet blogiani vuoden, olisivat jo sisäistäneet minun kirjoitusasuni ja kirjoittajan ääneni. Notta no johan löytyy vakavamielistä ja huumorintajutonta ihmismieltä.
Kirjoitusasuni on persoonallinen, mustahuumorisävytteinen, satiirinen, ironinen ja paljon kielikuvia sisältävä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Näin käy kun ei lue riittävästi kirjoja - ei ole mitään käsitystä ilman hymiöitä, että kuka tarkoittaa mitä ja milläkin mielellä. Herranjestas menkää nyt jo sinne kirjastoon.
On totta että koirani ovat nälkäisiä - aina treeneissä ja ennen ruokaansa. Mutta ei ole totta että koirani ovat aliravittuja tai nälkiintyneitä. Asetan koirilleni oman, inhimillissävytteisen, humoristisen "äänen" blogissani, joka näkyy toisinaan esmes kuvateksteissä. Tottakai koirat ovat mielestään aina nälkäisiä eikä niitä ole ruokittu kahteen viikkoon - nehän ovat koiria ja koiranmielisiä, ja sekös se hauskalta kuulostaakin kirjoitettuna! Todellisuudessa ne saavat päivittäiset kaksi ruokaansa, ellen minä toisinaan unohda niitä ruokkia. Ja vielä ne tuossa korisevat elämän tiellä.
Tietenkin vähennän herkut iltaruuasta ja tulen jatkossakin niin tekemään - muuten koirani lihovat. Koira ei yksissä agilitytreeneissä työskentele niin paljon että se saisi kulutettua siellä saamansa herkut - meillä kun ainakin herkut ovat ruokaa rasvaisempia maistuvuutensa vuoksi. Varsinkin uusien asioiden opettelussa herkkumäärä on aina suurempi kuin jo vanhoja asioita toistaessa.
Koirani tasan tarkkaan saavat tarpeeksi ruokaa, jopa toisinaan vähän liikaakin. Yhtälö painonhallinnan suhteen on äärihelppo: syö niin paljon kuin kulutat, älä enempää älä vähempää. Jos koira lihoo, se saa liikaa energiaa. Jos koira laihtuu, se saa liian vähän energiaa. Toki ruuan määrää voi lisätä, kunhan sen energiapitoisuus ei nouse samalla. Siksi puolestapuhun herkästi lihovien shelttimixnarttujeni kohdalla, kuinka hyviä ovat vähäenergiset vaihtoehdot - puuro, kasvissose ja naudanmaha näin esimerkkinä. Eli koira saa kylläisen tunteen vaikka ruuassa on niukasti energiaa.
On hemmetin epäoikeudenmukaista, vanhanaikaista ja ajattelematonta pitää koiralla ruokaa tarjolla koko ajan. En uskonut että tähän törmää vielä -10 luvulla. Harrastuskoirat halutaan yleensä saada työskentelemään ohjaajansa kanssa innokkaasti ja motivoituneesti. Ei koiraa kiinnosta ruoka jos sillä on sitä tarjolla 24/7 muutenkin. Miksi poissulkea tahallaan pois hyvä palkkauskeino. No, jos sohvakoiraa ei tartte just palkkailla niin okei. Mutta kun kyseessä on urheilukoira, niin miksi ihmeessä tekisi itsensä ja koiran elämästä vaikeaa lihottamalla ne niin että ne särkyvät ennen aikojaan, kärsivät, laiskistuvat, voivat huonosti ja et saa palkattua niitä ruualla treeneissä, kun välillä ruokapalkka on ainoa järkevä palkkauskeino tietyissä tehtävissä. Voihan koira ylensyöneenä edelleen närppiä herkkunsa, vaan fakta on se että kylläinen koira ei arvota ruokaa samalla tapaa kuin nälkäinen (joka ei vieläkään tarkoita aliravittua). Tarkoitus on saada koira motivoitumaan treeneissä jostakin palkasta ja työskentelemään sen eteen (motivaatio).
Suurempi ongelma kuin motivointiongelma on se, että koira joka syö kulutukseensa nähden liikaa, lihoo. Koira ei itse ymmärrä rajoittaa syömistään, jos sillä on taipumusta pärjätä vähällä ravinnolla ja kerätä herkästi rasvaa ympärilleen.
Tietyillä kylmään ilmastoon tehdyillä roduilla tämä on tietenkin huikea etu - arvokasta ravintoa ei aina ole saatavilla ja kylmyyttä vastaan pitäisi silti pärjätä - on vain eduksi kun pystyy hyödyntämään tehokkaasti saamansa ruuan rasvavarastoksi. Tiedän että on olemassa koiria jotka nirsoilevat, eivät syö ja laihtuvat vaikka syövät kilokaupalla energiarikasta ruokaa. Mutta on myös näitä ääripäitä jotka suunnilleen lihovat jo ruuan nähdessään. Ja silloin on täysin omistajan vastuulla huolehtia ettei lemmikin paino nouse.
Aivan kuin me suomalaiset, kylmän talven kansa. Esi-isämme ovat joutuneet käyttämään ravinnon tehokkaasti ja kasvattamaan helposti riittävän rasvakerroksen kylmyyttä vastaan - vain tällaiset lihomisherkimmät selvisivät pahimmista pakkasista. Ja me olemme näiden lihomisherkkien esi-isiemme jälkeläisiä. Nyt elämä on paljon helpompaa, joten lihomistaipumuksesta on vain haittaa kun jo about joka toinen suomalainen on nykypäivänä ainakin hieman ylipainoinen, kun persettä tuskin penkistä tarvitsee nostaa. Kun tähän yhdistetään hidas aineenvaihdunta, ovat paino-ongelmat lähempänä kuin uskoisikaan.
Miksi siis pitäisi ruokkia koiraa niin paljon, että sen täytyisi työskennellä kohtuullisella teholla puoli vuorokautta kuluttaakseen saamansa ravinnon? Ihan älyvapaata. Olen työssäkäyvä ihminen, joten en taatusti voi liikuttaa (työtön ehkä voisi?) koiriani seitsemää tuntia joka päivä, enkä liene edes mikään harvinaisuus. Tuntikaksi riittää päivittäiseksi peruslenkiksi oikein hyvin, enkä poikkea massasta siinäkään.
Me olemme nyt päässeet ylipainosta huohottavaan, sairauksille alttiille, vaappuen kävelevään koiraan joka ei näe omistajassaan mitään mielenkiintoista ja jota ei motivoi syödä treeniherkkuja koska se söi juuri 10min sitten, ja 20min sitten, ja pari tuntia sitten - se kun sai taas itse valita milloin käy kupillaan. Mitäs kaikkea ongelmaa sellainen koiralle täysin turha rasvakerros sitten tuokaan.
Tietyillä kylmään ilmastoon tehdyillä roduilla tämä on tietenkin huikea etu - arvokasta ravintoa ei aina ole saatavilla ja kylmyyttä vastaan pitäisi silti pärjätä - on vain eduksi kun pystyy hyödyntämään tehokkaasti saamansa ruuan rasvavarastoksi. Tiedän että on olemassa koiria jotka nirsoilevat, eivät syö ja laihtuvat vaikka syövät kilokaupalla energiarikasta ruokaa. Mutta on myös näitä ääripäitä jotka suunnilleen lihovat jo ruuan nähdessään. Ja silloin on täysin omistajan vastuulla huolehtia ettei lemmikin paino nouse.Aivan kuin me suomalaiset, kylmän talven kansa. Esi-isämme ovat joutuneet käyttämään ravinnon tehokkaasti ja kasvattamaan helposti riittävän rasvakerroksen kylmyyttä vastaan - vain tällaiset lihomisherkimmät selvisivät pahimmista pakkasista. Ja me olemme näiden lihomisherkkien esi-isiemme jälkeläisiä. Nyt elämä on paljon helpompaa, joten lihomistaipumuksesta on vain haittaa kun jo about joka toinen suomalainen on nykypäivänä ainakin hieman ylipainoinen, kun persettä tuskin penkistä tarvitsee nostaa. Kun tähän yhdistetään hidas aineenvaihdunta, ovat paino-ongelmat lähempänä kuin uskoisikaan.
Miksi siis pitäisi ruokkia koiraa niin paljon, että sen täytyisi työskennellä kohtuullisella teholla puoli vuorokautta kuluttaakseen saamansa ravinnon? Ihan älyvapaata. Olen työssäkäyvä ihminen, joten en taatusti voi liikuttaa (työtön ehkä voisi?) koiriani seitsemää tuntia joka päivä, enkä liene edes mikään harvinaisuus. Tuntikaksi riittää päivittäiseksi peruslenkiksi oikein hyvin, enkä poikkea massasta siinäkään.
Me olemme nyt päässeet ylipainosta huohottavaan, sairauksille alttiille, vaappuen kävelevään koiraan joka ei näe omistajassaan mitään mielenkiintoista ja jota ei motivoi syödä treeniherkkuja koska se söi juuri 10min sitten, ja 20min sitten, ja pari tuntia sitten - se kun sai taas itse valita milloin käy kupillaan. Mitäs kaikkea ongelmaa sellainen koiralle täysin turha rasvakerros sitten tuokaan.
Urheilukoiralla, tarkemmin agilitykoiralla, jokainen liikakilo 3,5-kertaistaa etuosaan kohdistuvan rasituksen. Jos on tottunut näkemään vain pyyleviä koiria (koira muuten ei tarvitse rasvakerrosta mihinkään), niin toki normaalipainoiset koirat näyttävät laihoilta. Silmä vaan tottuu.
Ei kai kukaan oikeasti vielä tänäkin päivänä luule että ylipainoinen eläin on onnellinen eläin (paitsi jos asuu lätäkön takana amurikoissa)? Nälkä ei automaattisesti tarkoita nälkiintynyttä eli alipainoista. Näkeväthän laihduttavat ihmisetkin nälkää, ja me normaalipainoiset myös. Kukaan ei kuole nälän tunteeseen, ei edes se koira, tai sitten täytyy olla todella vääristynyt kuva jos lainkaan ei saisi näläntunnetta potea kun jo pitää olla ahtamassa ruokaa alas kurkusta. Hieman epämukavuuden sietoa nyt hei.
Jos on rakkautta ja eläinystävällisyyttä rakastaa koiransa piloille antaen sille aina ruokaa kun se katsookin kohti, on koiran silmissä heikko opastaja ja toivon että tuolloin omistaja ymmärtää muuttaa koiranpidollisia käytäntöjään tai luopua koirasta kokonaan. Minä en siedä sitä että koira katsoo ruokaansa pitkin kuononvartta. Ruoka syödään, piste. Ja jos sitä ei syödä, se tarjoillaan seuraavana ruoka-aikana. Täällä ei nyrpistellä ruualle. Harva se päivä naamassa kauhistellaan kuinka aikuinen koira ei suostu syömään yksittäistä ateriaansa - on vähintäänkin erikoiseläinlääkärin tai kultalusikalla korealaisen savustetun kissanruuan syöttämisen paikka ja lisäateriakaan ei tee pahaa, ettei nyt vaan kultamussu kuole nälänhätään. Fakta nyt vaan on ettei terve koira kuole täyden kupin ääreen.
Ylipaino on kallista ja julmaa koiranpitoa.
Jos on rakkautta ja eläinystävällisyyttä rakastaa koiransa piloille antaen sille aina ruokaa kun se katsookin kohti, on koiran silmissä heikko opastaja ja toivon että tuolloin omistaja ymmärtää muuttaa koiranpidollisia käytäntöjään tai luopua koirasta kokonaan. Minä en siedä sitä että koira katsoo ruokaansa pitkin kuononvartta. Ruoka syödään, piste. Ja jos sitä ei syödä, se tarjoillaan seuraavana ruoka-aikana. Täällä ei nyrpistellä ruualle. Harva se päivä naamassa kauhistellaan kuinka aikuinen koira ei suostu syömään yksittäistä ateriaansa - on vähintäänkin erikoiseläinlääkärin tai kultalusikalla korealaisen savustetun kissanruuan syöttämisen paikka ja lisäateriakaan ei tee pahaa, ettei nyt vaan kultamussu kuole nälänhätään. Fakta nyt vaan on ettei terve koira kuole täyden kupin ääreen.
Ylipaino on kallista ja julmaa koiranpitoa.
