31.7.2020

Etelän reissussa


Käytiin moikkaamassa Jennyä ja Savua heinäkuussa. Kisse ja Savu muisti toisensa 1,5 (?) tauon jälkeen samantien ja leikit jatkuivat, kuin eivät ois olleet toisista erossa laisinkaan. Käväistiin hiekkamontuilla ja nautittiin maaseudun rauhasta. Koirat tulivat hienosti toimeen Jennyn pienten lasten kanssa, kuten ovat aina tulleetkin. Automatkat sujuivat hyvin, kesäkelissä on ihanaa reissata autolla pidemmälle. 

Ystäväni kanssa ajelimme matkat Tampereelle saakka kimpassa. Jompi kumpi meistä sanoi jossain vaiheessa, että ihan kuin mäkkärin ruoka haisisi. Toisen mielestä haju oli vähän koiranruokamainen (sori mäkin ystävät). No, ei tullut siinä vaiheessa mieleen että kyydissä on Kisse 4v joka oksentaa edelleen VAIN(!!!) minun kyydissäni! Se on varmaankin ehdollistunut, että se matkaa vaan mun kanssa pitkiä matkoja, ja vieläpä mutkaisia pikkuteitä (mökki, Jennylle mennessä loppumatka pientä mutkaista tietä). Se ei ole oksentanut äiteen autoissa vuosikausiin. Kylläpä on sitkeessä! Mel oksenteli autoon myös muistaakseni noin 2-vuotiaaksi saakka. Mitenköhän perinnöllinen tuommonen ominaisuus on, onko kukaan ikinä tullut miettineeksi??

Otin reissuun mukaan uuden täyskennokamerani. Ae että. Hiekkakuopalla juoksevia koiria ja uus runko, jota pääsee koeajamaan. No, enpäs päässyt. Kotimatkalla takaisin sain soitella rungon myyneeseen firmaan että ku runko ei tarkenna automaattisesti. Ei, vaikka vaihtelin obiskoita ja kävin tuben ja googlen ohjeilla kaikki asetukset ja vippaskonstit läpite. En voinut uskoa, että runko on viallinen, vaan aattelin sitkeesti että ongelma on käyttäjässä. Nyt runko on ollut huollossa yli kuukauden, ja se on todettu vialliseksi. Odottelen uutta runkoa postissa, mutta eivät tuota lähetä ennen ku huollon päässä saavat asiat valmiiksi. Mitä netistä oon lukenu, voi muuten mennä aikaa... Nikonin huolto toimii ilmeisesti aivan naurettavan hitaasti Suomessa!!! Iso miinus ko. merkille tästä. Eipä tässä, ajellaan vararungolla ja toivotaan ettei tuu mitään ainutkertaisia kuvauskeikkoja uutta runkoa odotellessa. Pelotta mennä kuvaamaan jotaki ainutkertaisia keikkoja yhellä ainoalla rungolla. 


Muttamutta. Oli kyllä taas kesän kohokohta päästä käymään Tampereen nurkilla Jennyn porukkaa moikkaamassa, ISO kiitos vielä majoituksesta ja 5 tähden ylläpidosta Jennylle! <3

Alla vielä lisää kuvia reissusta. Manuaalitarkennuksella mentiin. :D

12.7.2020

Petotestissä osa 2

Aikalailla tasan vuosi sitten heinäkuussa käytin Cican ja Caran petotestissä - Cicaro kävi tuolloin karhulla ja Cara sudella. Nyt käytin tytöt toisinpäin eri pedoilla ja mukana olivat myös Sani ja Cismet kokeilemassa rohkeuttaan sutta vastaan.

Cicaro oli sitä mieltä, että testistä kannattaa ottaa kaikki ilo irti - se pyöri antaumuksellisesti pedon jätöksissä ja vähät välitti pedosta. Luontainen pelko puuttui kokonaan. Askon kommenttina oli, että toivottavasti emme ikinä törmää minkäänlaiseen susihukkaan metsässä.

Mel toimi karhun kanssa fiksusti - luontainen pelko oli tallella, se piti karhuun puolta pidempää välimatkaa kuin suteen ja se haukkui pedon ohitse lähinnä minun vieressäni/takanani. Karhu oli sille selvästi suurempi haaste kuin susi ja näin se luonnossakin loogisesti menee. Mel tukeutui paljon minuun haukkuen minua kohti kuin kysyen toimintaohjeistuksia. Mel palautui testistä hyvin. 

Cismet ymmärsi myös uhan päälle suden kanssa, ja se haukkui hienosti sutta vastaan. Se kuitenkin luovutti Meliä aikaisemmin ja lähti fiksuna koirana pakoon, kun susi ei haukulla väistänytkään hetken haukkumisen jälkeen. Cismet työskenteli ohjaajan takana ja haukkui hyvin.

Sanin testi oli loistokkain. Testinohjaaja sanoi heti Sanin iän (12v) kuullessaan, että harva tuon ikäinen koira haistaa tai näkee edes sen vertaa, että ymmärtäisi petojen päälle, ja usein ne vain nuuskivat petoa lähietäisyydeltä ymmärtämättä luontaista uhkaa. Sani kuitenkin tormakoitui välittömästi suden nähtyään. Sen silmät syttyivät ja koira nuortui hetkessä vuosia. Se puolusti hanakasti haukkuen ja sutta häätäen koko ajan pysyen ohjaajan ja uhan välissä. Se työskenteli itsevarmasti ja ketterästi ja fiksusti pitäen sopivan turvaetäisyyden petoon. Haukku oli totista ja Sani katseli ajoittain ohjaajaa kuin kysyen, että miten toimitaan, kun peto ei väistänytkään kokonaan pois. Sani palautui testistä välittömästi ja ansaitsi hienolla suorituksellaan aplodit yleisöltä ja testinvetäjältä! Hienoa mummo!!

Tässä vielä kuvia petotestistä, kuvat omistaa Petotestit.com.

Cicaro:



Caramel:

Cismet:

Sani: