Tylsää ilman mäkiä

Ylä- ja alamäkeä. Sitähän tämä harrastaminen tuntuu olevan, oli laji mikä tahansa. On tämä ******* työ... eiku harrastusmaa. Vaan tylsäähän se ois jos kaikki jo kerran opittu sujuis ainiaan. Meillä oli parin viikon mittanen alamäki, ja analyyttisenä ja rationaalisena ihmisenä tietysti purin ajatuksiani tänne jotta saisin jotakin irti jostakin. Nyt kehtasin paneutua näihin niin että sain nämä julkaisukuntoon. Kuvat viime talvelta.



Ongelma ajan vähyys: Treeniaikaa on suhteettoman vähän, sillä 5+5min kerran viikossa ei vain riitä yhtikäs mihinkään etenemiseen. Tuli sellanen fiilis että treeneissä on pakko onnistua, jotta treeni ei mene hukkaan. Älytön ajatus sinänsä.

Ratkaisu: Palautin mieleeni sen tärkeän säännön, että edistyäkseen on tehtävä virheitä. Ilman virheitä emme koskaan tiedä mitä meidän tulee harjoitella lisää. Hallille ei ole montaakaan kilometriä ja olen oikeutettu käyttämään sitä vapaasti, joten lisäsin omatoimitreenaamista. Näin voimme ilman aikapaniikkia treenata huolella ja rauhassa niitäkin asioita joita ei viikkotreeneissä ennätä. Ymmärsin, että viikkotreeneissä saadaan vinkit ja neuvot, joita sitten sovelletaan omatoimitreeneissä. Koska minulla on arki- ja aamuvapaita ja halli on silloin yleensä tyhjä, minulla on loistomahdollisuudet treenata omatoimisti.

Ongelma liiallinen analysointi: Jotenkin tuntui kuin olisin menettänyt koko näppituntumani koiriin. Ne eivät jotenkin tuntuneet toimivan kanssani, ja tuntui etten lainkaan osaa treenata niiden kanssa. Analysoin ihan hirveästi sitä miten ja miksi koulutan koiriani juuri näin ja juuri niin, joten tuli sellainen tunne etten oikeastaan edes osaa kouluttaa koiraa.

Ratkaisu:  On positiivista, että mietin asioita ja haluan oppia kouluttamaan koiria paremmin. Empähän ainakaan jumahda kaavoihin ja voin samalla löytää parempia käytäntöjä ja tekniikoita. Samalla pitäisi kuitenkin tiedostaa että analysointi ja uusien asioiden opettelu ja vanhojen kyseenalaistaminen ei varsinaisesti heikennä kouluttajan taitojani - päinvastoin!

Ongelma ryhmämuutokset: Koska Cicaro on ainoa 1lk koira A-ryhmässämme, se on ensimmäinen joka siirtyy pois ryhmästä jos joku toinen koirakko nousee 2lk:n. Eli jos Cicaron treenit siirtyvät toiselle päivälle, menee minulla 2 iltaa viikossa koirajuttuihin ja se on liikaa tässä elämäntilanteessa. Minun on pakko saada sekä kouluttamiset että omat treenit samalle illalle, vaikka tällanen ilta onkin toisinaan töiden jälkeen aika rankka setti.

Ratkaisu: Kattellaan nyt ainakin ensi vuoden alkuun saakka, sitä ennen ryhmiin ei pitäisi tulla muutoksia. Ja sehän on vaan yhestä LUVAsta kiinni. Tästä taas tulee suorituspaineita kisoihin, mikä on erittäin myrkyllistä meille.

Ongelma viretila: Syy miksi meidän aktiivinen tokoilu loppui, eikä koskaan alettu kisaamaan tokossa. Tuolloin viretila oli liian matala, nyt taas liian korkea. Tekniset jutut nyt oppii ja opettaa, mutta että joku viretila? Hemmetin vaikea ylläpidettävä. Cicaro on ollut melkoinen häslä treeneissä, se on jotenkin käynyt ihan ylikierroksilla ja alkanut näytellä hermostuessaan sijaistoimintoja.

Ratkaisu: Lelupalkkaa ja kovassa vireessä tottumista. Koiralle itsehillintäharjoituksia, eli treenit eivät jatku jos koira käy kierroksilla. Tähän sopii hyvin harjoitus jossa namia pidetään nyrkissä niin kauan kunnes koira peruuttaa eli hillitsee itsensä. Tässä on se positiivinen asia nyt että voin viimein opettaa koiran toimimaan kovassa (eli kisa-)vireessä, jolloin kisoissa kepit ja kontaktit onnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä! Uusi ympäristö (uusi halli) on tietysti osasyy, miksi Cicaro vetää ylikierroksia. Joten eiköhän tämä tästä asetu.



Ongelma virheitä ei sallita: Tähän saakka ollaan aina palattu tekemään virheellinen suoritus uudelleen. Kepit, hyppy, ohjauskuvio... u name it. Ja Cicaro on alkanut ymmärtämään että asioiden uusaaminen tarkoittaa että nyt tuli virhe. Vaikka siitä ei muuta ikävää tapahdukaan kuin se että suoritus uusitaan ja eteneminen keskeytyy hetkeksi, se tuntuu olevan koiralle liikaa. Se alkaa komentaa ja turhautuu.

Ratkaisu:  Jatkossa lopetetaan suoritus toisinaan myös onnistuneisiin momentteihin, eikä aina edetä kunnes se virhe tulee. Pyritään myös uusimaan virheellinen kohta vasta hetken kuluttua eikä saman tien. Kepeillä palkkaan reippaasti vaikka tulisikin virhe, jos koiran kepit muuten olivat vaikkapa nopeat tai koira haki ne hienosti. Ei tarvitse aina vaatia aivan täydellistä suoritusta, kun kepit muutenkin ovat meillä sellanen epävarmuus-ahistus este. Ehkäpä tämä virheen sietämättömyys onkin se meidän perimmäinen syy kisoissa? Tai vaan se että koiran itsehillintä pettää ja se haluaisi palkan hetimullekaikkinyt? Koira ikään kuin odottaa virhettä ja ahdistuu jo valmiiksi varsinkin sille vaikeilla esteillä kun tajuaa että nyt se menettää pian palkan mahdollisuuden. Voisiko siis palkata myös virheistä? ja tietenkin, täytyy vaan panostaa enemmän ja enemmän esteosaamiseen. Kontaktien 2o2o:ta naksuttelin omatoimitreeneissä ja tämän likat on nyt alkaneet muistaa. Vielä vaatii silti työstöä. Varsinkin Cara juoksee aika usein edelleen puomilta alas pysähtymättä.



Targettityöskentelyä on jatkettu namien viskelystä lelulla hetsaamiseen. Likat alkavat päästä jyvälle siitä, että targetilta irtaantuminen liian aikaisin ei tuo namia. Nyt vain harjoitellaan edelleen kovempaa häiriötä ja eri ympäristöjä. Kokeilin siinä samalla targettia keppien loppuun kertaluontoisesti, ja keppeihin tuli kivasti vauhtia ja varmuutta niiden loppuun. Takaaleikkasin Caran kertaalleen kepeille ja pystyin jäämään aika taakse ja koira suoritti kepit loppuun saakka. Targetia häivytin heti etäämmäs ja etäämmäs. Kokeilin myös takaperinketjuttaa keppien loppua, koska keppien loppuun vieminen on se meidän ongelma. Naksuttelin myös keppien vikaa väliä kun naksuttelu on nyt ollut niin pinnalla

Parit treenit vedin ihan vaan lelupalkalla, ja tämä toimi hienosti. Molemmat leikkivät kuin tyrannosaurukset, hirmu ääni, nyhtäminen ja jahtaus. Tällasta pientä testailua siis ollut ilmassa viime aikoina. Caralla rimakorkeus on vielä ollut 30cm, koska haluan antaa sille aikaa palautumiseen. Kisoja kattellaan vuodenvaihteen jälkeen, ellei sopivia osu eteen aikaisemmin. Se jaksaa treeneissä samalla tavalla kuin ennen pentuja ja molemmat koirat käyvät hieronnassa marraskuussa. Treeneissä tehtiin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä rataa jossa okserilta piti kääntyä tiukasti oikealle. Tässä kohtaa rimaa putosi, kunnes muutamalla toistolla koira huomasi korjata hyppyään niin ettei rima pudonnut.

Jos nyt taas jotakin treenisuunnitelmia kirjais ylös...

• Kepeille takaperinketjutusta, vikan välin naksuttelua ja targettia loppuun
• Itsehillintäharkkaa Cicarolle
• Targetilla pysymisharjoituksia (lelulla / nameilla hetsausta, lopulta toinen koira vierelle treenaamaan)
• Treenit eivät jatku jos Cicaro komentaa
• Koiralle ei saa näyttää hermostumista, vaikka koira käy ylikierroksilla
• Treeneissä pääasiassa lelupalkka, leikkien mennään ja leikkien tullaan

Tunnette meidät

Ensinnäkin, isosuurikiitos kysymyksistä! Oikein askarruttavia ja syvällisiäkin kysymyksiä tuli, näihin oli nastelia naputella vastineita!

1. Tuleeko takkuja korvien taakse? Miten ehkäistä näitä?

- Tulee kyllä. Toisinaan takut aukeavat sormin, toisinaan apuun tarvitaan harjaa tai jopa saksia. Aukiharjatut karvat menevät tietysti entistä herkemmin takuille, ja jos koirat riehuvat paljon keskenään, ei takuilta voi välttyä.

2. Mitkä luut ovat parhaita anaalien tyhjennykseen?

- Ei liene luulla muutoin väliä, kunhan koira saa jyrsittyä ja nieltyä luuainesta. Rustoiset luut toimivat parhaiten. Koira saa niistä eniten irti luuainesta, mikä auttaa rauhasten tyhjentämisessä. Kovista putkiluista koira ei juuri saa luuainesta irti, joten nämä luut ovat meillä vain huvikkeina.

3. Mitä lisiä annat raa´an lisänä?
- Kalkki, sinkki, magnesium, ade, merilevä, lohiöljy, joint buddy, chiarouhe, ruusunmarjarouhe (chia de graciasta tuo kolmikko)

4. Millaisilla luvuilla kuvia tulee kuvausreissuilta mukaan: paljonko kuvia ylipäätään, moniko pääsee onnistuneet kategoriaan ja montako käsittelet julkaistavaksi?
- Huonommalla kelillä 150, hyvissä olosuhteissa ja pitkällä reissulla 500 näin keskimääräisesti. Yleensä puolet karsiutuu heti ensimmäisessä katselmuksessa ja vielä leijonanosa siinä kässätessä. 100 kuvasta joku noin 30 jää lopulta talteen.

5. Miten kauan sulla kesti löytää oma kuvankäsittelytyyli, mikä siinä on sua miellyttävää, missä haluaisit olla parempi?
- Etsin sitä omaa tyyliä varmaan edelleen, ja välillä tykkään hailakoista ja hyvin hyvin vaaleista kuvista, kun taas toisinaan mahdollisimman luonnollinen kuva miellyttää silmää. Suuren kontrastin ystävä en ole ollut pitkään aikaan. Väritasapaino on aina ollut minulle vaikeinta osaamisaluetta, joten siinä toivoisin olevani joskus parempi. Myös "lisävalon" käsittely kuvaan olisi siisti seikka osata paremmin.

6. Mikä on vaikeinta ja helpointa koirakuvauksessa? Entä parasta ja huonointa?
- Kohtijuoksukuvat lienevät vaikeimpia, ja muutoinkin tarkennus ei aina osu sinne minne pitäisi. Helpointa lienevät kuvat, joissa koira on aseteltu tiettyyn asentoon, jos oletetaan että koira pysyy aloillaan. Parasta on saada onnistunut, tarkka liikekuva jossa koira on hyvässä asennossa ja kuvakulma ja tausta on mielekäs, saatika jos liikkuvia koiria on kuvassa useampi.

7. Miten päädyit kasvattamaan sekarotuisia?

- Minulla oli tarve tietynlaisille koirille, eikä yksikään rotu täysin napannut. Lisäksi koirien kasvatus, genetiikka ja periytyminen itsessään kiinnostavat. Olin myös kyllästynyt rotukoirien laskusuuntaiseen terveyteen, jos katsotaan koiraeläimiä laajana kokonaisuutena. Ja no, minulla on aina ollut vain sekarotuisia.

8. Monet kritisoivat sekarotuisten kasvattamista, oletko itse kohdannut kritiikkiä ja kuinka suhtaudut siihen?
- Minäkin kritisoin montaa asiaa maailmassa. Eihän mikään ikinä tule olemaan hyvin kaikkien mielestä. Olen kohdannut kritiikkiä silloin tällöin, varsinkin kasvastukseni alkuaikoina. Suhtaudun siihen itse varauksella ennen kuin varmistun että kritiikin antaja tietää mistä puhuu ja keskustelee kanssani kasvotusten. Usein ihmiset ovat vastahankaan niitä asioita kohtaan joista eivät tiedä tai joita eivät ymmärrä. Siksi vain asiaan perehtyneiden ihmisten kritiikki merkitsee, muut ovat satunnaisia huutelijoita joiden sanoja yritän olla kavahtamatta. Asiallisesti annettu, perusteltu ja pohjattu kritiikki on tietenkin asia erikseen.

9. Mitkä ominaisuudet sulle on tärkeimpiä kasvattamissasi koirissa?
- Ensisijaisesti luonne ja heti seuraavana terveys. Terveyttä mitenkään vähättelemättä, kyllä luonteenheikkous on vakavampi ja ehkä herkemmin arkea vaikuttava seikka. Tietysti riippuu vaikeusasteesta, mutta näin minun mielestäni.

10. Jos sun olisi pakko valita rotukoira niin mikä rotu se olisi?
- Ehkä se kuitenkin olisi se bordercollie, ja sitten heti samoilla viivoilla se sheltti. Tai riippuen kummasta löytäisin enemmän sellaisen koiran kuin millaisen tarvitsen. Jos saisin ylikorkeen, rohkean, hyvähermoisen, avoimen, niukkaturkkisen ja hiljaisen sheltin niin miksei. Ja bortsun pitäs olla ensisijaisesti tasainen, hyvähermoinen, normaaliaktiivinen, palikat päässä kohallaan näin muutoinkin ja tervesukunen.

11. Mitä kaikkia lajeja olet harrastanut koirien kanssa?
- TOKOa ja jälkeä omatoimisena, match showta vuodesta 2010, agilityä vuodesta 2013. Uintia, koirahiihtoa, canicrossia, vetoa, rallytokoa, doboa ja muuta on tullut kokeiltua muttei varsinaisesti harrastettua.

12. Onko jotain koiraharrastusta mitä et missään nimessä haluaisi harrastaa?
- Suojelulajit varmaankin. Minulla ei ole kiinnostusta sellaiseen.

13. Montako kertaa käytät koiriasi päivässä lenkillä ja kuinka pitkiä lenkit yleensä on?
- 2-3x päivässä. Pisulenkit 15-20min, päivässä yksi pidempi lenkki jonka pituus vaihtelee 1-2h välillä.

14. Mitkä ovat sinun parhaimmat niksit koirakuvauksiin?
- Se että opettaa koiran pysymään erilaisissa asennoissa ja pitämään esineitä suussaan jo pienestä pitäen. Myös muutamien "taikasanojen" opettaminen on eduksi. Tarkennuspisteen pitäminen joko vas. tai oik. reunassa auttaa saamaan tarkennuksen päähän eikä keskikroppaan ja välttyy keskisommittelultaki aina toisinaan.

15.Mitkä ovat agilityn plussat ja miinukset harrastuksena?
- Koiran kanssa yhdessä tekeminen ja oppiminen on parasta sekä tietenkin se että lajissa saa hyödyntää nopeutta ja ketteryyttä. Myös harrastajien ja kisaajien positiivinen fiilis on ihana asia. Miinuksena tulee koiran loukkaantumisriskit ja omatoimiharrastajat jotka "harrastavat agilityä" takapihalla tai ilman asiantuntevaa kouluttajaa rikkoen koiransa.

16. Mikä on mielestäsi vaikeinta koirankasvatuksessa ja jalostuksessa?
- Vaikeinta näin sekarotuisten koirien kasvattajana on löytää hyviä uroksia joita saa lainaan nartulleen. Ymmärrän täysin miksi kaikki eivät halua lainata urostaan sekarotuiseen pentueeseen. Myös se että genetiikka tekee omia oikkujaan, on haastavaa. Toisinaan myös sekarotuisen koiran suvun yksilöiden terveyden ja luonteiden kartoitus on haasteellista. Ehkä myös miinuksena se että ihmiset eivät aina arvosta sekarotuisia samalla tavalla kuin puhdasrotuisia ja saattavat kyseenalaistaa kärkkäästikin miksi joku tieten tahtoen teettää sekarotuisia. Koen kuitenkin viimeisimmän asian myös positiivisena, sillä on mukava olla se musta lammas joka tekee asioita omalla tavallaan ja uskoo omaan aatemaailmaansa ja saa ihmisten asenteita muovattua.

17. Oletko kiinnostunu näyttelyistä?
- Sen pari kertaa mitä niitä olen käynyt katsomassa niin ihan kivaahan se on siellä kattella kauniita paimenkoiria ja ostella koiratarvikkeita. Jos minulla olisi rodunmukainen rotukoira niin miksipä en voisi näyttelyissäkin pyörähtää sen kanssa toisinaan arvosteluja saamassa.

18. Millä muokkaat kuvasi?
- PS, LR ja Gimp on sellanen tuttu ja turvallinen vakiokolmikko. Photofiltrellä teen pieniä ja nopeita muokkauksia koska ohjelma käynnistyy kepeytensä vuoksi niin nopeasti.

19. Mitkä on sun top viisi koirarotua? (Sama kysymys kysyttiin kahdesti)
- Hassua listata näinkin monta, kun kaksi ensimmäistä ovat oikeasti ainoita the suosikkeja, mutta kokeillaan nyt. Bordercollie, shetlanninlammaskoira, lapinporokoira, islanninlammaskoira, pyreneittenpaimenkoira, tsekinpaimenkoira, mudi... oho tuli seittemän.

20. Mitkä on sun viisi lempielokuvaa/sarjaa?
- Supernatural, Hunger Games, Pirates Of The Caribbean, Family Guy, The Simpsons

21. Miksi sekarotuinen?
- Persoonallisuus ja todennäköisesti parempi terveys miellyttävät, samoin se että kasvatuksessa saa keskittyä oikeasti merkitseviin seikkoihin ja voi unohtaa turhakeseikat (korvien, silmien ja hännän asento, karvanpituus jne).

22. Oletko omistanut koskaan puhdasrotuista?
- En ole, mutta ei ole poissuljettua ettenkö joskus voisi omistaa.

23. Minkälainen on haaveidesi koiran luonne + käyttöominaisuudet?
- Luonne on omistajakeskeinen, laumaviettinen, sopivan saalisviettinen, hyvähermoinen, enemmän pehmeä kuin kova, älykäs, toistoja kestävä, yritteliäs, on-off, rohkea, melko hiljainen, myös vähäisesti vahtiva. Soveltuu terveytensä ja luonteensa puolesta moneen tekemiseen.

24. Millä kamerakalustolla kuvaat?
- Nikon D90, Sigma 70-200/2.8, Sigma 30/1.4, Sigma 50/1.4, Samyang 8/3.5

25. Mikä sinut innostutti blogin perustamiseen?
- Se että sain spämmätä söpöjä kuvia koiranpennuista. Tutut ja kaverit kannustivat bloggaamaan Sanin pentueesta. Pentueen lähdettyä tulikin eteen kysymys bloggaamisen jatkamisesta, ja koukuttuneena tietenkin jatkoin.

26. Missä olet oppinut koodaamaan?
- En voi sanoa että olisin oppinut varsinaisesti koodaamaan koska olen siinä todella huono edelleen ja joudun näkemään valtavasti vaivaa yksinkertaistenkin koodaamisten eteen. Mutta sen vähän mitä jotenkin osaan, olen oppinut netistä lukemalla ja ihan vain kokeilemalla ja erehtymällä

Ota pala Cismetiä

Vetääpä mietteliääksi.

SUNNUNTAI Yövuorojen loppu, töiden osalta kevyt viikko tulosillaan. Mikäpä parempi keino viettää sitä kuin pyytää kakkavarvas hoitoon kaupunkiin. Käytiin jo sunnuntaina hallilla, jossa neiti haukkui tomerasti toisille koirille - naksuttelua tiedossa siis. Tehtiin vanhoja tuttuja juttuja, testasin kuinka pentu keskittyy hallilla minuun.

Kontakti, leikkiminen ja targettyöskentely sujuivat hienosti. Pentu on niin ahne, että se keskittyy minuun täysillä hallissa. Isoille tytöille tein leluhäiriötä targetilla pysyvyydeksi - hyvin toimi tämäkin. Aiemmin oltiin tehty vasta namihäiriötä.

MAANANTAI Cismet herätti ensin 3 aikaan ja myöhemmin vielä 6 aikaan. Kello 8 aikaan oli pakko nousta, vaikka kuinka oli huonot unet takana. Lenkillä puppiduu tapasi labukan jota se kovasti mielisteli ja olisi leikkinytkin sen kanssa. Kotinurkilla tavattiin isojen tyttöjen suosikki, Markus-tipsu.

Pentu suhtautuu aivan eri tavoin koiriin joita kohtaan isot tytöt ovat ystävällisiä. Sehän imee isojen käytösmallit kuin pesusieni. Siksi olen pyrkinyt järjestämään pennulle koirakohtaamisia ilman isoja koiria niin paljon kuin mahdollista - jotta se joutuisi itse päättämään miten suhtautua toisiin koiriin.

Mittojakin mittailtiin siinä alkuviikolla. Painoa oli 8,4kg ja säkäkorkeutta 39cm. Häntäkarvat, peppukarvat ja korvakarvat ovat kasvaneet ja hieman jo irtoilee pentuvillaa ja lantion päällä on karkeampaa karvaa.

Autossa pentu on hieman pahoinvoiva edelleen, vaikka nuorempana autoilu oli täysin pahoinvointivapaata. Lenkillä naksuttelin koirapuiston lähellä. Tehtiin pari hienoa ohitustakin niin ettei nassukka edes vilkaissut toista koiraa. Jos vain naksuttelee, niin pentu on täysin ohjaajansa käytettävissä.

Käytiin iltapäivällä kaupungilla pennun kanssa pyörimässä joku 30min. Palkkasin sitä kontaktista ja istumisesta, maahankin pieni meni kertaalleen. En ole vielä yhdistänyt komentosanaa maahanmenoon koska liike on vielä epävarma. Kaupungilla neiti haukkui alkuun hurjana, ja tuli sitten heti kontaktiin kun pyysin. Alkuhämmennyksen jälkeen se oli tosi reipsu ja tarjosi koko ajan kontaktia. Se käyskenteli häntä pystyssä ja nuuski kaupungin tomuja ja ihmisiä se olisi tietysti halunnut mennä tervehtimään oma-aloitteisesti. Namit maistuivat koko ajan joten stressikynnys ei noussut liikaa. Leikki sujui riehakkaasti myös kaupungilla. 

Likka on kyllä energinen kuin mikä, ja ihmissosiaalinen. Se on menossa ihmisten syliin aina heti ensimmäisenä. Se nukkuu pennuksi aika vähän. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla, se tekee tarpeensa lähes aina lehdelle ja se osaa pyytää ulos vinkumalla kovaan ääneen. Työpäivien aikaan se tekee vielä sisälle, mutta yöt ovat useimmiten sisäsiistejä. Kynnet se antaa leikata rauhallisena ollessaan, hampaiden katsomsita on vielä harjoiteltava. Harjaamisesta likka nauttii ja imurointi on myös kivaa.





TIISTAI Tiistaina oli oikea aktiivipäivä. Aamusta pentu herätti "vasta" seiskan aikaan. Se oli ollut yön sisäsiististi. Laskin sen pissityksen jälkeen suurempaan tilaan ja jatkoin uniani sillä seuraamuksella että kymmenen aikaan se oli raahannut kasan vaatteita sängyn viereen, pureksinut niitä, kakannut olkkariin ja pissannut lehdelle. Kannattiko nukkua? No kannatti. Klo 13 lähdimme kiertämään Puijonnokan lenkin Maini-collien kanssa. Lenkillä vierähti 1,5h ja pentu kulki suurimman osan lenkistä vapaana. Pentu oli alkuun epävarma, mutta lämpeni nopeasti suipponokkaiseen uuteen ystäväänsä.

Lenkin jälkeen käväisin nopeasti syömässä ja menimme tapaamaan Siiri-shelttiä. Siirin kanssakin vierähti 1,5h palloa heitellen Puijonlaaksossa ja karvalelulla leikittäen. Pentu lähti tosi hanakasti leikkimään ja leikki erittäin tarmokkaasti vieraassa ympäristössä. Se oikein loikki lelun perään ja ei hellittänyt otettaan vaan repi repimistään kunnes annoin sen aina voittaa lelun itselleen. Olen leikittänyt sitä sillä tavalla nätisti itse kummemmin lelua repimättä, jotta sen itsevarmuus säilyy eikä se tunne oloaan minua heikommaksi leikkiessään. Toivottavasti tämä leikki-into säilyy aikuisuuteen saakka. Kuolleesta lelusta se ei kuitenkaan innostu, sitä se käy vain nuuhkimassa. Pitelin pari kertaa pentua kiinni ja heitin lelun ja muutaman sekunnin päästä laskin sen kuolleelle lelulle. Se kyllä juoksi lelulle mutta ei tarttunut siihen. Vaan äkkiälös se saadaan kuolleesta lelustakin innostumaan, kun likka oppii sen johtavan aina ihanaan repimis- ja jahtausleikkiin...

Lenkkeilyn jälkeen kävästiin vielä raakaruokaostoksilla Oscarilla. Napero sai maistella ihania nameja joita sai henkilökunnalta. Sieltä suuntasimme vielä Päivärannan Mustiin ja Mirriin, jossa ipana sai 4kk ikänsä kunniaksi rullapuruluun. Autossa oli jo hyvin väsynyttä pentua, ja automatkoilla ei oksenneltu lainkaan vaan nukuttiin sikeästi. Ipana kohtasi päivän aikana ainakin 7 sille vierasta koiraa päivän aikana, ja jos vain naksutin sille niin se ei enää edes huomannut toisia koiria kun se keskittyi ansaitsemaan nameja. Se kyllä haukkuu toisille koirille kaukaa, mutta lähempänä se menee nuuhkimaan reippaasti. Jo yhden päivän aikana haukkuminen väheni koko ajan. Ipana seurailee minua hienosti lenkeillä ja ihmisten ilmoilla, joten kouluttamisen suhteen ei ainakaan ole mitään ongelmaa.

Tytöt ja Mainimoo.

Mainin kanssa lenkillä.

KESKIVIIKKO Työpäivä, ja puppiduun ensimmäinen yksinolo kämpässäni pitkästä aikaa. Rajasin sille aitauksella alueen kämpästä. Se oli tehnyt parit kakat sisälle, joten päätin että sisäsiisteyskasvatuksen edistämiseksi jätän aamuruuan antamatta jatkossa jos menen töihin aamuun. Päivän aikana ipana oli purrut lampaantaljaa. Mitäs jätin syötäväksi. Niin on riiviö kakkavarvas että jos esimerkiksi sukka jää sekunniksikin vahtimatta, pentu ryövää sen ja menee pureksimaan sitä johonkin sohvannurkkaan.

Treeneissä hallilla pentu odotteli sivussa radan rakennuksen ja rataantutustumisen aikana. Se piippaili jossain vaiheessa ja nuuski ympäristöä, mutta malttoi odottaa ihmeellisen hyvin ja palkkailin sitä kun se odotteli hiljaa. Naksuttelin ulkona myös toisten koirien läheisyydessä. Se ottaa kyllä mielettömän hienosti kontaktia ja keskittyy hyvin vaikka vilkkautensa vuoksi havaitseekin paljon ärsykkeitä ympäristöstä. Se leikki antaumuksella repien, se tykkää tapporiepotella lelua ja vetää sitä jonkun kanssa. Se harjoitteli myös targetia jolle lähettelin sitä pari kertaa ja naksuttelin targettiin hipaisemisesta. Sheippasin myös muutamassa minuutissa 2o2o asennon puomille. Ensin likka vain hipaisi etusillaan A:n pintaa, ja pian jo kaikilla jaloilla. Sitten siirryttiin puomille, jossa neiti ansaitsi naksautuksen aina kun takaset osuivat pinnalle. Pian se tarjosi takasia puomille, josta se sai jackpot-namitukset. Mieltsin näppärä pentu!!

Hihnoja letitellään... Täti opettanu kuinka häntää kannetaan.

TORSTAI Koirapuistossa miitattiin Selma-venäjäntoy ja cockerpsanieli. Pentu haukkui hurjana taas alkuun, mutta lämpeni nopeasti hurjiin jahtausleikkeihin uusien koirakaverien kanssa. Myöhemmin toin myös Cican ja Caran puistoon. Halusin että pentu kohtaa uudet koirakaverit kuitenkin ensin ihan itsenäisesti. Luokse se ei olisi halunnut tulla kun tunnin jälkeen puistosta lähdettiin, joten "hylkäsin" sen hetkeksi puistoon. Palattuani pentu tuli välittömästi hihnaan, hehe. Kuitenkin sen verran laumaviettiä taitaa löytyä, vaikka mikään sylikoira ei kyseessä olekaan. Pentu ei viihdy sylissä lainkaan, eikä ole missään vaiheessa viihtynytkään.

Karvakorva ruskoposki.

PERJANTAI Aamuvuorosta tullessa oli taas parit kengät löytäneet tiensä pennun suuhun. En ennättänyt aamulla evakuoida kuin kalleimmat kengät turvaan naskaleilta. Just silleen rasittavasti ihan vähäsen pentu nakertelee joka kengän paria, eli hiinä ja hiinä voiko kenkiä enää käyttää. Puris ees yhen täystohjoks eikä nirhis jokasta vähäse. Olin koomaväsyny ilta-aamuvuoro siirtymän vuoksi, mutta käytiin naperon kans kuvauslenkki ja kaupalla naksuttelin sille vilkkaan kaupan eessä. Sen keskittymiskyky on ihan loistava.

Puppiduu osaa istua ja mennä maahan sekä ottaa minuun hyvin tiivistä kontaktia täysin vieraissakin paikoissa. Olen koulutellut sitä ihan yleistämisen jalon taidon vuoksi vähän joka paikassa, että se toimisi tulevaisuudessa erilaisissa ympäristöissä samalla tavalla. Olen myös leikittäny sitä joka hemmetinmahdollisessa paikassa, ja olipa paikka tai tilanne kuinka jännä tahansa, se lähtee aina heti mukaan napakkaan leikkiin.

Ihan outoa kun ei näin taistelutahtosta koiraa oo koskaan omistanut, kun koira tosiaan leikkii ja rajusti leikkiikin. Se loikkii ilmaan lelun perässä, jahtaa nopeilla liikkeillä jo vähäisestikin liikkuvaa lelua ja kilpailee lelusta hanakasti. Naapurit kommentoivat naperoa hyenaaksi (eivätkä edes olleet ensimmäisiä). Pesukarhuksikin on kehuttu. Neiti näytteli ensimmäiset ilopissansakin, toivottavasti ei tuu tavaksi. Iltasella kuunneltiin Youtubesta eläinten ääniä. Neidillä puuttuu edestä alhaalta pari hammasta, tai siis ne eivät ole puhjenneet vaikka näkyvät ikenen pinnassa. Jännätään siis, puhkeavatko ne sieltä lainkaan.

Kuuulen kyllä.

Liinuun tutustumassa. Liinu on sheltti-lapinkoira-porokoira ristaus.

LAUANTAI Penska pääsi mukaan vuosisadan suurimmille synttärikemuille mökille. Vein sen kuitenkin ennen suurempia rientoja takaisin toiselle omistajalleen kotikotiin. Aamulla klo 7 ja 8 välillä pennun herättyä ja alettua ääntelemään, laskin sen vapaaksi koko kämppään niin kuin aina. Sillä aikaa kukan juurella olevat tikkutontut olivat kadonneet ja lattialla oli multaa. Löysin vain yhden kokonaisen tikkutontun ja yhden tikun. Kaksi tonttua oli kateissa. Alkoi hätä ja huoli siitä että ahmatti oli syönyt 10cm mittaiset metallitikun päässä olevat tontut tikkuineen kaikkineen, tälle pennulle kun maistuvat vaikka pienet kivet. Illalla pentu katsoi kukkaa liian pitkään, joten tietysti se iski hampaansa siihen aamulla.

En antanut pennulle lainkaan aamuruokaa. Ostin heti tankoparsaa (jota pitäisi aina olla kaapissa varalla näitä tilanteita varten) ja syötin niitä ahmatille. Hyvin upposivat. Myöhemmin tikkutontut löytyivät sohvan alta, kuten vähän summailimmekin, että olisiko oikeasti mahdollista että koira söisi moiset outoudet. Tontut läks joka tapauksessa piiloon tämän jälkeen. Pentu on onneksi ahne ja käyttää ahkerasti hampaitaan, mutta se ei kaikesta silputuksesta huolimatta niele asioita. Mutta ainahan se pitää pahinta ajatella.

Suomenhyeena.

Cismet tulee minulle seuraavan kerran kun lomailen 5.11. alkaen, eli jo aivan pian! Ikävähän tuota pientä virtapommia taas tulikin. Täytyy ehdottomasti napsia rakennekuva neidistä. Loman lopussa Jenny ja Savu tulevat viihdyttämään meitä etelästä. Saas nähä mitä sisarukset tuumaavat toisistaan, ja mitä Savu tuumaa äiskästään ja mummostaan!

Agitreeneissä on ravattu joka keskiviikko. Ollaan saatu melkein joka treenistä jotakin kotiläksyä. Itsenäisesti olisi tehtävä ainaski esteen taakse lähetyksiä: saksalainen ilman käsiapua takaakierrossa, erilaiset takaalähetykset ja kova hetsaus lelulla kun koira on kiertänyt esteen. Seuraavissa treeneissä saatiin kolme DVD:tä kouluttamiseen ja agilityyn liittyen. Kattellaan niitä kun ennätetään.

Hiphei, alla noin 2kk jäljessä tulevaa videomatskua pentujen 3-8 viikon touhuista. 

Voi ku ne ois vielä tuommosia!

Ja vielä uusinta videota Cismetistä:  

Äiti jää kohta kakkoseks häntäkarvojen suhteen.

4kk lahjapuruluu / Maailman väsynein pieni koiranalku.

Huono koipi, irti puren poikki heti.

Hyvin väsyneitä paimenkoiria.

Sää mitää televisiota kato, sää leikit!

PLIIIIT.

Kengät purtu, pisut tehty, tätiä rääkätty... Mitäs sitte?

Oon ihan normaalisti kehittynyt koiranpentu.

Taistoriepu.