Voiko sekarotuinen harrastaa tai kilpailla?

"Sekarotuisten harrastusmahdollisuudet ovat melko heikot."

"Sekarotuisilla ikävä kyllä ne harrastusmahdollisuudet ovat paljon kapeemmat mitä rotukoirilla."

"Tällä hetkellä sekarotuisella harrastaminen on melkoisen hankalaa ja tosiaan, tuloksetonta."

-------------------------------------------------------------------------------
Onko näin, vai onko kyse vanhasta stereotypiasta tai tietämättömyydestä? Kirjoitan auki oman mielipiteeni tähän asiaan vain sekarotuisia koiria elämäni aikana omistaneena ja vain sekarotuisten koirien kanssa harrastaneena ja kisauraa korkkailleena.Ihmiset tuntuvat sekoittavan harrastamisen ja kilpailemisen mahdollisuudet toisiinsa. Rajoitukset seropin kanssa tulevat vastaan nimenomaan kilpaillessa eikä harrastaessa, joten yllä esitetyt lainatut argumentit ovat epätosia.

Sirutus antaa sekarotuiselle entistä parempia mahdollisuuksia harrastaa ja kilpailla. Tunnistusmerkitty ja FIX-rekisteriin rekisteröity sekarotuinen voi harrastaa monipuolisemmin kuin tunnistusmerkitsemätön sekarotuinen.
Rekisteröimätön rotukoira ja sekarotuinen ovat sama asia. Jos tällaista koiraa ei ole tunnistusmerkitty sirulla tai tatuoinnilla, sitä ei voida rekisteröidä mihinkään (seropia FIX-rekisteriin ja rotukoiraa omaan rekisteriinsä). Lyhyesti ja ytimekkäästi: Seropi voi harrastella, harrastaa, kilpailla ja "varjovalioitua".

Tuloksellisuus harrastuksissa on vaikeasti määritettävissä, ja jokaisen subjektiiviset kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka tuloksellisuus omalta osalta koetaan. Toiselle tuloksellisuus merkitsee sitä, että koira sijoittuu toisinaan mätsäreissä. Toiselle sama voi merkitä luokkanousuja ja sertejä agilityssä ja tokossa virallisesti kilpailtaessa.

Itselleni tuloksellisuus on jälkimmäistä - kunnianhimoisempaa harrastamista, vaikka harrastamme sekarotuisen laumani kanssa pääasiassa omaksi iloksemme ja koirien hyvinvoinnin tukemiseksi. Kilpailunhalu, kunnianhimo ja tavoitteellisuus ajavat kuitenkin kilpailemaan harrastamisen ohessa - ja kilpailuissa näet oikeasti, oletteko edenneet kohti tavoitteitanne ja kuinka pärjäätte muihin koirakoihin verrattuna.

Raja sekarotuisen harrastamisen ja kilpailemisen kanssa tuskin tulee vastaan tavan koiraharrastajalle, tai edes niille kunnianhimoisimmille seropikoirakoille. On vanhanaikaista väittää, että sekarotuinen koira ei voisi kuin lenkkeillä ja tehdä temppuja. Ovet ovat todella avoimet, jos mahdollisuuksia älyää hyödyntää!

Sain aikaan listan, jossa on suurin osa - vaan tuskin kaikki - koiraharrastuslajit, mitä Suomessa voi koiran kanssa harrastaa. On helppo huomata, että sekarotuisen kanssa harrastus- ja kilpailumahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Sekarotuisille avoimet lajit: 
Lajin vaatimukset (rekisteröityminen, omistajatodistus, rotu, kurssit, rokotukset jne.) koodattu punaisesta (vaativin) keltaisen kautta vihreään (vaatimattomin).

• Agility, toko, rallytoko - Rekisteröity sekarotuinen voi kilpailla virallisesti ja saada sertifikaatteja ja koulutustunnuksia, mutta ei valioitua (näyttelytuloksen puuttuminen). Sekarotuinen ei voi osallistua arvokisoihin, mutta piirinmestaruuskisoihin voi osallistua.
• Flyball - Kilpaillakseen koiran täytyy olla rekisteröity.
• Paimennus - Koiran oltava rodultaan lajin kisaamisen oikeudet omaava (bc/australiankelpie) tai sekarotuisen on oltava FIX-rekisterissä.
• Junior handling - Virallisissa näyttelyissä kilpaillakseen koiran on oltava rekisteröity rotukoira.
• Koiratanssi - Virallisesti kilpaillakseen koiran on oltava reksiteröity.
• Palveluskoiralajit - Rekisteröimätön koira voi harrastaa, mutta ei osallistua kokeisiin (poikkeuksena BH/BHA kunhan koira on rekisteröity).
• Pelastuskoiralajit - Rekisteröimätön koira voi harrastaa ja osallistua myös kokeisiin omistajatodistuksella.
• Kaverikoiratoiminta - Vaatii SKL:n järjestämän Kaverikoira-kurssin läpäisemisen
• Match show - Kilpaileminen onnistuu kaikilta rokotetuilta koirilta. Typistetyt eivät saa osallistua.
• Veto
• Canicross
• Koirafrisbee
• Vaeltaminen
• SpeedRace/RotuRace
• Petotestit
• Dobo

Vain rekisteröidyille rotukoirille avoimet lajit:

• Palveluskoirakokeet - Koiran oltava rodultaan PK-oikeudet omaava.
• Luonnetesti
• Viralliset näyttelyt

Vuoden 2014 tavoitteet

Ilmoitin paimenet agilityyn ensi keväälle. Treenit alkavat jo helmikuussa, joten meillä on ainakin 3kk aikaa treenata. Toukokuu on vielä avoin, että pääsemmekö silloin treenaamaan missään. Tällä kertaa menemme toiseen mestaan treenaamaan vaihtelun ja kokemusten, ehkäpä jopa uusien koirakkotuttavuuksien vuoksi.

Vuoden 2013 tavoitteemme näyttivät tältä:

1. Treenaamme tokoa tavoitteellisemmin mm."ratana" ja osallistumme möllitokoihin. 
2. Aloitamme agilityn.
3. Opiskelen enemmän eläinten koulutustekniikoista, genetiikasta sekä treenaamme lisää hihnakäytöstä.
4. Lupaan opetella olemaan koirilleni parempi ja johdonmukaisempi johtaja.
5. Opettelemme uusia temppuja, kuten käsirengas, ryömiminen, tanssiminen, pam, kasi, läpi, ja tokoliikkeistä nouda, kaukkarit, liikkeestä istu, ehkä jopa ruutu.
6. Paimenvaljakko jatkaa harjoitteluaan!

Tokon osalta tavoitteet jäivät pois oikeastaan kokonaan, tokosta meni maku jo alkuvuodesta, vaikka kerkesimme jo alkaa keräämään voimavarojamme noudon ja ruudun opettelemiseen. Agilityn tosiaan aloitimme, ja korkkasimme siinä jopa ensimmäisen epislähtömme. Tokossa sen sijaan ei möllejä osunut kohdalle juuri silloin, kun olisin ollut henkisesti valmis kokeilemaan kisaamista tokossa. Njaa, taisin tehdä postauksen koulutustekniikoihin liittyen, en tosin muista julkaisinko sitä koskaan, sillä joku toinen bloggaaja sattui tekemään samanlaisen postauksen juuri ennen minua. Ei mitään tietoa, miksi meidän piti treenata hihnakäytöstä, mutta hyvin lenkit sujuivat minun mielestäni koko vuonna. Laumanjohtajana saatoin toisinaan menettää hermoni mutta opin myös hillitsemään etten näytä kiukkuani koirille. Temppuja opettelimme kausittain, ja tavoitteena olikin opetella aina joku uusi temppu ennen kotikotona käymistä, että on kotiväelle jotakin näytettävää. Paimenvaljakko kaatui, en tiedä vieläkö se nousee tuostaan.

Tavoitteemme vuodelle 2014:

1. Kepit, keinu ja rengas kisavarmoiksi
2. Agitreenit 2-3 kertaa viikossa
3. Agiepiksiä niin paljon kuin mahdollista
4. Muutama uusi ohjaustekniikka
5. Nollaratoja treeneissä
6. Oman ohjauksen kehittäminen; mm. liiat äänikomennot ja esteille jarruttelut sekä kumartelut pois, joiden lisäksi oman kehon hallinta ohjaussuuntiin nähden (jalat, rintamasuunta), lisäksi käteenottokäskyn käytön hallinta
7. Irtoamisharjoituksia agissa
8. Virallisten korkkaus agissa
9. Kontaktien vahvistelua agissa
10. Vappu Alatalon luentoja
11. Toko itsenäisesti tiistaisin
12. Tokoepiksien korkkaus
13. Luonnetesti (epävirallinen) kesällä
14. PK-lajeihin tutustuminen (haku ja jälki)
15. Cican ja Caran FIX-rekisteröinti
16. BH-koe
17. Silmätarkastus

Paimenlauman joulutervehdys

Terapiakoirana

Nirk. Nark.

Lähettiin käväsemmään lenkillä tänään koirakavereiden kanssa. Jäälle lenkkeilemään meneminen arvelutti hieman, olihan talvi ollut vielä leuto tähän mennessä ja kunnollisten jäiden muodostumiselle kehnokin. Hyvin kuitenkin kestivät, ja koirat saivat kirmailla puolisen tuntia jäätiköllä, jonka päälle oli muodostunut mukava rouheinen, pitävä lumikerros.

Jäälenkin jälkeen lähdin noutamaan siskoani töistä. Hetken parkissa odoteltuani lauma takanani lasit höyryyn hönkien päätin nakata mukaani Sampuran ja jättää tenut autoon odottamaan. Suuntasimme Sanin kanssa tervehtimään ja piristämään vanhuksia. Aulassa Sanin nähdessä ihmisiä se alkoi vinkua onnesta pyörittäen vimmatusti häntäänsä, ja kun se kuuli tuttujen ihmisten kutsuvan sitä, se kirmasi samantien heidän syliinsä.

Sani olisi mainio terapiakoira, todistihan se jo vuosia sitten kiintymyksensä erääseen ikäihmiseen, jonka luona vieraillessamme se halusi ensimmäisenä päästä tämän ihmisen huoneen ovelle ja varmistaa, että hänellä on kaikki hyvin. Myöhemmin tämän ihmisen nukuttua pois Sani edelleen muisti tämän oven ja vaati päästä siitä sisään. Vanhus ei kuitenkaan enää ollut siellä, mutta Sani muisti varmistaa oven vielä monena kertana siellä vieraillessamme. Sani piti tästä vanhasta ihmisestä selvästi huolta.

Lauman alkuviikkojen ärinät teinien kesken ovat vähentyneet paljon, minkä tiesin tapahtuvan jälleen. Aurora on vähentänyt liehumistaan Cicaroa ja Caramelia kohtaan, joten vähemmän provosoiva ilmapiiri on parantanut lauman dynamiikkaa tältä koko-lauman-tapaamiskerralta.

Ostin muuten itselleni joululahjan, jonka käytän vasta huhtikuussa. Osallistun Vappu Alatalon motivointiluennolle, ilman koiria. Toivottavasti luennosta jää käteen monia hyviä vinkkejä koiran motivointiin liittyen. Siitä on meille paljon hyötyä harrastusrintamalla.

Kips 2v 6kk <3

Onnea Aurora

Xmas Aurora, tänään 2 vuotta. Paimenlauman nuorimmainen jo kahden kynnyksellä. Ylämäkiä ja alamäkiä, niin kuin elämään aina kuuluu. Opettavaiset ja kokemusrikkaat kaksi vuotta kaksijalkaisille, koiramaisen metkat päivät varaemon ja isosiskojen tassujen tahdissa Auroralle. Seuraavana lyhyt kuvamuistelo meidän sankaristamme, pikku selviytyjästä, harvahampaasta.

Stay focused, Santa is here soon

Jippii, Youtube pelittää taas. Tai ehkä videon koon muokkaamisellakin saattoi olla osuutta asiaan. Joku iltamissa kuvattu video laumasta korvat tarkkana, namia syönnissä. 50mm istuessa Nikonin nokalla jouduin kuvaamaan videon mahd kaukana laumasta ja mahd likellä pärstästäni, joten siitä videon kämäisyys. Editoitu Sony Vegasilla *sydän*. Naksutinta osaan käyttää kyllä virheettömästi, videolla en edes miettinyt milloin naksautan, milloin kehaisen tai milloin palkitsen. Keskityin videointiin eikä tilanne ollut mitenkään suunniteltu koulutustilanne. Ilkeä aina perustella kaikkea, mutta en jaksa huomautuksia asioista jotka oikeasti hallitsen.
Siskoni saapuu huomenna kotikotiin hänkin Joulua viettämään. Itse paketoin äsken lahjoja ja olen hörppinyt glögiä kerran nyt kotikotona ollessani, kynttilöitä en ole poltellut. Mieli on suht jouluinen, vaikka vielä viikko sitten vaikuttavan näköiset lumikinokset sulavat uhkaavasti ympäriltämme.

Pöksykansa

Vesimittarin lukijat kävivät. Piti
laittaa lappu oveen.

Jaahanssans. Aurorakin aloitti juoksut, olihan viimeisistä kulunut jo 7kk. Nyt täällä on kaksi juoksupöksykansalaista, ku Caraki juoksee. Roora saa lainata Kipsan Kikki Hiiri-pöksyjä. Eilen oli lauman puunipäivä. Harjasin turkit ja poistin korvatakut, trimmasin tassukarvat koneella, poistin hammaskivet, tsekkasin korvat, leikkasin kynnet... Aikaa kului toista tuntia. Kiksu ei oikein tykännyt hammaskiven poistosta, vaan pienen taistelun jälkeen sain vähän kerrassaan hammaskiven alut raaputeltua. Raaputusvälineenä käytän itse kynsileikkurien metallista viilapäätä. Se on tarkka ja sopivan mallinen koiran hammaskiven poistoon.

Toimiiko kenelläkään enää Bloggerin videonlisäämis-toiminto? Miulla ei oo toiminu pitkään aikaan. Hankaloittaa videoiden laittamista blogiin, kun Youtuben kautta linkittäminen ei ole yhtä mielekästä, eikä Tube aina edes toimi. Lisäks Tube on niin täynnä roskaa menneiltä Youtuben tähtivuosilta, että ihan hävettää jos joku tuonne eksyy nuita kaikkia selaamaan. Tilaajien mieliksi pidän osan videoista kuitenkin nähtävillä.

Vasemmalla PK:lta tilatut tuotteet. Kauan haaveilemani karva-alusta viimein meidän väreissä!
Lisäksi keppinaksutin ja Aptuksen Attapectin tilapäisiin ruikuli-episodeihin. Oikealla kesäksi toinen putki
takapihan agiliitoihin, ja Rukan pinkit turvavyökiinnikkeet, jälleen meidän värissämme.

Pikkujoulun satoa... Guess who. Toverin tekele.

Lauma kotona - kuvakavalkaadi:

Loppuun randominaalivideo Sampuran vaanimistempusta. Huomatkaa tajunnanräjäyttävä editointi.

Itsenäisyyttä ja laumaeläimiä

Meidän laumamme edustaa yhteensä 18,75% suomalaista koiranverta.
Eivätkä edustaisi yhtäkään prosenttia ilman itsenäistä Suomea, joten onnea itsenäiselle Suomelle!
Pitemmittä kirjoitteluitta viime päivien tapahtumiin...

Itsenäisyyspäivä kului laumanjohdon hankkiessa ruokaa laumalleen töiden muodossa. Tsekkailin juhlia töissä töllöstä sen mitä kerkesin. Kotiin päästyäni ruokin lauman ja lähdettiin iltalenkille. On se vaan täällä maalla mukavata. Koirien ollessa aivan hiljaa, ei mistään kuulunut pienintäkään ääntä, ja kaikkialla oli pilkkopimeää. Saattoi nähdä vain aavistuksen tiestä ja sen reunoista. Eikä pimeys pelottanut, liikuttiinhan kotinurkilla ja ympärillä oli 4 omiaan puolustavaa paimenta. Ainoa vaara lenkkireitillä kotikotona talvisin ovat oikeastaan ilvekset, jotka liikkuvat kesät talvet pihassakin saakka. Ulkona liikkuessa koiria täytyy vahtia hyvin. Ennen kuin päädyimme lenkille kotiin, hoidimme muuton.

Muutot rassavat laumanjohtoa, lauma viis veisaa. Kannellessani hartiat kipeänä muuttokuormaa katselin kateellisena neljää hännäkästä, jotka riehuivat paksussa lumikerroksessa jälleennäkemisen riemusta. Ollapa koira.

Muutimme kesän lopulla kotikodista Kuopioon alivuokralle työharjoittelujeni takia. Nyt muutimme takaisin kotikotiin joulun ja uudenvuoden ajaksi joulunajan töiden takia. Tammikuussa muutamme Kajaaniin opintojen jatkumisen perässä. Keväällä muutamme jälleen kotikotiin kesätöiden pariin. Tää on kyllä yhtä muuttoa!

Muutteluista tähän hetkeen, lauma otti toisensa vastaan hyvin. Pientä, normaalia välienselvittelyä eli murinaa ja alistamista lukuun ottamatta täällä on ollut seesteistä. Resukiistaa on ollut Auroran ja Kiksun välillä lähes joka päivä. Cara on myös joutunut näyttämään Rooralle muutamaan otteeseen, ettei nuoremman passais änkkäröidä vanhemmille koirille.

Roora jäi asumaan syksyksi kotikotiin Sanin kaveriksi siksi, että siskollani oli työharjoitteluja, ja hänen päivänsä venyivät bussimatkojen takia aina 10-tuntisiksi. Periaatteessa tämä ei ollut minulle ok, että Aurora jäi kotiväelle asumaan syksyksi. Siskoni kanssa hankkiessamme Auroran päätimme vakaasti, että koira on täysin meidän vastuullamme. Auroran jättäminen syksyksi kotiin oli kuitenkin kotiväen oma ehdotus, eikä päätös suoranaisesti minua koskenut, joten Roora vietti tämän syksyn siksi kotona. Siskoni ottaa sen taas mukaansa Hollolaan tammikuussa.

Kun tuo nuorimmainen paimenenalku ei ymmärrä koirien elekieltä. Kun Cica tai Cara murisevat hampaat irvessä tai pureksivat niskanahoista yrittäen saada rääpäleen uskomaan että nyt pentu perkele häivy, niin mitä tekee Aurora? Tulee niin iholle ärisijää kuin mahdollista, korvat ja häntä pystyssä, silmät ymmyrkäisinä, olemus ylväänä ja jäykkänä. Ei mitään merkkiä, että antaisi periksi vanhemmille koirille. Tänään tosin, kun laumanjohto oli töissä, oli Cara kotiväen mukaan alistanut Auroran ulkona ihan kunnolla.

Auroran käytös on muita koiria provosoivaa ja kunnioittamatonta. Kun muut nukkuvat, se kävelee ylitse, mikä on koirien kielellä erittäin paha loukkaus toista koiraa kohtaan. Tai jos se ei kävele yli, se tulee jäykistelemään, näykkimään tai huitomaan etujaloillaan muuta laumaa. Ulkona muiden leikkiessä Aurora napsii muita niskasta, mikä ei myöskään ole tämän lauman arvojärjestyksessä pohjimmaisena olevalle lauman jäsenelle oikeutettua toimintaa.

Jos ääntä pelkää koirien välillä, meno voi näyttää hurjalta. Sania muu lauma kunnioittaa, mutta kolmen nuorimmaisen välillä on toisinaan ääntä - johtuen Auroran puutteellisesta kyvystä ymmärtää elekieltä tai sen liian suuresta egosta. En puutu näihin tilanteisiin koskaan mitenkään, koska koirat ratkaisevat muutaman sekunnin kestävät kinansa keskenään. Joku varmaan jo maalailee miten meidän the täydellinen lauma on koko ajan toistensa kurkuissa kiinni, kaikilla niskat veressä ja kuinka ne tappelevat tosissaan ihan joka hetki sisällä ja ulkona ja ne täytyy erottaa toisistaan ettei kellekään syntyisi mitään vahinkoa. Unhoittakaa semmoset mielikuvat, ei täällä missään teurastamossa tai koiratappeluareenalla eletä. Toin tämän lauma-asian esille, koska minusta on superkiehtovaa analysoida koirien laumakäytöstä.

Olisin voinut jättää tämän asian kirjoittamatta ja iskeä tekstin päätteeksi smilen muutama kappale sitten, mutta avoimuus voittaa. Neljän nartun laumassa, jossa koirat näkevät toisiaan yleensä pitkän ajan välein, joudutaan tekemään selväksi lauman arvojärjestys joka kerta kun lauma kohtaa. Onhan tämä koiraeläimille välttämätöntä, että lauma säilyy näin todennäköisimmin elossa ja elinvoimaisena!

Lyhyesti mutta ytimekkäästi

Sani ja Aurora odottavat innokkaana kotikotona.

Lauma on pian taas yhtenäinen - hetken aikaa (4 viikkoa).

PS. Kolmelle uudelle lukijalle terppatulot!

Muutoksia blogiin

HHA! Heti huomasin!

Tarkkasilmäisimmät seuraajamme kykenevät havaitsemaan, että laumanjohto teki muutoksia blogiasuun.
Mitä mieltä? Muutoksia parempaan vai huonompaan?

1. Postaustaulukko oli epäkäytännöllinen suuren postausmäärän vuoksi, jolloin oli erityisen haastavaa löytää tietty postaus vetolaatikosta. Olen aina inhonnut hierarkista postausluetteloa, mutta se on kaikkein sopivin blogiimme tällä hetkellä.

2. Ulkoasu muuttui hieman leveyssuhteiltaan, koska taustakuva muuttui myös. Edellinen taustakuva oli omaan makuuni liian painottunut vasempaan reunaan, joten loin reunuksen edustamaan blogin oikean reunan esillepääsemistä. Taustakuva lisäksi keskitetty, jolloin blogia on sujuvampaa tarkastella pienelläkin näytöllä, kun tekstit eivät siirry taustakuvan päälle. Taustakuvaan sovitin lisäksi Sampuran.

3. Otsikointiin laitoin aikaisemmin olleen koristeellisemman fontin takaisin, ihan ulkonäkösyistä. Perusteksti muuttui sävyltään aavistuksen hailakammaksi, kuitenkin niin että luettavuus ei kärsi.

4. Sivupalkin kuvalinkit yhdistetty (viimein) samaan gadgetiin, jolloin linkkien välinen häiritsevä väli poistui.

Olen harkinnut pitkän aikaa, että muuttaisin blogini kapeammaksi. En oikein pidä leveistä blogeista, mutta tässä piilee aika valtava ongelma. Jos kavennan blogiani yhdenkin pikselin verran, kuvat loikkaavat sadoista postauksista ihan miten sattuu. Kaikki normaalilevyiset kuvat menevät yli tekstikentän reunojen, ja rinnakkain asetellut kaksi pystykuvaa eivät enää mahdukaan vierekkäin. Taitaa siis jäädä toteuttamatta!

5. Myöhemmin lisäilin vielä 7 kuvan kuvarimpsut jokaisen koiran esittelysivulle, kuvat muotoa neliö.

Käyttäkää otsikon suhteen mielikuvitustanne

Kollaasit ovat mielenosoitus Bloggerin kuvien asetteluongelmaan.
Oletteko huomanneet kuinka kollaasien käyttö on yleistynyt Bloggerissa?

Jjoh, kävästiin viikkoja sitten luontopolulla kamera kourassa. Sieltä saaliina yllä olevat kuvat.

Tähän päivään, eli Cara aloitti juoksunsa. Tuon karvanaaman juoksuväli on aina ollut tasan 6kk, eikä neiti pettänyt tälläkään kertaa. Kiksulla hölkkäväli vaihtelee 5-8 kuukauteen, se tahtonee pitää laumanjohtoa jännityksessä.

Tilasin btw tänään Peten Koiratarvikkeelta kaikenlaista kivaa, vaikka ei me oikeestaan mitään ois tarvittu. Saapunevat ensi viikolla, kovin on nopea toimitus ollu aina Peteltä. Saapuvat kotikotiin, joten pääsen hakemaan tavarat vasta viikon lopussa.

Näin tyhmältä äiskä näyttää.

Kerrankin kehtasin kokata koirille.
Riisi-jauheliha-kasvis-merilevä-lohiöljy-nokkonen. 

Laiteltiin tänään ruokaaa. Huomenna voisi yrittää kuvata nassukoita, tullu viime aikoina kuvattua nääs hyvin harvakseltaan... Tämä lienee joulukuun ensimmäinen postaus, kun tuota kelloa kattelee. Wuhuu!
PS. Myöhemmin samana päivänä kävimme kahden tunnin lenkin lumimyrskyssä keskustassa! Kilometrejä kertyi 10+
PPS. Miettiny jo vuosikausia että piirtäs sarjakuvaa lauman arjesta. Ideoita lentelee hermoraunioitumiseen saakka lyhyisiin sketseihin, mutta ei mulla ole aikaa enkä oo vielä hahmotelmista huolimatta keksiny sopivan helposti piirrettäviä mutta persoonallisia koirahahmoja sarjakuviin. Voi silti olla että jonain päivänä...

Lomalle lomps

Se kantaa
se vie eteenpäin.
Se antaa aiheen
aistia ylpeyden.
Se on se syy
jonka takia
heräät
aamuun jokaiseen.

Mmh, viikko viime postauksesta? Huikeeta. Ja piti ihan runolliseksi ryhtymäni vielä kello 1:40 kunniaksi.

Tilannekatsaus; elämme lumen ympäröimänä. Ei, vaan jään. Tai, tilannehan saattaa olla toinen huomenna. On muuten inhaa kävellä jäisillä jalkakäytävillä puolikin tuntia. Koko vuoden saletisti ärsyimmät lenkkikelit! Onneksi tänään oli nätti pikkupakkanen, kevyt lumikerros ja aurattu lähikenttä, jossa temmeltää. 3 kuukauden työharjoitteluni päättyivät tänään, ja nyt vietän kokonaisen lomaviikon ja jos hyvin käy, saan porukat viskaamaan Auroran tänne minulle lomaviikkoni ajaksi. Ois nasta käydä Rooran kans aksahallilla kun nyt ois sitä the aikaa.

Eksyttiin vahinkomiittiin tuossa viime tunnuntaina. Oltiin kämäsinä aamulenkillä puolen päivän aikoihin, kun jouduin ottamaan irti olleet paimeneni kiinni kun kentän nurkalle ilmestyi kasapäin koiria. Miittaajat päästivät koiransa vapaaksi ja koska aamulenkkimme kentällä oli vielä täysin alkutekijöissään ja kamerassa vasta muutama kymmenen otosta, päätin vapauttaa omatkin otukseni. Likat riekku shelttien ja jonkun mittelin/kleinin tyyppisen koiran kanssa vartin verran ja sitte me häivyttiin. Tilanteena hassu, mutta saipahan koirat riekkua.

Uljas toverini hoiteli koirani, kun miulla oli viime maanantaina piiitkä päivä, 13h. Tää nakkas koirani kämpillensä jossain välissä päivää ja hain otukset töistä tultua. Hirmu kiva, että on tommone toveri kelle voi viskata koirat jos on tulossa vaarallisen pitkä päivä. Meijän pitäis käyttää ensi viikolla mölleistä voittamamme puolituntinen treeniaika. Jos hyvin käy, saan tuon yhen kuvaamaan meijjän treenit.

Ajankohtaisempaan asiaan, eli miulla oli koulupäivä Nälkämaassa nyt torstaina. Lähettiin keskiviikkona koirien kans junalla saapuen Kniin puoli kympin aikaan illalla, ja seuraavana päivänä oparisuunnitelman esityksen jälkeen lähettiin takasin Kpoon. Koirat olivat hoidossa koulupäivän aikana toisella kaverillani, kilttinä olivat siellä olleet. Paluumatka junassa sujui menomatkaa ikävämmin, kun samaan lemmikkivaunuun pölähti monta koirakkoa, joista yks koirakko oli erään kulttuurin edustaja kääpiöpinserinensä ja lapsinensa. Pinseri huusi paniikkikirkunaa puolet matkasta, ja vaunun pari muuta hermostunutta koiraa säesti. Thank god mulla oli napit messis, sain kuunnella jotain muuta kuin ympärillä olevien koirien sekoamista. Omat paimenethan nukkuivat kiepillä penkeillänsä, välillä uniltaan heräillen - wadap, wat an mess hiöörr - asenteella uniansa samantien jatkaen. Onni on onnistuneet treenit, vaan yhtälailla Onni on omistaa hyväkäytöksiset koirat! Bussimatka rautatieasemalta kotiin oli kiintoisa ruuhkabussissa ollessamme. Koirat saivat tietysti paljon katseita - kauhistuneita, uteliaita, hymyileviä - Caran nukkuessa sylissäni lähes koko matkan ja Kiksun kuikuillessa käytävälle korvat ojossa. Ihmisvirta ei paimenia hetkauttanut.

Viikon takaisia kuvia vielä lisää. Missä vaiheessa lopetin kuvieni leimaamisen ennen blogiin laittamista? No, toivottavasti sivistyneessä valtiossa jo tiedetään kopioinnin seuraamukset, toitotetaanhan niitä jokaisen internetissä vastaantulevan kansion kuvauksessa, kotisivun nurkassa ja blogitekstissä!