Näin teet pk-kaulapannan

Toivepostaus jonka joskus eräs lukija heitti minulle, joten päätin tämän toteuttaa, vaikka pantojen tekemiseen löytyy ohjeita toisistakin blogeista ja netistä näin yleisestikin. Tapoja on huikeasti, mutta esittelen tässä niistä yhden, eli kuinka ommellaan puolikuristava kaulapanta. Kuvitus ei ole huikeaa, koska en joka välissä muistanut ottaa kuvia pantaa tehdessäni.

1. Mittaa koiran kaulanympärys siitä kohdasta, johon haluat pannan tulevan (päätä tuleeko panta enemmän lavoille vai lähemmäs korvien taakse...)

2. Leikkaa nylonia koiran kaulanympärys + kääntövarat 4 - 5cm x2. Ota mieluummin hieman liikaa kuin liian naftisti, koska nylonia voit aina lyhentää, vaan et pidentää.

3. Polta nylonin päät, etteivät ne purkaannu. Siistin ja pitävän lopputuloksen saat, kun painelet sulat (ja kuumat) nyloninpäät sormilla lyttyyn. Näin ne eivät ainakaan purkaudu, vaikkakin poltat sormesi. Pikkuvikoja.

Vuoraus leikattuna.

4. Leikkaa vuorikangas, mikäli haluat laittaa pantaan sellaisen. Tässäkin mieluummin liikaa kuin liian vähän, voit aina ommella ylijäämät piiloon pannan sisään tai pienentää palaa, mutta et halua että liian pieni kangas (jota on muuten hemmetin vaikea ommella...) purkaantuu ja naureskelee nylonin alta. Eli älä pihtaile materiaalien kanssa.

Vuoraus ommellaan nyloniin. 

5. Käytä niitä nuppineuloja, koska ne helpottavat työtäsi, vaikka niitä ei aina ole kivaa laittaa sormenpäät rei'illä.

6. Nyt voidaan tehdä kahdella tavalla. Ompele koristenauha nyloniin jo nyt, tai ompele ensin vuoraus pantaan. Saat enemmän tikkauksia vuoriosaan jos ompelet nauhan vasta myöhemmin, mutta ompeleminen voi olla silloin haastavampaa mikäli ompelukoneessa ei ole tehoja. Väistele siis lenteleviä ompelukoneen neulanpätkiä, tai ompele kiltisti koristenauha nyloniin ennen vuorausta.. Toisaalta, saat pannasta jämäkämmän, jos ompelet koristenauhan vasta vuorattuun nyloniin.. Tiivistettynä; voit ommella vuorauksella nylonin piiloon tai niin kuin kuvassa olen tehnyt, nylonin alle taittaen niin, että nylon jää näkyviin. Lisäksi huomiota kantsii kiinnittää ompelulangan väriin; haluaako että ompeleet erottuvat vai ovat piilossa.

Kaksi erilaista tapaa piilottaa nylonpäät. Rumat
ompeleet ku mitkä, emmä tommosia tilauspantoihin
osais ees tehhä... xD

7. Nyt liitetään ketjuosa pantaan. Voit kääntää kuvanmukaisesti päät piiloon joko vuorauksen alle (ei muuten enää onnistu jos olet ommellut koristenauhan vasta vuorauksen jälkeen...) tai vuorauksen päälle, mikä ei välttämättä ole aina niin siistin näköinen lopputuloksena. Voit toki ommella päätynylonin nylonia vasten, ihan miten tykkäät ja miten ompelukoneen neula jaksaa mennä kangaspinon lävitse. HUOM. Tarkista seittemän plus kaks kertaa, että ompelet kurraosan oikeinpäin. Jos ompelet yhdenkin pään väärinpäin, joudut purkamaan. Kurraosan toimivuuden ja oikeinpäin olemisen voit testata maalaisjärjellä pantaa handlailemalla.

Valmista!

7. Valmista tuli, vai tuliko? Katko vielä langanpäät ja vetele pantaa muutama kerta lujaa, että varmistat sen kestävyyden myös hihnassa vetävällä koiralla.

Eihän se niin vaikeaa ollut. Sanoisin, että kaksi kertaa helpompaa kuin saada selkoa näistä ohjanteista! Tekemällä kehittyy, ja muille kuin itselleen kannattaa tehdä pantoja vasta sitten, kun varmistuu että omat tekeleet kestävät... Ettei tule vihaisia palautteita, kuinka panta hajosi ja koira juoksi auton alle. Mutta omalle karvakedolle voi toki tehdä ja harjoitella, ihan mukava harrastus tämä ompeleminen.

Valjaiden tekemisestä en vielä taida postausta kirjoittaa, koska takana on vasta yhdet omatekoiset valjaat. Heleppoa kuin heinänteko sekin, vie vain hieman enemmän aikaa, ja valjaita kantsii sovittaa vähän joka käänteessä niiden tulevalle käyttäjälle, että ovat varmasti oikean kokoiset valmistuttuaan.

Yks hoilottaa ja me vaa yritetää ymmärtää

Kirpparilöytöjä: 4 uutta tassutossua 2,5e
ja pienet Hurtan valjaat 2e, pakko-ostos nuo
valjaat vaikka tiesin etteivät mahdu tytöille.
Jos joskus on pentu vielä talossa, niin siksi.. :D
Olen hamstraaja: "Ostin kun halvalla sain!"

Llumi. Valkoinen llumi. Makoisa llumi. Kuka keksi että llumi kykenee muodostamaan itsestään mukavia suussakannettavia pahkuroita. Riemupaimen löytää yhden kauneimman lumipaakun alkulenkillä riemuloikkiessaan, ja kanniskelee loppulenkin ylpeänä häntä tötteröllä varsaravia liihotellen ja suupielet eherdyttävästi hymyyn päin taipuen lenkin loppuun saakka jättäen lumipaakun vasta pakotettuna suustaan pihaan. Pari kertaa äiskä on antanut luvan tuoda puhtaan, pienen jääpaakun sisälle saakka, koska syömme sen kuitenkin Sisaron kanssa heti pois.

Jos lumipaakku unohtuukin hetkeksi pois suusta lenkin aikana, singahdetaan välittömästi hakemaan se takaisin, ennen kuin se katoaa. Sisko yrittää koko ajan ryövätä lumipaakun, kun eihän sille kelpaa muut lumipaakut kuin se, mitä minä, Caramelious, ylvähästi kantelen.

Kirppareilla skruibailua, agilityn alkamisen odottelua, pääsiäisen (lue: suklaa-ajankohdan) odottelua, naapurien tähyilyä ikkunasta, koirapuistoilua - hyvässä ja pahassa. Cicaro sai eilen isohkon sekarotuisen koiran kimppuunsa koirapuistossa. Osittain oma vikansa, kun meni hyppäämään nartun selkään, joka kimmastui siitä hurjasti. Lopulta, kun toinen koira ei vain rähjäissyt kerran Cicarolle vaan jatkoi roikkuen Kiksussa kiinni, puutuin tilanteeseen. Nappasin vierasta koiraa poskinahoista kiinni ja sain sen irti Kiksusta. Omistaja pahoitteli hurjasti ja otti koiransa kiinni ja kysyi, sattuiko Kiksulle mitään. Ei sattunut, tai en edes siinä tilanteessa älynnyt katsoa tuliko mitään, kun pyysin koiran omistajaa poistumaan puistosta. Kiksu riehui Karskin kans ihan normaalisti kun jäätiin puistoon yksin. Hetken päästä tsekkasin Hampuusin, ettei sille ollut tullut mtn haavaa. Ei ollut, oli huivikin suojaamassa kaulaa. Olisi voinut käydä kehnosti, koska toinen koira oli arviolta +20kg sakemannisekoitus, mutta onneksi ääntäkin oli niin paljon tilanteessa mukana, etteivät koirat olleet edes tosissaan. Sellasta narttujen välistä bitch-släppingiä :D Olen niin tottunut siihen että koirat pitää meteliä kun ne leikkivät, joten ei tuo tilanne sitten säikäyttänyt, toisin kuin sen toisen koiran omistajan.

No, tänään käytiin turvallisemmassa seurassa koirapuistossa, suipponokkien keidenkäs muidenkaan kanssa. Kaunis sää ja silleen, ja tytöt nukkuu nyt sikeästi kun saivat riekkua puistossa. Kiksulla ei ole enää edes juoksuja, mutta en vielä silti päästä sitä urosten seuraan ennen kuin on kulunut 4 vkoa juoksujen alkamisesta. Koska pelaan varman päälle. Mutta narttuseurassa puistoillessa ei pahasti ole riskiä vahinkokersoista onneksi.

Blogini tekstin luettavuutta olen koettanut muokkailla, siitä johtuu fontin muuntuminen viime aikoina.

Joskus tuntuu, että laumanjohto on keräilijä. Ainakin mitä huiveihin tulee... Uusimmat ruskea ja keltainen.

Sisaro opetti että ikkunasta näkee kaikki naapurikoirien liikkeet.

 
Tytöt esittelee tassutossuja.

Mainostellaas vielä tähän loppuun Paimenpajaa, niin saa näkyvyyttä. Saa antaa arviota sivustosta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Ja jättää vaikkapa tekemistä minulle seuraavaksi kerraksi kun käyn kotona.

Tytöt kotona hiihtolomalla kaneja pälläämässä.

Agility alkaa

Wuhuu! Minu pikku paimenet aloittavat agilityharrastuksensa 28.3. klo 20.15! Päästiin treenaamaan Rumarakille. Justiin sopiva viikonpäivä aksapäiväksi torstai, ku sillon ei oo koskaan mtn muuta, ja tiistaina kun on toko, niin ei tule ihan peräkkäin treenipäivät, kun on yksi lepopäivä siinä välissä.

Manteilua ja Kopailua

Tämä on vielä hiihtoloman ajalta tämä postaus, joskin muutaman päivän jälessä.. Pahoitteluni.

Käytiin siis Sampuran kans Kodan ja Mantin luona, ja jäätiinkin yöksi sinne. Sanista oli huisin jännää vahdata Smirreä (kissa) joka piiloutui tv-tason taakse. Sampura säikäytti sen heti, kun Smikke uskalsi tulla tekemään lähempää tuttavuutta. Smirre on kuitenkin kissaksi niin utelias, että otukset uskaltautuivat tekemään pariin kertaan lähempää tuttavuuttakin. Aamusella käytiin jäällä, ja kuvasatoa seuraavaksi. Kuvat © Animals From Animation

Jaksoimpas!

Edustaa.

Sampura tukehduttaa.

Paras_toveri.

Myöhemmin lomalla kävimme vielä pilkillä meijän jäällä, ja otettiin vain minun hurtat mukaan, koska Koda olisi stressannut juoksuista Kiksua, vaikka onkin leikattu poika. Oli mukava huomata, miten Sani muuttui hiihtoloman aikaan virkeämmäksi. Se juoksenteli enemmän, eikä vain laahautunut muiden perässä niin kuin alkulomasta. Parhaan kaverin, Kodan, seura teki varmaan hyvää yksinäiselle rouvalle. Jospa saatais muutama kilo kevään mittaan Sanilta pois, vaikka en voi ite mitenkään vaikuttaa Sanin liikuntaan Kajaanista käsin. Se viettää niin rentoa elämää kotona maalla, että kiloja kertyy, vaikka Sani syökin tosi vähän (J&V Lightia).

Hyökkäys muuta laumaa päin.

Human can only have one friend, which follows u everywhere u go. Huonoenkku.

Action-leffan ainesta?? :D

Kyttyrä menee tänne suuntaan...

... joten suppura menee tonne suuntaan!

<'3

Paimennan.

Saatiin ainaki ämpärillinen fisuja........ uskoo ken tahtoo.

Ohi on

Lomat tuli ja meni, pessimisti ei pety kun sanoin jo ennen lomaa että kohta se on jo ohite. Ei itketä yhtään, skruub juu vöörld.

Pikkukiituri

Hiihdeltiin, pilkittiin, nähtiin niin ihmis- kuin koirakavereitakin, käytiin Kuopiossa, laiteltiin autoa, rakennettiin kelkkaa, kiusattiin kissaa, varastettiin pullaa ja riehuttiin saaressa. Laumanjohto liikauttaa vielä tänään ennen Kainuun lääniin siirrähtämistä talon nelijalkaisen, hirnuvan kauramoottorin. Ja kirsukärsät pääsevät vielä kerran nautiskelemaan vapaudesta tuonne villiin korpiluontoon. Iltapäivällä kaarramme kohti Iisalmea ja sitä kautta kohti Kajaania, toivoen ettemme löydä itseämme ojasta. Laumanjohto kun ei oikein tykkää ajaa autolla liukkailla keleillä, joten etenemisvauhti voi olla lähinnä 50-60km/h, kunnes päästään isommille teille. Vanhimmat lukijat muistanevat, mistä moinen kammo tällaisille kevätliukkaille keleille johtuu... Että aprillipäivää odotellessa.

Hyviä uutisia vielä heille, jotka olivat kiinnostuneita paimenvaljakosta. Tuunasin muorin avustuksella kotikotona pikkukelkasta menopelin koirille vedettäväksi. Painoa on n. 10kg ja kyytiin mahtuu - niin kuin kuvasta älykkäimmät voivat päättelehtiä - yksi henkilö. Taakse jalasten päälle menisi myös yksi ihminen kyyryyn, mutta yhdelle hengelle tämä menopeli on oikeastaan tehty ja tarkoitettu. Eteen laitettiin koukkuun kiinnike liinalle, ja ihan kätevältä se tuntui kun sitä testailin. Koska tosiaan sain johtotähden taas käyttööni, vien kelkan tänään mukanani Kajaaniin. Tosin, eihän me voida sitä käyttää ilman vetovaljaita...

Cara normaalia iloisempana havainnollistamassa
kelkan kokoa.

Kuvia myöhemmin, mikäli pääsemme hengissä kämpille. Ja kunhan joskus saan 5 4 kansiollista kuvia käsiteltyä.

12.3.2013 Jooo, matka Kajaaniin sujui mukavasti, pysähyttiin kerran ku Cara nous seisomaan ja arvelin että sillä voisi olla paha olo. Ihan kaiken varalta siis, koska se lipaisi kerran siinä seistessään. Käytiin tokossakin tänään, ja nyt lisäilen kuvat kun käytiin lenksulla Allun ja Oskun kanssa. Kiksu ei päässyt mukaan, koska se juoksee. Se odotti isäni luona ja oli ollut siellä kuulema kiltisti.

Osku on jännä pentupentu.

Sampura saavuttaa Allua.

Pentupentu ja Cara tapaavat pitkästä aikaa.

Ensmäinen nly-hihna tehty, vähä kokeilua vielä.

Hiihtisfiilistelyy

Oon tässä alkanut tuumailemaan, että vähentäisin blogeja lukulistoiltani. Siksi, että ei mulla ole aikaa lukea joka ikinen päivä about 20 uutta postausta. Karsin tässä sellaisia turhanpäiväisiä blogeja listoiltani, joissa jauhetaan lähinnä samaa arkea ja joita en niin mielellään edes lueskele tai seuraile. Ei sillä, että itsekään usein kertoisin mitään muuta meidän elämästä kuin sitä samaa vimpeliä ja tokoa ja sen sellasta. Mutta, jokainen vissiin ite päättää että mitä tahtoo lukea ja mitä ei, osa keräilee listoilleen blogeja ulkoasun perusteella ja osa valikoi tarkkaan, mitä ja ketä seuraa ja mitä ei...
Nyt, yritän vähän typistää ja kertoa vähemmän seikkaperäisesti meidän loman sujumisesta, mutta ihteni tuntien tulee venähtämään...

Pieni toveri mahtui hyvin tavaroiden
sekaan nukkumaan.

Kiksu matkustaisi mieluiten
sylissä junamatkat.

Vähän väliä piti potkia rämäpääpaimenta pois jalkakäytävältä
nukkumasta, kun ihmiset eivät osanneet ohittaa koiraa,
jonka puolikas tassu oli käytävällä heidän tiellään.

Junamatka. Perinteikkään hyvinhän se sujui, kun kakslahkeinen laumanjohto ei ollut ottanut liikaa tavaraa mukaansa. Jätin kaiken vähänkin ylimääräisen pois ja selvisin jopa hengissä junamatkan. Koirat nukkuivat, välillä vaunun toisessa päässä inisi bordercollieuros. Se vissiin haistoi että Cicaro on juoksussa. Harmi omistajalle, kun koiransa sekosi lopullisesti kun lähettiin junasta. Mutta minkäs teet kun koira juoksee, ei oo erillistäkään vaunua juokseville lemmikeille... :D Joten koettaa kestää vaan, urosten omistajat. Kuopion asemalla vastassa oli minun muorini ja Sani. Tai... hetkonen. Luulin ensin että olin iskenyt koppani pahan kerran, sillä näin ainakin kaksi Sania. Ehei, yksi ja sama könttihän se, mutta lihonut varmaan kilon jos toisenkin. Kräppp. Light-ruokaa syövä mammanpullamussu oli lihonut jälleen omaksi rasvaiseksi itsekseen.. Huohh puuh.

No, kotona tunnin kuluttua, ajettuamme aavistuksen harhaan ja kiertäen turhaa lenkkiä tuttuakin tutummissa maisemissa. Näinkin voi siis käydä, ajetaan ohi kotirampista ja harhaudutaan johki randomseuduille. Anyhow, loma on mennyt tähän saakka hiihdellessä jäällä ja paimenten ihmetellessä kanejamme ja saunoessa koko lauman voimin. Pikkusaaressa on ollut mukava käydä tekemässä reilun tunnin hiihtolenkkejä, viimeks laitoin mussiikin soimaan ja pipon silmille, asetuttuani ensin mukavasti kaatuneen puunrungon päälle selälleni. Koirat sai riekkua vartin ajan omiaan, kunnes minusta alkoi tuntumaan, että saan painehaavan jos toisenkin maatessani oksaisella puunrungolla. Irrotin pari kääpää ja asettelin ne kauniisti hangelle odottamaan jotakin toista erämaan kulkijaa, jolla olisi hetkeksi ihmettelemistä siinä, miksi kaksi kääpää nuolee toisiaan hangen päällä. Tykkään muuten merkitä reviirini. Ties vaikka tipun jäihin ja minua etsitään. Löytävätpähän kaksi nuoleskelevaa kääpää, ja minä pääsen taas maan pinnalle. Ehkä..
Kävin minä muuten myös kuvaamassa yhdet hautajaiset, tunnin varoitusajalla. Ihan oli mukava saada tommonen pikku kuvauskeikka ja sain sitä kautta itelleni huippu harjottelupaikkaa itelleni vähä soviteltua vehtovaiheeseen, mistä oon tosi onnellinen. Lisäsin moisen kuvan kaverin mopsista, mielestäni aika onnistunut otos, vaikka teknisesti hieman kehnolaatuinen..

Enpä muuten enää usko kyseenalaistamatta, jos ihmiset sanovat koiransa seuraavan heitä "vaikka kuuhun saakka". Kiipesin siinä pikkusaaressa semmosen kaatuneen ison kelopuun päälle, jonka toinen pää oli vielä pystyssä, jolloin tämä kelo muodosti aika jyrkän rampin ylöspäin. Kiipustin siinä ite hetken ja käännyin, kun tajusin että joku muu kiipee perässä. Hemmetin paimen kiipesi anova ilme pöljällä pärställään horjahdellen vaarallisesti puunrungon päällä. Karjaisin Caralle paikan, käännyin välittömästi ite tukemaan Caraa ettei se tippuisi alapuolella sojottaviin vuosien saatossa teräviksi kuivahtaneisiin oksanpäihin ja lävistyttäisi itseään kuoliaaksi, ja istuttiin siinä hetki minun miettiessäni kuumeisesti, kuinka pelastaa sekä itseni että koirani hurjalta 1,5m pudotukselta. Laskeuduin sitten ite alas ku Cara istui ensin tukevasti puunrungolla, ja nostin Caran alas melekosen risukon ympäröidessä meitä. Ei oo todellista tuota koiraa, mikä rohkelikko se on. Kiipeilee vaikka kattoon saakka, ja vaikka sinne kuuhun jos minä vaan kiipeen edeltä. Äiskän paimen ei tahtonu jättää äiskää pulaan vaan kiipes perässä<3 aika öpö, vaikka samalla tyhmänrohkea elikko. Joo, eikä meillä oikeesti niin paniikki ollut ettenkö ois muutamaa kuvaa kerennyt tästä kiintoisasta tilanteesta napata... :D

Seuraavana lisää idiootin paimenen touhuja. Koska ruokamerkki HHC:stä muuttui kotiin tultuamme turhan radikaalisti J&V Light ruuaksi, Caran suoli alkoi toimia hypernopeudella. Viime yönä löysin 7 paskat talosta, ja koska Cicarolla on juoksupöksyt ja Sani ei tee sisälle vaikka mitä tapahtuisi, niin syypää on Caramel itse. Aikamme muorin kanssa päiviteltyämme sitä, miten yksi koira voi paskoa vähintään 5 koiran edestä paskaa sisätiloihin yhden yön aikana käytyään vieläpä illalla vääntämässä kunnon torttukeot hangelle, pääsin siivoamaan täysistunnot lattioilta. Mieletöntä mikä paskan haju, ja tällaista paskaa minä haluan kanssanne jakaa. Kuvia? Ei ole... vai olisitteko sittenkin halunneet? No ehkä ensi kerralla.. tai ensi yönä. Äiti kävi äsken hakemassa Caralle omaa ruokaa kaupasta, jospa massu nyt korjaantuisi pikkuhiljaa.

Mitäs lomamme vielä tulee sisältämään, siis täysistuntojen siivoamisen ja honkakiipeilyjen lisäksi? Ainakin pilikkireissun, ja jos jossakin kävisi makkaraa ja vaahtokarkkeja käristämässä. Ehkäpä voisi lisäksi testata pikkukelkkaa koirien perässä. Kaverini ei pääsekään sairastuttuaan tulemaan tänne, joten olenkin koko loman täällä kotosalla, enkä lähde jo perjantaina pois. Olen löytänyt jo alkulomasta ompelukoneen, ja tehnyt koirille 3 nahkapantaa ja yhdet nahkavaljaat. Tilauksessa olisi pari pantaa, joten teen nekin vielä tässä lomalla. Samoiten pari namipussukkaa pitäisi tehdä.

Nyt vielä (toivottavasti) viimeiseen asiaan, nimittäin uuden rinnakkaisblogin perustamiseen. Minulle on ehdoteltu jo aiemmin, että miksen tekisi erillistä blogia käsitöilleni. Syitä on ollut monia, mm. se että en pääse ompelukoneen ääreen kuin kotikotona käydessäni. Toisekseen, joka toinen tekee tätä nykyä pantoja ja valjaita ja mantteleita ja nly-hihnoja ja leluja koirille. Tarvikkeita on helppo hankkia ja pantojen tekemiseenkään ei tarvita kovinkaan montaa ala-asteen käsityötuntia takaraivoon, että sellaisen osaa valmistaa. Eri asia tietysti, kuka osaa valmistaa kestävät pannat ja kuka ei, mutta joka tapauksessa ajattelin nyt tehdä pienen rinnakkaissivuston, joka aukeaa sen valmistuttua nimellä Paimenpaja. Tervetuloa kyyläilemään vaan, ja vaikkapa tekemään muutama tilaus! Katsoo nyt mihin tämä tästä etenee, vaikka skeptinen olen omien tekeleideni suhteen, että onko nuista nyt mihinkään ja eihän minulla ole edes koulutusta tai mitään taustalla ja kun kaikki muut tekee kivoja pantoja jne...

Loman-ajan tekeleitä, lisää valmistuu vielä...

Väliaikaraportti: Äiti karjuu perkelettä alakerrassa ja huutaa minua täältä yläkerrasta. Kysyn jo rapussa tuskasena, että mitäs se Caramel nyt on tehnyt. (Arvasin, että kukaan muu ei voi aiheuttaa mitään hässäkkää kuin tuo hemmetin paimen...) ja Cara kuulema varasti 2 paistamatonta pullaa pöydältä. Siististi siitä reunalta otti 2 pullataikinamyttyä.

3min myöhemmin... Äiti karjuu uudelleen perkelettä hieman jo epäuskoa äänessään ja sanoo, että koira söi taas 2 paistamatonta pullaa. Siistissä pullarivissä on nyt 4 pullan lovi, ja minä toivon että koirani ei räjähdä totaalisesti. Oivoi... Laitoin nyt tuon koiran oven taakse niin ei enää ainakaan vohki mitään. Toverini Animals From Animationin blogista kommentoi asiaan kysyttyäni häneltä, räjähtääkö koirani tänään vai mitä tapahtuu: "sokeritytinät, pupillit laajenneena narkkarina tulee tänne xDD" että hyvää huomista meillekin! Aamulla herään varmaan 20kg paskakasan viereltä. Enkä tarkoita sillä koiraani, vaan sen istuntoja. Ja niistä minä otan kuvan ihan teitä, rakkaita lukijoitamme, varten. Adios, nää lähtee suksimaan kuuseen suohon saareen.

Loppuun vielä kuvia jäältä...

Sanilta pitäisi muorin saada tiputettua muutama kilo pois. Turkki on valtavan paksu, mutta läskiä on silti.

Illalla mennään saunomaan ja paistamaan lettuja kaverille, Kiksu jää kotiin koska Koda stressaa liikaa juoksuisia narttuja, vaikka hän onkin leikattu poika. Sani ja Cara lähtevät mukaan, ellen jätä Caraakin pois koska tuli nyt tuo pullaepisodi, ei nääs kiva jos neiti ruilailee vieraissa lattiat paskaan...

Ainiin, ja tulosillaan on myös toivepostaus pantojen tekemisestä. Minullehan saa ilmoitella hyvin vapaamielisesti aiheita postauksiin, kirjoittelen mielelläni aina erilaisista aiheista normaalin arjen raportoinnin sijasta. Ehdotelkaa vaan ihan reilusti!