20.7.2014

Match Show Vesanto ja Tervo

Parit mätsärit tässä ravailtiin ja pönöteltiin ihan kelpo tuloksilla.

Vesannolla keli oli paahtavan kuuma, ja yritettiin etsiä Cican ja Caran kanssa varjoisia paikkoja ennen kehiä ja tarjosin koirille alituiseen vettä. Kiksun liike oli suoraan sanottuna melko kamala, mutta pikkumusta seisoi - niin kuin aina - viehättävästi sijoittuen sekarotuisten koirien sijalle PUN4. Caramel esiintyi mukavasti, mitä nyt laukkaili enemmän kuin normaalisti.

Caraa saa normaalisti ravuuttaa aika lujaa ennen kuin se nostaa laukan, mutta tuona päivänä oli laukat herkässä. Liekö selässä jumeja paljosta uimisesta. Cara pönötteli ihtesä sijoille SIN1, mutta BIS-kehässä ei edelleen moitteettomasti esiintyvälle marmoripöheikölle irronnut sijaa, joten tuloksena BIS-.

Pari päivää myöhemmin menin yövuoron jälkeisillä vajailla kolmen tunnin unosilla Vesannon kennelkerhon järjestämiin Tervon mätsäreihin, jossa olemme niittäneet jostain syystä joka kerta ihan kivasti menestystä - vuosi vuodelta aina tulosta parantaen. Keli oli onneksi mätsäreiden aikaisemman ajankohdan ansiosta aavistuksen suotuisampi kuin Vesannolla iltapaahteessa. Osallistumismaksu oli suurempi kuin ikinä missään käymissämme mätsäreissä, mutta tämä selitettiin hyviin palkintoihin satsaamisella - ihan hyvä, sillä tuppukylillä palkinnot ovat usein olleet tähän saakka luokkaa ykkösille pari märkäruokapurkkia.

© Vesannon Kennelkerho
© Vesannon Kennelkerho
Cicaro säikähti todella tavoistaan poiketen tuomarin liehuvaa mekkoa (?) ja ei oikein antanut tutkia itseään. Ravi meinasi rikkoutua laukalle, mutta ryhti liikkeessä oli jo Vesannon mätsäreitä parempi. Seisominen aloillaan on Kiksulle aina ollut helppoa, eikä Kiksua tarvitse juuri asetella. Kiksu hömpötteli sijoille SIN4. Caramelilla oli levottomat koivet -päivä, joten se liikutteli jatkuvasti jotakin jalkaa sitä enemmän mitä pidempään kehässä olimme. Rasittava tapa. "Äiskä yy jalkaa kolottaa yy en taho yy mitäs jos liikautan tätä koipea, entäs jos kokeilenki istumista?" Caramelin sijoittuminen sijalle PUN1 yllätti, mutta vielä enemmän yllätti BIS-kehässä pärjääminen, nimittäin Caramel oli BIS2!! Teimme siis samalla uuden ennätyksen, vaan vielä on se BIS1 kokematta. Jos Cara malttaisi vielä BIS-kehän aikaan seistä kuin suolapatsas, niin BIS1 voisi joskus napsahtaakin. Koira on komea ku mikä, sen liikettä kattelee erittäin mielellään... mutta levottomat koivet -oireyhtymä hankaloittaa toisinaan pärjäämistä. Cara tekee sitä lähinnä väsyneenä ja kyllästyneenä. Mutta tyytyväine saa olla likkoihin!

Palkintohyllyille täytettä.

6.7.2014

Kikki-Hiiri merihädässä

"Kaks hukkuu ja kaks ui."


Näillä evväillä lähettiin soutelemmaan. Tokassa kuvassa horisontissa näkyy saarenpahanen, jonne hinasimme ihtemme. Nassukat matkas venees kui vanhat turjakkeet, mitä ny välillä meinattii hukkua ku 60kg koiranlihaa mötkähti samalle puolelle paattia. Mutta äiskä, ku ei siellä toisella puolella rantaa mitää jännää näy, nii hittojako sinne toljottamaan. 

Kiksu ristittiin hysteerisissä fiiliksissä laivakoiraksi. Sit se o ennättäny kesänalun pahasen aikana jo hankkia lempinimen Kipburger jostai iha tyhyjästä, ja pari muuta idioottimaista mantraa joita sen ylisuuret kuulottimet joutuvat kestämään taas ihan liian pitkän aikaa.

Kasasin tänään riippukeinusta ihteni ensin ylös saatuani suurimman osan agiesteitä takapihalle ja käytiin änttäröimässä varttikontaktit. Kamala agilityahdistus ku ei oo agilityn suhteen tehty persjätön vertaa sitte toukokuun lopun. Ihan näpäkästi kaks agipaimentajaa teki kontaktia keinulla ja aalla. Odotin naksuttimen kanssa, että likat tarjoaa nyökkäystä 2o2o asennossa ollessansa. Niin, nyökkäystä. Niiden täytyy siis käyttää päätä aavistus alhaalla jotta naksutin älähtää ja tulee namia kirsuun. Meil ei ollu siis ollenkaan targettia käytössä. 

Koiran kannalta se menee näin: Joudun nyökkäämään, jotta kontaktilla tulee namia > joudun siis pysähtymään kontaktilla jotta voin nyökätä > pysähdyn siis kontaktilla. Tuon sortin ajatusketjun niiden päässä pitäisi siis hyrrätä jonain päivänä. Ku ei meinaa muuten ne ketarat pysähtyä vauhdista siihen 2o2o niin keksitään taas tämmösiä apujuttuja. Targetin hipaisu toimi tosi hyvin, koirat pysähty ku mitkäki 2o2o, vaan entäs kun targettia ei kisoissakaan ole. Voisin tietysti opettaa ne kuopaisemaan maata, mutta nyökkäämiseen ei tarvihe sotkea jalkoja, joten tuumasin sen olevan nopeampi ja helpompi keino saada likat ajattelemaan ja tätä kautta pysähtymään kontaktilla varmemmin.

Elokuussa ois yhet viralliset agikisat, jonne haaveilin pääseväni likkojen kanssa. Miulla on tosin töitä just sillon, ellen saa vuoroa vaihdettua siltä päivältä. Vaan uskalletaankohan ihan kylmiltään mennä virallisiin tyrimään niin se on se isompi ongelma. Kepit kepit, ikuinen riesa. Ehkä hiotaan ne ensin kuosiin.

Kisojen kattelun lisäks pitäis katella sitä luonnetestiä, silmätarkastusta ja hierontaa likoille, samalla kun etsin meille majapaikkaa uudesta kaupungista, jonne muutamme syksyllä. Eipä muuta raportoitavaa. Yritän saada järkkärikuvia tänne piakkoin niin ei oo koko ajan vaan GoPro-laatua.


2.7.2014

Etsinnässä

Avataampa lisää väyliä tähän liittyen, jos joskus nappaisi.

Etsinnässä bordercollie- tai shetlanninlammaskoirauros (sopivat risteytyksetkin huomioiden) sekarotuiselle nartulle, jossa 50% shetlanninlammaskoiraa, 25% bordercollieta, 12,5% porokoiraa ja 12,5% labradoria. Tarkemmat ehdot palkkioista ym. sovitaan uroksen omistajan kanssa.

Uroksen oltava vähintään 2-vuotias, luonteeltaan avoin ja hyvähermoinen sekä luustokuvattu terveeksi (tai aikomus kuvata vuoteen 2015 mennessä). Tarjoa rohkeasti, niin keskustellaan lisää. Minut tavoittaa joko tämän blogin kommenttikentästä tai osoitteesta leena1992@hotmail.com. Lisää tietoa suunnitelmista Kasvatus-lehden takaa.




27.6.2014

Taukoilut seis

Interrail ohite, joten ny voi hiljalleen yrittää päästä takaisin kiinni arkeen ja bloggailuun. Reilistä en koirablogissa avaa sen kummemmin kuin että kerron sen olleen elämäni hienoin, pisin, erikoisin, eeppisin ja mieltä avartavin reissu kaikkine hyvine huonoine sattumuksineen.

Koirat olivat olleet reissun ajan kotikotona hoidossa mallikkaasti. Eivät karkailleet ja elelivät sovussa keskenään eikä mitään ikävää sattunut kellekään. Olivat kuulema ikävöineet minua ja kyllä minäki niitä vähän kerkesin ikävöidä kolmessa viikossa. Kotiin tullessa vastaanotto oli tietysti riemukas ja sain koko illan raaputella rästiraappuja laumalle.

Yks kommellus hoitoaikana oli tosin sattunut. Lauma oli jääny tavalliseen tapaansa yksin kottiin ku muori oli lähteny töihi. Kotiin tullessa lauma oli ihan hysteerinen ja muutama ikkunan seutu oli kynsitty ja purtu epäkuntoon. Laumalla oli ollut hätä päästä ulos ja pian, ja syy selvisi hetken kuluttua kun palovaroitin piippasi paristojen vähyyttä. Sani on oppinut reagoimaan varoittimeen voimakkaasti niin kuin meijän edellinen koiramme Röllikin oppi aikanaan. Kun lauman johtokoira oli täten panikoitunut, oli muu lauma panikoitunut perässä ja koirat olivat avanneet ovia yläkerrassa ja yrittäneet päästä ulos mistä tahansa ikkunasta tai ovesta. Nyt on ovenkarmi ja muutamat ikkunankarmit aika rumat, mutta muori sanoi että eipä se koirien syy ollut.

Ehdotin että Sanin voisi siedättää varoittimen ääneen, mutta muori oli toista mieltä. On kuulema hyvä, että koira reagoi tarvittaessa palovaroittimeen voimakkaasti ja ilmoittaa perheelle vaarasta. Onneakin oli matkassa, sillä koirat olisivat taatusti hypänneet yläkerran ikkunasta, ellei ikkuna olisi ollut turvaikkuna, joka ei avaudu kuin tietyn matkaa. Ois ollu muorilla vastassa 4 rampaa tai kuollutta koiraa. Tästä lähin muistan ainaki ite tarkistaa että turvaikkunat on niin ku pitääkin, ettei oo ikkunat levällään niinku ne toisinaan kuumina kesäpäivinä on. Jännä kuitenkin, että reagoivat noin voimakkaasti, mitä ite ihmettelin suuresti.

Ja sitte tämmöstä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIX00658%2F14&R
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIX00657%2F14&R

Elikä viralliset kutsuu. Caran värin laittoivat harmaa-musta-valkeaksi vaikka se on blue merle. Tarkemmassa kuvauksessa hakemuksia laittaessani kuvailin sen värin harmaa-musta-valkeaksi joten laittoivat erehdyksessä värin kai siksi väärin, mikä tietysti minua kismittää ku oon tarkka värien oikeellisuuden kanssa aina ja kaikessa. Nopeeta toimintaa kuitenki SKL:ltä, maksusta seuraavana päivänä oli koirat rekisterissä, mikä oli ihan iloinen yllätys. Aion kuitenkin yrittää, jos saisin muutettua Caran värin oikeaksi. Eihän se ressukka mikään h-m-v ole.

Kotipihassa lyllertää lauman ihmeteltävänä tänä kesänä siili. Se on majaillut pihassa ja seudulla jo kuukauden verran, eikä taida pois lähteä vaikka koirat sen huomatessaan yrittävät purra ja kynsiä sitä haukunnan säestäessä. Jospa koirat tottuisivat siihen, siili olisi kiva pihan asukki.

Tähän vielä kuveja ajalta ennen Interreiliä.

3.6.2014

Blogi tauolla

Ajankohtana 4.6. - 25.6. laumanjohto on reilaamassa Euroopassa, joten blogiin ei kalliiden datamaksujen takia tule päivityksiä tuona aikana. Kaikki neljä paimenkärsäkästä odottavat kotikotona hoidossa reissun ajan.


31.5.2014

Hyppytekniikkakurssi

Jokunen viikko takaperin (9.5. , 16.5. ja 17.5.) kävimme opettelemassa hyppytekniikkaa kolmen kerran setin RumaRakilla Caran kanssa. Opettelimme perussarjan, setpointin, taipumisen, etäisyyden arvioinnin ja kasvavan sarjan. Näitä en tarkemmin blogissa avaa, vaan suosittelen lämpimästi agilityihmisille hyppytekniikkakurssia, sillä on erittäin tärkeää suorittaa nämä harjoitukset oikein.

Caralla ei ollut hyppytekniikkakurssille mentäessä mielestäni mitään ongelmia hyppytekniikan suhteen, joten lähdettiin kurssille silkasta mielenkiinnosta ja ideana kartuttaa minulle tietotaitoa hyppytekniikasta. Vaan kukapa tietää jos hyppyteknisiä ongelmia ilmenee joskus tulevaisuudessa Caralla, Cicalla tai vaikkapa seuraavan koiran kanssa. Osaan tällöin analysoida koiran hyppytyyliä hiukan kurssittomampaa paremmin, ja harjoituttaa hyppytyylin taloudellisempaan suuntaan harjoitteilla, joita teimme kurssin aikana. Harjoitukset sopivat hyvin myös esimerkiksi alkulämmittelyksi ennen rataa, joskaan kunnon alkulämppää hyppytekniikka treenitkään eivät korvaa, joten koiran tulee olla jo lämmitetty huolella ennen hyppytekniikkatreeniä.

Hyppytekniikassa tarkastelun kohteena oli mm. koiran ponnistuspaikka, rytmitys, asennon symmetrisyys, painonsiirto takaosalle, hyppykaari sekä selän ja niskan/kaulan käyttö hypätessä. Caralla ponnistuspaikka, rytmitys ja asennon symmetrisyys olivat kunnossa. Sen hyppykaari on hyvä, mutta Cara voisi käyttää selkäänsä ja tätä kautta takaosaansa tehokkaammin. Sillä saattaa olla jumeja selän alueella, ja vienkin kummatkin likat hierojalle kesän aikana.

Kokosin monista kurssin aikana saaduista videoista pienen koosteen, RumaRakille iso kiitos videoista. Videoiden katselu jälkikäteen tukee kurssin sisällön ymmärtämistä hyvin.

 
Seuraavana meille kelpaisi pujottelukurssi. Keppien tehotreeni tekisi erittäin, erittäin hyvää molemmille koirille. ACE:n 8 kerran pujottelukurssia kerkesin jo katsella. Jos sen voisi suorittaa koiria vuorotellen kurssilla käyttäen, se voisi sopia meille.

26.5.2014

Mökkiviikonloppu

Likat saivat lähteä mukaan viettämään luokkatovereiden kesken järjestettyä mökkiviikonloppua Suomussalmelle. Mennessä jouduttiin jarruttelemaan porojen takia, mutta tullessa ei sarvipäitä näkynyt. Keli oli koirille erittäin tukala ilmastoimattomassa autossa. Auto oli lastattu neljällä ihmisellä ja kolmella koiralla. Omien likkojen lisäks kaverin koira lähti kans kyytiin.

Pysähdyimme ensin lähtöpaikassamme käymään kaupassa, ja matkalla vielä stopattiin Hyrynsalmelle taukoilemaan. Ensmäisessä pysähdyksessä sain auton viileään parkkihalliin, mutta Hyryllä vain puolivarjoon, joten ikkunat veivattiin reilusti auki ja sanoin matkaajille ettei voida viipyä ku vartti ku auto on koirille kuolemanpätsi.

Paikan päällä vastassa oli kaksi koiraa, yksi ennestään tytöille tuttu ja yksi uusi. Jossain vaiheessa paikalle saapui vielä kaksi muuta koiraa, mutta edelleen leikit sujuivat koko suuren lauman kesken hienosti. Tytöt tykkäs ku saivat maistiaisia grilliherkuista, pääsivät uimaan ja saunomaan ja saivat koko ajan raaputuksia ja huomiota. Lähettiin yöllä käymään ihmisporukalla keskustassa ja likat jäivät parin vieraan ihmisen kanssa odottamaan mökille. Tytöt olivat ikävöineet perääni niin, että Kiksu oli karannut ovesta kaks tai kolme kertaa minua etsimään. Kyitä ei onneksi kohdattu, sillä lähimmälle päivystävälle olisi ollut melkoisesti matkaa. Kotimatkalla autossa oli tulomatkaa enemmän porukkaa, viisi ihmistä ja kolme koiraa, mutta matkanteko sujui edelleen hyvin.

Kotiin päästyämme likat nukkuivat niin sikeästi, että piti tarkistella hengittävätkö ne enää ollenkaan kun eivät reagoineet yhtikäs mihinkään mihin normaalisti reagoisivat. Oli siis suhteellisen rankka reissu!

25.5.2014

Sankarimme näiden synttäreiden


Jo kolme vuotta on kulunut siitä, kun maailmaan syntyi 25.5.2011 kuusi pirteää paimenenalkua, tehden minusta samalla maailman onnellisimman ihmisen. Nämä pienet vadelmatassuset kasvoivat kaikki hienoiksi koti- ja harrastuskoiriksi, ja rikastavat toivottavasti omistajiensa elämää vielä monen monta vuotta eteenpäinkin. Toivottavasti sää muualla ympäri Suomea on juhlavampi kuin täällä sateisessa Kainuussa. Säästä huolimatta me aiomme nautiskella iltasella jo perinteeksi muodostunutta synttärikaakkua. Nam!

Valtavasti onnea kasvateille eli Jemmalle, Lunalle, Cicarolle, Jekulle, Caramelille ja Väinölle!

Viimeinen agility

Viimeinen agilityvuoro Nälkämaassa. Hellettä +25°C kieppeillä. Kiksun agilityvuoro. Kuvaaja mukana. Tehtävänä noin 23 esteen rata, joka sisältää putki-kontaktierottelua, leijeröintiä, kaikki kontaktit ja kepit.
Kuvista isosti kiitos toverilleni.

"Pispis, hopihopi, meeppä käymää."
Kiksu huipputurkissa. Näyttää tässä lähes neliöltä, vaikkei todellisuudessa sitä ole.
"Heilauta. No heilauta ny sitä. Eikö se käsi jo kohta heilaha. Hei. Joko. Nyt."
Valssilla putkeen...
... ja linjaten muurille.
"KESKENÄS!!1!1"
Epätoivo oli jo niin suuri, että otettiin lelu avuksi viretilan nostamiseksi.
Aika fiini. Puhun koirasta.
Putki-puomierottelu oli helppoa.
Se joka arvaa ottiko K kontaktin, niiin...
Tervatassu mutta liidämpä silti.
Löytyhän sitä vauhtiaki välillä.
Takaaa.
Leijeröintiä.
Puomi kiikii.
Vaikka kuvista voisi luulla, niin koira ei ollut mitenkään päin hyvässä iskussa. Ohjaajan mukaan koira oli kuin tervassa, ja sitä se vähintään olikin. En ole ennen joutunut tekemään niin lujasti töitä koiran vauhdin ja vireen eteen kuin tuolla kerralla. Kävimme ehkä liian pitkän (40min) lenkin ennen agilityä, joten Kiksulta loppui akut radalla yhtä nopeasti kuin älypuhelimesta, hyvästä radan alusta huolimatta. Kuumuudella oli varmasti myös oma osuutensa koiran alivireisyyteen.

Rata tarjosi monenlaista mukavaa haastetta, ja olisi ollut antoisaa suorittaa se niin ettei olisi tarvinnut tehdä itse niin paljon töitä koiran etenemisen suhteen. Joka tapauksessa, saatiin agilitykoulutukset kunnialla käytyä tältä keväältä ja kehittymistä on varmasti tapahtunut enemmän kuin jaksan edes muistella esimerkiksi sitten viime syksyn. Seuraava haasteemme agilityn suhteen tulee olemaan koulutuspaikan etsiminen Kuopiosta ensi syksynä.

Tässä vielä aikalailla vuosi sitten otettuja kuvia, kun aloitimme agilityn.

21.5.2014

FIX-rekisteröinti



Tuommosta postia lähti tänään liittoon. Kesällä toivottavasti virallisiin, yay!