29.2.2016

Vilkkuvat viikonloput

Elmo, likat, Vilkku
Haimme Vilkun ja palvelijansa Jennyn junikselta lauantai-iltana. He olivat Itä-Suomen reppureissulla viimeisellä etapillaan Kuopiossa. Olin järkänny viikonlopun töistä vapaaksi jo ajoissa, koska eihän tällasta mahollisuutta ny vaan voi missata!



Sunnuntai oli mietitty täyteen ohjelmaa. Ensin kävimme tutustumassa suosikki-lenkkimestaamme eli Niuvan peltoihin, jossa teimme 2,5 tunnin tehokkaan lenkin. Lenkki venähti kommunikaatio-ongelmien vuoksi, sillä meidän piti tavata Elmo ja Sara siinä samalla. Ilmeisesti annoimme hieman huterat paikkatiedot Saralle, sillä meni 1,5 tuntia ja lukuisia äänimerkki-koiranhaukutustuokioita että löysimme viimein toisemme.

Koirat leikkivät kiltisti keskenään ja Niuvailun jälkeen lähdimme hieman aikataulusta myöhässä syömään pikaisesti kämpille ja suuntasimme siitä Koirakylpylä Aaltotassuun. Olimme varanneet puolen tunnin konkariuinnin kolmelle koiralle. Vilkku käytti ajan varsin tehokkaasti uimalla Cicaronkin edestä. Kuinka monta uimahyppyä kerkeää yksi koira tehdä 30 minuutissa? Hemmetin monta! Cicaro ui vain kun sen heitti altaaseen, Caramel taas ui kilpaa Vilkun kanssa lelujen perässä.



Nuoriso tuli hyvin toimeen keskenään, jos nyt 4,5-vuotiaita koiria vielä nuorisoksi voi sanoa. Muutamia ärinöitä ja reviirikäytöstä ilmeni lähinnä ruokinta-aikaan. Minun likkani olisivat luovuttaneet ruokansa Vilkulle vaikka samantien, mutta emme sallineet Vilkun hyppiä vanhempien koirien silmille. Miu likat on joutunu jakamaa äpöstyksesä koko ikäsä, joten neijjoo moksiskaa vaikka vieras teini yrittäs ottaa niie safkat. Minä sen sijaan olin likoille ruokaa tärkeempi resurssi, ja minun lähelläni ne alkoivat murista Vilkulle muutaman kerran. Siirryin itse pois, jolloin murinat loppuivat.

Vilkku harmistui ku ei saanut syödä tyttöjen ruokia ja otti ja osotti näppäränä paimenena mieltään tähtäämällä pissat tyttöjen ruokakuppeihin ku tytöt olivat päättäneet ruokailunsa. Hieman oli sihti pielessä joten matolleha se osu. Hah!

Vilkku antoi vierailullaan varsin toimeliaan kuvan ittestään: kynttilät, ruuat, lelut ja luut olisivat maistuneet teinipaimenelle. Ehdottomasti aktiivisempi tapaus kuin minun likkani nuorena. Oikein mukava koiranalku, ja moottoria ainaki löytyy tekemiseen jos toiseenkin! Oli ihana kattella kuinka nuorlikka etsimällä etsi itselleen tekemistä. Melkein savu nous mustista pystykorvista ku se oikein ajatteli että mitäs sitä seuraavaks puuhastelis! Jenny esitteli meille pelloilla vähä frisbeen saloja. En ois uskonu että laji on noin monipuolinen! Vaikka ja mitä hauskoja liikesarjoja ja kuvioita. Tytöt osais niistä jo syliin hypyn ja selkäänhypyn, hoho, pitäskö meijänki alkaa koppaileen?

Tässä vielä aivan ihana video Vilkun ja Jennyn reissusta josta voit bongata myös Paimenlaumalaiseni. Kiitos vielä Jennylle ja Vilkulle kun kävitte visiitillä. Ehkä meki eksytää joskus sinne etelään! Alla vielä kuvia uimareissusta. Videota, myös vedenalaista, nähtävillä Vilkun reissuvideolla ylemmässä linkissä.

27.2.2016

Triplanolla

... vaan eipäs kuitenkaan. ACE:n kisoissa lauantaina tehtiin kolme muuten puhdasta rataa mutta kepeillä taas kosahteli. Yritin ohjata pysähtymättä ja varmasti, ja koirat senkun komentaa. Cicarolleki ois tullu ensmäinen nolla, ja Cara vois olla kolmosissa riippuen siitä oisko nopeus riittäny riittävän korkeille sijoille. Uskomatonta mutta totta. Kouluttaja sanoi että vaikka joka este menis väärässä järjestyksessä - juokse ja ole varma. Se on pääasia. Millään muulla ei ole väliä. Näissä kisoissa harjaannutettiin minun psyykettäni.

Tuomareina ykkösissä oli Ruotsista Marianne Fernström oikein suoraviivaisilla ykkösille sopivilla radoillaan, ja kakkosissa Sari Mikkilä jo toistamiseen mukavilla, suht helpoilla radoillaan.

Olisin voinut monessa kohdassa varmistelun sijaan edetä selkeesti kovempaa. Ja kepeillä tein pois päin suuntaavia liikkeitä alun jälkeen. Vaikka minua neuvottiin etenemään kepeillä reippaasti, niin etenin monta kertaa jopa liian reippaasti. Pitäisi pikemminkin rytmittää ja säilyttää vauhti tasaisena.

Silti jäi hyvä fiilis kisoista. Me osataan teknisesti, mä oon nopea, mä hallitsin tosi hyvin kisahermoni. Jos vain kepit saatais yhtä varmoiks radanosana kisoihin kuin mitä ne on yksittäisenä tai joskus treeneissä radanosana, niin voila, ei meitä pysäyttäs yhtikäs mikään. Vaikka kivoja kisoja oiski nyt tulossa, en näe mitään järkeä törsätä niihin koska kepeiltä tulee satavarmasti joko virheitä tai hylky. Pidetään siis kisataukoa. Sinä päivänä kun kepit on meillä kisavarmat, tunnen itseni todellakin voittajaksi. Treenikaverin sanoin "Se on niiin lähellä."

Joka harrastuksessa tulee ylä- ja alamäkiä, epätoivon ja toivon hetkiä. Ja minä alan nyt olla epätoivoinen tämän keppiasian suhteen. Onneks on kannustavia treenitovereita ja kouluttajia, jotka aina vaan jaksaa tsempata eteenpäin. On vain hämmentävää kun saa niin paljon erilaisia ohjeita kuinka alkaa työstämään keppejä, ja koirieni olemuksiakin analysoidaan niin eri tavoin. Siinä missä toinen neuvoo rytmittämään äänellä ja/tai liikkeellä tai kävelemään tai hitaasti hölkkäämään vierellä, toinen neuvoo juoksemaan niin lujaa kuin lähtee, jotta koirat eivät luulisi minun olevan epävarma kepeillä.

Kestoa kestoa ja vielä lisää kestoa, sitä kai nämä kepit nyt meillä kaipaavat. Että koirat edelleen ottaisivat ekan välin varmasti ja eivät sen jälkeen keskeyttäisi keppejä. Ei toisessa välissä, ei puolivälissä eikä tokaviimeisessäkään välissä. Jos hiljennyn kepeillä, se on koirille vihje että nyt tuli virhe. Jos hidastan vauhtiani, se on vihje että nyt otetaan kepit alusta kun tuli virhe. Joten ehdottomasti minun pitäisi malttaa itsekin ohjata loppuun saakka samalla rytmillä - sekä äänellä että liikkeellä - ja antaa koiralle tilaa ja aikaa aloittaa kepit rauhassa. Heti keppien jälkeen palkkaamista tulisi vähentää, koska koirat alkavat odottaa palkkaa jo keppien lopussa nostaen katseensa jolloin kepit jäävät kesken. Palkkaaminen yksi este keppien jälkeen voisi auttaa. Eikä palkka ikimaailmassa enää tule minulta keppien kohdalla. Se tulee joko maasta namirasiasta tai kouluttajalta. Ja minä unohdan nyt käsien taskuun laittamisen keppien lopussa. Teen sen huomaamattani.

Uudet agipopot
Lupasin joskus itelleni että ostan kunnon agikengät itelleni palkinnoks kun oon jomman kumman koiran kans kolmosissa. No Inov8 X-talon -kengät oli nyt kisoissa tarjouksessa, joten koska kuiteski melkein tehtiin Caran kans kolmosiin oikeuttavat tulokset, niin mä sorruin ostaa paikan päältä tällaset tuliterät aksakengät. Näitä sai testata kisaradalla, joten C-hyppärillä kokeilin poposia. Painoa näillon alle 400g ja pitoa ihan loputtomiin. Heihei tekonurmella liukastelu tavallisilla lenkkareilla... Näis pitäs tarujen mukaan pohjienki kestää paremmin ku Salomonin Speedcrosseissa joita kans olin harkinnut agikengiks.

26.2.2016

Etana etana näytä sarves ja etsi järkes

AGILITY ON URHEILUA. MINÄ URHEILEN. KOIRANI URHEILEVAT. En siis enää vain pelleile koirien kanssa viikonloppu toisensa perään suunnilleen viitenäkymmenenäkahtena viikonloppuna vuodessa. Huikean kiva juttu, ja toivottavasti verohelpotus näkyy konkreettisesti harrastajien kukkarolla saakka. Ja seuraavaks oksennellaan kuulumissii.



To-treeneistä kätteen jäep tämmöttii:
  1. Vaihtele palkan paikkaa ja antotapaa paljon paljon enemmän: palkkaa ennen ja jälkeen kontaktin, anna kouluttajan palkata, palkkaa hypyiltä, palkkaa ennen putkea
  2. Odota että koira ottaa keppien ekan välin ja palkkaa sanallisesti vasta kun koira oikeasti onnistuu äläkä hihku epäonnistuneesta suorituksesta (millo oon alkanu hihkumaan vääristä suorituksista!?)
  3. JUOKSE NAINEN JUOKSE KUIN FORREST!! Rytmitä! Hidasta > vaihda suuntaa > kiihdytä TAI ota kontakti koiraan > odota että koira lukitsee esteen > kerro koiralle seuraava este
  4. Namirasia sivussa toimii jos olen riittävän jämäkkä sen suhteen että koiran on tasan tehtävä vaadittu asia ennen palkalle menemistä (Caran keskittyminen kuitenkin alkoi aikaisemmin herpaantumaan täysin kun palkkarasia odotti sivussa joten lopetimme tämän käytännön)
Ja tällattis pikku asioita voitas vaikka harjotella:

1. Palkka sivuun, koiran tultava luokse palkkaan katsomatta > palkkaus heti kun lähtee liikkeelle katsomatta palkkaan
2. Palkkarasian viskaaminen viskityyliin (viskin vahvistus)
3. Hirttokuvion vahvistaminen namirasian viskaamisella
4. Putkeen lähetys mahdollisimman kaukaa namirasia putken toisessa päässä
5. Putki, kepit putki ja palkka aina putken jälkeen

Hehö nojoo. Kävästiin taas mätsäreissä, talkoilin samalla ku oman seuran mätsärit oli. Esitin samalla Caran IA SIN- ja Cicaron PA PUN4. Koiria oli ihan hyvä määrä joten aika mukava oli tuo Kipin sijoitus. Olin ensmäistä kertaa karjumassa myös mikrofoniin tässä tapahtumassa, ja minä ku en mikään puhuja-esiintyjätyyppi ees oo. Mut uusia kokemuksia ja ihan hauska homma oikeestaan heti ku tän kaikenjännääjän kädentutina lakkas!


Toinen rivi ruusukkeita täynnä än yy tee nyt. Pokaalitkin kahella rivillä. Ohhoh.
Likat ne tässä unohti taas kepit, taioiekestaan minä unohin kuinka kepit ohjataan. Pitää oppia malttamaan se mikrosekunti että koira tasan oikeesti aloittaa kepit ekalla välillä. Ei niin että juostaan päin keppejä ku päätön sika jouluna päin navettaa ja toivotaan varpaat ristissä että koira alottaa kepit sen kummemmitta ohjauksitta. Käytiin paniikkireenaamassa keppejä taas lähikentällä ku kenttä oli kerranki aurattu. Muutaman toiston jälkeen molemmat pujottelivat hienosti. Kehuin aivan törkeellä äänellä anteeks vaan hiihtofriikit viereisellä ladulla. Joo ja namitin aivan simooona ku likat sai tuttavalta tänään uutta namiskata.



Uusimman torstain treenit olivat samalla kisoja edeltävät treenit. Pakkovalssattiin, takaaleikattiin, todettiin ettei takaaleikkaus suju joten persjätettiin, saksattiin... Ja sain taas kuulla että koirani osaavat kepit mutta minä en. Entäs nyt sitten. Alan hissutella ja muutun aivan erilaiseksi ennen keppejä. Koirat muuttuvat heti epävarmoiksi ja alkavat himmata ja komentaa ja keskeyttävät kepit. Kun minä ohjasin varmasti ja vedättämällä, odottaen silti edelleen että koira ottaa ekan välin, niin koirat suorittivat kepit mukisematta. Enkä saa sanoa mitään jes-sanaa kun koira ottaa ekan välin koska se tarkoittaa palkkaa ja ne keskeyttävät kepit. Enkä saa laittaa käsiä taskuun täysin tiedostamattani keppien viimeisten välien aikaan tai ne keskeyttävät kepit. Annan myös riittävästi tilaa koiran suoritukselle. Varsin häiriöherkkiähän nää kepeillä on.
5-6 pakkovalssi, 8-10 persjättö, 14 saksalainen. Pöytääkin tehtiin pitkästä aikaa!

Mikä on niin vaikeaa ohjata yhdet kepit ilman epävarmuutta?? Yksittäisenä ne sujuvat taas ihan kivasti, radanosana eivät. Mä oon tehny kepeistä meille oikein ison ongelmamörön. Lisäks miun pitäs ehkä unohtaa takanaohjaukset. Koirani kuuluvat vedätettäviin koiriin ja ne ovat tasan yhtä nopeita kuin minäkin olen. Ne vaativat minun tukeni radalla eivätkä ne tee siellä omia päätöksiään. Minun on aina oltava niiden edellä. Jos jään jälkeen, epävarmailen tai hidastelen, ne komentavat välittömästi. Onneksi olen tosi nopea ja pystyn kiihdyttämään tosi nopeasti täyteen vauhtiin jos vain jalat eivät ole makaroonia. Kisoihin sain kaksi tehtävää: Juokse ja ole varma! Huomenna kisataan siis ACE:n uudessa hallissa neljän radan verran.



Myöhäislauantaina tapahtuu myöskin jännnniä asioita! Jenny ja Vilkku koiriamaalta-blogista hilppasevat tänne Savonmualle meitäkin reissullaan moikkaamaan. Meinattiin keksiä jotaki koiramaista tekemistä, vaan aikataulu on vielä avoin. Kiva nähhä mitä miu likat tuumastaa nuorikkopaimenesta yökylässä.

Oscar kanaherkut

Äiti, saisko namiskaa? EI ÄITI EI SAPISKAA VAAN NAMIA. Sanoin koirille että maistelevat uusia nameja kaikesrauhas sillä aikaa ku oon töisä ja kun palaan, on arvion nameista oltava valmiina. Koirat saavat tästedes tehdä oman osansa postausten eteen. Ja mitä ihmettä oli vastassa ku tulin takas kotia. Cicaro överit vetäneenä selällään tyhjien kananami-pussukoiden keskellä. Cicar...kissat eivät tunne häpeää? No, arviot muistivat sentään antaa...
Oscar Kanaherkku – 120g kuivattua kananlihaa, lihapitoisuus 90%. Tuote jota on ollut saatavilla Lemmikki Oy:n omassa tehtaanmyymälässä jo noin vuoden ajan todistaen maistuvuutensa jopa nirsojen koirien kohdalla. Tässä on nami sekä koiralle että kissalle. Testatusti toimiva kaikenlaisen toivotun käytöksen vahvistamiseen - onnistunut tokoliike, ohitustilanne, pujottelukeppien pujottelu, luoksetulo, pennun ensimmäiset käskysanat... u name it. Sopii toki myös lisäravinnoksi, välipalaksi tai ihan vain hemmotteluhetkeen.

Meillä likat osaavat tulla kerjäämään illalla keittiöön namin toivossa. Toisinaan ne saavat lähtöpassit ja toisinaan koirakaappi aukeaa - namia tulossa, suu auki! Tää on tällane suht normaalikokonen, pellettimäinen nami. Ehkä nopeaan palkkaamiseen pienelle koiralle namikoko on liian iso, mutta keskikokoinen koira nielaissee namin varsin nopsasti. Jos idiksenä ei oo syöttää koko pakkausta kertaheitolla, voi pakkauksen sulkea tiiviisti jotta namit ovat yhtä freesejä seuraavallakin käyttökerralla.

Raaka-aineena on käytetty kotimaista lämpökuivattua kananlihaa ja sidosaineena kasviskuitua. Kanaherkku soveltuu yliherkkyyksistä kärsiville, koska se ei sisällä lainkaan viljoja, täyteaineita, säilöntä- tai väriaineita. Shoppailtavissa kaikista Prismoista, useista S-marketeista, kaikista Terroista ja joistakin S-rauta myymälöistä sekä toki tehtaanmyymälästä Kuopiosta. Testa dig själv!

16.2.2016

Suojeliuskoirien ympäröemänä



Pimeetä ku talviunta nukkuvan karhun persiissä, hiliasta ku huopatossutehtaalla maanantaina. Ei ristin sielua eikä sielutontakaan. Vain neljä koiraa ja Leena.

Mökkeiltiin lauman kanssa pari yötä. Oiski aina niin helppoa. Laskea vaan koirat aamulla ovesta pihalle ja keitellä ittellee aamukaakaot. Paitsit että kaakaojauhe oli jo viety talveks pois mökiltä kesää oottelemaan, että hörpiskelimpä sitten vaan omppumehua. Hieman saattoi pimeän laskeutuessa pelottaa, mielikuvitus kun on vilkas ku kehä kolmone vähä ennen juhlapyhiä. Vaan on aina yhtä rauhoittavaa ajatella että jos ikinä mikään liikkuisi ulkona - unohtamatta tietenkin sitä että ollaan keskellä ei yhtikäs mitään kaukana sivistyksestä onnettomuuden tai mökkimurhan sattuessa - koirat kyllä ilmoittaisivat. Ja ehkäpä myös puolustaisivat, Sani ja Caramel ainakin. Vaan eiköhän mökillä ole silti turvallisempaa kuin kaupungissa.



Mökiltä tullessa suuntasimme paluumatkalla aksatreeneihin. Kerrankin sain kuulla että rytmitykseni oli sujuvaa. Tehtiin ihan uhan edestä niin monessa kohassa hirttoja kuin vaan mahollista. Kepit oli tosi hitaat kummallakin koiralla. Nyt ennen kisoja pitää kyllä taas tehä niille jotakin, vahvistaa niitä ihan syntisesti. Mikään ei tymmi niin paljo ku se että nolla ottaa kii kepeistä. Ärtsistä. Kumma miten ne aina heikkenee ajan kanssa.

Molemmat likat yrittää kovasti pois maailmankartalta. Pudottavat niin vinhasti karvaa että lieköhän koko koirista enää mitään jälellä viikon kuluttua. Ihan karmeeta. Tarvi ku vähä koiraan päin katsoa ja varovasti hipasta ni posahtaa ja koko koira lentää karvoina kohti otsoonii.

Blogin ulkoasulle olen halunnut tehdä jotakin jo pitkän aikaa. Vaan kun tuo koodaaminen on mulle aina yhtä suurta taistelua kun en sitä niin hyvin hallitse, niin pitänee joskus varata siihen riittävästi aikaa ja toteuttaa ulkoasun päivitys kertaheitolla. Leveysasetukset ovat tällä hetkellä aivan väärällään ja sen sellasta. Kattellaan kun kerkiin, niin sitten uutta ulkkaa.

Jäällä käytiin aina niin pitkään ku alko loskakelit. Kylläpä koirat nautti kun saivat irrotella jäällä. Vahvistelin koirille agin käsimerkkejä siellä samalla, eli kun laitoin käden nyrkkiin matalalle, koirat tulivat luokse ilman kutsusanaa. Kun laitoin käden auki korkealle, ne lähtivät kauemmas, jälleen ilman mitään sanailuja.



Kaksissa mätsäreissäki on päästy töiden lomassa pyörähtämään. Lauantaina uusi K9 Center järjesti mätsärit, jossa Cicaro oli pienten aikuisten PUN- ja Caramel isojen aikuisten SIN4. Kehät oli porrastettu, joten odottelua ei ollut ollenkaan liikaa. Unohdin kuitenkin kevythäkkimme sivulaukun kotiin, jossa oli tyttöjen nly-hihnat. Ostin sitten paikan päältä SaNika:n ohuen hihnan hätähihnaksi kun en viitsinyt Rukan leveissä nylonhihnoissa ja leveissä eläinkuosisissa puolikurkkareissakaan koiria kehään viiä.

Sunnuntaina kisattiin HuPun mätsäreissä joissa porukkaa oli ku kesämarkkinoilla. Jokasessa suuremmassa kehässä eli pennuissa ja aikuisissa kaikkine variaatioineen oli nelisenkymmentä osanottajaa. Kehiä ei oltu porrastettu joten odottelua tuli kohtuuttoman paljon, ja jälleen taas kerran niin kuin ihan joka hemmetin mätsäreissä käy, pienet aikuiset ja isot aikuiset etenivät aivan samaan tahtiin. Siispä tuntikausien odottelun jälkeen tytöt piti esittää samaan aikaan. Voi että tämä tympii sitten aina yhtä paljon. Juokset kahen kehän väliä sanomassa että saatat myöhästyä ku oot toisessa kehässä ja vaihat koirat lennosta. Jos maksan osallistumismaksut, niin tasan haluan esittääkin koirat itse. Siispä en hankkinut mitään varaesittäjää. Miksi maksaa jos ei saa edes itse esittää koiraa. Cicaro näissä mätsäreissä pienten aikuisten SIN- ja Caramel hienosti isojen aikuisten SIN2.



Agilityrintamalla tulosillaan ois kisoja. Kisataan 27.2. ja 26.3. ja kattellaan pidetäänkö luovaa kisataukoa loppukevät vai kisataanko vielä lisää. Treenejä on alkuvuodesta jäänyt väliin useammat, mikä tietysti huono kisojen kannalta. Että yritellään taas nollailla, ja jos vaikka Cicarolle ekat nollat?


Talvisia kuvia lisää alla.

28.1.2016

Valmenna myös itseäsi

Psyykkinen valmentautuminen koiraharrastuksessa
Luennoitsijana PsM Konu, T.

Kävin luennolla, taas. Tässä näin tiivisteet itselleni, jotta voin palata astialle aina uudelleen ja uudelleen kun alkaa mieltä riepomaan kisojen lähestyessä. Ja hei toki jos säki näistä hyöjyt ni hän on hyvä vaan ja lukkee ja jättää vaikka kommenttiakin.

Kilpailuominaisuudet

Kilpailuominaisuudet ovat kykyä ja taitoa...
  • saada hyvä suoritus irti itsestään ja koirastaan
  • keskittyä
  • hallita riittävästi jännitystä
  • kestää painetta
  • movitoitua ja nauttia kisatilanteessa (oikeesti, nnnauttia! miks sä kisaat jos et NAUTI!?)
  • päästä nopeasti yli epäonnistumisista (harmi se keppivitonen, mut kisoja tulee menee)
  • suunnata huomio seuraavaan tekemiseen (rima putos, ihan sama täysillä loppuun täydellä focuksella jippikayjeee!)
  • ajatella positiivisesti ja nähdä itsensä onnistumassa (kuiteski kosahtaa ton keppikulman takia... eipäs kun tossahan onkin kiva haastepaikka just meille!)

Psyykkinen valmentautuminen tarkoittaa...
  • kaikkia niitä keinoja joilla vaikutat suoritukseen
  • ennakoivaa harjoittelua ja kilpailuihin valmistautumista
  • maksimaaliseen suoritukseen tähtäävää toimintaa suorituksen aikana
  • kisasta toipumista ja palautumista
  • kisakokemuksesta oppimista
  • tavoitteiden asettamista
  • omien suoritusten objektiivista arviointia
  • itsensä motivoimista harjoituksiin
  • tuloksiin johtavia harjoitteita
  • itseensä tutustumista
    • mitkä ovat vahvuuteni? (kehonhallinta, nopeus)
    • entä heikkouteni? (paineistuminen, lyhytpinnaisuus, kaavoihin kangistuminen)
    • miten reagoin eri tilanteissa? (joko jäädyn tai alan suorittaa 110%:sti)
    • millaiset tapahtumat ja asiat häiritsevät suoriutumistani? (yhtäkkiset muutokset lähtöjärjestyksessä, se että joutuu yhtäkkiä vaihtamaan ohjausta suunnitellusta)
    • millaisessa olotilassa olen parhaimmillani? (sopivasti hervottoman mustanhumoristisessa ilmapiirissä sekä vittuuntuneena, koska se tuo itsevarmuutta ja taistele tai pakene-vaihtoehdoista alan taistella pakenemisen sijasta.
    • milloin keskityn parhaiten? (tutussa hallissa ja porukassa, kun tiedän että koiralla on hyvä vire ja muistan radan ja olemme onnistuneet treeneissä parina aiempana kertana)
    • milloin viretilani on parhaimmillaan? (illasta, hyvin nukkuneena ja sillon ku elämässä ei oo suuria huolia tai murheita)
Kolme tärkeintä henkistä taitoa kilpailutilanteen kannalta ovat myönteisyys, keskittyminen ja viretila. Kun ne ovat keskenään vaaterissa, tulee tuloksia.
Yllä oleva kuva osoittaa kaarevan janan avulla, kuinka viretila voi vaihdella liian matalasta liian korkeaan. Parhaiten ihminen tai koira toimii optimaalisen viretilan alueella - kun vire ei ole liian matala eikä liian korkea.


Jännittäminen

Yli 70% ihmisistä jännittää esiintymistä ja arvostelun kohteeksi joutumista. Kisoissa sinä oikeastaan esiinnyt ja sinua arvostellaan. Jännittämiseen vaikuttaa sekä temperamentti että perimä. Myös itsensä rauhoittamiseen muodostuneet keinot vaikuttavat jännityksen tasoon. Usein jännitystä entisestään lisää se että ajatellaan muiden näkevän oma jännitys. Ihmiset keskittyvät kuitenkin aina ensisijaisesti itseensä, ihan jokainen. Sinäkin keskityt useimmiten vain itseesi etkä ajattele muita tai muiden jännitystä. Siispä miksi kukaan keskittyisi tuijottamaan juuri sinua, havainnoimaan juuri sinua ja sinun jännitystäsi.

Kisoissa kukaan tuskin toivoo toisen suorituksen epäonnistuvan, eikä kukaan ajattele toisen olevan huono ohjaaja jos radalla tulee epäonnistuminen. Kaikilla on hyvät ja huonot ratansa. Ja hei, se sinun jännitys ei näy. Ja vaikka näkyisikin, ei se haittaa. Sinun kuuluukin hieman jännittää. Se nostaa viretilaasi. Et voi olla kisoissa samassa viretilassa kuin kello kuuden aikaan illalla kotisohvallasi puoliksisyöty suklaalevy vattallasi. Tavoittele sitä että siedät jännitystä. Tee siitä kaveri, älä vihollista. Se laittaa sinut skarppaamaan ja terävöittää ajatustasi. Mieti minkä merkityksen annat jännitykselle. Jännitys voi nimittäin olla joko negatiivinen tai välttämätön asia. Usein annamme aivan liian suuren painoarvon yksissä kisoissa onnistumiselle. Uskomme valheellisesti että yhdet kisat määrittävät melkeinpä meidän ihmisarvomme! Yksi kisa ei muuta tulevaisuutta. Paras lause joka luennon aikana kuultiin taisi olla "Nyt jännittää sopivasti." Se on positiivinen ilmaisu jännitykselle. Siinä jännitys on otettu ystäväksi.

Jännitys on oikeastaan perua taistele tai pakene -tilanteesta. Se on autonomisen hermoston aktivoitumista ja fysiologisia muutoksia aivoissa, joten sitä ei voi täysin estää. Siksi se olisi niin tärkeää hyväksyä. Kun jännitämme, sykkeemme ja verenpaineemme kohoaa, ruuansulatuksemme hidastuu, lihaksemme jännittyvät ja vereemme erittyy stressihormonia (jonka koira muuten haistaa). Jännityksen hallinta alkaa aina jännityksen tunnistamisesta ja tiedostamisesta. Tämän jälkeen voit alkaa miettiä omia keinojasi sen hallintaan. Jännityksen hallinta on samaan aikaan tunteiden hallintaa.

Kaikilla on omanlaisensa toimintatapa jännitykseen, mutta on mahdollista listata karkeasti neljä jännityksen ilmenemismuotoa: välttely, vaativuus, rentoutuminen ja fyysinen tekeminen. Mihin jännittäjätyyppiin sinä kuulut?

Välttely
  • tuottaa välittömän hyvänolon tunteen
  • tuottaa tunteen että tilanteesta voi selvitä
  • olo helpottuu välttämällä tilanne kokonaan
  • pidemmän päälle et voi aina olla menemättä kisoihin joten tämä jännityksen purkukeino ei oikein toimi kisaamista ajatellen

Vaativuus (minä olen aivan selvästi tätä tyyppiä!)
  • mikään ei riitä, ei tosissaan riitä
  • tunne ettei ikinä yllä tavoitteisiin
  • vaativuuden kierteen muodostuminen - tavoite on koko ajan korkeampi ja korkeampi
  • mustavalkoinen ajattelu (kisat olivat joko huiput tai surkimusten surkimukset)
  • kaikki tai ei mitään -ajattelu
  • epäonnistumiset ovat aina heikkoutta
  • itseään kohtaan ollaan armottomia > vältetään tilanteita joissa voi epäonnistua
  • ei koskaan hyvää oloa suorituksista koska täydellistä suoritusta ei ole olemassakaan
  • nähdään vain epäonnistumiset

Rentoutuminen
  • lievittää fyysisiä tuntemuksia
  • parantaa keskittymiskykyä
  • täytyy erikseen opetella
  • erittäin toimiva keino kisoja ajatellen

Fyysinen tekeminen
  • liikkuminen piiskaa jännitystä entisestään
  • muille kertominen jännittämisestä saattaa auttaa (hyväksyntä siitä että jännitys on ok)
  • saattaa auttaa viemään ajatukset pois jännittämisestä hetkeksi


Liika on silti liikaa, myös jännityksessä. Liiallisen jännityksen tunnistat näistä oireista:
  • heikotus
  • hiotus
  • syketaajuuden liiallinen kohoaminen
  • veltot jalat 
  • hermostuminen
  • lyhytpinnaisuus
  • ylitouhukkuus
  • epävarmuus
  • hajamielisyys
  • motoriikka pettää, kroppa ei tunnu omalta
  • tempo- ja rytmintaju katoaa

Vähän kuitenki pittää jänskättää, muuten kärsit kisa-apatiasta! Jos jänskätät liian vähän, oireisto näyttää tältä:
  • ei vaan kiinnosta
  • hitaus
  • huonotuulisuus
  • väsymys
  • happamuus
  • hitaat reaktiot
  • voimavarat eivät käytössä
  • voimattomuus
  • hidastuneet liikkeet

Sopiva määrä perhosia vatsassa tarkottaa tätä: 
  • hyväntuulisuus
  • häiriönsieto kasvaa
  • suunnitelmallisuus lisääntyy
  • voimavarat ovat käytössä
  • fysiologiset toiminnot toimivat


Olisi hyvä miettiä, miten oma jännitys näkyy, missä tilanteessa se ilmenee, mistä se syntyy, mitä jännität ja missä se tuntuu. Minun jännitykseni näkyy pakonomaisina rutiinien palvomisena ennen kisoja ja niiden aikana. Koirien on ehdottoman pakosti tehtävä tarpeensa aamulla ennen kisoja tai melkein olen tunkemassa laksatiivia paimenten pepukkaan. Reppu on pakattava aina samalla tavalla. Vaatetuksen on oltava kuosissa. Lisäksi koirien lämmittelyt, ilmoittautumiset, rataantutustumiset, radan kertaamiset ym. tulevat rutiinin kautta. 

Jännittäessäni muutun äkkipikaiseksi ja en kestä ollenkaan jos jokin meinaa sekoittaa pakkaa. Kivahdan heti jos jokin asia ei suju tai koirat perseilevät. Ja oikeestaan kaikki on koko ajan ja aina ja ikiaikaisesti tielläni. Kiire on pahin vihollinen, joka varsinkin nostaa kierroksia äärimmilleen. Jos koirien startit ovat kovinkin lähekkäin, lisää sekin jännitystä että kerkiinkö vai myöhästynkö. Jännitys alkaa usein jo kisailmoja naputtaessa, kisoja edeltävänä iltana ja kisapaikalle mennessä. Rataantutustuessa jännitys alkaa kadota ja viimeistään ekan startin jälkeen jännitys muuttuu sopivaksi, pieneksi skarppiuden tunteeksi. Ja illalla niellään parasetamolia ja ibuprofeenia päänsärkyyn!

Jännittämiseni syntyy vaativuus-ajatteluni kautta, kun ajattelen että nyt viimeistään on saatava pienetkin yksityiskohdat ohjauksessani hiottua ja koirille on saatava nyt taottua treeneissä vielä viimeisetkin opeteltavat asiat kuntoon ennen kisoja. Nollapeikko vaivaa myös, olisi aina kiva tehdä tuloksia ja ajattelen usein virheellisesti että maksoin kisoista turhaan jos emme tee yhtään tulosta.

Jännitän ensimmäistä virhettä radalla, ensimmäistä kosahdusta. Kun ensimmäinen virhe tulee, alan heti hällävälittää loppuradasta - ratahan on jo pielessä. Mustavalkoisuus on väärin, ja pitäisi osata iloita radan yksittäisistä hyvin menneistä kohdista eikä aina tarkastella rataa joko nollaratana tai ei-minään-ratana. Jännitän joskus myös yksittäisiä ihmisiä katsomossa, jos siellä on joku minulle merkityksellinen ihminen katsomassa rataamme. Tässä kohtaa varmaan punnitsen että ihmisarvoni tämän henkilön silmissä jotenkin laskisi jos epäonnistuisin nyt radalla. Tämäkin on täysin väärä ajatusmalli josta pitäisi päästä eroon. Jännitys tuntuu minulla ehkäpä jaloissa, lihaksissa, päässä... Vaikea määrittää! Tykyttelyn ainakin tunnistan (muutenki helposti sykkeet satasen luokkaa notta jännittäessä varmaan 180 hehe) ja ylitouhukkuuden.


Kuinka voit lievittää jännitystä?
  • suhtaudu myönteisesti itseesi ja koiraan
  • salli jännitys, tunteet ja virheet
  • huumori auttaa aina
  • naura epäonnistumisille ja itsellesi (ihhailen näitä ihmisiä!)
  • hyväksy se että kisoissa käynti ei ole pakko, vaan valinta
  • nauti kisatilanteesta ja nauti oikeestikki
  • hyväksy että virheitä sattuu kaikille ja kaikki jännittävät jotakin elämässään - jotkut sängynalusta ja jotkut kauppareissua, jotkut kisoja
  • opettele rentoutumaan ja keskittymään
  • tee mielikuvaharjoituksia
  • tunnista kuinka ajattelet itsestäsi
  • treenaa kisanomaisesti niin että jännittää
  • menneiden ja tulevien epäonnistumisten ajattelu ylläpitää ahdistusta ja lisää jännitystä joten plz lopeta se
  • vältä kahvia, sokeria ja tupakkaa kisapäivänä koska ne lisäävät jännitystä ja vältä näitä nyt muutenkin herranjestas ylleisen terveyden hyväks
  • tiedosta että pystyt mihin vain jos harjoittelet riittävästi (lentää et kuitenkaa ossaa senkin ihminen)
  • käy möllikisoissa

Rentoutuminen on moninainen taito jonka voi oppia
  • keskittymiskyky kehittyy
  • haitallinen jännitys vähenee
  • tunteiden säätelytaidot kohenevat
  • tavoitteena optimaalinen viretila
  • tuo tilaa oikeille ajatuksille ja tunteille jotka ohjaavat suoritusta oikeaan suuntaan
  • monta keinoa
    • lihasten tietoinen rentoutus yksi kehonosa kerrallaan
    • hengityksen laskeminen ja hengitystekniikka
    • muiden ajatusten poissiirto tietoisesti
    • musiikin kuuntelu, ehdollistuminen rentoon mielentilaan jonkin tietyn biisin avulla
  • vaatii 40 toistoa alkaen aina ensin rauhallisessa tilanteessa omalla kotisohvalla, että hiljalleen voi rentoutua myös kisatilanteessa rentoutumisrutiinin avulla

Keskittyminen mukana kisarepussa
  • keskittyminen on huomion kiinnittämistä olennaiseen asiaan
  • ulkopuoliset tekijät (tuomari, yleisö, melu, sää) vaikuttavat keskittymiseen mutta niihin ei voi itse vaikuttaa
  • sisäiset tekijät (negatiivinen ajattelu, tulospeikko, omat ja muiden odotukset, aiemmat kokemukset) ovat asioita joihin voit itse vaikuttaa
  • optimaalinen keskittyminen saavutetaan kun yleisvire on positiivinen ja luottavainen
  • mihin huomio siirtyy? mitkä ovat sinulle sopivat keinot saavuttaa riittävä keskittyminen? (keskityn riittävästi ajattelemalla rataa, rataa ja ainoastaan rataa ja jos ajatukseni harhailevat liikaa, palaan aina uudelleen ja uudelleen rataan jota läpikäyn mielessäni monta kertaa ennen omaa vuoroani)
  • suorituksen aikana on tavoitteena saavuttaa positiivinen, määrätietoinen, itseluottamuksellinen ja vapautunut tunnetila
  • älä arvioi omaa suoritustasi, keskity siihen mitä seuraavaksi tapahtuu
  • älä jää kiinni epäonnistumisiin (heti kun eka rima putoaa...)
  • et voi vaikuttaa menneeseen mutta tulevaan voit

Valmistautuminen ennen kaikkea ja kaikkea ensin
  • opettele liuta rentoutumis- ja keskittymisrutiineja
  • muodosta omat kisarutiinit
  • keskity itseesi ja koiraasi
  • onnensukat, amuletti, tietyt vaatteet, tukkatyyli... kaikilla omansa, joillakin ei mitään
  • ideana luoda henkistä varmuutta ja vahvuutta
  • läpikäy suoritus kisapaikalle saapumisesta koiran jäähdyttelyyn saakka
  • uskomuksilla on hurjasti voimaa psyykeeseen
  • ota kisapaikka haltuun - tee siitä itsellesi tuttu vaikkapa menemällä kerranki ajoissa paikalle
  • hyväksy että yllättäviä asioita voi tapahtua kisojen aikana - mieti miten toimit niissä ja miten tsemppaat itsesi uudelleen yllättävän tilanteen jälkeen (jos vieras koira karkaa radalle...)

Mielikuvaharjoittelussa on voimaa
  • yhdessä fyysisen harjoittelun kanssa tehokkaampaa kuin pelkkä fyysinen harjoittelu
  • tavoitteena tuttuus ja turvallisuus
  • mahdollistaa tunnetilojen ja tekniikoiden opettelun
  • luo oma kupla suorituksen ajaksi (flow, et näe muuta kuin itsesi ja koirasi, aika lentää ja suoritatte rataa täydellisen keskittymisen tilassa daadirlandaa)
  • kuivaharjoittelu auttaa muistamaan radan (aivot eivät erota oletko oikeasti radalla vai et, mutta muistat radan kuitenkin paremmin kun kuivaharjoittelet sitä etukäteen)
  • onnistuneen suorituksen jälkeen voidaan vahvistaa mielikuvaa onnistuneesta suorituksesta mielikuvaharjoittelulla
  • pohdi onnistuneen ja epäonnistuneen kokemuksen olotilaa - tavoitteena on saavuttaa mielikuvaharjoittelemalla samat tunteet

Tunnista väärät ajatukset
  • suurentelu (tuo rata pilasi koko kisauramme)
  • yliyleistäminen (kepit eivät koskaan ole onnistuneet ulkokentällä)
  • mustavalkoisuus (tämä rata oli aivan surkea ja aiempi rata täydellinen)
  • leimaaminen (tämän tuomarin radat eivät ole tehtävissä)
  • katastrofiajatukset (menetän ihmisarvoni tuttuni silmissä jos epäonnistumme nyt)
  • mielivaltaisuus (koska sataa vettä, epäonnistumme taatusti koska aiemminkin epäonnistuimme vesisateella ja varmasti just rankkasataa miun suorituksen aikana)
  • henkilökohtaisuus (nuo tuolla nauroivat, varmasti nauroivat minulle)

Itsepuhe kannustaa ja motivoi
  • käytä itsepuhetta ohjaavasti, älä tuomitsevasti - "tuossa en muista kuitenkaan ohjata riittävän selkeästi VS teen sokkarin tuossa kohdassa"
  • motivoi itseäsi itsepuheella "nyt on treenattu kovasti, annan siis kaikkeni tänään"
  • itsepuheessa saa olla röyhkeä kunhan muistaa olla uskottava eikä paineista itseään liikaa tavoitteenomaisuudella "tulimme näyttämään tänne mitä osaamme"
  • älä liitä omaa ihmisarvoasi suoritukseen
  • onhan itsepuheesi positiivista? jos ei niin tunnista negatiivisuus > pysäytä negatiivinen ajatus > käännä se positiiviseksi
  • ennen kisoja olisi hyvä saada vain hyvää palautetta treeneistä, koska heikkouksia ei enää kerkeä korjaamaan ennen kisoja ja esille tuodut heikkoudet vain rapisuttavat kisaitsetuntoa
  • onko oltava täydellinen ennen kisoja > ei ole!

Irtonaisia ajatuksia vielä tähän loppuun...
  • pessimisti ei pety (tyypillistä suomalaisille, ei turhia odotuksia itselle eikä muille? Negatiivisuus ei vieläkään ole hyvästä!)
  • joskus asiat tuppaavat kuin kasautumaan - koira ei tee tarpeitaan, rata ei ole meille suunniteltu, lähtöjärjestys on muuttunut... tämäkin vielä... ja tämä... havainnoi myös positiivisia asioita (ihana sää, kaverien kannustukset, sopivasti haastava rata, reilu tuomari...)
  • jos ilmoitat koiran radalle, oletat ehkä että koira on jo valmis kisoihin - miksi siis viljelet negatiivisia ajatuksia aina viime hetkille saakka ennen radalle menemistä? Tuskin edes olisit kisoissa jos koirasi ei mitenkään voisi suoriutua radasta (ellet ole hakemassa erikseen kisakokemusta keskeneräisellä koiralla)
  • korjaa vain se mikä on rikki
  • jos jokin ei toimi, vaihda menetelmää
  • tee enemmän sitä mikä toimii
  • ole läsnä hetkessä
  • koiran osaamiseen et voi vaikuttaa enää kisatilanteessa
  • ja vielä kerran, jos jännittää > JES, AKSA MERKITSEE SINULLE JOTAKIN!! Se on sinulle merkityksellistä ja arvokasta!