Lauman ruokailu II

Viime vuonna julkaistun lauman ruokintapostauksen löydät täältä.

On kulunut aikalailla vuosi siitä, kun kirjoitin viimeksi lauman ruokintaan liittyen. Olen hiljalleen tutustunut barffaukseen lähinnä netistä lueskelemalla ja muutamaa barffausta toteuttavaa ihmistä jututellen. Samalla olen kuin puoliajatuksissani tuuminut laumani ruokintaa uudessa valossa.

"Barfissa jäljitellään tilannetta, jossa luonnossa nähdään nälkää." (Tiikerililjan 2013).


Barffauksesta ollaan montaa mieltä, niin kuin monesta asiasta koiramaailmassa voidaan olla. Barffata voi monella eri tavalla, ja mikä toisen mielestä on laadukas ja oikein toteutettu barf-ruokinta koiralle, on toisen mielestä kehno ja vääränlainen.
Barffauksen luonnollisuus koiran kantila ajateltuna kiehtoo, ja lihan syöttäminen houkuttelee enemmän kuin kuivaruuan nakkeleminen kuppiin. Toisinaan istun kuivaruokaa nassuttavan laumalaiseni vieressä ja herään tuumailemasta, kuinka epäluonnolliselta tilanne oikeastaan näyttääkään.

"Barffista on mahdollista tehdä terveellinen ja toimiva ruokintaratkaisu koiralle – mutta silloin on luovuttava harhaluulosta, että koiran ravitsemus perustuu lihaisille luille. Ei se perustu. Se perustuu lihalle ja elimille." (Katiska 2013.)

Me emme kuitenkaan siirry barffaamaan 100%:sti. Miksi?

Siksi, että a) meillä ei ole ikävä kyllä riittävästi pakastetilaa, mikä vaikeuttaisi elämää siksi, että joutuisin jatkuvasti ravaamaan kaupassa, että saisin varmistettua laumalla olevan aina ruokaa tarjolla.
Ja b) mahdollisesti hieman edullisemman barffiruuan hankkiminen olisi mahdollista Vauhtiraksun ja Kennelrehun kautta, mutta c) koska se pakastetila on edelleenkin rajallinen, eivätkä kennelruoka-autot kulje tarpeeksi usein ja joskus en saata päästä käymään autolla ollenkaan, jäisi lauma ruuatta. Ja sanotaan vielä että d) en usko vielä tietäväni barffauksesta tarpeeksi toteuttaakseni turvallista ruokintaa laumalleni täysin ilman kuivaruokaa.

Kukapa ei haluaisi syöttää mieluummin parempaa evästä koiralleen. Kuitenkin, toisinaan elämäntilanne on sellainen, ettei juuri sellaisen ruokinnan toteuttaminen ole mahdollista, kuin mitä haluaisi.
Kuivanappulat, mitä me syömme eli HHC ja J&V sisältävät turvallisesti lauman tarvitsemia kivennäisaineita ja vitamiineja, mutta niissä on silti runsaanlaisesti hiilihydraattia, mitä saisi olla valkuaista (proteiinia) huomattavasti vähemmän. Rasvaa ja valkuaista (proteiinia) koira kykenee käyttämään hiilareita tehokkaammin energiakseen, joten aktiivisesti liikkuvat nuorukaiset tarvitsevat paljon protskua ja rasvaa, mitä taas barffiruoka voisi sisältää enemmän kuin kuivaruoka, ja vieläpä ilman mitään turhaa ylimäärämoskaa, kuten nyt niitä hiilareita ja kaiken maailman säilöntäaineita.

Lihan koira käyttää lisäksi tehokkaammin hyväksi kuin kuivaruuan, ja tuon väitteen jokainen voi havaita siinä, kuinka koiran jätösten tekeminen harvenee. Omanikaan eivät enää tee kolmea täysistuntoa päivässä, kun syövät enemmän lihaa. Syynä voi myös olla ruokamerkin vaihtuminen toiseen, J&V meni lävitse melko sutjakkaasti...
"24-30 prosenttia proteiinia sisältävä kuivaruoka + rasvainen rehujauheliha on ravitseva ja edullinen yhdistelmä, mikäli koiralle ei kykene toteuttamaan barf-ruokintaa.!" (Venlankulman rottweilers N.d).







Hintalaskemia laumani ruokinnasta
Huomaa, että mukanani elelevät normaalisti vain Cicaro ja Caramel, satunnaisesti Aurora.
Laskelmat tehty siis kahden koiran mukaisesti.

Kuivaruokinta

• Ruokasäkki 15kg, kestää 2kk, hinta 30e. Kuivaruokinta 0,5e/päivä/ kaksi koiraa

Sekaruokinta liha/kuivaruoka

• Liha 1kg, kestää 4 päivää, hinta 3e.
  Liha= 0,75snt/päivä kahdelta koiralta. Kuivaruokinnan hinta puolittuu, joten kuivaruoka tekee 0,25snt/päivä kahdelta koiralta.
  Sekaruokinta 1e/päivä/ kaksi koiraa

Barffin hintaa on haastavaa laskea, koska en voi alkaa metsästämään kaikkien lisukkeiden hintoja. Kuitenkin nettiä hetken selaamalla saa selville, että barffaus maksaa noin 10 - 40e kuussa yhdeltä koiralta, joten kahdelta keskikokoiselta koiralta n. 50e kuussa eli barffaus 1,70e/päivä/ kaksi koiraa.

Barffi voisi sisältää vaihtelevasti mm. näitä raaka-aineita:

• Liha
• Luut tai luujauhe
• Rustot, jänteet
• Kananmuna
• Jauhettu maksa (kerran viikossa)
• Lohiöljy
• Kasviöljy
• Pellavansiemenöljy
• Maitorahka
• Turkkilainen jogurtti
• Tonnikala
• Raejuusto
• Monivitamiinivalmiste
• Fosfori
• Kalkki
• Valkosipuli
• Merilevä
• Salaatti
• Tuorekurkku
• Viinimarjat
• Omena

Luonnosta koiralle voi kerätä talteen mm. näitä raaka-aineita:

• Nokkonen
• Maitohorsma
• Siankärsämö
• Piharatamo
• Puolukka
• Mustikka
• Lillukka
• Ruusunmarja

Mitä siis tuloksena tästä pohdiskelusta? No, me siirrymme kuivaruokapainotteisesta ruokinnasta 50/50 ruokintaan, eli sekaruokintaan. Painotamme hieman enemmän lihan ja muiden lisukkeiden syömiseen, ja nappulan osuus tulee aavistuksen laskemaan. Vähennämme samalla koirankakkapussien huikeaa kulutusta vuodessa ainakin 50 sentillä, kun lauma ei tuotakaan niin paljoa jätettä siirtyessämme 50/50 ruokintaan. Ja mikä parahinta ja mukavinta, liha maistuu laumalle selkeästi paremmin kuin kuivaruoka, sillä kuppiin harvemmin jää safkaa kun seassa on myös lihaa, mitä toisinaan tapahtuu kuivaruokaa syödessä. Ja minä saan katsella tyytyväisenä lauman ruokailua, kun nassukat syövät sitä mistä pitävät.


Lähteet

Venlankulman rottweilers. N.d. Koiran menu. Luettu 1.5.2013. http://koti.phnet.fi/helenm/ruokaohje.htm

Katiska. 2013. Barf esimerkkinä. Luettu 1.5.2013.
http://www.katiska.info/ravitsemus/barf-esimerkkina/

Tiikerililjan. 2013. Barf kaatuu luonnonmukaisuuteen. Luettu 1.5.2013. http://tiikerililjan.blogspot.fi/2013/04/barf-kaatuu-luonnonmukaisuuteen.html

Onnea Sani 5 vuotta!

Hirmusti onnea 5-vuotiaalle Sanille, maailman hienoimmalle kodin turvalle ja koiraäiskälle<3 

 5v-kaakkuroinen.

Kesänpuuska

Kiksun sotahuuto.

Garmeet helteet. Minun olla töissä ja koirien riekkua pihalla. Ei vaan silti tunnu menoa hidastavan säät kun jaksavat puuhastella aamusta iltamyöhään saakka. Mistähä nuo repii tota energiaansa... Ei ainakaan ruuasta, kun se ei tunnu näin helteellä tekevän kauppaansa kuin ihan pieninä annoksina.
Jännä miten pennut (CCA) ovat olleet sisäsiistejä ny kotikotona. Onhan nää ollu ss kämpillä jo ikuisuuden, mutta kotona se jostain ihmeen syystä meinaa unohtua. Vaikuttaako se että kesällä ovat paljon ulkona, en tiedä, mutta Cara pyysi äsken ihan ite ulos kun oli hätä... Edistystä siis, jee. Ei yhtään vahinkoa ja kohta viikko mennyt kotikotona. Cara on kyllä ollu sitkein sisäsiistiks opetettava mikä meillä koskaan on ollut. Aiemmin ovat kaikki koirat oppineet todella nopiasti. Siksi oli talvella rasittavaa käydä kotona, ku ties että tuo yks ei tee pihalle vaan tekee mieluummi sisälle sitte ku siltä tuntuu. Nyt on mukavempi ollakki täällä.

Se ihana puoli kesässä täällä kotosalla ollessa vielä on, että koirat eivät joudu olemaan oikeastaan ollenkaan yksin, koska aina joku on kotona niiden seurana. Ne saavat olla melkein koko päivän ulkona nauttimassa maaseudun rauhasta ja monista hajuista ja virikkeistä, ja mikä parasta, vapaudesta. En edes tiedä, missä meidän hihnat luuhaavat. Kaipa ne koiranaulakossa tai treenikassissa ovat.

Ani pätevänä Fordin satulassa.

Tuumailin tässä pientä listaa siitä, mitä meidän kesä 2013 tulee sisältämään:

• Cican ja Caran luustokuvat
• Agilityn harjoittelua kotiradalla
• Vaellus syrran ja toverin kanssa (todennäköisesti Sanikin mukaan)
• Mahdollisesti pyörän vierellä kulkemisen opettamista koirille, jos innostun itse ajatuksesta nykyistä enemmän
• Ehkäpä visiitti Kajaaniin, jos Sissi saa nyt kesällä pentuja
• Mökkeilyä lauman kera

Njooo. Jännä miten vapaa-ajan oppii käyttämään tehokkaasti kaikenlaista puuhastellen kun tekee kesällä töitä ja pitää vain kaksi vapaapäivää viikossa. Hain tänään katiskasta melkein 10kg satsin kaloja kissoille ja koirille, ja siivottiin ne iltamissa muorin kanssa. Nyt on koirille keittymässä 4l kalaa, saavat siis natustella niitä seuraavina päivinä. 

Tuntuu, että vaikka miten yritän näitä postauksia kirjotella niin, ettei nää ois pelkkää sälää sieltä täältä ja jo menneiden tapahtumien kuvien latomista allekkain, niin en saa näistä enää semmosia niin yhtenäisiä kuin joskus. Yritän tsempata, tiedän että säläpostauksia on rasittavaa lukea.

Tässä ny ois viimesimmältä mökkireissulta kuveja.

Saatetaan olla jo aika väsyneitä koko päivän mökkeilystä...

KIRSUSTA KII.

Aika kaunis Aurora <3

Intiaaninimeni on Märisee kuumuudesta.

Intiaaninimeni on Iloitsee auringosta.

Harvinainen tukkatöyhtöräksä.

Siinä ja hilkulla etteikö varpaat kastu.

Plärskisss.

Hamburgeri ei ui, ellei äiskä ui edellä...

... mutta Aujooja uisi vaikka koko kesän!

Pakko kait se on etteivät hauku nysväks koko iltaa. Intiaaninimi Keittää perunaa.

Viis(kyt) rautaa tulessa

Kesällä on reilusti aikaa kaikkeen ylimääräiseen. Vaikkapa auringonottoon ja sen sellaiseen turhaan...

Don't. tell. me. that. crap. Täällä maalla kesä ainakin on niin kiireinen, että tietsikalla ei paljoa ainakaan näin alkukesästä aikaa kulutella. Minä otan siis aurinkoni lennosta. Yhden mainitakseni, kotikodin monet elukat on ainakin yks ajankäytön kohde.



Möksäreissu luokan kanssa sujui Cican ja Caran ollessa mukana mukavasti, säätkin suosi. Aurora jäi hoitoon kissan ja pienen lapsen luokse. Seurasin sitä vartin ajan hoitopaikassa että miten se lähtee tutustumaan vauvaan ja vieraaseen kissaan. Kun hoitopaikka oli sitä mieltä että he pärjäävät Auroran kanssa, painotin vielä lähtiessäni, että koiraa ei missään nimessä saa jättää vahtimatta vauvan seuraan, koska Aurora on arka ja voi siksi olla arvaamaton, jos ei pääse pakenemaan. Hoitopaikasta tuli mökkireissun aikana viestiä, että kaikki on sujunut tosi hyvin ja saisin tuoda koiran sinne uudelleenkin hoitoon. Vaikka minä hertsasin että mitenhän se arkkis siellä pärjää, niin hyvin nopeesti se oli sinne tottunut ja reipastunut. Kissa oli partsilla piilossa, vauvan Aurora lähinnä ignoorasi.

Tulipa sitten ajeltua Suomussalmelle 120km about 25 asteen helteessä. Caralla oli tietysti juoksupöksyt koko ajan, ja kartoittelin vielä heti alkuun naapuruston mahdollisia uroksia että olen niistäkin tietoinen. Savusaunottiin, pelattiin pihapelejä, rillattiin ja uitiin ja aamusella ajeltiin veks. Koirilla oli vanha tuttu Unna-porkkis seurana mökillä. Takas tullessa meinattiin ajaa 4 poron kolari, mutta sain hätäjarrutettua onneksi ajoissa. Säikäytti silti, ja piti hetkeks mennä linkkupysäkille makaroonijalkojen takia. Koirat haukkuivat kohti hiipiville poroille, kuvattiin niitä aikamme ja jatkettiin matkaa. Loppumatka sujui hyvin, yliväsyneet koirat torkkuen sikeästi.

Eläinrääkkäystä. Näin koira ei matkusta turvallisesti.

Tämän jälkeen alkoi armoton pakkaaminen. Melkein koko kämppä piti survoa yhteen henkilömersuun. Pakkasin parin pienen jäätelötauon säestämänä putkeen 4 hemmetin tuntia. Tuntui, että hajoan siihen revohkaan, mutta lähtö kotosavoon motivoi jatkamaan. Viimein alkoi näyttää valmiilta, ja ajeltiin kotiin. Kotiuduttiin Kajaanihoodseilta karvakieppien kanssa iltakympin aikoihin perjantaina 31.5. Mersu oli niin täyteen ahdettu tavaraa, että laittomaks melkein muuttui koko touhu ja koiria kävi sääliksi, kun niiden matkustamiseen varattu tila oli _todella_ rajallinen. Olen siis ite 6kk kotiseudulla ja Kuopiossa syksymmällä, joten alivuokralaisen alta roudasin aika paljon roinaa veks. Koirien tarvikkeitakin kertyi aivan täysi treenikassillinen, hupsis... Ja osa niistäkin, ne turhimmat, jäivät Kajaaniin. Vissiin vois luopua ylimääräisestä roinasta. Ei sitä tajua miten sitä kertyy, ennen kuin joutuu pakkaamaan melkein kaiken mukaansa. Vielä en ole älynnyt ettäkö jotakin tärkeää olisi jäänyt matkasta.

Karssi korkeuksissa.

Lauma kohtasi pitkästä aikaa toisensa, ja äiskä-Sani alisteli kersansa ja adoptiokersansa. Lauantaina lauma odotti kotona, kun me ravattiin YO-juhlissa syömässä ja minä kuvaamassa. Lauantai-iltana lähettiin syrran ja koirien kans möksälle yheks yöks, Sani jäi muorin pyynnöstä ukkosturvaks kotiin. Sunnuntaina mökkeiltiin johki iltapäivään saakka. Loppusunnuntai meni agilityrataa kokoillessa ja keinua muorin avustuksella rakennellessa sekä kopukankin taisin liikauttaa (se täytti 1.6. pyöreät 25 vuotta!). Tänään maanantaina oli eka päivä kesätöissä, joten 2 lomapäivää kerkesin viettää, aika huikeeta. Tässäpä nämä kuulumiset taas olikin. Kuvia olisi kertynyt 8 kansiollista, jokasessa jotakin tekemistä... Plähh. Enkä oo vielä ees saanu purettua juuri mitään.

*Ne jotka eivät hevosista perusta, voivat lopettaa tähän* :D 

Eikä tää miksikään heppaplokiks muutu, nos panicos amigas/amigos

25 volttia.

Tojong-koipi.

Aistillista kerrassaan.

Viimeiset liitelyt

Viimeiset treenit siirtyivät normaalista iltakasista aamukymppiin. Ja vielä tänä aamuna sain viestin että jos jaksan, voisin tulla sinne jo 9.30, ja niinhän me sinne mentiin pahimpaa hellettä karkuun ajoissa. Tällä kertaa meillä oli uusi ohjaaja, ja sain tutustua rataan ihan itse ja päätellä, kuinka ohjaisin koirat radalla. Rata ei ollut vaikea, vaikka parissa kohdassa piti tehdä puolenvaihto joko valssaamalla tai persjätöllä. Rata sujui helteestä huolimatta ihan mukavasti, ja mentiin vielä keppitreeni jossa haettiin lisää vauhtia kepittelyyn. Puomitreenit mentiin myös, ja tytöt menivät puomin hienosti ilman hihna-apua. Varmaan turha edes mainita, että melko lämmin siinä juostessa tuli!

Siinäpä se sitten olikin se treenikerta, siinä loppupalautteet saatiin ja juteltiin jatkosuunnitelmista, ja ostin treenitaskun kun ei tuo liivi kesällä houkuttele ja siitä tippuu aina nameja pitkin rataa...

Ja kuinka iso kivi tipahti pienen ihmisen harteilta, kun sain vielä lopussa kuulla, että minun ei tarvitsekaan maksaa seuraavia viittä treenikertaa, olivat järjestelleet ja joustaneet asiat niin että pääsen pälkähästä. Jipiiiiii, niin ne vaan asiat aina järjestyyyy. Niille jotka eivät tiedä, irtisanoin siis  treenipaikkamme liian myöhään, joten olisin oikeasti joutunut maksamaan seuraavat 5 kertaa (eli yhteensä 10 kertaa koska kaksi koiraa) ja myymään ne ihmisille kesällä. Olisi ollut kyllä niin rasite. *Phuuuhh*

Nyt on sitten se paljon puhuttu tyhjä olo.

Kokonaiset kymmenen kertaa takana. Huikean paljon voi edistyä kymmenessä treenikerrassa, kun opetus on tasokasta ja ryhmäkoot minimaalisia. Lauma kiittää ja kuittaa ja siirtyy kesälomille, kunhan tämän päivän viimeiset 4 tuntia on istuttu kärsitty koulussa. Sen jälkeen Auroran kokeileminen hoitopaikkaan, jossa kissa ja pieni lapsi, ja jos kaikki ok siellä hetken tutustumisen jälkeen, niin se jää hoitoon ja Cica ja Cara lähtevät minu mukaan mökille kun ajellaan Suomussalmeen luokan päättöbileisiin. En viiti Auroraa ottaa sinne ressaamaan hälinää ja se vuotaa ku seula juoksujensa takia... Cara erittäin tarkassa vahdinnassa koska sillä oli vasta parhaat päivät juoksujensa suhteen. Juoksupöksyt päällä aina kun ei olla tarpeita tekemässä, ja ilman vahdintaa se ei saa olla ulkona. Minä en halua jatkaa sitä vahinkopentulistaa, joka on jo tämän kevään osalta aika pitkä, mitä nyt netissä pyöritelly päätään useille, useille vahinkopentueille...

Betty's-pennut 2 vuotta

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: Aika kuluu hurjan nopeasti.

Hirmuisesti onnea upeille jo 2 vuotta täyttäville kasvattinassukoille!
Viettäkäähän mukava päivä ulkosalla, kun aurinkokin näyttää suosivan tänään synttäreitään viettäviä.
Me suunnataan kohta Caran ja Cican kanssa eläinkauppaan, niin saa tytöt jotakin kivaa synttäreitten kunniaksi. :) Myöhemmin käydään pitkä lenkki joko Vimpelissä tai Paltsissa. Ja iltahan huipentuu niin kuin aina, synttärikaakun syöntiin!

Vastapa me oltiin tämmösiä maailman vallottajan alkuja, *huohh* :)

Kuvia synttäripäivästä:

Märkäruoka-ateriat kaakkupohjina, täytetty
sika-nautajauhelihalla, koristeena Friskiesin tassu-
keksit, nakkia, herkkutikut, kanan kuivapaloja
sekä vaniljakastiketta. Osu ja uppos!

 Odoteltiin hetki autossa kahta kaveria ja Unnaa.

Ja pian päästiin rantsuun ottamaan arskaa ja koirat riehumaan.

Karssin vuoro.

Unnan kans tykitellään.

Aurorakin pääsi kirmailemaan, mutta en nappaillut kuvia siitä.

Ihastelkaa vielä 2-vuotiaitten kroppia!