Interrail ohite, joten ny voi hiljalleen yrittää päästä takaisin kiinni arkeen ja bloggailuun. Reilistä en koirablogissa avaa sen kummemmin kuin että kerron sen olleen elämäni hienoin, pisin, erikoisin, eeppisin ja mieltä avartavin reissu kaikkine hyvine huonoine sattumuksineen.Koirat olivat olleet reissun ajan kotikotona hoidossa mallikkaasti. Eivät karkailleet ja elelivät sovussa keskenään eikä mitään ikävää sattunut kellekään. Olivat kuulema ikävöineet minua ja kyllä minäki niitä vähän kerkesin ikävöidä kolmessa viikossa. Kotiin tullessa vastaanotto oli tietysti riemukas ja sain koko illan raaputella rästiraappuja laumalle.
Yks kommellus hoitoaikana oli tosin sattunut. Lauma oli jääny tavalliseen tapaansa yksin kottiin ku muori oli lähteny töihi. Kotiin tullessa lauma oli ihan hysteerinen ja muutama ikkunan seutu oli kynsitty ja purtu epäkuntoon. Laumalla oli ollut hätä päästä ulos ja pian, ja syy selvisi hetken kuluttua kun palovaroitin piippasi paristojen vähyyttä. Sani on oppinut reagoimaan varoittimeen voimakkaasti niin kuin meijän edellinen koiramme Röllikin oppi aikanaan. Kun lauman johtokoira oli täten panikoitunut, oli muu lauma panikoitunut perässä ja koirat olivat avanneet ovia yläkerrassa ja yrittäneet päästä ulos mistä tahansa ikkunasta tai ovesta. Nyt on ovenkarmi ja muutamat ikkunankarmit aika rumat, mutta muori sanoi että eipä se koirien syy ollut.
Ehdotin että Sanin voisi siedättää varoittimen ääneen, mutta muori oli toista mieltä. On kuulema hyvä, että koira reagoi tarvittaessa palovaroittimeen voimakkaasti ja ilmoittaa perheelle vaarasta. Onneakin oli matkassa, sillä koirat olisivat taatusti hypänneet yläkerran ikkunasta, ellei ikkuna olisi ollut turvaikkuna, joka ei avaudu kuin tietyn matkaa. Ois ollu muorilla vastassa 4 rampaa tai kuollutta koiraa. Tästä lähin muistan ainaki ite tarkistaa että turvaikkunat on niin ku pitääkin, ettei oo ikkunat levällään niinku ne toisinaan kuumina kesäpäivinä on. Jännä kuitenkin, että reagoivat noin voimakkaasti, mitä ite ihmettelin suuresti.
Ja sitte tämmöstä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIX00658%2F14&R
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIX00657%2F14&R
Elikä viralliset kutsuu. Caran värin laittoivat harmaa-musta-valkeaksi vaikka se on blue merle. Tarkemmassa kuvauksessa hakemuksia laittaessani kuvailin sen värin harmaa-musta-valkeaksi joten laittoivat erehdyksessä värin kai siksi väärin, mikä tietysti minua kismittää ku oon tarkka värien oikeellisuuden kanssa aina ja kaikessa. Nopeeta toimintaa kuitenki SKL:ltä, maksusta seuraavana päivänä oli koirat rekisterissä, mikä oli ihan iloinen yllätys. Aion kuitenkin yrittää, jos saisin muutettua Caran värin oikeaksi. Eihän se ressukka mikään h-m-v ole.
Kotipihassa lyllertää lauman ihmeteltävänä tänä kesänä siili. Se on majaillut pihassa ja seudulla jo kuukauden verran, eikä taida pois lähteä vaikka koirat sen huomatessaan yrittävät purra ja kynsiä sitä haukunnan säestäessä. Jospa koirat tottuisivat siihen, siili olisi kiva pihan asukki.
Tähän vielä kuveja ajalta ennen Interreiliä.
.jpg)
