Pentutarkastus

Kurvattiin kohti KEK:sta pentutarkastukseen naperoiden täytettyä tasan seittemän viikkoa. Ipanat kävelivät ihan itte hihnassa reippaasti ellään mamman perässä. Saatiinkin heti kommenttia että "ei meidän pennut vielä seittemän viikkosena tolleen hihnassa..." Hehe.



Oltiin paikalla hyvissä ajoin joten venailtiin tovi odotusaulassa. Hyvää harjoitusta naperoille. Korento ois halunnu mennä ihan jokasen ihmisen ja koiran syliin, Kipinä tyytyi nuuskimaan. Vastaanotolle sattui samaan aikaan irlanninsusikoira. Korento perääntyi katselemaan sivusta, kun Kipinä tuumasi että on aika puolustaa siskoa. Se haukkui häntä pystyssä hurrrrjaa haukkua isolle pahalle sud... susikoiralle. Hurrrja puolustaja aiheutti läsnäolijoissa lähinnä iloista huokailua.

Vastaanotolla naperot syynättiin hyvin perinpohjaisesti ja pentuystävällisesti. Sirut saatiin niskaan dramaattisin kiljunoin, ja mammakoiralta ultrattiin samalla huvin vuoksi kohtu, kun "ultra ny sattu olemaan päällä". Rakko oli tyhjä ja kohtu täysin normaali. Mammakoira antautui hienosti ultrattavaksi, ja nytpähän on ultraaminenkin koettu vaikka koskaan aikaisemmin en koiria oo ultraan vieny. Naperoilla ellä kehui olevan vahvat ja suuret nivelet, joten kasvua on tiedossa vielä vaikka kuinka.



Ellä tokaisi että porokoira tuonee mukavasti kestävyyttä ja terveyttä shelttiristeytykseen varsinkin kintereiden osalta. Kipinän kivekset eivät vielä ole laskeutuneet, joten toivotaan että ne nyt parin viikon aikana laskeutus ennen uuteen kotiin siirtymistä, tai ainakin viimeistään 6kk ikään mennessä. Korennolla oli alkavaa koira-aknea nahkamahassaan, jota en ite ois ees varmaan havainnu, niin normaalin näköstä ihoa se oli. Johtuu varmaan siitä että naperot tolskaa märällä nurmikolla joka päivä, joten ohjeeks tähän saatiin huuhdella vedellä ja laittaa vauvatalkkia niin eipähä ainakaan pahene.

Silmätipat laitettiin vaikuttamaan ja jäätiin odottamaan (eli nukkumaan sikeesti äänien keskelle) puoleksi tunniksi niiden vaikuttamisaikaa. Venähti tosin 45min että päästiin silmätarkkiin, oli ruuhkaa vastaanotolla joten yhet silmät nyt luonnollisestikin voi venata siinä tilanteessa. Mammakoiran silmät katottiin siinä samaan hintaan, olihan viime tarkista jo 1,5 vuotta, ja näissä ei edelleenkään ollut mitään huomautettavaa. Siistit silmät. Pennuilla sama tulos, eli ei mitään vikaa silmissä. Kipinän silmänpohjat ovat kuulema kauniin koboltin väriset, ja joka koiralla on kuulema hieman eri väriset silmänpohjat. Vinhaa! Kipinän toinen Y-sutura (sen pisteet?) oli toisessa silmässä ehkä snadisti toista korostuneempi. Ei kuitenkaan mikään huolettava havainto sekään.

Terveitä naperoita saa siis laittaa maailmaa valloittamaan, ja jatkossa molemmat tullaan suurella todennäköisyydellä terveystutkimaan.

Tyypillinen iltariehuma.

Välillä ollaan rauhassa. Mukamas.

Alligaattorien armon alla

TELEVEH. NO MITTEEH TAET OJJA??

Näin unta alligaattoreista - vai olivatko ne sittenkin...? Joka tapauksessa uni huvitti aamuntuimaan. Kun katselee päivittäin jaloissa pyöriviä ja jalkoja napsivia pentuja, ei liene ihmekään että unessa kärpäsestä tulee, noh, härkänen.

Penskat tsillailivat treenikentällä viiden viikon ja yhden päivän iässä. Naperot miettivät alkuun että mikäs tää tällane mesta oikein on. Hetken kuluttua ne heiluttelivat uutterasti antennejaan ja ottivat vastaan raaputuksia. Tais rataan tutustuminen jäädä kakkoseks kun koko agijoukkio ryntäs pentupentuja ihmettelemään. Caran tiineydestähän kerroin omalle treeniporukalle vasta kun tiineys oli jo aika selkeää. Muut ryhmät eivät olleet juuri kuulleet pennuista, joten ihmetys oli suuri kun toin kentälle kaksi viisviikkosta. Vähän se jänskätti sillon kun kerroin Caran jäävän mammalomalle, että miten porukka asian ottaa, mutta kaikki ovat ottaneet asian ihan huippukivasti - meil on huikee treeniporukka. Eikä miun pitäis joutua miettimään ihmisten reaktioita sekarotukasvatusta kohtaan. Vain erittäin satunnaiset, yksittäiset ihmiset ovat tätä vastaan senkin jälkeen kun asia selitetään järkiperusteluin. Mutta se elää vielä sitkeässä. Ja netissä huutelijat nyt ovat asia erikseen. Heitä en kuuntele.

Äiti maitohätä. Heti.

Mihin tää aika oikein menee. Nyt tässä jo pläänätään että mikä päivä pennut lähtevät, ja pentupakkauksetkin on jo hankittu. Hurjistus sentään. En mä ihan vielä näistä eroon halua vaikka nää häiritteeki miu Simpsonien kattomista huutaessaan. Cicaro on ollut talon kurinpitovastaava. Cica opettaa pennuille että samalle luulle ei ole asiaa murisemalla toisinaan raivostuttavankin pitkän tovin ennen suurempaa murahdusta. Cara on luonnollisestikin maitovastaava. Mel imettää edelleen yli 6-viikkoisia pentujaan, vaikka pennut saavat 3 lisäruokaa päivässä. Töiden takia neljä ruokaa ei onnistu mitenkään, joten kolmeen on tyytyminen ja sillä hyvä. Jos Cara ei itse lopeta imettämistä, joka tosin on enää hyvin satunnaista ja hätäistä mutta silti päivittäistä - täytyy minun alkaa puuttua asiaan. Pentujen vieroittamisen kannalta imettäminen olisi hyvä saada katkaistua riittävän ajoissa.

Neliviikkoset nukahti.

Yhteisomistukseen jäävälle nartulle keksin aivan loistonimen tässä menneinä viikkoina. Kriteerinä oli että sen tulee liittyä luontoon koska no porokoiraristeytys, ja täsmätä Saniin ja olla näpäkkä sanoa, kaunis, ja sellanen mikä ei tuu vastaan ihan heti. Ja keksin niin loistonimen! Ehdotin äidille muitakin nimiä ja hänelle käy kaikki. Narttu tulee yhteisomistukseen äitini kanssa, päätimme yhdessä näin. Siispä nimikin päätetään yhdessä.

Historia toistaa itseään.

Naperoiden painotaulukkoa voi edelleen seurata B-pentueen omalta sivulta. Painoa riiviöille tulee n. 500g viikossa ja tassut ovat suuret kuin mitkäkin, aivan eri luokkaa kuin A-pentueella, joten taitaa olla isoja kasvatteja tulosillaan. Naperot ovat jo niin isoa koiraa, että ne ovat harjoitelleet hihnassa olemista. Nyt ne seuraavat isojakoiria niin kivasti että ollaan jo päästy sujuvasti autolle saakka ja sieltä takasin!

EI SAA RA-JOIT-TAAA!! Hetipian pois täältä nyt haluan välittömästi!

Hurja aktiivisuustaso näissä pienissä virtapattereissa vaan jyllää. Hereillä ollessaan ne riehuvat, haukkuvat, juoksevat, purevat toisiaan, tätiä, äitiä, kasvattajaa, lipastoa, luita, leluja, ruokakuppeja, makuualustaa, kenkää, hihnoja, sanomalehteä, puhelimen laturia... Hampaiden käyttö on aivan superkivaisaa. Ainaki pennuista. Naperoiden kanssa on harjoiteltu hihnakäytöksen, sisäsiisteyden ja kotona odottamisen lisäksi hampaiden tarkistusta, kynnenleikkuuta, korvien katsomista ja sylissä rauhoittumista. Pennut pääsevät alas vasta kun rauhoittuvat hetkeksi.

Historia tois... kyl te tiiätte. Viisi viikkoa.

Kipinä!! Mittä ne tinun jutinat on??

Naperot ovat saaneet aimoannoksen ihmislasten käsittelyä. Naapurissa on tyttöjä jotka käyvät melkein päivittäin moikkaamassa koiria. Isot koirat eivät enää aina edes haukuskele näitä likkoja, koska ne tuntevat ne niin hyvin. Olen neuvonut tyttöjä, kuinka pentuja tulee käsitellä jotta kokemus olisi kaikille mielekäs. Naperot ovat totutelleet myöskin ihmisjoukkioon puistoalueella, ilotulitusten ja kotieläinten ääniin Youtuben kautta, työkoneiden ääniin pihamaalla... kaikenlaista uutta ja omituista on tullut eteen ja aina niin reippaasti mennään tutustumaan uusiin asioihin alun tuijottelun jälkeen. Toivon että naperoilla olisi erittäin hyvät valmiudet kohdata maailma uuteen kotiin siirryttyään.

Nooo maistuuha tää ny. Joltaki. Tässä vielä suht. tuoreita maisteluita.

Maisteluista siirryttiin ihan oikeeseen ruokaan, vielä samasta kupista toistaseks.

Veli ei halua kasvaa isoks, veli jätti loput mulle! Täti odottaa kiltisti sivussa. Pentujen ruokaa
ei saa syödä, mutta vahtimisesta ei kukaan sanonut yhtikäs mitään.

Tottakai jälkiruoka kuuluu hintaan!

Mmmmaito maistuu.

Tuo asento on jotain ihan parasta ja söpöintä ja hypeintä.

Puhuin aikasemmin tilanrajauksesta pentujen takia. Pentujen tilarajaus onkin hauskasti muuttunut meillä tässä vähän väliä. Alkuun meillä oli pentulaatikko. Sitten tuli pentuhuone. Sitten aidalla rajattu sisäaitaus. Sitten tuli aidalla puoliksi rajattu kämppä ja vapaa kulku pois sisäaidasta. Nyt viimeisimpänä tuli tilan rajaus pelkällä sisäaidalla niin että sisäaita on ns. levitetty. Pennut tuottavat jo sen verran jätöstä että lattiaa ajatellen tilanrajaus eteistilaan on vain kaukoviisas ratkaisu. Isot koirat pääsevät sohvan kautta kiertämään koko asuntoon, ja pennut pysyvät eteistilassa. Olen ehkä nero. Lisäksi nikkaroin naperoille oman ulkoaitauksen, koska naperot laajensivat omatoimisesti reviiriään ensin asvaltille, ja sitten jo samantien kirmaten hirmuista vauhtia viereiselle pihatielle jossa ajaa tietysti autoja eestaas vähän väliä päiväsaikaan. Tarpeet ku pitäs saada tehtyä aina vaan etemmäs ja etemmän kotiluolasta.

Oltiin aivan superreippaita Cican kanssa. Tehtiin varmaan tämän kesän toka omatoimitreeni. Tehtiin keppiä ja kontaktia. Seuraavissa viikkotreeneissä tehtiinkin nollat, tämä rata alla. Hyvillä mielin siis kisaillaan HuPulla 20.8. kahden radan verran ja metästetään sitä viimestä nollaa...

2-3 valssi, 5-6 sokkari, 6-7 valssi, 11 takaakierto+sokkari, 12-13 valssi, 15-16 sokkari

Pentupostauksien työstäminen on niin aikaavievä prosessi vuorotyön ja pentujen hoitamisen ohessa, että vinkkaan seuraamaan meidän arkeamme Instagramin kautta. Sinne tulee luurimatskua jota en juuri koskaan julkase blogissa. Koska no kuvien siirto luurista koneelle on sekin liian työlästä. Nyt pitäis varmaan jo alkaa kässäämään viisviikkoskuvia, ku naperot on jo yli 6-viikkosia? Huh...

Äiskää pureksitaan. NO MERCY.

Purulelu yrittää karkuun. Ei pääse.

Kipinän suosikkinurkkaus. Poitsu oppi hyvin pian menemään vielä tässä kuvassa rajaamattoman
pihan aidan alitse.