16.11.2022

Lauma muuttaa maalle


Noin 1,5 vuotta sitten kuultiin, että meille sopiva unelmatorppa olisi mahdollisesti tulossa myyntiin, jos sopiva ostaja löytyy. Ei edes aktiivisesti oltu etsitty uutta kotia, mutta tokihan se päämäärä omakotitalosta järven rannalla oli aina elänyt mielessä. Hissun kissun tässä ajassa on selvitelty erinäisiä asioita ja hioskeltu ajatusta torpan omistajanvaihdoksesta. Kummallakaan osapuolella ei ollut mikään kiire asiassa, joten sain myydä oman kämppäni keskustasta ihan kaikessa rauhassa. Pääsimme avopuolisoni kanssa muuttamaan torppaan 2.10. ja olemme nyt asuneet tässä 1,5 kk, emmekä voisi olla onnellisempia. Haaveeni on jo pitkään ollut, että saisin vielä tarjota ikääntyville koirilleni mahdollisuuden asua maalla.


Elämä maalla on vaan kaikin puolin parempaa. Koirat saavat oleilla ulkona tuntikausia pihatöiden ohessa ja toisinaan ihan yksinkin - gps-pannat kaulassa, jos ympäristö joskus alkaisi kiinnostaa liiaksi. Hihnaa ei ole tarvittu koko aikana, ja koirien kropat varmasti kiittelee kun saa olla irti. Pissatukset hoituu oven avaamalla, eikä täällä oo kukaan kattomassa, minkä näkösenä käytät koirat ulkona. 

Olen aina sanonut, ettei asumismuodolla ole väliä koiran kannalta, kunhan koiralle tarjotaan riittämiin mielekästä virikettä ja se on oikeasti osa elämää - myös kodin ulkopuolella. Minähän ottaisin koiran mukaan aivan kaikkialla, jos se vain olisi mahdollista. Mutta jos nyt ajattelen arkea kerrostalossa ja täällä maalla, niin kerrostalossa koira ei voi olla ulkona ilman ihmistä, kun taas maalla koira voi oleilla ulkona omalla pihalla myös ilman ihmisen jatkuvaa läsnäoloa - tietyin rajauksin tietenkin. Kyllähän tämä lisää koiran kokonaisulkoiluaikaa, kun koira saa ulkona nuuskia, vahtia ja kaivaa - olla koira. Eli nyt voisin kääntää kelkkani ja sanoa ymmärtäväni, miksi joku koira saattaa maalla jopa olla onnellisempi kuin kerrostalossa, jos tarkastellaan vain asumisympäristöä. 


Me asumme lossin takana, kuitenkin vain 30 min päästä Kuopiosta, joten täällä ei ole isoja teitä joita pelätä. Ei ole koiria vihaavia naapureita, ei käärmeitä eikä petoeläimiä. Eikä muuten ole naapureitakaan kuin nippanappa näköetäisyydellä. Nää on sellasia asioita, joita mä pidin tärkeenä kotia etsiessä. Ainoa riski koirille tässä asuessa ovat heikot jäät tiettyinä aikoina vuodessa, jolloin koirat eivät ulkoile valvomatta. Asumme siis järven rannalla, joten kesäaikaan koirat pääsevät kuntoilemaan uimalla. Ranta ja koko tontti on puhdasta luonnonhiekkaa. Ja koska naapureitaan ei voi valita, niin me valittiin maailman parhaat naapurit. Pikkusiskoni asuu kihlattunsa ja Auroran kanssa 4 min kävelymatkan päässä, joten koiranhoitopaikka järjestyy puolin ja toisin erittäin hyvin. Täällä pikkukylällä myös pidetään oikeasti huolta toisista.


Koirilla oli hyvin aikaa sopeutua uuteen kotiluolaan. Ikälikoilla oli viime muutossa 4 vuotta sitten haasteita sopeutua uuteen kotiin, joten halusin nyt antaa kunnolla aikaa tottua ennen pitkiä työpäiviä. Olen koko syksyn opintovapaalla, ja palaan töihin vasta tammikuussa. Nyt 1,5 kuukauden jälkeen koirat ovat pisimmillään olleet kotona yksin 9 tuntia ja tulevat nykyään aina ovelle vastaan normaalilla olemuksellaan - alkuun jo muutaman tunnin yksinolo aiheutti sen, että ne tulivat turhan hypenä ovelle vastaan. Yksinoloa oli alkuun vaihtelevasti lyhyistä naapurissa visitoinneista tunnin kauppareissuihin ja sittemmin muutamaan tuntiin. Halusin toteuttaa yksin jäämisen uudessa torpassa mahdollisimman koiraystävällisesti ja onneksi siihen oli nyt tosi hyvät mahikset. Nyt voin jo huoletta jättää koirat yksin, koska ne ovat jo ottaneet torpan uudeksi kodikseen.

Käväisi jopa mielessä, että tänä syksynä olisi ollut erittäin loistava tilaisuus ottaa pentu, kun olin 5 kk opintovapaalla ja opiskelin kotoa käsin. Mutta niin pitkään, kun nykyiset kaksi harrastavaa koiraani jaksavat näin hyvin, en pentua vielä ota. Vaikka agility jäänee pian pois, koirani tulevat varmasti käymään kaverikoirailemassa ja mätsäreissä loppuelämänsä ajan, jos terveys sallii. Olen selaillut kasvattajia ja minulla on tulevasta rodusta ja sen tilasta sekä kasvattajista aika hyvä käsitys jo olemassa, joten se helpottaa urakkaa, kun pentua aletaan oikeasti etsiä.

Agilitykenttääkin on alettu haalimaan esteitä ostamalla. Ensi keväänä katsotaan tarkemmin kentän paikka. Tästä on hyvä jatkaa elämää. Kotoutumistamme ja elämää rannalla voi seurailla Instagramistani blogia huomattavasti aktiivisemmin. 

Saatiin upea mahis käydä keväällä nukkumassa koeyö torpassa, kun pohdittiin sen ostoa.

Kesäisin naapurissa on heppoja. Onneks tytöille tuttu juttu kun meilläkin oli oma heppa joskus.

Rannalla riittää tilaa revitellä ja kesäisin pääsee pulahtamaan veteen.

Naapurin Aurora kylässä.

 

4 kommenttia:

  1. Ihanat koiruudet ja ihana paikka asua <3 itse kanssa asustelin siellä lossin takana kylällä. Mukava paikka mutta taajama-asuminen ei sitten ollut mun juttu ja työmatka oli turhan pitkä ( 50 km ). Nyt asun Nurmeksessa, ihan umpimaalla mutta täällä on taas niin paljon susia ettei koiraa uskalla pitää valvomatta ulkona. Ulkoilla kyllä saa jos ihminen on pihalla.
    Kyllä ainakin minun koira on onnellisempi maalla jossa saa kirmata vapaana, ei tarvii olla umpikuumassa asunnossa kesällä eikä tarvii kokoajan olla remmin päässä ulkona, ja se kaupungissa lenkkeily on yhtä tuskaa remmirähjän kanssa. Täällä saavat räkyttää tarhassa minkä haluavat. Mulla on kanssa pentukuume kun Hippu täyttää ensi keväänä jo 8. Kunhan tuo toinen koira, parivuotias jämpti vähän aikuistuu, pentu on ajankohtaisempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, onpa hauska kuulla! Ja kiitos! Meiltä on tuohon Vehmerin kylälle 15 min matkaa. Meillä tää vapaana olo oli aiemmin ajankohtainen vain mökkeillessä ja voi miten koirat nautti kun pääsivät aina pitkän talven jälkeen kunnolla vapaaksi. Ihana ajatella, että nyt eletään ikään kuin jatkuvasti "mökkimodessa". <3

      Poista
    2. Jos haluatte tutustua Vehmerin koirapuistoon, siellä on n.klo 17 aikaan porukkaa. Mukavia ihmisiä ja kilttejä koiria sekä kaksi eri puolta :) sieltä saatiin paljon koira- ja ihmiskavereita kun en tuntenut sieltä ennestään ketään :)

      Poista
    3. Käväistiin siellä joku ilta katsomassa, ja tällasen retkihenkisen ihmisen sydäntä lämmitti se nuotiopaikka! Ihana ajatus. Varmasti satunnaisesti tulee käytyä siinä puistossa, vaikka omat koirat eivät mitään koirasosiaalisia olekaan.

      Poista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.