Saapui talvi tassukkaille

... ihan kuin sitä ei jo joka ikisessä paikassa hehkutettaisi. Mutta onhan se aina vähä jännä ku tulee lumet maahan ja on kylmä. Meno paimenlaumassa jatkuu samalla tavalla kuin tähänkin saakka, eli Vimpelin metsissä rymyttiin jälleen heidän-kanssaan-joiden-nimi-mainitaan-melkein-joka-postauksessa! Anteeksi kun toistan itseäni, mutta pidän rutiineista. Ja ohoh, neljää vaille sata lukijaa. Oon aina tuumaillu et mitähä ihmettä keksin teille lukijoille, jos ja kun teitä tulee täyteen sata. Tuumailin että arpoisin jotahi kivaa, esmes omatekosen pannan tai jonkun pienen ylläripaketin. ETTÄ HOUKUTELKAAS VIELÄ NELJÄ LUKIJAA JOUKKOOMME, niin saadaan arvontaa pystyyn... ;) Kyllähän mun jotakin täytyy keksiä jos sata lukijaa tulee täyteen meijän kämäselle blogille jolle ei koskaan pitäny tulla ku muutama hassu lukija. Höhöö.

Tää muuten nollaa tuon vasemmassa laidassa olevan kyselyn tuloksia.... tekee kuulema muillakin Blogger tuota. Tyhmää. Otan välillä print screeniä talteen varuilta, ei tiijä koskaan millo toi menee nollille. Mut kiva että on jo jokunen tuohon vastaillut! Kirjotin nuo vastausvaihtoehdot varsin tyngästi, nuo siis tulee olemaan kuvallisia erikoispostauksia, eli kuvaan nuo systeemit kyllä. Kuvilla, en siis videoimalla. Tai riippuen nyt että minkä nuista toteutan, ellen toteuta sitte kahtaki. :D
  

On muuten ollu jotenkin aikaansaamaton olo viime aikoina. En oo ollu kahteen viikkoon tokoilemassa koirien kans, enkä oo koutsannu Auroralle mtn uutta käskyä. Tuntuu että kolmen koiran samanaikainen koutsaaminen on yhtäaikaisesti lähes katastrofaalista, kun on kyse vaikkapa ihan uudesta käskystä. (Tietämättömille, että siskoni koira on miulla hoidossa jouluun saakka...) En tykkee taas sulkee toisia eri tilaan ja koutsaa sillä aikaa yhtä. Ja Auroran kans en oo kerenny tehä niin paljoa yksilölenkkejä kuin pitäs. No, ehke meil on ny tällane hiljanen lusmukausi ja jossai vaihees on taas kunnon edistyksellinen koulutuskausi.

Aurora on kyllä reipastunut jälleen hieman lenkeillä, ei saa paniikkiveto-kohtauksia enää kuin yllättävien äänien takia tai jos joku kävelijä/pyöräilijä tulee takaa päin. Oon sitä koettanu hellytellä paljon, että se rohkaistuisi. Varmasti noiden kahen seura tehny hyvää, ku C&C on lenkeillä viilipyttyjä. Ainakin yleensä. Me on Cicun ja Caran kans lenksuilla leikitty paljon, etenkin loppulenkistä. Oon lähinnä riehuttanu lapasella tai kepillä. Ohikulkijat aina naureskelee ku noi riehuu, ö? :D Must on jotenki muksa välil pitää hauskaa lenksuilla eikä vaa kipittää naama viivana ovesta ulos ja kohta ovesta takas sisään.

Cara ja Cicu onkin ruvennu ottamaa enemmä kontaktia minuun lenkeillä ku tietävät että mä saatan joskus leikkiä niitte kans lenkkeillessä. Ja toisinaan syötän nameja, paljon. Pitkiä kontaktipätkiä on otettu vaikka lähiöalueen läpi kävellessä on pihoilla aina jotaki häiriötekijää. Ja liikennevaloihin pysähyttäessä etenkin Cara tulee sivulle kun käsken. Okei toi ny on aina ollu innokas perusasennon suhteen et ei sillä. Aurora ei vielä osaa pysähtyä liikennevaloihin, se kipittäs varmaan suoraan auton alle jos hihnan toises pääs ei kukaan jarruttas. Höpö.

Eilen iltavirkkuna ihmisenä otin ja pidin viikottaisen koiranpuunaushetken. Meni joku 45 minaa että noi kaikki kolme oli harjattu, hierottu ja kynnet leikattu. Auroralla oli pahimmat takut, ku sil on nyt muhkein turkki. Tosin eihä nuo korvakarvat esmes pysy takuttomana kui muutaman päivän noilla riehumisilla.

Vielä kuveja lumisesta vimpelin lenkistä.

Tää on kui jostai leffasta joka kohtaus, koirat posettaa niin teennäisesti :D 

Töhökit. Kärsätuubat. Tubanuurit.

Ensilumien maistelua...... :D

Suipponokkalauma kiltisti kuvattavana.

Täs kukaa jaksa koko päivää pönöttää!!

Ai, ja tsekatkaas mitkä saapu postissa! Tilasin eka S-kokoset mut ne oli nii naftit jopa Kiksulle et vaihdoin M-kokosiin pöksyihin, ja nyt ne sopii jopa Caralle. Aurora juoksee edelleen, joten se saa pitää noita ny.

"OHO."