Muutto taas aikalailla tehty, vaikka olo on spurgahtava kaikkien näiden muuttolaatikoiden ympäröimänä. Nassukat matkas tuttuun tapaansa takapenkillä uinuen. Muuttokuormaa roudatessani koirat venas kämpässä ja kitinä väheni mitä useamman reissun olin kävellyt autolta kämpälle ja takasin. Kävin kaupassa melkein samantien kunhan ensin käytin koirat lyhyellä lenkillä, ja koirat jäivät odottamaan samalle pedille kiepillä nukkuen. Tuttu kämppä koirille, oltiin tosin 7kk toisaalla.
Tänään oli ensimmäinen kevään ohjattu agilitytunti uudessa treeniporukassa. Mentiin aksaan 2h muuton jälestä, joten muutosta väsyneestä ohjaajasta ja hämillään olevista koirista huolimatta meillä meni hienosti. Kouluttaja on kannustava ja tarkka, ja saimme häneltä monta aivan uutta vinkkiä treenien jatkamiseen. Tämä kevät painottuu itsenäiseen treenaamiseen, koska siihen tuossa treeniporukassa on hyvät mahdollisuudet. Käymme viikoittain ohjatuissa treeneissä, joissa kullekin koirakolle on varattu 10 min treeniaikaa, eli meille yhteensä 20 min ja muun ajan seuraan muiden koirakoiden treenejä ja opin niistä paljon jo niinkin. Halli on kylmä, joten pakkasraja siellä on -15C. Koirien ja ihteni alku- ja loppulämmittelystä täytyy huolehtia hyvin, ja nyt tulee siskon koirille neuloma villamantteli tarpeeseen. Sen kun laittaa toppamanttelin alle niin kelpaa odotella omaa vuoroa autossa. Vielä kun toisen samanlaisen saisi!
Cicarolla oli arvatenkin tänään pallo hukassa, se nuuhkutteli maata treeneissä. Minun piti käskeä se napakasti pois nuuhkimasta ja ottaa siihen kontakti. Pieni tutustumisrata sujui hyvin, kunhan Kiksu ensin syttyi. Se meinas olla alivireessä, joten sitä piti hetsata paljon korkeilla äänähdyksillä. Tämä toimi, ja muutaman toiston jälkeen Kiksu oli jo nopea etenijä. Kiksun on jo aiempi kouluttaja todennut olevan haastava, koska se toimii helposti joko ali- tai ylivireessä. Minun täytyy itse tunnistaa, mikä sen viretila treeneissä on, ja suhteuttaa tähän oma ohjaustyyli eli hetsaanko vai hillitsenkö koiraa. Koira muuttui ihan silmissä, kun sain sen lopettamaan ehkä jännityksen takia johtuvan sijaiskäytöksensä eli nuuhkimisen, ja ymmärsin innostaa koiraa reilusti.
Cara toimi tavalliseen tapaansa tasaisen hyvällä vireellä, jo pihalla se leikki lelulla kuin kotonaan. Carakin meinasi ensin lähteä nenänsä vietäväksi, mutta keskeytin sijaistoiminnon samantien. Caraa ohjatessa sain vinkiksi käyttää iloisempia ääniä, niin kuin teen Kiksun kanssa. Caran kanssa käytän huomaamattani matalia, erittäin kannustavia, "miehisiä" ääniä, jotka jarruttavat Caraa. Tämä oli hyvä kuulla, sillä en ole kiinnittänyt tähän itse huomiota aikaisemmin. Muutaman toiston jälkeen muistin itse käyttää ääntäni oikein ja koiralta lähti käsijarru pois päältä. Caran kans otettiin välistävetoja, joissa minun piti muistaa käyttää vähemmän jalkojani ja enemmän selkää sekä muistaa pitää selkä suorassa, etten kumarru ohjatessani. Teen niin, koska en kai luota että koira etenee ilman minun kyyristelevää turvaamistani tmv.
Ilmoitin meidät ohjaustekniikkakurssille Rumikselle, joka alkaa 24.1. ja kestää 5 kerran verran. Treenit ovat perjantaisin, joten 5 viikon ajan meillä tulee olemaan treenit joka torstai ja perjantai. Lisäksi huhtikuussa on Vappu Alatalon motivointikoulutus. Ihanan mukavasti aksaäksöniä yhelle keväälle. Ois vaan vielä epiksiä jossaki Kainuun alueella niin ei kehtais valittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.