Rakenne, purenta, liikkeet

Koiran rakenne, purenta ja liikkeet

Luennoitsijana Juha Kares, kokenut koirankasvattaja ja ulkomuototuomari. Luento oli ihan mielettömän silmiä avaava, ja olisin voinut kuunnella Kareksen ajatuksia vielä toisenkin mokoman. Monessa kohtaa niin maalaisjärkistä, järkeenkäypää ja kokonaisvaltaista ajatusta. Jokseenkin miehinen ote kasvatukseen kaikessa simppeliydessään ja maalaisjärkisyydessään. Kares on löytänyt kasvatuksen ytimen eikä hössötä epäolennaisista asioista vaan keskittyy olennaiseen eli elinvoimaan, kestävyyteen, hyvään hermorakenteeseen ja koiraan kokonaisuutena. Siispä aivan loistava luento, en voi kuin suositella.

Luennoitsijana Juha oli todella innostava, eloisa ja perinpohjainen. Hän toi esille monta uutta ja silmiä avaavaa ajatusta ja faktaa. Luulin että tiedän kohtalaisesti näistä kolmesta koiran osatekijästä, mutta hitokseen uutta infoa sieltä vaan tuli sittenkin. Nyt pystyy katsomaan koiraa aivan eri tavoin, ja heti kotona sovelsin oppeja omiin koiriini. Tiedän nyt miksi koirani liikkuvat niin kuin ne liikkuvat, eli kuinka valtava merkitys rakenteella onkaan koiran liikkeeseen. Jotkut rakenteeseen liittyvät seikat olivat tuttuja jo hevospuolelta, siellä kun ehkä enemmänkin tuli mietittyä miksi hevonen liikkuu niin kuin liikkuu ja miten sen liikettä voisi entisestään parantaa ja missä oman hevosen rajat tulevat vastaan. Koin että hevostaustasta oli hyötyä tällä luennolla muutamien asioiden ymmärtämisessä, vaikka tälle luennolle voivat osallistua myös sellaiset joilla pohjatieto näistä asioista on vähäistä.


1 Yleistä

Koiralla on sisäistä ja ulkoista kauneutta eli ns. "hermot ja karvat". Luonne ja elinvoima on kaiken perusta, ja kokonaisuus ratkaisee ennen kaikkea. Kares heitti hyvän esimerkin, että usein koiria ehkä kasvatetaan nykyään mukavuudenhaluisille ihmisille helpoiksi ja huomaamattomiksi seurakoiriksi jotka eivät hauku eivätkä tuhoa, eivät ole vietikkäitä eivätkä vaadi paljoa juuri mitään.

Tällaiset koirat ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta elinvoimattomia, eivätkä ne ilmennä libidoa muiden koirien seurassa. Ne ovat siksi helppoja, "luonneköyhiä" koiria arjessa, mutta elinvoimattomia jalostusta ajatellen, eikä niitä siksi tulisi suosia jalostuksessa. Haastava koira on niin sanotusti normaali koira, joten jos pentu on elinvoimainen, uuttera, eloisa ja se tuhoaa paikkoja ja vaatii tekemistä, se on aivan normaali koira ja sellainen sen tulisikin olla. Pitäisikin miettiä, kenelle koiria kasvatetaan.

Jos narttu ei suostu astuttavaksi, se tietää ettei uros ole sille sopiva. Jalostuksessa tulisi suosia alfauroksia ja alfanaaraita, ja usein alfanaaras suostuukin vain alfauroksen pariksi. Alfanaaras "syö" liian heikkoluonteisen uroksen joka ei uskalla sitten astua narttua. Jos narttu ei hyväksy urosta, vaihda suosiolla urosta ja opettele etsimään vahvaluonteisia alfanaaraita ja -uroksia jalostukseen käytettäväksi. Koirat vain pyrkivät elinvoimaisuuteen parivalinnoissaan.

Luonnollista astumista ja synnytystä sekä hyviä emonvaistoja tulisi aina pitää perusedellytyksenä kasvatukselle ja kasvatukseen näiltä osin sopimattomiksi havaitut koirat tulisi karsia pois jatkojalostuksesta. Jos katsoo asioita läpi sormien, kohtaa haudatut ongelmat viimeistään seuraavissa sukupolvissa.

Elinvoima on luonnetta jo pienellä pennulla, ja pienen pennun tulisi olla elinvoimainen jo syntymästään saakka. Elinvoimainen pentu hakeutuu aina takanisille, ja se kääntyy selältä mahalleen nopeasti. Jo 4 päivän ikäistä pentua voi harjoittaa asettamalla sen kauemmaksi emosta, jotta pentu joutuu ryömimään takaisin nisille. Pehmeitä alustoja tulisi suosia pentulaatikossa, koska ne harjoittavat pentua tehokkaammin kuin kova alusta. Huomioida kuitenkin tulee että huoneen lämpötila ei ole liian lämmin, koska muuten emo ei viihdy paksun ja pehmeän alustan päällä pentulaatikossa.

Elinvoimaiset pennut nousevat nopeasti jaloilleen, ja jo kahden viikon iässä pentujen tulisi aktiivisesti harjoitella ylös nousemista. Jos edelleen elettäisi niin kuin sata vuotta sitten, nykykoirat olisivat terveempiä koska luonto olisi karsinut heikot yksilöt pois. Nykyään moni sairas koira selviytyy, elää ja lisääntyy vain ihmisen avustuksella. Ennen koirat synnyttivät navetassa, ja vain vahvimmat pennut selvisivät ja sairaat yksilöt karsiutuivat pois. Näin luonto varmisti koirien säilyvän elinvoimaisina jatkossakin.

Jokaisen kasvattajan tulisi laatia itselleen ihannekoira ja sellaiset periaatteet jotka ovat kasvatuksen ydin. Periaatteet eivät oikeastaan muutu mutta keinot sen toteuttamiseen voivat muuttua. Ensisijaisesti tulisi aina vaalia terveyttä ja tasapainoista rakennetta sekä luonnetta.

2 Rakenne

2.1 Yleistä rakenteesta

Rotumääritelmä kertoo rodusta sellaiset seikat jotka eroavat normaalista koirasta. Mikä sitten on normaali koira, lukee rivien välissä. Toisinaan sokaistutaan koirien piirteille ja epänormaalista tuleekin hiljalleen normaalia. Tasapainoisesti rakentunut koira rasittuu tasapainoisesti ja kestää täten fyysisesti paremmin. Jo 7-viikkoisesta pennusta näkee sen rakenteen. Luonne ja hampaat voivat muuttua, mutta koiran rakenne pysyy pitkälti samanlaisena kuin se on ollut 7 viikon iässä. Ja nimenomaan 7-viikkoisesta, sillä 5-viikkoisen tai 12-viikkoisen pennun rakenteen arviointi on turhaa.

Yksityiskohdat kuten korvien asento eivät ratkaise, sillä pääpaino on aina perusrakenteella joka käsittää lavan ja olkavarren kulman suhteessa lantion ja reisiluun kulmaan ja rintakehän ja lanteen pituuden. Etu- ja takakulmien tulisi muodostaa yhtä suuret, ideaalit kulmaukset jotka yhdessä lyhyen, vahvan ja tiiviin lanneosan ja riittävän pitkän rintakehän avulla luovat koiralle edellytykset liikkua oikein. Koiran rakennetta voidaan tarkastella säkäkorkeuden suhteella lavan etuosan ja istuinluun väliseen pituuteen.

Koiran kestävyyden kannalta lonkkaniveltä olennaisempaa on, onko koiralla tasapainoinen rakenne. Vaikka koiralla olisi A-lonkat, se ei tule kestämään D-lonkkaista pidempään jos sen rakenne on liikkumiselle epäsuotuisa. Siksi ei tulisi sokeasti tuijottaa lonkkanivelen löysyyttä tai kireyttä. Vasta sillä on merkitystä, onko lonkkanivelessä nivelrikkoa vai ei. Nivelrikko heikentää aina ja poikkeuksetta koiran elämänlaatua, ja löysä lonkkanivel voi altistaa herkemmin nivelrikon syntymiselle.

2.2 Koirat jaotellaan kolmeen rakennellis-toiminnalliseen tyyppiin:

1. voimatyyppi eli vigoride, esim. englanninbulldoggi. Luut ovat malliltaan pyöreitä ja rintakehä on pyöreä koska kylkiluut ovat kaarevat. Usein myös silmät ja pää ovat pyöreän malliset.
2. laukkaajatyyppi eli velocide, esim. vinttikoira. Luut ovat malliltaan litteitä ja rintakehä on litteä koska kylkiluut ovat suorat. Lantio on usein jyrkkä. Lavat ja olkavarret ovat pitkät. Silmät ovat soikeat ja selkälinja kaareva.
3. ravaaja eli duride, esim. saksanpaimenkoira. Suurin osa koirista lukeutuu tähän kastiin, ja tämä tyyppi on lähimpänä sutta. Rintakehä on ovaali johtuen lievästi kaarevista kylkiluista. Paljon suoria linjoja, pitkä askel.

Pää, silmät ja tyyppi yleensä seurailevat rakennellis-toiminnallista tyyppiä. Nartun tyyppiä tulisi kompensoida aina uroksen tyypillä.

2.3 Eturaajat

Koira kannattelee suurinta osaa painostaan eturaajoillaan. Koiran painopiste sijaitsee noin 1/3 katsottuna etuosasta, noin säkäkorkeuden kohdalla, suoraan etujalkojen päällä. Eturaajojen tulisi sijaita heti painopisteen alla, ei liian edessä eikä liian takana. Etujalat ovat kiinni koiran muussa kropassa vain jänteillä ja lihaksilla. Siksi niiden liikelaajuus on takajalkoja suurempi. Koiran etuosa vaikuttaa osaltaan liikkeeseen ja seisomiseen.

Suora etuosa, kuva ryövätty

Vaikka takaosa olisi erinomainen, ei liike välity kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti "loppuun saakka" jos etuosa on huonorakenteinen. Eturaaja muodostuu lavasta, olkavarresta, kyynär- ja värttinäluusta, ranteen luista, välikämmenestä ja varpaiden luista. Jos koiran säkää tai lapaa joutuu etsimällä etsimään, sen etuosa on auttamatta huono. Etuosa muodostuu ensisijaisesti lavan ja olkavarren suhteesta toisiinsa. Ne ovat ehdottomasti tärkeimmät osatekijät etuosassa. Aina ensin etsitään lavan korkein kohta ja sitten etsitään olkavarren pää. Lapaluun ja olkavarren tulisi olla yhtä pitkät. Liian lyhyt ja suora olkavarsi on yleinen virhe. Hyvästä etuosasta kertoo myös se että koira pysähtyy liikkeestä etuset tasassa. ns. tasajaloin.

Lapojen tulisi olla kuivat ja tiiviit eli ylhäältä katsottuna lapaluiden kärkien tulisi olla mahdollisimman lähellä toisiaan. Ihanteellinen lapa on riittävän pitkä. Lavan pituus mitataan lavankärjestä olkaluun päähän, ja olkaluu mitataan olkaluunpäästä kyynärpään edessä sijaitsevaan kyhmyyn. Jos koiran lapa on liian lyhyt, lihakset joutuvat kiinnittymään pienemmälle alalle ja koiran lavasta tulee täten raskas ja koiran etujalkojen liike huonontuu. Lavan pituus ja kulma vaikuttaa aina etujalkojen liikkeeseen. Lapa ei saisi olla liian pysty, koska tällöin koiran etuliike ei ojennu riittävästi eteen. Koira voikin ojentaa etujalkaansa vain niin pitkälle kuin lapa antaa kulmallaan myöten. Etujalka ei voi yliojentua.

Liian lyhyt olkavarsi näkyy liikkeessä siten että koiran etujalka tekee ylöspäin suuntaavan nyppäyksen, eli etuliikkeestä tulee tällöin liioiteltu ja maasta irtoava. Tätä näkee varsinkin tietyillä pikkukoiraroduilla, joiden etuliike on varsin korkealle "hyppivä". Etuosa voi myös olla etuasentoinen, eli lapa voi sijaita liian edessä. Tällöin eturaajojen kulmautuminen on puutteellista ja etujalkojen liike ei ole riittävän ulottuva. Koiran etuosa on olematon, ja eturaajat ovat ilmassa kuin ilman tukea. Tällaisia liian suoria etuosia tavataan esim. lyhytkarvaisilla collieilla.

2.4 Takaraajat

Keksikää tästä jotakin hyvää.
Kuva ryövätty.

Takajalkojen kulmauksista puhuttaessa tarkoitetaan sekä lantion, polven että kinnerkulman kulmauksia. Aivan niin kuin lavan ja olkaluun tulee olla yhtä pitkät, tulee myös takaosassa lantion (mitta lantion sarveisista istuinkyhmyyn) olla yhtä pitkä kuin reisiluun (mitta istuinkyhmystä polveen). Lantio on ns. "takaosan lapa". Lantion tulisi olla riittävän pitkä ja riittävän viistossa, se ei saisi olla liian pystysuora eikä liian laakea. Oikea kulmautuneisuus on noin 25-30 astetta. Jos koira kantaa häntäänsä pystyssä eli häntä on ns. "korkealle kiinnittynyt", kyse on todennäköisesti liian loivasta lantiosta. Jos taas koira kantaa häntäänsä matalalla, jopa seistessä takajalkojen välissä, lantio on todennäköisesti hyvin jyrkkä.

Pitkä lantio on edellytys leveille ja vahvoille reisilihaksille, joita jokainen koira tarvitsee. Lyhyeen lantioon ei voi mitenkään muodostua leveitä ja vahvoja reisilihaksia. Lantiolla tulisi myös olla riittävästi leveyttä, ja liian kapea lantio onkin yleinen virhe. Liiallinen ahtaus lantion alueella aiheuttaa ahtaat takaliikkeet.

Säären tulee olla riittävän pitkä, jotta liike ei kärsi. Usein pienillä roduilla sääri on jalostettu liian lyhyeksi. Suurista roduista esim. irlanninsettereillä ja saksanpaimenkoirilla taas tavataan liian pitkää säärtä. Tämä aiheuttaa liikkeessä epävakautta ja takajalkojen notkumista ja horjumista. Kintereiden tulee olla kiinteät ja vahvat jotta voimansiirto takajaloista ei tyssää heti alkuunsa.

2.5 Rintakehä

Suora takaosa. Kuva ryöstetty.

Koira rakentuu rintakehän ympärille, ja rintakehä koostuu 13 rintanikamasta ja 13 kylkiluuparista. Rintakehä koostuu kolmesta osatekijästä: pituus, syvyys ja leveys. Kylkiluiden kaarevuus vaikuttaa automaattisesti rintakehän tilavuuteen. Rintakehän pituus on yksi erittäin tärkeä ja vaalittava asia koiran rakenteessa. Liian lyhyt rintakehä on yleinen virhe. Sen voi havaita mm. liian jyrkästi nousevana vatsalinjana.


2.6 Ylälinja

Selkälinjasta puhutaan kun käsitellään koiran rintanikamia ja lannenikamia joita on 7kpl. Ylälinjasta puhuttaessa puhutaan em. lisäksi myös säästä, kaulasta ja niskasta eli koko koiran ylälinjasta. Sään tulisi olla pitkä ja sijaita riittävän takana. Tällöin se viistouttaa lapaa ja parantaa etuliikettä. Jos koira on ylipainoinen, ylälinja alkaa herkästi notkua puolelta toiselle.

Lanne koostuu 7 lannenikamasta ja se sijaitsee koiran lantion ja rintanikamien välissä. Lanteen tulisi olla vahva, leveä, tiivis ja lyhyt. Liian pitkä lanne aiheuttaa liikkeessä selän notkumista, huojumista ja epätasapainoa kun takajalkojen voima välittyy selän kautta epätasapainoisesti eteenpäin. Pitkä lanne on epätoivottava ja johtuu yleensä rintakehän lyhyydestä. Pitkästä lanteesta on vaikea päästä eroon jalostuksellisesti.

Kaula sijaitsee lapojen ja niskan välissä ja se käsittää 7 kaulanikamaa. Kaula vastaa pään liikkeistä, joten se on jatkuvasti aktiivisessa käytössä. Häntä sijaitsee puolivälissä lantiota. Pitkä häntä kielii pitkästä nikamavälistä. Liian pitkä nikamaväli altistaa rappeumalle ja liian lyhyt nikamaväli nikamien yhteenkasvamiselle (spondyloosi).

2.7 Hyvän koiran ABC

Koosteena kappaleesta 2, rakenteellisesti hyvä koira koostuu näistä seuraavista tekijöistä:

• riittävän taakse sijoittunut lapa ja riittävä olkavarren pituus
• pitkä ja leveä, sopivan jyrkkä lanne
• leveä, säären kanssa yhdenmittainen reisi
• riittävä rintakehän pituus, tilavuus ja oikea kaareutuvuus
• lyhyt ja tiivis lanne

3 Liikkeet

Kestävä ravi on kaiken lähtökohta. Ennen muinoin suden on pitänyt liikkua niukalla ravinnolla pitkiä matkoja, joten liikkumisen on pakko olla ollut taloudellista. Askelpituudessa jo 5cm ero kahden yksilön välillä vaikuttaa 10 kilometrin matkalla paljon. Koiran liikkuessa askeleen tulisi olla lennokas, tehokas ja vaivaton. Tulee huomioida, että ylikulmautuneisuus on aina rasite. Tehokkuus laskee jos kulmaukset ovat liioitellut ja varsinkin jos takaraajat ovat tämän lisäksi pitkät.

Paimenkoirat kantavat päätään matalalla kuin muun vartalon jatkona ja säästävät täten energiaa liikkuessaan. Ryhdikkäät rodut taas liikkuvat enemmänkin pää ylhäällä. Koira ei saisi muuttaa jatkuvasti asentoa liikkuessaan. Pään, selän ja muun asennon jatkuva asennonmuutos antaa levottoman vaikutelman koirasta, ja näyttää siltä ettei koiran ole hyvä liikkua. Kontaktia omistajaansa ottava koira menettää ylälinjansa, joten koira tulisi opettaa ravaamaan kehässä niin ettei se katso omistajaansa vaan eteenpäin.

Etujalka ja takajalka melkein koskettavat toisiaan liikkeessä. Yhtä suuret kolmiot edessä
ja takana. Liidokas ravi, takajalka ojentuu kauniisti. Auroralla on aina ollut kaunis liike.

Lennokas ravi, tassut lähellä maata. Tasasuuret neliöt etu- ja takajalkojen liikkeessä.

Vakaa ylälinja, maatavoittavat maanläheiset liikkeet, yhtä suuri liike sekä etu- että takajaloilla. Cara on saanut paljon kehuja liikkeistään ja yllättää
tuomarit kehässä nopeudellaan isojen koirien parina. Huomaa taas etuliikkeen
ulottuvuus suhteessa lavan kulmaan - yhtä ulottuva liike kuin lavan kulmaus.

Rakenteen tasapainoisuus näkyy ensisijaisesti liikkeessä. Yliastunta, ristiinastunta ja vinous ovat aina virheitä. Tuomari päättää jo koiran liikkuessa, onko koiran rakenne hyvä vai huono, ja käsillä hän vain lähinnä toteaa nämä havainnot. Varsinkin pitkäturkkisten koirien vikoja voidaan yrittää piilottaa turkkia asettelemalla, mutta koiran liikkeen korjaamiseksi on vähän tehtävissä. Kuitenkin jos koiralla on esim. huonot etuliikkeet, kannattaa suosiolla liikuttaa koiraa mahdollisimman lyhyen matkaa edestakaisin ja taas mikäli koiralla on hyvät sivuttaisliikkeet, pyrkiä liikuttamaan koiraa mahd. paljon sivusuunnassa. Tavoitteena olisi että koiran liikkuessa sen selkä pysyisi vakaana ja etu- ja takajalat muodostaisivat keskenään yhtä suuret kolmiot. Tällöin koira on tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa.

Ihanteellisessa liikkeessä koiran tassut ovat koko ajan hyvin lähellä maata, ja koira liikuttaa jalkojaan 50/50 jakaumalla sekä eteen että taaksepäin raajojen keskilinjasta katsottuna. Joillain roduilla nk. flick-up liike on toivottavaa, jolloin koira ikään kuin potkii taaksepäin liikkeessä. Liian jyrkkä lantio, jollaista nähdään esim. saksanpaimenkoirilla, aiheuttaa sen ettei koira voi ojentaa takajalkojaan kunnolla taaksepäin. Tästä aiheutuu ns. sirppikävely, kun koira ei missään vaiheessa ojenna takatassuaan taaksepäin. Sirppikävely aiheuttaa koiralle kipua.


Koiran liikkuessa voimansiirto alkaa takatassun ponnistaessa maasta. Liike suuntautuu lanteen ja selän kautta etuosaan ja loppuu etujalan osuessa maahan. Jyrkkä lantio aiheuttaa sen että takajalkojen liike suuntautuu rungon alle. Loivan lantion omaavan koiran liike taas ulottuu enemmän taakse- kuin eteenpäin. Lyhyen lantion aikaansaannoksena koira ei voi ojentaa takajalkaansa riittävästi eteen, jolloin askeleesta tulee töpöttävä. Tällöin koira kompensoi tilannetta liikuttamalla takajalkoja enemmän takasuuntaan.


4 Purenta

Pennun hampaisto koostuu 12 etuhampaasta, 4 kulmahampaasta ja 12 välihampaasta eli yhteensä 28 hampaasta. Aikuisen koiran hampaisto koostuu etuhampaista (insisiivit) I1-13, kulmahampaista (caninukset) C1-4, välihampaista (premolarit) P1-4 ja takahampaista (molaarit) joita on ylhäällä 2+2 ja alhaalla 3+3. Aikuisella koiralla hampaita on yhteensä 42kpl.

Purentaan ja hampaistoon liittyviä virheitä ovat hammaspuutokset ja purentavirheet. Jos jalostetaan peläten liikaa alapurentaa, saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan liian pientä alaleukaa ja tiivistä alahampaistoa, josta seuraa koiran vanhetessa hammasvajoamaa (esim. colliet). Jos sallitaan ensin yhden hampaan puutos ja myöhemmin kahden, niin pian huomataan että hampaita puuttuu enemmän ja enemmän. Liikaa ei siis saisi joustaa, ja jo hampaiden pieneen kokoon tulisi havahtua ajoissa, sillä se enteilee hampaiden puuttumista tulevissa sukupolvissa. Hammaspuutokset tulisikin aina ottaa vakavasti.

Saksipurenta on yleisin purenta koirilla. Toivottua on tasainen rivi hampaita niin että alaetuhampaat osuvat yläetuhampaiden takapinnoille. Jos ne eivät osu, kyseessä on yläpurenta. Jos taas alaetuhampaat ovat yläetuhampaiden edessä, kyseessä on alapurenta joka on joillakin roduilla toivottua. Tasapurennaksi kutsutaan purentaa jossa ylä- ja alaetuhampaat ovat kohtisuoraan toisiaan vasten. Collierodut ovat usein yläpurentaisia, koska niillä on liioitellun pitkä yläleuka.


5 Analysointia käytännössä

Hirveen vaikeeta löytää kriittiset kohdat pitkäkarvasesta koirasta näin kuvien kautta, joten kuvissa ei ehkä koko totuus valkene... Sinne päin kuitenkin.

Kulmaukset
Rungon syvyyden suhde jalkoihin
Painopisteen suoruus (molemmat koirat hieman takakenossa kuvissa, painopiste siksi liian edessä mikä tekee koirista ryhdittömiä)

Cicaro: Lapaluun kärjet lähellä toisiaan, lavan kaltevuus riittävä, voisi olla taemmas kiinnittynyt. Olkavarsi voisi olla pidempi, oikea kaltevuus. Etuliike voisi täten olla hieman pidempi. Säkä melko selkeä. Rintakehä lyhyt, vatsalinja siksi jyrkästi nouseva. Lanne tiivis, lyhyt, leveä. Lantio loiva, hännänkanto siksi korkealla eikä astu kunnolla alleen, takaliike töpöttävä ja suora. Riittävä säärenpituus. Lantio voisi olla leveämpi. Polvikulma suorahko.

Caramel: Lapaluun kärjet hyvin lähellä toisiaan, lavan kaltevuus riittävä, melko taakse kiinnittynyt. Olkavarsi riittävän pitkä, oikea kaltevuus joten iso etuliike. Säkä selkeä. Rintakehä voisi olla pidempi, vatsalinja melko jyrkästi nouseva. Lanne liian pitkä. Lantio hyvin kulmautunut, hännänkanto siis melko matala, hyvä ja kevyt takaliike. Lantio voisi olla leveämpi. Säärenpituus riittävä. Polvikulma riittävä.