On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää

... puuhailee touhuissaan Ciiiismettt.

Ja tämä postaus kirjoitettiin 21.12. eli onnekkaasti ennen Joulua. Soveltuvia kuvia odotellessani tämä aivan unehtui tänne. Raaputtelin suurimmat homeet veks (eli korjasin preesensit imperfektiin, aika rasittavaa) ja tarjoilen tämän nyt teille muka-tuoreena, "yön tai useemmankin yli levänneenä pullanassukkana". Ja kun nyt kerta tässä muutenkin homeita raaputellaan niin täytetäänpä tämä postaus vanhoilla puhelinkuvilla.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan...

Cismet tuli tänne jonakin maanantaiaamuna äitini tuomana. Koirat jäivät heti yksin kolmestaan, joten nauhoitin yksinoloa uteliaisuuttani ja jengi oli ollut aivan hipihiljaa. Cismet oli tuolloin 5kk ja 3 viikon iässä 46cm ja 15,3kg eli mennyt hujahtaen ohi Carasta. Se kasvanee vielä tuosta hieman, sillä se on vielä selkeästi takakorkea. Kolmas ruoka päivässä jäi pois kun se täytti 6kk. Se on syönyt pennusta saakka raakaruokaa ja nappulaa lenkkipalkkana joka päivä lihan lisänä. Kalkkia olen lisännyt sen ruokaan, samoin öljyjä ja merilevää.

Lisää koirakoruja, koska no koirakorut. Hahmo bordercollie, ihan minulle passeli koru siis.

Koopu Hollolahodseilla tosi joulumielisenä piparikärsäkkäänä.

Söpöä kun panta toisensa perään jää pieneksi. Onneks nuita lojuu kymmenittäin kaapeissa, niin on aina mistä valita. Alkaa olla Jennyltä saatu pinkki Rukan panta sopiva, ja se sopii sitten aikuisenakin, nyt tosin pienimmillä säädöillään. Niin ne lapset kasvaa.

Akku loppu.

Kuka poisti synkeyden yöstä paimeneiden?

Haeskelin B-pentueesta säänkestävyyttä, ja kumpikin pentu on hyvää vauhtia kasvattamassa itselleen jokasäänkestävää turkkia. Cismetin karva varsinkin on karheaa kuten Caralla, mutta Caran turkkia tiiviimpää eikä siihen tartu lumi. Siinä missä kotona Sanin pehmoturkki on täynnä lumipaakkuja, ei Cismetillä samaa ongelmaa ole. Cismet on kasvattanut pitkää karvaa nyt häntään ja mahaan sekä kaulukseen. Tassut sillä ovat aivan valtavat, noutajan tai aussin kokoluokkaa. Siihen nähden neidin tulisi vielä kasvaa kyllä sitä korkeuttakin.

Neiti tekee enää toisinaan öisin pisuja sisälle, ja näin on ollut jo pitkään. En laittanut enää lainkaan sanomalehtiä lattialle tällä kertaa, eikä pentu tehnyt sisälle yhtikäs mitään 4 päivään, vaikka takana oli kaksi 10-tuntista yövuoroa ja pitkään nukuttuja öitä vapailla.

Virtapiirissä on oikosulku.

Ei huono suoritus että 6kk ikäinen pentu on jo näin "sisätilavarma", varsinkin kun kyse on nartusta jotka kokemukseni mukaan oppivat huonommin sisäsiistiksi. Olen kuullut myös väitteen että alkuperäisrodut oppisivat nopeammin siistiksi kuin äärijalostetut laukkukoirat. Liekö perää? Sehän nyt tiedetään että tietyissä pikkukoiraroduissa on itsestäänselvyys että koirat eivät välttämättä opi koskaan sisäsiisteiksi, koska ystävämme sisäsiitos.

Keskiviikkona nappasin pennun mukaan agitreeneihin. Siellä se ei välittänyt vieressä agilitaavista koirista alun jälkeen laisinkaan, tai no katsoi se niitä häntä tötteröllä ja haukkui ja riepoikin välillä niiden suuntaan, mutta heti kun kutsuin sen takaisin työskentelemään minun kanssani, se tuli ja teki. Sillä on mieletön keskittymiskyky, vaikka se kävisi kuinka kierroksilla. Tehtiin sivussa seisomista, maahanmenoa ja itsehillintätreeniä. Cara ja Cica tekivät molemmat mieltsin hienosti vippausta, vaikka luulin ennen treenejä etten ikinä saa niitä taipumaan moiseen ohjauskuvioon, vieläpä vasemmalle kyljelle (Cicaron jäykempi puoli).

Matkustusmukavuuksia, kanootin
hakureissu Jyväskylästä.

Omatoimitreenit auttoivat siis asiaa. Poispäinkääntö ja vippaus alkavat viimein näyttää sujumisen merkkejä. Koirat ovat myös petranneet hienosti irtoamisessa. Nyt keskitymme kontakteihin ja keppeihin ennen kisakautta. Kontakteille saatiin lisää vinkkejä ja treenattiin häiriön alaisena (vinkuleluja, leluja siellä täällä, esteet hieman eri kulmassa kuin tutustuessa, hanskoja radalla, juoksevia ihmisiä radalla, keppien välistä käveleviä ihmisiä... Caraa häiritsi radalla liikkuva ihminen, Cicaroa keppien vieressä oleva narulelu. Häiriötreeniä on luvassa lisää, jotta saadaan likkojen kisakuntoa kohennettua.

Cismet odotti hypyn takana hienosti 2 kertaa TULE-käskyä ja ylitti sitten luvan saatuaan bumperin. Palkkasin sen lelulla ja lelu riitti sille palkkioksi erihyvin. Toistan itseäni, mutta tuo pentu toden totta rakastaa leikkimistä!! Se muisti putken viime kertaisesta niin että se kirmasi vähän väliä mutkaputkeen ansaitakseen lelun itselleen. Tätä se toisti niin monta kertaa että meidän piti siirtyä kauemmas putkesta jotta ennätettiin tehä muutaki kun mennä putkeen. Tuleva putkihullu... Vauhtia on varmaan tuplasti kuin äiskällä ja tädillä.

PAIMENLAUMA. YEAH. RIGHT.

Lisseeppäs kuvateksti

Kiki pentuvahtina Kuopion torilla. Savun hakureissu. Snif.

Iltamissa naksuttelin pennulle sivu ja seuraa -toimintoja. En vielä yhdistä niihin käskysanaa, ennen kuin pentu tarjoaa niitä aktiivisemmin. Maahan-istu-seiso käskyt se osaa, mutta varsinkin istu-käskyä täytyy vahvistaa ettei siihen tarvitsisi lainkaan käsiapuja.

Likka on totutellut mantteliin, pelastusliiveihin ja heijastinliiveihin jotka sitä vielä ällöttää. Myös rauhoittumisalustalle menemistä on harjoiteltu kotioloissa.

Agitreenin jälkeistä pönötystä ja
pennun nuuskimista.

Treeneissä tehtiin kahden hypyn sarjaa, Cismet odotti jälleen tosi hienosti paikoillaan TULE-käskyä. Viimeiseen hyppyyn laitoin bumperin jälkeen toiselta puolelta korotetun riman kuten Susan Salon Puppy Jumping - menetelmässä neuvotaan tehtävän. Cismet tutustui pussiin, jotta sille jäisi siitä muistikuva tulevaisuuden varalle. Se sukelsi sinne parin toiston jälkeen omatoimisesti. Avustaja piteli edelleen pussin suuta hieman rakosellaan, jotta mielikuva pussista olisi hyvä. Naksuttelin A:lla jälleen 2o2o jossa pentu oli hyvin aktiivinen. Keinulla teimme vielä lopuksi bang-gamea, ja likka innostui paukuttelemaan keinua ihan urakalla. Putkeen se juoksenteli ties kuinka monta kertaa, ja palkkailin sitä omatoimisuudesta. Lupaava agilitykoiran alku. Eikä oksentanut tällä kertaa lainkaan autoon.

Parina iltana naksuttelin penskalle tasistyynyjä ja peruuttamista. Sivua, maahanmenoa, istumista ja seisomista kertailtiin kans. Tehtiin myös itsehillintäharjoituksia, noutokapulaan koskemista sun muuta. Älykäs koira, täytyy myöntää. Se tajuaa hetkessä mitä siltä odotetaan. Lauantaina pyörähdettiin koirapuistossa ja illalla koitti pennun ensimmäinen pesu, ihan huvin ja harjoittelun vuoksi. Eipähän ole pesussa mitään uutta sitten kun neiti poronpuolikas ansaitsee pesun pyörittyään joskus jossakin hyväntuoksuisessa aineksessa... Temperamenttiselta neidiltä odotin suurempaa vastustusta pesutouhuissa, mutta se antautui parin yäk kamalaa auttakaa - pyörähtelyn jälkeen aloilleen.

SIN1 puppiduu ekoissa mätsäreissä. SNIF.

Sunnuntaina nappasin pennun kyytiin ja viskasin sen takaisin Sani-mummon hellään huomaan. Olipahan taas tehokas pentuviikko. Saldona syöty villasukka, jyrsitty hanska, narsitut kaksi korihyllykköä, lähes käyttökelvottomiksi silputut kaksi lelua sekä suurella nautinnolla nautiskeltu x-määrä maitopurkkeja ja muita pahvihylsyjä. Kylläpä vaan riittää pennulla jyrsimisintoa.

lopputulemana sen kokonaisen viikon aikana, se teki VAIN yhdet pisut sisälle! Kyllä vaan täytyy vannottaa sen nimeen että pentua kuskataan ulkona tunnin välein ja vielä vaan tiheämmin jos vaan siltä tuntuu. Se kyllä kannattaa. Huippua on myös se että pentu asuu muorillani, jonka työpäivä jakautuu kahteen pätkään, jolloin pidätysaikaa ei kerry montaakaan tuntia aina kerrallaan. Kyllä tästä tulee mainio.

Tytöt pyys uusia pantoja ku 3 vuoteen oo uusia kuulunu. No nyt saivat. Eikä menny ku tunti
väkertää. Silti en saa aikaseks näitä aina tehhä.