Joulu saapuu jokaiselle

Ihan varmasti siellä on jotain. 

Minä voin haistaa sen. 

Voin melkeinpä kuulla, kuinka se sulokkaasti odottelee.

Se kaipaa ihan varmasti lämpöä ja huolenpitoa.

Jokohan me kohta saadaan maistella tämän Joulun ensimmäisiä kinkun palasia?

.....

Perheriita, toivottavasti ei tontut nähneet tai ei tule lahjoja...

Tohinaa ja tuhinaa lauman ollessa kasassa. Joulun odottelua, pientä siivoilua ja nauttimista siitä, kun saa pyöriä hangessa vapaana, vaikka tassut jäätyvätkin välillä -22 asteen pakkasessa.

En kertonut vielä, kuinka lauma suhtautui toisiinsa, kun saavuimme Kuopioon autolla (emme junalla niin kuin yleensä), ja sieltä matkasimme lauman kanssa isukin kyydissä tänne tuppukylään Joulua viettämään. Lapset tosiaan olivat niin onnellisia nähdessään pitkästä aikaa äiskänsä ja Aurora äiskäpuolensa, että Cicaro pissasi alleen kun näki Sanin ja luikki korvat luimussa häntä vispaten sen luokse sykkyrälle. Caramelilla sama reaktio, paitsi Caramel osasi pidätellä iloaan hieman paremmin... hhah. Aurora taas ruikki varmaan vartin ajan, vaikka otukset kävivät ulkonakin tarpeillaan, mistä ei ollut paljoa hyötyä. Hyvin on taas mennyt. Käytiin lauman kans lenksuilemassa ja tänään kävin Sanin kans maastossa, ratsastellen ite meijän kopukalla. Muu lauma katsoi hevosta kuin karvaista hirviötä nyt yleensäkin katsotaan, silmät lautasina, olemus hyvin matalana ja nöyränä. Cicaro uskalsi tulla melkein hipaisemaan turvasta, Caramel pysytteli viileän rauhallisena sivummalla. Aurora taas haukkui karvahirviölle ja vispasi häntäänsä. Poju taas (se kopukka) möllötteli ihan rauhassa ja tuijotteli pelkureita.

Kuvia tuli napsittua kun sää oli niin kaunis, eikä maailmanloppua taida tullakaan.. (Eikä se muuten tullutkaan). Lisäilen hieman myöhemmin tänään muutaman otoksen aamulenkiltämme, kunhan olen ensin käynyt ruokkimassa lauman ja käyttänyt niitä lenkillä. Kash noin. Pitäisiköhän ottaa joulukuvia tänä jouluna?

Arvonta

Meijän arvontaan osallistui 14 lukijaa, ja arvonta suoritettiin lauman voimin. Kirjoitin lapuille kaikkien arvontaan osallistuvien nimet, asetin laput maahan riviin ja kutsuin koirat yksitellen valitsemaan lapun kuonollaan. Sani antoi kunnian lapsosille, eikä halunnut itse arpoa voittajaa. Jäljelle jääneet kirsumerkityt laput asetettiin uudelleen riviin, ja synttärisankari Aurora sai arpoa voittajan kolmesta lapusta. Voittajaksi Aurora valitsi nnopa:n!

Olisitko hyvä ja laittaisit yhteystietosi tulemaan tänne: leena1992@hotmail.com, niin pistän palkinnon postiin :)

Auroralle tehdään kohta 1v kaakku. Koko päivä on mennyt IKEAssa shoppaillen, joten Auroran synttäreitä ei oo keretty juhlistaa edes kaakulla. Vielä kuitenkin kerkeää, pari tuntia aikaa! 

Siispä huomista maailmanloppua ja päivien pitenemistä tassut silmillä odotellen, 

erityisen hysteerisen pelokas Paimenlauma

Maistuihan se, vaikka pitikin jakaa kaakku muun lauman kanssa.

Antitiistai

Pidempään blogiamme seuranneet tietävät, että tiistai on tämän lauman TOKOPÄIVÄ.

 

Eipä taida manttelit mahtua..!

Mutta ennen kuin minä kaksilahkeisena edes kerkesin naksauttamaan teinieläimet puolikurriensa päähän, oli päiväni hyvin hektinen. Koulusta suoraan koko lauma koirapuistoon riehumaan. Siellä meni noin tunti,  ja viiden aikoihin istahdin koneelle puoleksi tunniksi (mikä oli ehkä virhe aikataulussani, kun jälkikäteen miettii), jonka jälkeen kipaisin Maxiin hakemaan viimeisenkin joululahjan. No, mukaan tarras Ciculle ja Caralle lämpömanttelit joululahjaks, jotka kotona totesin aivan liian pieniksi näille. Caramelin kilometriselkä yllätti jälleen, ja minu sylikoira Kiksukaan ei mahtunut mantteliinsa. Kello oli jo puoli 8, ja toko alkaisi 8:lta. Eikun raahasin pyörän kellarivarastosta, pinkaisin Maxiin ja selitin tapahtuneen hieman karvaiset manttelit kourassani, ja sain vaihdettua ne kokoa isompiin. Takas kotia, kello oli jo tasan 8, nassukat hihnaan, Auroralle heipat ja kiitokävelyä tokoon. Olin vartin yli Pallohallilla, ja päästiin viimein ASIAAN...

Toisikohan pukki tänä(kin) vuonna pehmeän paketin...?

Meidän piti tällä kerralla treenata Cicaron ja Caramelin kans vain esiintymistä ja ehkäpä seuraamisessa erilaisia kuvioita kuten mutkittelua, äkkikäännöksiä, siksakkia jne. Nno, kyllähän karvajalat saivat harjoitella juurikin noita asioita, mutta näiden lisäksi sorruttiin treenaamaan myös perusasentoa aloillaan harjoitellen ja varmistellen perusasennon tiiviyttä, jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja seisomista, luoksareita, seuraamisen intervalleja (hiipimisestä juoksuvauhtiin eri temmoissa seuraamista) ja vielä sitä mitä harvemmin treenaamme, eli tokohyppyä.

Viime vuonna pukki toi pinkit manttelit. Josko tänä vuonna jotakin
aikuisille naisille sopivampaa manttelia päälle?

Joululahjamantteleita kokeilemassa - tällä kertaa oikean kokoisia!

Pikkuotus manttelinsa kanssa <3 Hintalaput ja kaikki kiinni vielä!

Tosi mukava treenikerta oli. Viimeks sunnuntaina treenattiin, joten tytöt oli ehke siks noinki kivas virees nyt ku oltiin ihan vastikään tokoiltu. Liikkeestä maahan ja seiso sujuivat kummaltakin hyvin. Seuraamisessa Kiksu herpaantui tavallista enemmän hajujälkiin, ja laitoin sen aina sivuun odottamaan ns. arestiin, jos se herpaantui turhan paljon. Cara seurasi jälleen mallikkaasti ja ohiteltiin ja meitä ohitteli koirakoita, ja otus ei mennyt silti niiden luokse, heilutteli vain häntää. Paitsi Sissin luokse se meni, koska Sipuli on kaveri. Luoksareissa kumpikin kiepahti sivulle ilman apuohjailua. Ja ekaa kertaa Kiksu osas seuraamisissa hiippailla hiljaa sivulla ilman että lähti edistämään! Nyt osaa kumpikin seuraamisen intervallina. Ainoastaan juostessa Kiksu toisinaan hieman... innostuu. Mutta Kiksu onki tommone räähkä. Se saattaa hypellä seuratessa koko ajan tai sitte seurata kiltisti.

Estehyppy oli Kiksulle ihan uusi juttu, koska en aiemmin oo viittiny sitä noin korkeilla (60cm?) esteillä hypyttää. Caran kans on estehyppyä harjoiteltu vissiin pari kertaa aiemmin. Sepä sujui molemmilta näppärästi. Sivu-hyppy-paikka-sivu. Kiksu meinas minun kiertäessäni sen viereen heilua ja liikuskella, mutta ihmekkös tuo ku ekaa kertaa harjoiteltiin. Caralle tuttu juttu joten se pysyi aloillaan hienosti.

Nyt ku miettii ni meilhä alkaa olemaan ALO-liikkeet oikeesti hanskassa. Jos tulee möllitokoja vastaan lähiseuduille ja saan kyydin jos sitä tarvitsen, niin me kyllä korkataan meijän tokoura! Tämä olkoon uudenvuodenlupaukseni. Eihän sitä voi tietää mitä pitää treenata lisää, jos ei koskaan käy kilpailemassa välissä. Pitänee nyt alkaa harjoittelemaan - ei vain yksittäisiä liikkeitä - vaan sarjana koko tokokoetta, jos joku kaveri huutelis vieläpä toisinaan ohjeita meille.

Huomenna paimenlauma pakkautuu henkilöautoon, matkaa Savoon ja alkaa odottelemaan Joulua ja kinkun tuoksua... <3 Ihanata sitte kun on taas pitkästä aikaa lauma koossa. Mutta Aurora jää nyt taas siskolleni ja se matkaa Joulun jälkeen Lahteen. Jos ei nähdä aiemmin sen kans, niin viimeistään kesällä.

Ensin kokeiltiin pari kertaa hypätä ihan vain esteen ylitse.

Etäisyyttä ei vielä paljoa ole, mutta Cara on jo selkeästi tajunnut idean.

En heitä mitään, vaan laitan tässä jo kättä valmiiksi "paikka-asentoon".

Hyvin läheltä lähetettynä esteen ylitse ensin.

Pikkuotuskin kokeili estehyppyä... Ohjasin esteen ylitse ekalla harkkakerralla kokonaan avustaen.

Ja näin hienosti Kikumaanikko osasi odottaa esteen toisella puolen!

Pikkutoveli seuraa.

Odottelee kun Kiksu harjoittelee estehyppyä.

Käytiin Caran kans pesemässä pyykkiä kellarissa, Cara oli irti. (19.12.) Reipas tyttö
tervehti naapuria rapussa niin hienosti kuin Cara aina tervehtii ihmisiä. Naapuri
kysyi että onko mulla nyt vaan yks koira täällä, ja samassa Kiksu ja Aurora
 haukahtivat kämpässä kerrosta ylempänä että ollaan meki täällä! Kohta haen Kiksun
kanssa pestyt pyykit kellarista.

Kiitos Jennylle (HurttaTeam) aivan upeasta maalauksesta minun Paimenlaumastani! Varmasti hienoin työ ikinä,
joka sisältää kaikki minun laumalaiseni. Tämä pääsee ehdottomasti kehystettynä seinälle!

Sunnuntain tokoilijat

Viesti Essille että mennäänkö tokoilemaan, jonka jälkeen pikainen punnitseminen siitä, missä mahdollisimman lähellä olisi paikka tokoilulle.

Päädyimme temppariin eli temppukenttään. AMKin parkkipaikka toisinsanoen, jota oli aurattu vain toiselta reunalta. Menimme hangen puolelle, löysimme jonkun olevinaan-tien sieltä, joka oli suunnilleen alueen tasaisin mesta, ja eiku koirat töihin.

Odottavat vuoroaan malttamattomana vaikkei siltä näytä.

Ideana oli kuvata perusliikkeitä ja Sissin esiintymistä. Niimpä Cara ja Cica saivat tokotella seuraamisen ja perusasentojen sekä jäävien kanssa, muutamaa luoksaria unohtamatta. Jäävit onnistu jopa aika hyvin, nuo vissiin alkaa viimein hiffaa muuallaki ku kotiyksiössä, mitä liikkeestä jäävät liikkeet tarkoittavat. Teen vielä itse aika vahvat eleet (ja käskysanat..) joilla varmistan, että koirat kans suorittaa halutut liikkeet, ja mahdollisimman terävästi vieläpä. Toisaalta, tiedän että mulla jää tuo päälle. Tuo varmistelu ja liiallinen avittaminen. Seuraamisessakin toljotan koiraa silmiin vielä, edelleen, vaikka osaahan nuo molemmat jo seurata hyvä ihme sentään. Eli tekemistä on hihnan pidemmässäkin päässä, eikä vain matalammalla puolella.

Tässä kuvia meijän sunnuntaitokoiluista, kuvista kiitos Essille! 

Videoitakin otettiin, joita lisäilen tähän myös.

Ensin areenan valtaa Caramélito...

Ei niin tiivistä..

.. vaan hieman tiiviimpää.

Seuraaa.

Kieps kieps luoksetulosta.

Luuuoksari.

Luoksari, kiepahtamassa.

 

Video 1.                                                                Video 2.

Video 1: Luoksari. Äkkistoppi onnistu kans! Kiksu äänessä.

Video 2: Liikkeestä maahan. Karmee käskytys, anteeksi, en ees huomaa kui voimalla käsken toisinaan. Meinas otus pompata ylös liian hätäseen mut muute jees. Tullessani takas Caran luokse palkkaan matalalta, ettei koira nousis ylös liian aikaseen. Tuoki tapa pitää joskus minu jättää pois.

Sitten on Kikámiton vuoro tokotella....

Kurretokoa näin alkuunsa...

Hieman epätiivis tässä, mutta näpäkkä Kiksu.

Luoksari, kiepahtamassa sivulle. Ohjaaja
vinkuralla.

Palkkaus.

Liikkeestä maahan. Ohjaan ihan liikaa vartalolla.

Kiksulle vaikeinta on pysyä maassa.

Kiksu ei enää edistä niin usein kuin vähän
aikaa sitten!

Kiksu keskittyy hetken aikaa...

... vain voidakseen kirmata hetken päästä villinä ja vapaana, täysin
kontrolloimattomissa äiskän hanskan löydettyään. Voi että sai taas
nauraa tuolle eliölle.

Video 1.

Video 2.


Video 3.

Video 1: Lauman sähläri todistaa taas tyhmyyttään...

Video 2: Ja taas varsin voimakas käsky. Ja palkkaaminen mahd. matalalta ettei singahtas koira ylös.

Video 3: EMMÄÄMALTAUSKONY. Kiksu oppinut pyörähtämään luoksarissa sivulle. Seuruu hyppien.

Käytiin vielä Vimpelissä tokon jälkeen ku otuksilla tuntu olevan
energiaa niin paljon. Etsi Cara!

Tokopynyt

"Kipikipi. Jess! Taaaitawa! Seuraa... sivu. Hywwwäää."

Voi jos aina sujuisi tokottelut noin hyvin mitä tänään sujui. Kumpikin olivat kahen viikon takaiseen tokoiluun verrattuna huomattavasti motivoituneempia työskentelemään. Ihan perussettii mentiin tänään eli sivulletuloa, seuraamista häiriössä eli aivan vieraiden koirien likeltä kun sattui tällasia tilaisuuksia tulemaan kun joku muu ravaili täydessä hallissa hyvin läheltä, ja vielä kaukkareista istu ja maahan sekä luoksetulo käytiin läpi.

Ekstrana tänään harjoiteltiin esiintymistä eli ravailtiin ja seisoskeltiin tosi mallikkaasti. Voi mitkä liikkeet irtos Carasta ku otin ihan viimesenä sen kans suoria ravipätkiä. Sain ite juosta isolla isolla askeleella ja Cara veteli ravia kuin mikäkin ravihevonen siinä vierellä niin kiltisti. Oli varmaan hienon näköstä, voi ku ois joku ollu kuvaamassa. Cicaro taas seisoi taitavasti, se asettelee ihtesä automaattisesti ryhdikkäästi takajalat mukavasti taakse venytettynä. Onkohan se ongelma minussa, kun aina ei mätsärikehässä suju noin hienosti? Tai sitten se on ku pitää ympyrällä ravata pienessä tilassa, niin ei pääse liikkeet etuuksiinsa, ja eessuntaassun matkakin on yleensä kovin lyhykäinen. Ja hallissa en koskaan muista vaatia edes 10s seisomista, ku vaadin max 5s seisomista. Kehässä ku pitäs se 30s malttaa mielellään seistä.

Harjoittelin kaverin porokoiran kanssa välillä esiintymistä, kun melko energinen tapaus oli hän. Lopulta omistajansa sai porokoiraneidin ravaamaan tosi mallikkaasti kun neiti malttoi hieman rauhoittua. Kotiin tullessa hyppeli jänis tien yli, ja siitäkös paimenneidit innostu.. Huhhuh ku ne taas kilju ja Kiksu käveli takajaloilla. Varmaan ne puoli minuuttia kilju ja inis ja sitte lopettivat. Ohikulkijat huikkas "Siinä ois X onnellinen ku sais pari uutta jäniskoiraa itelleen..." En siis kuullut nimeä tai henkilöä jonka sanoivat, vaan huikkasin takasin "Joo, sais illaks jänispaistia jos päästäs nää nyt irti!" Huomasivat siis iteki tien yli loikkivan otuksen.

Aurora odotti tokon ajan kiltisti kotona, ja käytin sen privalenksulla ku pesin eka tyttöjen hiekkatassut. Aurora oli - niin kuin aina yksilölenkillä - tosi ihana. Se kipitti vähän matkan päähän fleksissä ja tuli innosta puhkuen luokse. Melko mallikasta ja energistä seuruuta tarjosi ihan itsestään kun palkkasin tiheään alkumatkasta.

Hienoja otuksia, jotka kellottaa ja rellottaa nyt koivet kohti kattoa ja Cara vispaa häntää unissaan. Nyt ootellaan Supernaturalia ja käperrytään sitte mokkapalan ja jäätelön kanssa viltin alle.

Ja tsssekatkaa mitä posti toi tänään 12.12.2012! Grrr kauan himoitsemani treeniliivi, merkkiä Berra. <3 En malta venaa et pääsee testailee tokos ens tiistaina. Ja nyt on vasta keskiviikko. Murr. Viimeinki ei tarvi keksiä epätoivoisena ripustuspaikkoja nami- ja kakkapusseille ja leluille ja... On taskua ja solkea mihin laittaa kiinni. Ja ostin vielä tommosen pinkkimustan Showmasterin namipussin, vaikka vastaha mä ostin sen violetin...  Mut saaha nuita ny olla ja ku halvalla läks.

Valjakkokoulu part II

Tällainen vetoliina tehtiin.

Varusteparannuksia, pikkupakkanen, intoa puhkuvat koirat. Suunnaksi suippikset ja eikun kipikipi matkaan yhden aikoihin, kun ensin annoin Essille vielä hetken armonaikaa heräämiseensä. Punottiin meille vetoköysi kolmella narulla, tai yhdestä yhtenäisestä pitkästä narusta joka taiteltiin kolmeksi naruksi. Mietin siinä että tulisiko neljällä joustavampi vetoliina, mutta päädyimme kuitenkin kokeilemaan ainakin ensin kolmen punosta, ja siitä tuli oikein siisti. Punomiseen meni noin vartti. Toinen jakari on tehty Kiksun nly-hihnasta, tilasin juuri netistä toisen jakarin joka saapuu ensi viikolla.

Tällä harjoittelukerralla koirat eivät siis enää sotkeutuneet naruviritelmiin niin kuin viime (testi)kerralla, vaikka hieman vielä meinasi siinä tohinassa sekaannusta tulla. Teimme parimuutoksia ekaan kertaan nähden, ja tällä kertaa taakse laitoimme Sissin ja Cicaron, ja Moonan ja Caran eteen. Kiksu ja Kara laitettiin vielä ristikkäin mahd. kauas toisistaan, ettei takimmainen (Kiksu tässä tapauksessa) ala jahtaamaan etummaisen (Karan) häntää.

Ohikulkijoita riitti, ja piti aina käskyttää laumaa tiensivuun. Lisäksi ehkä suurin ongelma oli Aurora, joka oli miulla hihnassa mukana. En viittiny sitä jättää kotia ku se oli niin energinen, enkä taas ois kerenny lenkittää sitä myöhäisen heräämiseni takia ennen pimeän tuloa kunnolla. Joten leikkikaksikko Caramel ja Aurora vehtasivat 24/7 toistensa kanssa, eikä torumisesta ollut oikein hyötyä. Ja jos keulakoira vetää läskiks ni senhä tietää että mitä siitä sitte seuraa. Ensi kerralla jää Aurora ihan suosiolla kotiin piiputtamaan.

No, ekaan kertaan nähden saatiin muutamia todella kivoja vetopätkiä, kun kaikki vetivät keskittyneesti pulkkaa ja vetoliinassa jarruttelevaa Essiä ilman riehumista, omilla paikoillaan. Essi ohjasi alkuun takaparia, ja minä itse etuparia, ja myöhemmin teimme niin että Essi siirtyi "painoksi" jarruttelemaan koirien taakse, ja itse juoksin etummaisten koirien vierellä yrittäen epätoivoisesti hillitä riehuvaa Auroraa. Oikeastaan jokainen käväisi välillä nuuhkimassa reunuksia, mutta palasivat älähtelyjen jälkeen takaisin paikoilleen saaden kehuja. Kiersimme sellaisen n. 100m mittaisen lenkin, eli erään leikkipuiston ympäri.

Valmista? Raukeeta ainakin vielä.

Valjakkokoululaisille muutama kotitehtävä mietittäväksi tämän talven ajaksi...
1) Kun ei vedetä, istutaan tai maataan aloillaan.
2) Vedon aikana ei sinkoilla ojiin hajujen perässä.
3) Vedon aikana ei riehuta kavereiden kanssa.
4) Käskysanat VETO, SEIS, OIKEA, VASEN.

Jeee mami kato me vedetäään! Kuvien takia tehtiin kaks kertaa niin että kutsuin koiria kohti n. 7m
etäisyydeltä.

Muokkailin palautteen perusteella hieman blogiani, ja muokkaaminen on edelleen kesken, kunnes palaan tokosta tänään 11.12. Fontit muutin yhtenäisiksi kaikkialle ja linkit koirien kuvauksiin löytyvät nyt kätevästi kuvakollaasin takaa gadgetista. (Kuulema hyvin harhauttavaa, ettei koirien kuvista pääsekään niiden esittelyihin, mikä oli ihan totta ja tämän tiesinkin...) Kokeilkaas löydättekö tiedot otuksista!