Harrastuksista korviin

Sääkatsaus: Sataa lievästi.

Kävimme heittämässä iltalenkin edellä mainitussa säätilassa. Mukavan raikasta, oikeastaan. Tuumasin kirjoitella tämän viikon tapahtumista nyt, kun tässä on kerrankin aikaa. Otettiin eilen, perjantaina, itsenäinen irtovuoro hallille ja aksailtiin räkänokan ja hänen koiransa Kodan kanssa.

Sain ohjata Kodaakin välillä, kun flunssaa poteva räkänokkatoverini ei jaksanut kirmailla niin kuin minä *KOPKOP* terveenä jaksoin. Väsytin siis 2,5 koiraa yhen tunnin aikana.

Olin käynyt aamulla normaalia pidemmän aamulenkin, joka ei kuitenkaan ylittänyt edes 3 kilsaa. Silti tyttöjä piti herätellä treeneissä, meinasivat olla muissa maailmoissa ja keinonurmella samaisessa kohdassa oli aina joku mielekäs tuoksu. Oli vissiin jonkun koira kusassu eikä ollu ohjaaja viittiny tai älynny siivota... No, ottakaamme arvon kusläekkä häiriötekijänä. Otettiin 10 esteen rataa, jotka numeroin tällä kertaa räkänokan kehoituksesta, kun vikisin miten en muista juuri suunnittelemaani rataa kuitenkaan ulkoa. Numerointi jelppas vähän, vaikka eipä siinä paljoo kerenny katella mitään numeroita.

Jaakotellaan vissiin.

Kiksulla oli tänään huikeet loikat, vähän samaa luokkaa mitä kotona kesällä oli. Pituutta hypyissä piisas, ja ilmavaralla mentiin. Kiksun kanssa saatiin muutaman toiston jälkeen nollarata. Kiksu hyppäsi 35-40cm kokoisia esteitä, Cara 45-50cm kokoisia esteitä. Juoksupöksyä kuitenkin hormoonit häiritti, joten se nuuhkutteli vähän turhan paljon omissa maailmoissaan itelleen poikakaveria keinonurmesta. Ei muute löytyny... on se jännä. Cara oli ihan jees oma ihtesä, pikkusen ois sekin voinu paremmin olla kuulolla. Meinas räkänokan nakkimakkarat kinostaa enemmän ku minu mikrossa lämpätyt lihispullat. Tokasin siinä sitte Caran seuraillessa räkänokkaa, että miun pittää vissiin juosta rata keskenäni ku ei oo koiraa. Caran kans ei saatu nollarataa varmaan 6. toistollakaan, joten luovutin kun en enää jaksanut juosta. Ei jääny ku yhestä rimasta tai esteen väärän puolen ylittämisestä aina kiinni.

Nyt ois sitä vauhtia.

Tänään käytiin n. 4km mittainen päivälenkki luontopolun uumenissa. Juostiin suurimmaks osin, ja veto-käsky toimi yllätyksekseni niin hyvin, että etenkin Cara nakkas täyden vetovaiheen päälle kun vain käskytin sitä. Sai juosta aika huikeeta vauhtia mutaisen kivikkoisen juurakkoisessa maastossa, vaan eipä kompuroitu. Aika vinkeetä ois testailla enemmänkin Karssin kans canicrossia. Vaan siihenkin pitäis taas olla ne oikeen kokoset vetovaljaat jos meinais kunnolla harrastella. Veto/juoksuvyön vois ompasta itelleen pienellä vaivalla. Ainiin, haluaisin myös kokeilla pk-lajeista hakua ja jälkeä. Silleen kunnolla.

Asiasta seuraavaan, Kiksulla on korvatulehdus. Olen pari päivää puhdistellut sen korvaa korvanpuhdistusaineella ja vanulla, mutta jos ei hellitä huomennakaan niin käydään ellässä hakemassa rohtoa. Huomenna menemme paimenten kanssa 12 aikaan alkavaan Pondera-koiratapahtumaan, ihan vain turistiksi. Lisäksi huomenna ratkeaa HHC:n arvonta, ja arvonnan valtuutetut suorittajathan ovat tietysti Cicaro ja Caramel itse.

Koda.

Koda putkeeen.

Putkeen putkeen putkeen.

Kekekepit eivät tänään tuottaneet erityistä menestystä.

Hold... Stilll...

Takaakierto.

Kodan luona kylässä kattomassa leffaa aksan jälkeen. Värejä en jaksanu normalisoida.

Hau-Hau Champion uutuusruoat

*Maiskis*

Heti alkuun kiitoksemme Hau-Hau Championille, kun lähetitte meille uutuusruokianne. Opiskelijabudjetilla elävälle koiraihmiselle tämä oli mukava yllätys, ja paimenet maistelevat mielellään uusia herkullisia makuja, kun suunsa ovat jo valmiiksi tottuneet HHC:n ruokaan.

HHC:ltä on ilmestynyt pari uutuusruokaa, Superpremium Kana-Peruna ja Superpremium Lohi-Peruna, joista kerron seuraavaksi tarkemmin.

Kana-peruna sisältää 26% proteiinia, 16% rasvaa. Nappulakoko on mielekäs, keskikokoisellekin koiralle sopiva ja tuoksu on keskinkertaisen voimakas. Vilja on korvattu täysin perunalla, maissilla ja omenalla. Tämä ruoka ei sisällä ollenkaan maku- tai säilöntäaineita, muuntogeenisiä ainesosia eikä väriaineita! Testimaistajat söivät maistiaiset innolla loppuun. 12kg säkin hinta on 49.90e.

Lohi-peruna sisältää 24% proteiinia, 14% rasvaa. Nappulakoko samaa luokkaa kuin Kana-perunassa, mutta nappuloiden muoto on kolmiomainen pyöreän sijaan. Tuoksu aavistuksen voimakkaampi kuin Kana-perunassa. Tämä ruoka sopii myös herkkävatsaisille koirille. Vilja on korvattu Kana-perunan tapaan perunalla, maissilla ja omenalla. Testimaistajille Kana-peruna maistui arvatenkin paremmin, lohi ei ole koskaan ollut meidän lauman suosikkiaines. Mutta maistiaiset hävisivät silti kupista! Erityisplussa säkin kansikuvalle... :) 12kg säkin hinta on 49,90e.

Maistajaryhmä! Niin nannaa että pitää siskolta ryövätä. 

Maistissa Kana-peruna.

Mitäs sanoisit, jos saisit itsekin maistiaiseksi koirallesi Hau-Hau Championin uutuusruokaa? HHC lupasi lähettää blogini arvonnan voittajalle palkinnoksi samaa uutuusruokaa mitä me saimme maistiaiseksi laumallemme. Pistetään siis pystyyn arvonta, jonka osallistumisaika päättyy su 22.9.2013. Arvontaan osallistut yhdellä arvalla kommentoimalla nimesi ja sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommenttikenttään, ja toisen arvan ansaitset mainitsemalla linkin kanssa tästä arvonnasta omassa blogissasi! Anonyymitkin voivat osallistua, kommentointioikeudet ovat kaikilla. Huomioithan, että tarkistan kommentit ennen kuin julkaisen ne, joten kommenttisi ei tule näkyviin samantien.

ONNEA ARVONTAAN!!

Nimetönnön

Kolme viikkoa sinne tai tänne, indeeed? Eli muutama otos kesäloman viimeiseltä reissulta M-niemeen M&K:n kanssa. Kuvat kertonevat eniten...

Can't u see, can't u see, ticking ticking everywhere, oh look! There's too...

Karssibaaaaan ja pystykarvaperse.

Voda oli kylymee.

En tullut tänne uimaan, tulin tänne kastumaan.

Stuck-frozen herd afraids not. 

Still wondering how on earth it focused right.

Vino horisontti!1! :)

Överrrb Hampoulous.

Ja ihan nykyhetkeen liittyen, alettiin eilen opetella Kiksun kans selkätemppua. Pari kertaa osasi matalalta korkeudelta hypätä kyytiin, vaan horjui vielä paljon. Ja tehtiin tänään aamulenkillä mallikkain oravaohitus hetkeen! Koirat äkkäs taas oravan puussa, ja samantien ku tajusin sitä seuraavan normaalin tilanteen kun molemmat paimenet kiljuvat kurkku suorana, lähdin päättäväisesti reippailemaan eteenpäin. Ja tilanne oli ohite. Garmeet gehut päälle ja aamulenksu sai jatkua tavalliseen tapaansa.

Ja uusi runko on saapunut postissa, ja saan sen käsiini ilmeisesti huomenissa. Ja postissa saapui myös iloinen lähetys, josta kerron lisää myöhemmin... 

Itsenäinen agilityvuoro

Ostettiin toverin kanssa itsenäinen treenikerta M&M-hallille, ja kerrankin saatiin videomatskua treeneistä! Kiitos Mantille.

Puolen vuoden tauko kunnon aksasta, ja tytöt toimi yllättäen tosi näppärästi! Itelläni sen sijaan on taas paljon korjailtavaa ja asioita joihin keskittyä. En saisi edelleenkään sanoa hyppy-käskyä, sillä se sekoittaa koirien hypyt. Enkä saisi edelleenkään jarrutella esteille, koska koirat jarruttavat myös samantien takiani. Irtoaminen on seuraava teemamme, ja siihen ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan hyviä harjoitusvinkkejä. Eksyn varmaan tämän postauksen jälkeen Googlen ihmeelliseen maailmaan, vaan vinkit silti tervetulleita.

Suoriteltiin ensin esteitä yksittäisenä, jonka jälkeen suunnittelin hieman huolimattomasti radantynkää, joka muuttui jatkuvasti. Pitäisi suunnitella huolellisemmin, sillä ei kisoissakaan ratoja muutella mielen mukaan. Ja kun rata ei ole aivan varmana päässä, tulee tehtyä ihmeellisiä ohjauksia... 

Nno, yksittäisiä itsenäisiä agilityvuoroja tämä syksy, ja katellaan sitten keväällä ohjattuihin. Ja jos niitä möllejä sattus kerrankin lähemmäs ku 200km päähän niin sinneppä sitten. Virheitä tulee edelleen lyhyilläkin radoilla ja kepit ja keinu eivät vielä ole täysin valmiita, mutta kisan tuntua pitäisi silti saada!

Tulipa taas aika

Kiksunkin juosta. Cara seurannee perässä parin kuukauden kuluttua. Tässä suunniteltu jo muutama päivä että miten olisi järkevintä harrastaa agilityä tämä syksy. Ostaakko yksittäisiä kertoja hallille vai treenata kuukaudeksi tai useammaksi ostetulla itsenäisellä treenioikeudella. Onneksi juoksuinen narttu saa treenata juoksupöksyt jalassa, joten syysjuoksuilut eivät haittaa harrastamista - ellei sitten keskittymiskyvyn puuttumisena.



Partsi on mielettömän messevän metkan mukava mesta, jossa voi bongata aina-niin-kiehtovia-oravia. Cara ei muuta tekisikään kuin istuisi partsilla samalla kohalla ja tuijtottelisi lähipuiden oravakantaa. Lenkeillä näkyy aina vähintään yksi orava per lenksu, ja koirapuistossa ensimmäiset puolituntiset kuluvat niska vääränä oravia toljotellen. Niitä vilisee tällä alueella, mikä ei ole mukavaa noin saalisviettisen koiran kanssa. Alussa Caran puihin tuijottelu oli ihan hauskaa, mutta nyttemmin se lähinnä ärsyttää. Cica kiinnittää huomiota oraviin vähemmän. Toleranssia odotellessa...

Voisin harkita siivoamisen jälkeen elukoitten tassukarvojen trimmailua. Ja Caralta muuten läks mahakarvoja, kun kirjotin aikaisemmin kuinka syyhyttäs leikellä niitä. Nytpä neiti on tiputtanut turkkinsakin kyllä niin lahjakkaasti, ettei trimmailuja juuri huomaa. 

Ai, ja minkä videon erehdyin katsomaan Romanian katukoirien kurjasta tappotuomiosta. Näen ja kuulen sen koirareppanan varmaan vielä unissanikin. Sanonpahan vain, että ihminen on eläimistä ehdottomasti julmin ja se, joka joutaisi pois planeetalta vielä jonain päivänä kaikkea pahaa aiheuttamasta. Samanlainen tuskainen kuolema heille jotka kiduttavat ja aiheuttavat ylimääräistä kärsimystä viattomille nassukoille.

MUSH-kampanja

© MUSH

MUSHilla on meneillään kampanja, jonka kautta jokainen voi hakea itselleen pienellä vaivalla ilmaisen MUSH B.A.R.F. Vaisto-koiranruokanäytteen!










Hae ilmainen MUSH-ateria lähimmästä niitä myyvästä liikkeestä: http://www.mushbarf.com/fi/eform/submit/ilmainen-ateria

Tai tee postaus ja kerro sinäkin lukijoillesi tästä mahdollisuudesta ja ansaitse toinenkin ilmainen MUSH-ateria: http://www.mushbarf.com/fi/onko-sinulla-blogi

Kotiaksailujen tsekkaus

Warning: Pitkää agilitytarinointia tulossa, jäsentääkseni lähinnä omia ajatuksiani! Voi olla puuroista luettavaa, jos ei treenipostaukset kinosta.

Tästä lähdettiin tänä kesänä kotona.

Avustuksen tarve 10.

Koska työharjoittelu on alkanut, ja olemme muuttaneet Kuopioon, voinemme sanoa kesän virallisesti loppuneen. Nyt olisi hyvä hetki tarkastella kesäksi asettamiamme harrastustavoitteita kriittisesti. Alkukesästä treenimotivaatio oli kaikilla paitsi laumanjohdolla nollassa. Ohjatuissa treeneissä kesän alkuun saakka paimenet olivat energiaa täynnä, aina valmiita treenaamaan. Vaan mitä tekevät paimenet, kun saan muutettuamme pystytettyä kämäselle kotonurmelle kotiesteemme ja kesä kotiaksan parissa voi(si) alkaa?
"Äiskä mikä tuo on, voiko tuon syödä? Vai voisiko sen sittenkin kaataa? Hä? Mikä hyppppy? Ffuu, ei mua kiinnosta en osaa en jaksa en viiti, treenaa keskenäs hyppyjäs ja keinujas, me vietetään kesää..."

Kesän tavoitteet
Agility:

• ohjaustekniikoiden kertaus
• nopeus
• innokkuus
• irtoaminen
• esteiden varma suorittaminen

Toko:

• ALOn kertaus
• AVOsta nouto ja kaukkarit (kertaus)

Lähtötilanne

Koska odotukseni olivat liian korkealla, näytin sen selvästi joko äänessäni tai eleissäni, jos koirat epäonnistuivat. Ja nuo herkkiksethän huomas sen ihan samantien ja koirien into ja yritys lopahti siihen. Lisäksi otukset pitivät jonkun verran meteliä jos innostin toista radalla oikein kunnolla tai palkkasin riehakkaalla vetoleikillä. (Niinkin riehakkaalla, että Cara katkaisi yhden kämäsen estetolppamme eräissä treeneissä hypätessään sen päälle innostuksissaan...) Esteistä vaikeuksia tuottivat keinu, jolta molemmat meinasivat hypellä kesken pois tai etenkään Kiksu ei uskaltanut jäädä 2o2o keinulle. A-esteen kontakti samoiten oli molemmille hyvin haastava, eivätkä ne ajatelleet sitä ollenkaan ja juoksivat ylite ellen jo ajoissa muistuttanut kontaktista. Keppejä kerrattiin ohjureilla - molemmat hyppivät ohjureiden yli. Rengas aliteltiin useimmissa tapauksissa. Takaa- käsky ei toiminut, koirat eivät irronneet sen vertaa että olisivat kiertäneet esteen takaa ja hypänneet sen. Putki kyllä sujui, ja pöytä samoiten. Vauhtia ja sopivaa virettä piti etsimällä etsiä.
Tuntui aika turhauttavalta, kun ei enää aksat kotona sujuneetkaan, vaikka treeneissä kaikki sujui niiiin paljon paremmin.

Muutos treenailuihin *Pudum tssss*

Päätin muuttaa treenejämme, tai lähinnä tapaa jolla treenaan koirien kanssa, jotta pääsisimme rikkomaan tavoitteemme. Kotokentällä huomasin, että vaadin koirilta alkuun liikoja. Luulin, että koska olemme olleet sentään jo 10 kertaa ohjatuissa treeneissä, täytyy meidän nyt loistaa kotonakin. Wrong.

Jatkossa pitäisin treenit
a) lyhyenä, ja
b) palkkaisin hurjasti onnistumisista ja jättäisin iloisesti huomiotta epäonnistumiset sekä
c) tekisin mahdollisimman erilaisia treenejä ja viimeiseksi
d) pitäisin treenit aina huikean muikean iloisena päivän leikkisänä kohokohtana!

Lopputilanne
Siitä se vaan alkoi kummasti onnistumaan, ja koirille löytyi se kauan kaivattu kotikentän vire ja sitä kautta nopeus! Kiksulla meinaa mennä parhaina päivinä kaarteet ja hypyt pitkiks, kun sillä on niin hurjasti vauhtia ja intoa tehdä. Eikä se ole kotona roikkunut ollenkaan hihassa, mitä se teki kiihtyessään liikaa ohjatuissa. Vaikuttaa tosin sekin paljon, että kotikentällä esteet ovat niin lähekkäin, ettei Kiksulle jää turhaa aikaa kiihtyä ilman tekemistä. Irtoaminen on ainoa tavoite, jota meidän ei oikein tullut treenailtua. Satunnaisesti kyllä lähinnä yhtä harjoitusta, mutta tuohon osa-alueeseen pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Tänä kesänä me on treenattu keskimäärin 2x viikossa, loppukesästä jopa 4x viikossa eli paljon, jos verrataan viime kesiin. Olen kuitenkin sovittanut treenien pituudet koirien viretilan mukaan niin, että treenit on ollu joskus vaan 5min mittaiset kontaktinaksuttelutreenit, ja toisinaan ratatreenejä tai eri esteiden tai ohjauskuvioiden vahvistelua. Oon yrittäny opettaa nassukoille, mitä tarkoittaa "aksa". Se ois niin sööttiä, kun niitten korvat nousis ja hännät alkais heilumaan, kun ne kuulis sanan "aksa." Höhö. Ö.

Paimenet ovat hiljaa radan reunalla, ja inahtavat vain jos toista riehuttaa oikein kunnolla. Keinu menee jo mukavasti molemmilta, koska olemme ottaneet Bang-Gamen ja erilaisia totutteluja ja keinun heilutteluja sun muuta avuksi, joten keinu ei enää arveluta. Kepit mennään ilman ohjureita. A-este on suosikki, sinne meinattas mennä jopa luvatta... Mistä päästäänkin uuteen ongelmaan eli siihen, että koirat ennakoivat nyt paljon kun ovat saaneet varmuutta radan suorittamiseen. Nyt ne menevät monesti hyppyjä ja A-estettä omin lupinensa ja luulevat tietävänsä, kuinka rata menee. Eli teen vissiin liikaa samaa rataa ja samoja toistuvia kuvioita, koska nuo muistavat vanhat reitit ja menevät niitä myöten esteeltä toiselle. Vaan kun pitäisi kuunnella mmminua, rata voi muuttua milloin tahansa, kun minä vain niin päätän. Liian älykkäitä koiria, kun oppivat radat ulkoa! Minä voin varmaan kohta hörppiä Liptonia ja kattella ikkunasta ku elukat juoksee heille tuttua rataansa ilman turhaa ohjaajaa?

Tai ehkäpä otukset yrittävätkin kertoa, että kaipaavat tarkempaa ohjausta minulta? Ehkä ne eivät täysin ymmärrä mihin mennä ja päättävät sitten reitin itse? Ehkä minä en siirrä ajatuksiani tarpeeksi nopeasti seuraavalle esteelle, jolloin en saa tarpeeksi ajoissa näytettyä koiralle mikä on seuraava este, ja ne sitten lukitsevat itsenäisesti sen esteen mikä reitille parhaiten osuu? Hmh, tätä täytyy miettiä jonkun osaavamman ihmisen kanssa vielä ennen kuin tästä tulee oikeasti ongelma. Ohjatut jatkuvat tosin vasta joskus keväällä...

Seuraavaan asiaan sitten, eli sekoitan ite monesti esteiden käskysanat ja huutelen niitä ihan sekasin ja jälessä, jolloin ei auta ku pitää stoppia hetken aikaa, jotta oon taas mukana radalla, enkä edellisissä esteissä. Muistan kyllä jo aika hyvin radan ulkoa, vaikka rata olisi yli 10 esteen pituinen! Ohjauskuvioista (tämän hetkisistä) oikeastaan mikään ei enää tuota vaikeuksia. Takaa mennään niin renkaat kuin hypytkin. Etenkin Kiksu irtoaa hyvin näissä tilanteissa ja ottaa kunnon hyppyvaran hypätäkseen esteen takaa eli tekee ison kaarteen. Uusia ohjauskuvioita olisi hauskaa opetella. Niistot, sylkkärit, toisenlaiset valssit... Hmmm.

Esteiden käskysanat vaihtelevat kans, ja minun pitää nyt viimeistään päättää mitkä ne taikasanat kullekin esteelle on. Vaikka sanoilla ei agilityssä olekaan niin suurta merkitystä, käskysanojen huutelu pitää minut ihteni paremmin kasassa radalla, ja tiukoissa tilanteissa auttaa toivottavasti myös koiria.
Putki - putkeen!
Pussi - pussiin!
Hyppy - hyppy!
Rengas - rrrrr!
Kepit - kekeke!
Pöytä - pöytä!
Keinu - kiipee/keinu! 
A-este - kiipee/aa!
Puomi - kiipee/puomi!

Kontaktiesteiden käskysanat ovat siis se ongelma, koska niille kaikille kiivetään. Muuten ok, jos ohjaan aina koiran just tietylle kontaktiesteelle yhteisellä käskyllä "kiipee", mutta entäs jos radalla onkin joskus kaksi kontaktia niin vierekkäin, että koirankin olisi hyvä käskysanan avulla erottaa, kumpaan seuraavaksi pitää kirmata, jotta välttyisimme virheeltä. Ja entäs jos tilanne vaatiikin irtoamista? Kyllä niille silloin pitäisi erillinen käskysana olla. Opettelen siis käyttämään jälkimmäisiä käskysanoja ja unohdan koko "kiipee" käskyn, kun se tuppaa sitten leviämään ruton lailla jokaselle esteelle, jonne vaan yhtään KIIVETÄÄN.

Suurin muutos tänä kesänä kuitenkin on ollut se, että treenimme ovat nyt oikeasti iloisia ja mukavia, ja me kaikki nautimme niistä suuren suuresti. Sopiva vire tulee kuin itsestään, ja edes tarkoituksella häiriötekijöiksi minunkin ennalta tietämättäni osallistuneet perheenjäsenet eivät herpaannuta koiria pois radalta - vaikka kovasti yrittävät. Häiriötreeniltäkään ei siis ole täysin vältytty täällä korvessa!

Syksyn ja talven tavoitteet

• Kontaktit vielä varmemmaksi
• Kepeille lisää vauhtia
• Irtoaminen
• Koirien ennakointi pois rataharjoittelussa
• Lisää häiriötreeniä

Ja niin kuin ehkä saatoitte huomata, tokoa ei ole tänä kesänä treenattu kuin kerran tahi kaksi. ALO-liikkeet kertailtiin ja siinähän ne menee, noutoa ja kaukkareitakin on pari kertaa treenattu ja noudon kanssa lähinnä olisi vielä tekemistä. Viimeinen vaihe siinä ei suju edelleenkään, eli se kapulan pitäminen suussa loppuun saakka.

Toivottavasti päästään koko syksyks Kuopioon treenaamaan agilityä, edes itsenäisesti. Ohjattuna tuskin päästään, koska ryhmät on täynnä ja ne ottaa vaan oman seuransa alottelijoita jatkokursseilleen pitkällä jonotuksella...

Hätähousu malttaa.

Keinu on muuten OK Cicaron kohdalla, mutta kontaktille ei malttaisi pysähtyä.

Palkkaamiseen kiinnitimme paljon huomiota - tekemisen oli
oltava aina hauskaa!

Irtoamisia, niitä harvoja harjoituksia sen osalta tältä kesältä.

Nappisuoritus!

OTA!

Pituuttakin hyppäsimme.

Lihashoppailua

Tänä aamuna nukuttiin lauman kanssa piiitkään. Enkä ollut herännyt edes kännykkään, joka sisälsi 3 viestiä herättyäni. Hupsis. HuPun hallin varauskalenteria kerkesin katella tuossa aamusella, ja aika mukavasti sinne näyttäs saavan varattua hallia puolesta tunnista tuntikausiksi saakka. Miulla ois pari vapaapäivää nyt, joten saas nähä kerkeekö treenitoveri tulla reissusta, että päästäisi aksaamaan yhdessä.

Näkyyks täällä niitä cityoravia?

Ai ei vai näkyny.

Käväistiin paljon puhutulla Oscarin koiranruokatehtaalla. Siellä missä kaikki the kuopiolaiskoirakot käyvät ostamassa mussukoilleen halapaa lihhaa. Ja halpaahan siellä olikin, puoleen hintaan kun irtosi marketteihin verrattuna lihaa! Ostettiin broilerin selkäpaloja, 2kg jauhelihaa ja 500g + 500g elinseosta. Ja alekorista löytyi vielä treenilelu ja fleeceviltti!

Tuomiset.

Kerrankin panostettu aamupala - ja heti pitää todistusaineisto ottaa. Lihan ja nappulan lisänä siis
öljyt, nokkoset, merilevät, viilit ja kostukkeena vesi.

Haasteet

Sain kaksi kolme haastetta, kiitos bloggaajille Tervuraptori, Flattielamaa & Koirakkaat!

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa haastajaan 11 kysymykseen
• Keksi 11 uutta kysymystä
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
• Kerro bloggaajille, että haastoit heidät

11 faktaa minusta:

1. Jos saisin valita mikä eläin olisin, olisin jokin ketterä pikkulintu, en kuitenkaan vesilintu.
2. Olen ajanut auton kyljelleen penkkaan ja traumatisoitunut sen takia liukkaiden kelien ajuun.
3. Olen oikeastaan aika herkkä, vaikka en näytäkään sitä monelle.
4. Peukutan kauhuleffoja ja -sarjoja, vaikka (koska) näin lapsena lähes joka yö painajaisia.
5. Olin joskus pihi rahankäytössä, vaan myöhemmin olen oppinut tuhlaamisen jalon taidon.
6. En omista älypuhelinta, vieläkään.
7. Kun sain kaikki Simpsoneitten kaudet katsottua, aloin katsomaan Futuraman kausia.
8. Minulla on Mercedes Benz D200 W124. 
9. Opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi.
10. Olen kosmetiikkayritys Oriflamen edustaja.
11. Olin partiossa koko lapsuuteni, ja rakastan luonnossa liikkumista.

Tervuraptori-blogin kysymykset:
1. Miksi päädyit juuri tuohon rotuun/lajiin/yksilöön? 
- Sekarotuinen... Koska äiti sanoi minulle lapsena, että on ihan sama ottaa sekarotuinen, ja ne ovat kaiken lisäksi edullisia. Sekarotuisia on ollut siitä saakka, eikä ole ollut "tarvetta" rotukoiralle. Nyttemmin yksikään rotukoira ei puhtaana edes miellyttäisi tarpeeksi.2. Lempimaasi?
- Australia, Amerikka. Kulttuurina ja elämäntyylinä vaikuttavat täydelliseltä. Ei ahdasmielisyyttä, ja ihmiset ovat avoimempia toisilleen, eivätkä ajattele aina vain itseään.3. Unelmakoirasi? Rotu, väri, nimi, luonne?
- Oikeanlainen, mieleinen sekarotuinen mix. Tai bordercollie suoremmalla karvapeitteellä ja pienemmällä koolla, TAI sheltti suuremmalla koolla ja rohkeammalla luonteella sekä vähemmällä haukkuherkkyydellä. Ja värinä varmaankin red tricolor tai red merle. Luonteeltaan energinen, mutta rauhoittumaan kykeneväinen. Ohjaajapehmeä, älykäs, ympäristökova. Ihmisläheinen halinalle joka tulee öisin viereen nukkumaan. Nimi jokin sellainen, jota ei ole juuri muilla koirilla, ja sellainen joka sopii koiralle.4. Mikä on sosiaalisen median paras puoli? Entä huonoin?
- Paras puoli on... sosiaalisuus?? Se että voi jakaa asioita ihmisten kanssa ja pysyä helposti kartalla lähiympäristön tapahtumista. Huonoin puoli se, että aiheuttaa ihmisille riippuvuutta näyttöpäätteisiin.
5. Pidätkö kissoista? 
- Mmh, keräilin pienestä saakka kissaesineitä, ja tykkäsin silloin kissoista. Nykyään kissat on OK, en niistä kummemmin välitä, mutten inhoakaan.6. Harrastuksesi? 
- Koirat kokonaisuudessaan, valokuvaus, leffat, bloggaaminen, piirtäminen ja maalaaminen, ompelutyöt, ratsastus kesäisin kotikotona oleillessa.7. Mikä kappale sinulla soi juuri nyt päässä?
- Ei soi mitääään. Kim Cesarionin Undressed soi ehkä viimeisimpänä.8. Pelkäätkö matelijoita? 
- En pelkää jos hallitsen itse tilanteen eivätkä ne ilmesty kärsän eteen yllättäen. 9. Ärsyttävin luonteenpiirre sinussa itsessäsi?
 - Olen suorapuheinen, eivätkä kaikki pidä siitä. Lisäksi haluan aina olla oikeassa ja en siedä omaa epäonnistumista.
10. ...Entä muissa?
- Se että ei osata keskustella asiallisesti, vaan vedetään homma perinteiselle hiekkistasolle. Ja se että luullaan olevansa maailmanvaltiaita. Ja liiallinen kovaäänisyys ja yleinen laiskottelu silloin kun pitäisi tehdä jotakin. Ja kyvyttömyys päättää asioista. Ja vitkastelu. Ja liiallinen kiroilu.
11. Keikutko tuoleilla? 
- En, koska se on mielestäni lapsellista. Riippuu tosin seurastakin paljon, ja tuolista!

Flattielamaa-blogin kysymykset:
1. Lempirotusi?
- Sheltti, bc, aussi
2. Mielipiteesi ulkokoirista?
- Jos saavat päivittäin myös hihnalenkin, häkki on tilava ja se pidetään siistinä sekä koiralla on seuraa toisesta koirasta, niin miksi ei. Mutta itselleni en ottaisi.
3. Miksi juuri se rotu, joka koirasi on?
- Koska ne ovat niin täydellisiä. Ei vaan, koska olen kiinnostuneempi sekarotuisista kuin rotukoirista.
4. Mitä ruokaa koirasi syö?
- HHC ja lihat.
5. Miksi juuri sitä ruokaa?
- Sopii parhaiten laumalle, ja on hinta-laatu suhteeltaan hyvää.
6. Minkälaiset ruokikupit koirallanne on?
- Metalliset, joissa tassunkuvia.
7. Miksi juuri sellaiset?
- Halvalla läks.
8. Miksei koirienne ruokakupeilla ole korotusta?
- Koska ne eivät mitään korokkeita tarvitse.
9. Mitä tykkäät ryhmästä FCI10
- En niin mistään. Varmaan whippet lähtis matkaan jos joku olisi valittava.
10. Mitä tykkäät ryhmästä FCI11
- Sellaista ei ole olemassa.
11. Paras ystäväsi?
- En asettele kavereitani paremmuusjärjestykseen, mutta pisimpään olen tuntenut (Ti)Mantin.


Tassujen tahdissa - blogin kysymykset:
1. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
- Omakotitalossa toivottavasti, koirien ja perheen ympäröimänä. Paikkakunnasta ei tietoa.
2. Mitä eläimiä omistat/haluaisit omistaa?
- Kaksi koiraa, mutta kotikotona on lisäksi hevonen, kaksi kissaa, kaksi kania sekä akvaariokalat.
3. Harrastuksesi? Vastasin jo aiemmin.
4. Oletko koskaan pelännyt lemmikkisi puolesta? Miksi?
- Kukapa ei olisi. Silloin kun Cica söi rotanmyrkkyä tai tippui jäihin, tai aina silloin kun Cara on karannut.
5. Paras blogi?
- WIPOE, Zolczac. Itse kiinnitän paljon huomiota blogin kuviin. Niitä ei saa olla kymmentä melkein samanlaista allekkain jättikokoisina, ja tekstin on oltava mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi ulkoasu vaikuttaa, enkä pidä esimerkiksi neliömäisyydestä. Bannerin on oltava huolellisesti toteutettu.
6. Mitä mieltä olet koiran turhasta vaatettamisesta?
- En kannata.
7. Entä muusta inhimillistämisestä?
- En kannata, aiheuttaa vain ongelmia yhteisessä arjessa.
8. Milloin koiran peruskoulutus on kunnossa?
- Silloin kun omistaja kokee, että koiran kanssa on hyvä olla, mennä ja tulla.
9. Lempi elokuva?
- Tjaaa-ah, erittäin vaikeaa vastata, kun katson niin paljon elokuvia.
10. Katsotko Big Brotheria?
- Rehellisesti, en. Tällä hetkellä en edes omista televisiota.
11. Rotukoira vai sekarotuinen?
- Eiköhän sen kaikki minut vähänkin tuntevat tiedä.

HAASTAN:

http://treenitrio.blogspot.fi/
http://brothersletskeeptogether.blogspot.fi/
http://kiirajakiharat.blogspot.fi/
http://voyagecall.blogspot.fi/
http://wipoe.blogspot.fi/
http://trikkihirmu.blogspot.fi/
http://oikeitaunelmia.blogspot.fi/
http://suklaasimmut.blogspot.fi/
http://nimetonta2.blogspot.fi/
http://auringonlaskussa.blogspot.fi/
http://polarbearcassu.blogspot.fi/

Valloitellaas hieman uusia blogeja. Koetin katsoa hyvin pikaisesti, ettei valittuja ole jo haastettu.

Kysymykseni haastetuille:

1. Milloin aloitit bloggaamisen?
2. Mikä bloggaamisessa on sinulle tärkeintä?
3. Mistä asiasta luopuminen on ollut sinulle kaikkein vaikeinta elämässäsi?
4. Onko sinulla traumoja jostakin?
5. Huolestuttaako tulevaisuus, miksi/miksei?
6. Milloin viimeksi tunsit olevasi onnellinen, ja mikä sen sai aikaan? 
7. Mikä substantiivi (esine, asia) kuvastaa sinua parhaiten?
8. Mikä on ollut elämäsi suurin käännekohta?
9. Pidätkö autoista?
10. Onko sinulla paheita, joista olet päässyt eroon?
11. Jos saisit muuttaa maailmasta minkä tahansa asian, niin mikä se olisi?

Muutto

Muutettiin Kuopioon Cican ja Caran kanssa, ja tässä on nyt ollut muuton ja harjoittelupaikan osalta niin kamala kiire, ettei ole kerennyt juuri mitään ylimääräistä tehdä. Kuviakin olisi 6 kansiollista rästissä. Mutta ei hätää, nyt ei tulekaan hetkeen kuvia... Kamera on rikki. Vien rungon huoltoon joskus kun _kerkeän_.

Aloitin työharjoittelun Kuopiossa jo viime viikolla, ja kävin kotikotoa käsin ensimmäisen viikon ajan. Lauantaina muuteltiinkin Kuopioon koko syksyksi, niin ei tarvitse kotoa käsin kulkea. Päivää ennen muuttoa käytiin M-niemessä Mantin ja Kodan kanssa, mikä jäikin samalla kesän viimeiseksi niemireissuksi ja muutenkin pitemmäksi lenkiksi jossakin toisaalla kuin omalla lenkkipolulla.

Kun muuttopakkailut alkoivat olemaan lauantaina pakussa, oli tarkoitus lähteä kohti Kuopiota. Vaan eipä lähetty. Caramel karkasi taas jossakin vaiheessa (kun ovea jouduttiin pitämään tietysti auki kamojen kantamisen takia), ja tällä kertaa niin pitkäksi aikaa, että muori oli jo aika varma että nyt se on menehtynyt jonnekin auton alle, veteen tai kyyn puremiin.

Vaan just ku löin pakun takaluukut kiinni, Caramel ravaili hyvin nöyrän näköisenä lenkkireitiltämme. Tämä oli sille kesän viimeinen mahdollisuus karata, onneksi. Olen aina ihan hermorauniona kun tuo karkaa, ja kiertelen pitkin metsiä sitä karjuen ääneni käheäksi. Eikä se tule, jos se ei ole tullakseen. Se on todellakin päättänyt olla karkuteillä. Ei voi siis enää ollenkaan luottaa, että Cara pysyy pihassa. Sitä ei voi jättää vahtimatta, sillä se lähtee ilman Cicaroakin vaeltelemaan. Ja täällä, missä autot kulkevat pikkuteillä lujaa ja käärmeet lymyävät kallioisessa kotimaastossa, ei koiran passaisi karata. Juoksujen aikaan ainakin tietää, että tuota ei voi pitää edes kotipihassa irti. Koska se livahtaa ihan heti kun silmä välttää, ja palaa vasta kun haluaa - tai pahimmassa tapauksessa ei palaa ollenkaan tai palaa elämää kantaen.

No, Cara kyytiin arestin jälkeen ja menoksi. Ajomatka ei kotikotoa Kuopioon ole onneksi pitkä, joten ei mennyt muuton kanssa iltamyöhään, vaikka Cara järkkäski aikataulut uusiksi. Ja ei muuta kuin kamat uuteen kämppään ja nukkumaan.. ilman tyynyä. Vaan ei onneksi, sillä kaveri pelasti ja antoi tyynynsä lainaan. Koirat saivat myös broilerinsiipiä ja koirankakkapusseja, koska omat vasta ostamani pussukat jäivät kotikotiin.. Suprise.

Heti seuraavana päivänä muutosta piti lähteä sunnuntai-yönä kohti Kajaania, koska koulu velvoitti. Kaiken järkkäilyn päätteeksi koirille järjestyi hoitopaikka omasta kämpästämme; jälleen kerran toverini tuli ja pelasti tilanteen, olemalla yötä kämpilläni koirieni kera. Ja hyvin oli kaikki sujunut, olivat käyneet koirapuistossakin. Palattuani Kajaanista pääsin viimein purkamaan loputkin muuttokamat ja asettumaan kunnolla uuteen kämppään, ja illalla heitettiin Kodan kanssa pieni iltalenkki.

Laumanjohdolla on ollut opettelua julkisen liikenteen käytön kanssa. Pari kertaa olen matkannut väärällä bussilla, vaan aina on päästy lopulta oikeaan osoitteeseen. Tänään kotiväki kävi kämpilläni, tuomassa kotiin unohtuneita tavaroita ja tuparikukkasia. Sani-äiskän ja tyttäriensä jälleennäkeminen muutaman päivän erossa olon jälkeen oli tiettävästi innokas. Tämän häslingin jälkeen lähdimme käymään lupaamallani pitkällä lenkillä koirapuistossa. Siellä riitti koiria, ja minun nassukoilla oli totuttelemista koirapuistoiluun, kun oltiin kuitenkin pitkästä aikaa puistossa muiden koirien seurassa. Kiksu haukkui aika ärsyttävän paljon leikkisälle huskysekoitukselle, ja Caramel tähysti oravia ihan toisaalla, kun leikit muiden kanssa eivät enää kiinnostaneet. Heräsi ajatus, että tähyileekö se oravia silloinkin, kun on karussa. Se ei nimittäin kuule luoksetulokutsuja, kun se katselee puunlatvuksia...

Hihnakäytös on kesäajan vapaanaolemisen huomioiden hyvää, koirakot ohitellaan entiseen hyvään tapaansa ainakin pääsääntöisesti. Joskus tulee silti vielä tuntemattomasta syystä X tilanteita, jolloin jompi kumpi mölisee vastaantulevalle koiralle. Mutta aika harvaan tätä enää tapahtuu. Yksinolo uudessa kämpässä on sujunut myös entiseen rauhalliseen tapaansa. Eivät mölise, eivätkä jääneet edes ensimmäisenä yksinjääntikertana haukkumaan perään. Eikä oikeastaan edes yllättänyt, sillä nuo taitavat yksinolon hyvin.

Lisää saletisti ihkuja kuveja kesän viimeisiltä päiviltä avaamalla Lisätietoja...