Stay focused, Santa is here soon

Jippii, Youtube pelittää taas. Tai ehkä videon koon muokkaamisellakin saattoi olla osuutta asiaan. Joku iltamissa kuvattu video laumasta korvat tarkkana, namia syönnissä. 50mm istuessa Nikonin nokalla jouduin kuvaamaan videon mahd kaukana laumasta ja mahd likellä pärstästäni, joten siitä videon kämäisyys. Editoitu Sony Vegasilla *sydän*. Naksutinta osaan käyttää kyllä virheettömästi, videolla en edes miettinyt milloin naksautan, milloin kehaisen tai milloin palkitsen. Keskityin videointiin eikä tilanne ollut mitenkään suunniteltu koulutustilanne. Ilkeä aina perustella kaikkea, mutta en jaksa huomautuksia asioista jotka oikeasti hallitsen.
Siskoni saapuu huomenna kotikotiin hänkin Joulua viettämään. Itse paketoin äsken lahjoja ja olen hörppinyt glögiä kerran nyt kotikotona ollessani, kynttilöitä en ole poltellut. Mieli on suht jouluinen, vaikka vielä viikko sitten vaikuttavan näköiset lumikinokset sulavat uhkaavasti ympäriltämme.

Pöksykansa

Vesimittarin lukijat kävivät. Piti
laittaa lappu oveen.

Jaahanssans. Aurorakin aloitti juoksut, olihan viimeisistä kulunut jo 7kk. Nyt täällä on kaksi juoksupöksykansalaista, ku Caraki juoksee. Roora saa lainata Kipsan Kikki Hiiri-pöksyjä. Eilen oli lauman puunipäivä. Harjasin turkit ja poistin korvatakut, trimmasin tassukarvat koneella, poistin hammaskivet, tsekkasin korvat, leikkasin kynnet... Aikaa kului toista tuntia. Kiksu ei oikein tykännyt hammaskiven poistosta, vaan pienen taistelun jälkeen sain vähän kerrassaan hammaskiven alut raaputeltua. Raaputusvälineenä käytän itse kynsileikkurien metallista viilapäätä. Se on tarkka ja sopivan mallinen koiran hammaskiven poistoon.

Toimiiko kenelläkään enää Bloggerin videonlisäämis-toiminto? Miulla ei oo toiminu pitkään aikaan. Hankaloittaa videoiden laittamista blogiin, kun Youtuben kautta linkittäminen ei ole yhtä mielekästä, eikä Tube aina edes toimi. Lisäks Tube on niin täynnä roskaa menneiltä Youtuben tähtivuosilta, että ihan hävettää jos joku tuonne eksyy nuita kaikkia selaamaan. Tilaajien mieliksi pidän osan videoista kuitenkin nähtävillä.

Vasemmalla PK:lta tilatut tuotteet. Kauan haaveilemani karva-alusta viimein meidän väreissä!
Lisäksi keppinaksutin ja Aptuksen Attapectin tilapäisiin ruikuli-episodeihin. Oikealla kesäksi toinen putki
takapihan agiliitoihin, ja Rukan pinkit turvavyökiinnikkeet, jälleen meidän värissämme.

Pikkujoulun satoa... Guess who. Toverin tekele.

Lauma kotona - kuvakavalkaadi:

Loppuun randominaalivideo Sampuran vaanimistempusta. Huomatkaa tajunnanräjäyttävä editointi.

Itsenäisyyttä ja laumaeläimiä

Meidän laumamme edustaa yhteensä 18,75% suomalaista koiranverta.
Eivätkä edustaisi yhtäkään prosenttia ilman itsenäistä Suomea, joten onnea itsenäiselle Suomelle!
Pitemmittä kirjoitteluitta viime päivien tapahtumiin...

Itsenäisyyspäivä kului laumanjohdon hankkiessa ruokaa laumalleen töiden muodossa. Tsekkailin juhlia töissä töllöstä sen mitä kerkesin. Kotiin päästyäni ruokin lauman ja lähdettiin iltalenkille. On se vaan täällä maalla mukavata. Koirien ollessa aivan hiljaa, ei mistään kuulunut pienintäkään ääntä, ja kaikkialla oli pilkkopimeää. Saattoi nähdä vain aavistuksen tiestä ja sen reunoista. Eikä pimeys pelottanut, liikuttiinhan kotinurkilla ja ympärillä oli 4 omiaan puolustavaa paimenta. Ainoa vaara lenkkireitillä kotikotona talvisin ovat oikeastaan ilvekset, jotka liikkuvat kesät talvet pihassakin saakka. Ulkona liikkuessa koiria täytyy vahtia hyvin. Ennen kuin päädyimme lenkille kotiin, hoidimme muuton.

Muutot rassavat laumanjohtoa, lauma viis veisaa. Kannellessani hartiat kipeänä muuttokuormaa katselin kateellisena neljää hännäkästä, jotka riehuivat paksussa lumikerroksessa jälleennäkemisen riemusta. Ollapa koira.

Muutimme kesän lopulla kotikodista Kuopioon alivuokralle työharjoittelujeni takia. Nyt muutimme takaisin kotikotiin joulun ja uudenvuoden ajaksi joulunajan töiden takia. Tammikuussa muutamme Kajaaniin opintojen jatkumisen perässä. Keväällä muutamme jälleen kotikotiin kesätöiden pariin. Tää on kyllä yhtä muuttoa!

Muutteluista tähän hetkeen, lauma otti toisensa vastaan hyvin. Pientä, normaalia välienselvittelyä eli murinaa ja alistamista lukuun ottamatta täällä on ollut seesteistä. Resukiistaa on ollut Auroran ja Kiksun välillä lähes joka päivä. Cara on myös joutunut näyttämään Rooralle muutamaan otteeseen, ettei nuoremman passais änkkäröidä vanhemmille koirille.

Roora jäi asumaan syksyksi kotikotiin Sanin kaveriksi siksi, että siskollani oli työharjoitteluja, ja hänen päivänsä venyivät bussimatkojen takia aina 10-tuntisiksi. Periaatteessa tämä ei ollut minulle ok, että Aurora jäi kotiväelle asumaan syksyksi. Siskoni kanssa hankkiessamme Auroran päätimme vakaasti, että koira on täysin meidän vastuullamme. Auroran jättäminen syksyksi kotiin oli kuitenkin kotiväen oma ehdotus, eikä päätös suoranaisesti minua koskenut, joten Roora vietti tämän syksyn siksi kotona. Siskoni ottaa sen taas mukaansa Hollolaan tammikuussa.

Kun tuo nuorimmainen paimenenalku ei ymmärrä koirien elekieltä. Kun Cica tai Cara murisevat hampaat irvessä tai pureksivat niskanahoista yrittäen saada rääpäleen uskomaan että nyt pentu perkele häivy, niin mitä tekee Aurora? Tulee niin iholle ärisijää kuin mahdollista, korvat ja häntä pystyssä, silmät ymmyrkäisinä, olemus ylväänä ja jäykkänä. Ei mitään merkkiä, että antaisi periksi vanhemmille koirille. Tänään tosin, kun laumanjohto oli töissä, oli Cara kotiväen mukaan alistanut Auroran ulkona ihan kunnolla.

Auroran käytös on muita koiria provosoivaa ja kunnioittamatonta. Kun muut nukkuvat, se kävelee ylitse, mikä on koirien kielellä erittäin paha loukkaus toista koiraa kohtaan. Tai jos se ei kävele yli, se tulee jäykistelemään, näykkimään tai huitomaan etujaloillaan muuta laumaa. Ulkona muiden leikkiessä Aurora napsii muita niskasta, mikä ei myöskään ole tämän lauman arvojärjestyksessä pohjimmaisena olevalle lauman jäsenelle oikeutettua toimintaa.

Jos ääntä pelkää koirien välillä, meno voi näyttää hurjalta. Sania muu lauma kunnioittaa, mutta kolmen nuorimmaisen välillä on toisinaan ääntä - johtuen Auroran puutteellisesta kyvystä ymmärtää elekieltä tai sen liian suuresta egosta. En puutu näihin tilanteisiin koskaan mitenkään, koska koirat ratkaisevat muutaman sekunnin kestävät kinansa keskenään. Joku varmaan jo maalailee miten meidän the täydellinen lauma on koko ajan toistensa kurkuissa kiinni, kaikilla niskat veressä ja kuinka ne tappelevat tosissaan ihan joka hetki sisällä ja ulkona ja ne täytyy erottaa toisistaan ettei kellekään syntyisi mitään vahinkoa. Unhoittakaa semmoset mielikuvat, ei täällä missään teurastamossa tai koiratappeluareenalla eletä. Toin tämän lauma-asian esille, koska minusta on superkiehtovaa analysoida koirien laumakäytöstä.

Olisin voinut jättää tämän asian kirjoittamatta ja iskeä tekstin päätteeksi smilen muutama kappale sitten, mutta avoimuus voittaa. Neljän nartun laumassa, jossa koirat näkevät toisiaan yleensä pitkän ajan välein, joudutaan tekemään selväksi lauman arvojärjestys joka kerta kun lauma kohtaa. Onhan tämä koiraeläimille välttämätöntä, että lauma säilyy näin todennäköisimmin elossa ja elinvoimaisena!

Lyhyesti mutta ytimekkäästi

Sani ja Aurora odottavat innokkaana kotikotona.

Lauma on pian taas yhtenäinen - hetken aikaa (4 viikkoa).

PS. Kolmelle uudelle lukijalle terppatulot!

Muutoksia blogiin

HHA! Heti huomasin!

Tarkkasilmäisimmät seuraajamme kykenevät havaitsemaan, että laumanjohto teki muutoksia blogiasuun.
Mitä mieltä? Muutoksia parempaan vai huonompaan?

1. Postaustaulukko oli epäkäytännöllinen suuren postausmäärän vuoksi, jolloin oli erityisen haastavaa löytää tietty postaus vetolaatikosta. Olen aina inhonnut hierarkista postausluetteloa, mutta se on kaikkein sopivin blogiimme tällä hetkellä.

2. Ulkoasu muuttui hieman leveyssuhteiltaan, koska taustakuva muuttui myös. Edellinen taustakuva oli omaan makuuni liian painottunut vasempaan reunaan, joten loin reunuksen edustamaan blogin oikean reunan esillepääsemistä. Taustakuva lisäksi keskitetty, jolloin blogia on sujuvampaa tarkastella pienelläkin näytöllä, kun tekstit eivät siirry taustakuvan päälle. Taustakuvaan sovitin lisäksi Sampuran.

3. Otsikointiin laitoin aikaisemmin olleen koristeellisemman fontin takaisin, ihan ulkonäkösyistä. Perusteksti muuttui sävyltään aavistuksen hailakammaksi, kuitenkin niin että luettavuus ei kärsi.

4. Sivupalkin kuvalinkit yhdistetty (viimein) samaan gadgetiin, jolloin linkkien välinen häiritsevä väli poistui.

Olen harkinnut pitkän aikaa, että muuttaisin blogini kapeammaksi. En oikein pidä leveistä blogeista, mutta tässä piilee aika valtava ongelma. Jos kavennan blogiani yhdenkin pikselin verran, kuvat loikkaavat sadoista postauksista ihan miten sattuu. Kaikki normaalilevyiset kuvat menevät yli tekstikentän reunojen, ja rinnakkain asetellut kaksi pystykuvaa eivät enää mahdukaan vierekkäin. Taitaa siis jäädä toteuttamatta!

5. Myöhemmin lisäilin vielä 7 kuvan kuvarimpsut jokaisen koiran esittelysivulle, kuvat muotoa neliö.

Käyttäkää otsikon suhteen mielikuvitustanne

Kollaasit ovat mielenosoitus Bloggerin kuvien asetteluongelmaan.
Oletteko huomanneet kuinka kollaasien käyttö on yleistynyt Bloggerissa?

Jjoh, kävästiin viikkoja sitten luontopolulla kamera kourassa. Sieltä saaliina yllä olevat kuvat.

Tähän päivään, eli Cara aloitti juoksunsa. Tuon karvanaaman juoksuväli on aina ollut tasan 6kk, eikä neiti pettänyt tälläkään kertaa. Kiksulla hölkkäväli vaihtelee 5-8 kuukauteen, se tahtonee pitää laumanjohtoa jännityksessä.

Tilasin btw tänään Peten Koiratarvikkeelta kaikenlaista kivaa, vaikka ei me oikeestaan mitään ois tarvittu. Saapunevat ensi viikolla, kovin on nopea toimitus ollu aina Peteltä. Saapuvat kotikotiin, joten pääsen hakemaan tavarat vasta viikon lopussa.

Näin tyhmältä äiskä näyttää.

Kerrankin kehtasin kokata koirille.
Riisi-jauheliha-kasvis-merilevä-lohiöljy-nokkonen. 

Laiteltiin tänään ruokaaa. Huomenna voisi yrittää kuvata nassukoita, tullu viime aikoina kuvattua nääs hyvin harvakseltaan... Tämä lienee joulukuun ensimmäinen postaus, kun tuota kelloa kattelee. Wuhuu!
PS. Myöhemmin samana päivänä kävimme kahden tunnin lenkin lumimyrskyssä keskustassa! Kilometrejä kertyi 10+
PPS. Miettiny jo vuosikausia että piirtäs sarjakuvaa lauman arjesta. Ideoita lentelee hermoraunioitumiseen saakka lyhyisiin sketseihin, mutta ei mulla ole aikaa enkä oo vielä hahmotelmista huolimatta keksiny sopivan helposti piirrettäviä mutta persoonallisia koirahahmoja sarjakuviin. Voi silti olla että jonain päivänä...

Lomalle lomps

Se kantaa
se vie eteenpäin.
Se antaa aiheen
aistia ylpeyden.
Se on se syy
jonka takia
heräät
aamuun jokaiseen.

Mmh, viikko viime postauksesta? Huikeeta. Ja piti ihan runolliseksi ryhtymäni vielä kello 1:40 kunniaksi.

Tilannekatsaus; elämme lumen ympäröimänä. Ei, vaan jään. Tai, tilannehan saattaa olla toinen huomenna. On muuten inhaa kävellä jäisillä jalkakäytävillä puolikin tuntia. Koko vuoden saletisti ärsyimmät lenkkikelit! Onneksi tänään oli nätti pikkupakkanen, kevyt lumikerros ja aurattu lähikenttä, jossa temmeltää. 3 kuukauden työharjoitteluni päättyivät tänään, ja nyt vietän kokonaisen lomaviikon ja jos hyvin käy, saan porukat viskaamaan Auroran tänne minulle lomaviikkoni ajaksi. Ois nasta käydä Rooran kans aksahallilla kun nyt ois sitä the aikaa.

Eksyttiin vahinkomiittiin tuossa viime tunnuntaina. Oltiin kämäsinä aamulenkillä puolen päivän aikoihin, kun jouduin ottamaan irti olleet paimeneni kiinni kun kentän nurkalle ilmestyi kasapäin koiria. Miittaajat päästivät koiransa vapaaksi ja koska aamulenkkimme kentällä oli vielä täysin alkutekijöissään ja kamerassa vasta muutama kymmenen otosta, päätin vapauttaa omatkin otukseni. Likat riekku shelttien ja jonkun mittelin/kleinin tyyppisen koiran kanssa vartin verran ja sitte me häivyttiin. Tilanteena hassu, mutta saipahan koirat riekkua.

Uljas toverini hoiteli koirani, kun miulla oli viime maanantaina piiitkä päivä, 13h. Tää nakkas koirani kämpillensä jossain välissä päivää ja hain otukset töistä tultua. Hirmu kiva, että on tommone toveri kelle voi viskata koirat jos on tulossa vaarallisen pitkä päivä. Meijän pitäis käyttää ensi viikolla mölleistä voittamamme puolituntinen treeniaika. Jos hyvin käy, saan tuon yhen kuvaamaan meijjän treenit.

Ajankohtaisempaan asiaan, eli miulla oli koulupäivä Nälkämaassa nyt torstaina. Lähettiin keskiviikkona koirien kans junalla saapuen Kniin puoli kympin aikaan illalla, ja seuraavana päivänä oparisuunnitelman esityksen jälkeen lähettiin takasin Kpoon. Koirat olivat hoidossa koulupäivän aikana toisella kaverillani, kilttinä olivat siellä olleet. Paluumatka junassa sujui menomatkaa ikävämmin, kun samaan lemmikkivaunuun pölähti monta koirakkoa, joista yks koirakko oli erään kulttuurin edustaja kääpiöpinserinensä ja lapsinensa. Pinseri huusi paniikkikirkunaa puolet matkasta, ja vaunun pari muuta hermostunutta koiraa säesti. Thank god mulla oli napit messis, sain kuunnella jotain muuta kuin ympärillä olevien koirien sekoamista. Omat paimenethan nukkuivat kiepillä penkeillänsä, välillä uniltaan heräillen - wadap, wat an mess hiöörr - asenteella uniansa samantien jatkaen. Onni on onnistuneet treenit, vaan yhtälailla Onni on omistaa hyväkäytöksiset koirat! Bussimatka rautatieasemalta kotiin oli kiintoisa ruuhkabussissa ollessamme. Koirat saivat tietysti paljon katseita - kauhistuneita, uteliaita, hymyileviä - Caran nukkuessa sylissäni lähes koko matkan ja Kiksun kuikuillessa käytävälle korvat ojossa. Ihmisvirta ei paimenia hetkauttanut.

Viikon takaisia kuvia vielä lisää. Missä vaiheessa lopetin kuvieni leimaamisen ennen blogiin laittamista? No, toivottavasti sivistyneessä valtiossa jo tiedetään kopioinnin seuraamukset, toitotetaanhan niitä jokaisen internetissä vastaantulevan kansion kuvauksessa, kotisivun nurkassa ja blogitekstissä!

Koiran elämä

Mitä koirasi tulisi kokea elämänsä aikana:

1. Kellahtaa maaten nautiskelemaan auringonnousun aikaan

2. Uida meressä

3. Riehua lumessa

4. Tehdä kaivuutöitä kukkapuskassa

5. Tehdä "Beethovenit": eli ravistella märkää turkkia (tai kuolata) niin, että kaikki lähellä olevat kastuvat likomäriksi

6. Omistaa oma paikka sohvalta

7. Osallistua omistajansa pyörä- tai juoksulenkille

8. Osallistua perhepiknikille

9. Pilata omistajansa treffit

10. Piristää omistajaansa, kun tämä on alamaissa

11. Reissata mannerten välillä

12. Pyöriä kunnon mutalammikossa

13. Tuhota omistajansa kenkäpari (tai monet sellaiset...)

14. Nukkua omistajansa sängyssä

15. Herättää omistajansa aamulla erityisen märällä suukolla

16. Jahdata kissaa unissaan

17. Oppia käsky "istu" – vieraalla kielellä!

18. Osallistua jalkapallopeliin

19. Tavata julkkis-koira (esimerkiksi vaikkapa Lenni!)

20. Kokeilla koiratanssia

21. Todistaa omistajalleen, että osaa matkia ihmisen sanoja ulvomalla

22. Sotata itsensä 30 minuuttia kylvyn jälkeen

23. Ulvoa musiikin tahdissa

24. Matkustaa avoauton kyydissä (niin, että korvat ja kieli lepattavat)

25. Kokeilla skeittausta

26. Saada oma joulusukka

27. Näyttää postimiehelle kuka oikein on pomo

28. Toimia sormuksenkantajana häissä

29. Yrittää seurata oravaa puuhun saakka !!!

30. Vierailla omistajansa työpaikalla

31. Luoda omat Facebook-, Instragram- tai Twitter-sivut (omistaja voi hieman auttaa)

32. Kirmata metsässä

33. Saada oma, personoitu koiratarha tai -koppi.

34. Matkustaa laivalla – ja kastaa tassut meriveteen

35. Pelata frisbeetä omistajansa kanssa rannalla

36. Saada oma syntymäpäiväkortti

37. Varastaa toisen lounas kun silmä välttää

38. Tuijottaa pyörivää pesukonetta

39. Syödä koirille tarkoitettua jäätelöä

40. Tehdä ovela harhautus ja varastaa toisen koirakaverin ruoat

41. Juosta maratoni (omistajan kanssa, tietysti)

42. Saada oma syntymäpäiväkakku

43. Retuuttaa tyynyä, niin että höyhenet vain pöllyävät

44. Avata itse oma syntymäpäivälahjansa (pistä lahja siis pakettiin!)

45. Katsoa Lassie-elokuva

46. Päästä mukaan perhepotrettiin

47. Ihmetellä omaa kuvajaistaan peilistä

48. Löytää oma lempikuppila, jonne koiratkin saavat tulla

49. Esiintyä Youtube-videolla

50. Nukkua yön yli hienossa koirahotellissa

27/50 complete! Vielä on matkaa laumalla... :D

Kauhunhetkiä Kiksun kanssa, osa 4

Terassilta hyppääminen.
Rotanmyrkyn syöminen.
Jäihin tippuminen.
Ja uusimpana tällä komealla kauhunhetket - listalla;
Jäniksen perään säntääminen.

Idiootti koiranomistaja, mutta turha kai sättiä ihteesä jälkeenpäin, vaan ottaa opikseen ja tehdä ensi kerralla toisin. Tulin töistä ja lähin läheiselle kentälle pitämään koiria irti, niin kuin teen lähes joka päivä. Tokoteltiin siinä ja koirat oli supervireessä ku tokoteltiin piiitkästä aikaa. Päätin että annan kerrankin Kipan olla irti iltalenkillä ku Kara saa yleensä olla irti varmemman luoksetulonsa takia. Hiljainen, myöhäinen, syrjäinen lenkkipolkumme muuttui kauhujen kentäksi, kun jo kolmannen kerran kilometrin säteellä parin viikon sisään näkemämme vitivalkea citykani loikki vähän matkan päässä meistä. En kerenny suutani avata kun Kips jo kirmasi täyttä koiranneliä pata-aines cityjäneksen perään. Karjaisin niin lujaa ku kehtasin kympin aikaan asutuksen nurkilla karjaista, mutta sinne hävis Kips. Sinne hävis Kips ja jänes.

Juoksin hihnassa olevan Karan kans Kipsan perään. Jännä, miten monta ajatusta ihmisen pienessä päässä voi vilistää yhdessä minuutissa kun tilanne on kriittinen - jarruttavat autonäänet, kuollut koira tiellä, kadonnut koira, löydetty koira jossaki koiratalossa, soittaakko kaveri auttamaan koiran etsinnässä vai ei, meneekö tässä koko yö...

Päädyimme läheiselle koulun kentälle, ja näin jäniksen. Mutta en koiraa. Vihelsin muutaman kerran ja Kips juoksi takaamme. Nakkasin elukan kiinni, ennen kuin se tajuaisi jäniksen, jonka Kara jo oli tajunnut. Painotin Kiksulle, että se ei enää ikimaailmassa saa lähteä jäneksen perään - vaan tuskinpa moinen ilo jatkossakaan käyttämäti jäisi, koiralla kun epäilemättä oli kivaa - omistajalla ei niinkään.

Jäneksen kohtalo tulee oleva toivottavasti karmea. Jäis joku aamu auton alle, nääntys nälkään tai joutus petolinnun uhriksi. Niin pitkään ku näen tuota jänistä ees satunnaisesti, pysyy koirat kiinni. Näin jälkikäteen on hyvä varoittaa, että kanifanaatikot, eläintenystävät, kukkahatulliset, SEY-porukat ja muut vähänkin ristinenien suojelijaksi itsensä tunnustavat; postausta ei suositella luettavaksi.

Namijäljellä myrskynsilmässä

Myrskyn aikaansaamia tuhoja.

Facebook kertoi, että viime yönä ja tänään päivällä ois vissiin vähän myrskynny. Emmä mitään myrskyä oo havainnu, me nukuttiin sikeesti koko yö täällä. Luontopolulla oli kuitenkin pienellä alueella kuviin ikuistamiani tuhoja, eli kyllä siellä oli tuullut. Tänäänkin tuuli vielä niin että vettä tuli vaakatasossa!

En muistaakseni ollut koskaan aikaisemmin tehnyt nassukoille jälkeä (?) Nyt tein tuonne luontopolulle 5m mittaisen pikajäljen, namin laitoin joka toiselle askeleelle. Pimeys alkoi saavuttaa ympäristön, joten siksi ei keretty tämän kummemmin jälkeilyä nyt kokeilla. Jouduttiin muutenkin palaamaan polulta hyvin hämärässä takaisin.

Yllättävän näppärästi tytöt pääsivät jäljelle, hännät vinhasti epäpaimenesti heiluen nuuhkuttivat maata pitkin kuin olisivat olleet myyrän perässä. Cara yritti ensin edetä hurjaa vauhtia, mutta Kiksu tajusi heti homman idean. Pitää jäljestää myöhemmin uudelleen, ajan kanssa ja valoisan aikaan ennen lumia.

On viikset sulla monnieeen... Ja nokkakin kuin paimeneeen...

Ei hirveesti reilun kymmenen metrin pudotus pelota!

Laumakuva kaukolaukaisimella jyrkänteeltä.

Jälki? JÄLKI?

Helppo duuni, johan namit löytyy!