Suomen suosituimmat koirablogit

Yksi Facebookista, toinen Petsiestä. Joku ehkä linkkilistalta, ja joku onneton googlaaja etsi neulahuovutusohjeita, 43cm korkeaa koiraa tai sekarotuisten kasvattajaa. Onko näillä asioilla mitään yhteistä, vai onko Paimenlauman johdolla tippunut taas inkkari kanootista??

Olen tuskin ainoa, joka on havainnut blogin pyörivän päässä vähintään kerran päivässä. "Pitäis päivittää blogi... Tän ainaki laitan blogiin... Nyt otetaa pari kuvaa blogiin... Heti ku on vapaata aikaa, teen muutoksia blogiin...." Bloggaamisen suosio on räjähtänyt viimeisten vuosien aikana. Moni perustaa blogin, mutta harva jaksaa päivittää sitä aktiivisesti - ainakaan kauaa.

Minulle bloggaaminen on palkitsevaa. Se on mielekäs tapa viettää vapaa-aikaa. Se opettaa, se avartaa näkemyksiä, se kasvattaa ihmisenä. Vaikka useat kertovat bloggaavansa pääasiassa itselleen, niin jos ei heille niin ainakin meille toisille myös sillä on merkitystä, kuinka moni ihminen on kiinnostunut juuri minun blogistani. Kiinnostus näkyy mm. lukijamääränä - kuinka moni haluaa seurata sinun tekstejäsi, kuviasi ja bloggaamistasi nyt ylipäätään.

Tästä päästäänkin alun hedelmäsalaattiin. Jotta blogi saisi kaivattua näkyvyyttä, sitä tulee mainostaa. Mainostus tulee hoitaa maltillisesti; liika mainostus kismittää, mutta liian tehottomalla mainostuksella monet potentiaaliset lukijat menevät ohitse. Tiesithän, että toisten blogeihin kommentointi on yhtä lailla mainostamista kuin oman blogisi linkin jakaminen? Etkös itsekin etsi mielenkiintoisia blogeja luettavaksi selaamalla eri blogien kommenttiboksin kommentoijien profiileita? Voit toki mainostaa myös kertomalla in real life blogistasi, tai mainostamalla vaikkapa blogin nimellä varustetulla pipollasi (kjäh kjäh). Keinoja on monia!

Mainostus toimii toki tiettyyn pisteeseen saakka. Eli siihen saakka kun internetin selaaja oppii muistamaan, oliko se Paimenlauman blogiin johtava linkki klikkaamisen arvoinen. Jos joku muistaa joskus klikanneensa itsensä Paimenlauman blogiin ja pettyneensä pahoin, hän tuskin enää klikkaa toista kertaa. Jotta sivuillesi klikkaajat eivät pettyisi blogiisi eksyttyään, heidän tulee saada jotakin irti blogistasi. Ehkä uusi ajatus, tyydytys kiinnostukselle, tietoa, huvia, silmänruokaa, hymyn aiheuttava tekstinpätkä, mielekkyys siitä että saa antaa oman mielipiteensä blogitekstissäsi käsiteltävään asiaan jne.

Minun number one vinkkini bloggaajille on, että päivität blogiasi aktiivisesti. "Hups, empäs ole kirjoittanut kolmeen kuukauteen ku ei oikei oo ollu mtn kirjotettavaa..." Ketään ei kiinnosta, jos sinua ei kiinnosta. Toinen vinkki on, että tee toimiva ja persoonallinen ulkoasu. Olikohan niin että suurin osa suomalaisista on visuaalisia ihmisiä, eli blogin ulkoasu määrittää paljon enemmän kuin teksti. Kolmantena vinkkinä, muista olla persoonallinen. Plagioi hallitusti ja kohteliaasti, keksi jotakin omaa, kirjoita persoonallisesti. Opettele käyttämään html:ää ja css:ää jotta saat käsiteltyä postauksia helpommin kauniimmiksi. Panosta jokaiseen postaukseen. Vaihtele postausaiheita ja postaa vain kun siihen on oikeasti aihetta. Siinäpä sitä äpökästä blogeihin.

Ja seuraavana listaan Suomen suosituimpia koirablogeja, ja nimenomaan vain koirablogeja. En siis eläintarhablogeja joissa seikkailee mainittavassa määrin muita eläimiä kuin koiria. Lista on koottu alkan 19.1. ja päivitelty hiukan sen jälkeen. 17.7. päivityksen jälkeen blogit on listattu enää lukijamäärittäin suurempien otsikoiden alle. Laitathan minulle viestiä jos haluat blogisi linkin pois postauksesta. Postauksen ideana ei ole nostaa eikä talsia ketään, vaan tuoda esille listan muodossa Suomen suosituimpia koirablogeja. Uskoisin ettei pieni lisämainostus ole kellekään mitenkään negatiivinen asia. Tässä samalla myös pieni kiitos muutamille blogeille siitä että meidänkin blogiimme ohjautuu lukulistojenne myötä joitakin selailijoita.

300-400 lukijaa:

Hertan ja Kertun blogi

Paimenlauma
Suden hetki

0-200 lukijaa:

Acting Top Dog

Agarwaen
Almost Impossible
Belgian Beauty
Boxer Power & Caapo
Domi - Työkoiran elämää

Down Under-Shepherds
F-paws

Harrastushaukut

Hurttamaisia hetkiä

Ihan suppilona

Ihmekoirat
IQ Unknown
Jekkula
Kaapon kujalla
Karvakorvat
Karvatonta elämää
Kettuaskelia
Kiira ja kiharat
Koiramaista elämää
Koiria maalta
Kolme niin erilaista persoonaa
Kolme sählää
Kruunupää & prinsessa
Leijonakuningas
Life Is How You Make It
Lohdunkantaja
Lokikirja
Luuhullut
Me with animals
Mutiaiset
Nanni & Fiilis
Narin narinat

Niittipanta naulakossa

Niuniun nurkkaus
Olipa kerran Priya
Pack of life
Paikka ja hyppy
Panjoteam
Pawsomness
Pilkunviilaajan päiväkirja
Pinserimäistä
Prinsessat ja astronautti
Riemuidiootteja
Ripaus mustaa valkoisella
Rähinäryhmä
Sedit Dobermann
Siperiankippurat
Sun in my pocket
Supersheltti
Susiasukit
Tanssivat shetlantilaiset
Tassuilla tanssien

The daily life with white

Team Draumur
Team Frihetawa
Team Narwain
Tempputaituri
The monster is inside your head

Toiveesta todeksi
Trikkihirmu & Hulikettu
Villi villakoira & pirteä paimenkoira

Vätyskän messissä
Wipoe

Mittarina suosittuvuudelle (soomikiel?) on lukijamäärä. Vaikka sosiaalisessa mediassa, joihin bloggerkin lukeutuu, tykkäyksien, kommenttien, seuraajien, lukijoiden ym. määrä on lähes elämäntärkeä asia ja se määrittää etenkin nuorten keskuudessa lähes ihmisarvon, niin jokaisella blogillaan on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kävijämääriin en itse luottaisi sokeana, etenkään jos kävijöitä on miljoonalukemissa, koska ystävämme vampirestat, yandex ym. roskasivustot aiheuttavat pahoja virhemarginaaleja kävijämäärien tilastointeihin. Klikkaa kerran, kärsi kauan. Eli hiukan järkeillen, en usko että tavallisella koirablogilla voi olla joku plus miljoona kävijää. Kuulostaa lähes hupsulta.

Olisi messevätä täydennellä listaa, joten linkitä toki reipsusti omasi tai toverisi blogi, jos keksit vielä lisää suosittuja suomalaisia koirablogeja! Nyt 28.1. olen ilokseni huomannut että postaukseni on kirvoittanut ajatuksia koirablogien listaamisesta suuremmissakin määrin! Tällaista laajempaa listaa on täten alkanut kursia kasaan mm. tämä blogi. Hieman myöhemmin postauksestani intoutuneena polkaistiin pystyyn myös koirablogilistaus joka löytyy täältä. Kiva kun sain inspiroida!

Skaba 250

9.4.2014 juhlittiin 200 lukijan rajan ylittymistä. Nyt, aikalailla 8kk myöhemmin on blogimme saanut 50 uutta lukijaa. Vaikka jokunen lukija tipahtelee kyydistä silloin tällöin, on lukijamäärä koko ajan kasvusuuntainen. Tämä kertoo minulle siitä, että blogimme on riittävän aktiivinen, riittävän selkeä luettavaksi ja riittävän kiinnostava, jotta uusia lukijoita liittyy mukaan seuraamaan paimenia. Ja vaikka joku lukija nyt tipahtaisi kyydistä, niin 250 lukijan rajapyykki on joka tapauksessa jo kertaallen nähty!


250 rajapyykin kunniaksi järjestin yhteistyökumppaniltamme Hau-Hau Championilta pienen palkinnon skabaan, joka on kiitoslahja teille lukijoillemme. Jälleen mielessäni kimpoili monta uuden uutukaista ja ennennäkemätöntä ideaa skabailuun. Valitsin niistä tähän hetkeen sopivimman, eli ideana on vastata viiteen (5) laumaan liittyvään kysymykseen. Oikein vastanneiden kesken arvon 2 voittajaa, joille lähtee pieni yllätys postissa. Ei hätää, jos olet tuore lukija, etkä (vielä) tiedä kaikkea Paimenlaumasta, sillä vastaukset kysymyksiin löytyy pienellä etsinnällä! 
Osallistumisoikeus on vain blogimme lukijoilla. Osallistumisaikaa 2 viikkoa tämän postauksen julkistamisesta. Vastata voit joko tähän postaukseen tai lähettämällä vastauksesi taktisesti sähköpostiini leena1992@hotmail.com otsikolla 250 SKABA.

KIITOS TEILLE!

1. Mitä pieneläimiä Caramel katselee mielellään?
2. Kuka laumasta omaa vain kolme kulmahammasta?
3. Kuka laumasta on tippunut jäihin?
4. Kenen laumalaisen lempinimi on kodittoman ihmisen synonyymi?
5. Kuinka monta poikaa Sanilla on?

Lauman huonot tavat

Ei niin kultamussukoita, ettei välillä leviteltäis multapussukoita.

Bustaa turrikkasi! Millaisia pahoja tapoja koiraeläimelläsi on? Tehäämpä vaikka niin että rohkeimman ja iljettävimmän paljastuksen kertonut saa rebelkoiralleen maistiaiseksi HHC Training Snackseja, näitä kun saatiin taas muutama pussukka yhteistyökumppaniltamme HHC:ltä.

En tuonut esille sellaisia huonoja käytösmalleja, jotka johtuvat aivan selkeän suoranaisesti koulutuksesta tai kouluttamattomuudesta, vaikka osaltaan näihin kaikkiin voidaan koulutuksella vaikuttaa - jos vaan kehtaa ja viittii ja kokee tarpeelliseks.

Sani
Sande ei kaikkien kriteerien mukaisesti ole edes koira tässä talossa. Kun muut koirat käsketään sisälle, Sande jää ulos. Tokaisen usein, että eipä Sanin tarvihe tulla sisälle ku Sani ei ole koira. Sampuran kurinpito on luisunut pentujen kasvettua, ja se tietää saavansa nuorukaisiin nähden tiettyjä ikäetuja. Sani vaatii usein kaksoiskäskyjä, koska se ei vaan ota ihmistä aina tosissaan ensimmäisellä käskyllä - niin monet kerrat se on saanut luistaa käskytyksien alta. Sampuralla on myös eräs raivostuttavan hyvä tapa.

Sani on koira niiltä ajoilta, kun perheessämme koirilla oli vielä kunnon kuri tallella. Koirat eivät saaneet loikkia sängyille tai sohville. Kun kuri myöhemmin luisti ja koirat suorittivat sohvasänky-vallankumouksen, se kysyi lupaa valtaukseen. Edelleen mustuaisrouva kysyy piippaamalla lupaa hypätä sängylle tai sohvalle. Eikä se mitään että se kysyy lupaa, vaan kun se ei sitten niin millään meinaa uskoa että lupa sille suodaan. Vasta kun sille ärähtää kunnolla että hyppää ny kerspele ku kerta halusit, se uskoo saaneensa luvan.

Pienempiä ärsyttäviä tapoja Sanilla on mm. ruuan kuljettaminen pöydän alle esim. 5 nappulaa kärsään > pöydän alle > sylkäisy > nappuloiden rouskutus yksitellen. Tämä raivostuttava rouskutus jatkuu tietysti monen monta minuuttia tällä kaavalla. Tämä tapa tosin on tosin jäänyt hiljalleen pois, koska Sampura on havainnut ruokansa mystisesti katoavan, mikäli se jättää kuppinsa hetkeksi nuorukaisten armoille.

Aurora
Piti ihan miettiä hetkinen, mitä pahoja tapoja Roolla on. Ehkä se että se napsii (repii) turhankin innokkaasti muun lauman niskanahkoja, eikä usko vaikka laumalainen ärähtäisi sille. Roo on hirmu kiltti likka ja sisätiloissa hyvin huomaamaton. Paitsi jos se on sillä fiiliksellä että siskoja kiusataaaan. Ulkona sen sijaan kuuluu...

Cicaro
Cican oravafetissi lienee sen inhottavin huono tapa, samoin kuin sen äärimmäinen ahneus, mikä ilmenee ruuan varastamisena jos ruoka jää sen kirsun etäisyydelle. Sipsipussi, suklaa, karjalanpiirakat, piparkakkutalo... Siinäpä viimeisintä listaa. Cicaro tykkää lisäksi tonkia roskiksia, joten roskikset on sijoitettu niin ettei se pääse niiden kimppuun ollenkaan. Paitsi toisinaan äksidentaalisesti esmes kotikotona.

Caramel
Tämä neiti vie ahneuden aivan uudelle levelille. Cara on pienestä pitäen ollut kova tyttö kiipeämään, ja sitä se ikävä kyllä on edelleen. Ei tarvita kummoistakaan tasoa, kun likka päättää haluta jotakin korkealla olevaa itselleen. Viimeisimpänä tihutyönä piparkakkutalon haistaminen ja kiipeäminen pöydälle sen kimppuun. Piparkakkutalo oli onneksi vain pieni, noin viiden normaalin kokoisen piparin kokoinen talo. Tosin, se oli täytetty noin seitsemällä kappaleella Geisha-suklaata... Eli onneksi suklaapitoisuus oli melkein nolla ja sokerimössööhän nuo tommoset "suklaat" taitaa vaan olla. Cara tykkää myöskin rapakoista, joskin useimmiten kannustan sitä menemään niihin ja ajattelen seuraamuksia sitten hiukan myöhemmin eli kämpille lenkiltä päästyämme. Cara tykkää myös tonkia roskiksia, ja se karkailee toisinaan oravien perään metsään.

Onni epäonnen seassa

Kopteri etsii vikoja.

Puut taipuneena tykkylumesta.

Hiukan arkisempaa raapustusta välillä. Saamme nyt nautiskella sähköistä neljän päivän sähköttömän ajanjakson jälkeen. Meiltä oli täältä kotikotoa sähköt veks yhtäjaksoisesti torstai-illasta 8.1. aina sunnuntaipäivään 11.1. saakka.

Ei mitenkään kiva. Kyseessä oli suurin sähkövika viimeiseen 20 vuoteen. Kyllä sai lauma haukkua ikkunoissa ku työmiehet myyrystivät kelkkojen, helikopterin ja autojen kanssa hetken tässä meidänkin alueella hevoslaitumia myöten.

Lukaisin joskus jostakin, että jo muutaman päivän erossa oleminen sosiaalisesta mediasta rentouttaa ihmistä. Minusta tuntui, että ahdistuin päivä päivältä enemmän kun en voinut päivitellä kunnolla minnekään, kun luurin akkua piti säästellä koko ajan, eikä blogipostauksen muokkaaminen luurilla ole niin mukavaa. Pari ensimmäistä päivää olivat pahimmat, vaan sen jälkeen alkoi olla ihansama-olo koko sähköttömyyden kanssa. Varpaita palelsi, mutta olipahan oikeesti enemmän aikaa koirille, kun ei tullu istuttua töllön tai koneen ääressä. Jännä. Olla nyt riippuvainen somesta.

Uhripiparitalo. Cara tuumasi, että näköispiparin saa tietenkin syödä.

Likat varmistivat tuossa viikonlopun aikana, etteivät saa ensi jouluna lahjoja. Ne ryöväsivät taas ruokaa. Kiksu on viime aikoina ryövännyt suklaata, sipsiä, karjalanpiirakoita ja nyt piparia. Tietysti omistajan tai hänen ystäviensä vika, että jättävät herkut koirien saataville. Tosin, suklaa ja piparkakut olivat pöydällä, korkealla koirien ulottumattomissa. Mutta koska Cica ja Cara ovat Maailman Ahneimpia Pieniä Koiria, ja Cara näistä kahdesta Maailman Suurin Pieni Kiipeilijä, ne saivat Caran kiipeilytaitojen ansiosta piparit ja suklaat itselleen. Nyt näitä herkkuja säilötään lukitun oven takana.

Kerrankin voitettiin jotakin Facebookin monista arvonnoista. Eikä edes mitään pikkusälää vaan Hurtan Summit Parka, tekninen lämpömantteli vaativaan käyttöön. Tämä mantteli on päivitys Hurtan suositusta, ikiaikaisesta perusmanttelista. Kylläpä löytyykin manttelista säätöjä ja vipstaakkelia! Likkojen tän hetkiset halppis-markettimanttelit eivät istu kunnolla, ne eivät suojaa kunnolla lapoja, reisiä ja kaulaa. Nuo meijän halppismanttikset on vissiin suunniteltu neliön mallisille koirille ku piti ottaa aikoinaan niin ison koon manttelit, että kun ne viimein olivat selästä riittävän pitkiä, niin mahan kohdalle olisi jo mahtunut vaikka kolme koiraa. 

Vaan tämäpä Hurtan manttis on oikea muotoilun ihme. Vatsaosa ei toden totta roiku ja siinä on loputtomasti säätövaraa. Lavoissa ja kaulalla on liikkumavapautta antavat ohuemmasta kankaasta tehdyt lärpäkkeet. Selästä löytyy läpivientireikä valjaille. Manttelissa on kiristysmahdollisuus kaulalla, niskassa ja hännäntyvessä. Heijastimet on sijoitettu tyylikkäästi, eikä tätä manttelia korista Hurtan aiempien manttelien liian suuri Hurtan logo. Väri on korppi, vaihtoehtona löytyy myös kirsikka. Ainoa asia mikä tämän huipputeknisen manttiksen käytössä mietityttää, niin kestääkö se toisiaan vaatteista retuuttelevien koirien hampaita? Olisi harmi, jos kallis mantteli menisi rikki riehuessa. Pitää siis käyttää halppismanttiksia irtipitolenkeillä ja näitä parempia hihnalenkeillä, kisoissa ja treeneissä. Likoilla on kuvassa sama mantteli, kokoa 50. En vielä ole hankkinut toista manttelia. Luulen, että tuo 50 koon manttis menee Kiksulle ja Caralle tilaan koon 55 manttiksen. Nyt vaan pähkään, vaihtaisinko korpin värisen manttiksen kirsikkaan ja ostaisin toisenkin kirsikan manttiksen, vai oisko tuo korppi kuitenki parempi väri. On tämä vaikeaa.

Koko 50 on Kiksulle just passeli.

Koko 50 on Caralle ehkä himpun pienehkö, joten tilaan sille koon 55 manttiksen.

Olemme käyneet nyt pari kertaa jäällä tammikuun aikana. Emme kuitenkaan ole uskaltautuneet huonon jäätilanteen takia kymmentä metriä edemmäs rannasta. Luntakin on jäällä huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, joten komeita auringonlasku-jääkuvia ei taida tänä vuonna saada otettua kun koirat hukkuvat lumeen.

DERP.

TSIRP.

Aina ei voi onnistua. Ainakaan koirakuvissa. Seuraavat otokset ainakin todistavat tämän. Tietyllä tapaa kovin taiteellisia otoksia. Onhan toisessa Caran perskarvat ja toisessa lumihirviö.

Sain pyytämäni 250-skaban palkinnot yhteistyökumppaniltamme HHC:ltä vastikään postissa. Skaba ilmestyy blogiin heti kun paimenlaumalla on 250 lukijaa. Että vauhtia ny vaan anonyymit lukijat, liittykää lukijaksemme.

Sunnuntaina käväistiin juhlissa, joiden ajan koko lauma Auroraa lukuunottamatta odotti kotikotona. Aurora lähti mukaan juhliin autossa ja pesutiloissa juhlapaikalla odottaen, koska siskoni lähti samalla kyydillä junaillen takaisin Hollolaan. Aurora oli juhlissa kiltisti, vaikka siellä oli paljon vieraita ihmisiä ja toinen, tosin Roolle tuttu, koira. Juna-asemalla Roo stressasi paljon. Namittelin sitä, pyysin kontaktia, teimme pari Roolle helppoa temppua, kiersimme pientä lenkkiä asemalla ja annoin sen varovasti nuuhkia paria ihmistä sitä kannustaen. Roo sai yhdeltä likalta raaputuksia, ja häntäki vähä heilahti varovasti. Se säikäytti jonkin sortin jäkisporukan, kun he kävelivät isoine matkatavaroineen äkkiarvaamatta Auroraa kohti. Aurorahan rähähti kunnon varoitushaukkuun, ja joku pojankoltiaisista tuntuikin sanovan pelkäävänsä Roota. Roo kuitenkin pelkästi taatusti enemmän kuin tuo pojankloppi. Oli kuitenkin kiva nähdä, kuinka se selvästi rentoutui asemalla jonkun aikaa jo odoteltuamme. Sen verran Roo kuitenkin stressasi asemalla puolen tunnin odottelun ajan, että Hollolassa sen maha oli jo löysällä. Oivoi.



Talvessa ikävintäkö? No tassujen jäätyminen tietenkin!

Ja tässäpä vielä videokooste talvisesta harrastuksestamme. Lauma pääsi tietenkin mukaan. Komentelemme koiria pysymään poissa hevosen lähettyviltä turvallisuussyistä. Toisinaan ne menevät hyvin lähelle konia, Cicaro usein nuolemaan konin takajalkoja.

Prima Pet Premium varastomyynnit

Pirkkalan nurkilla asuvat lukijamme - tiedän että teitäkin löytyy - ja satunnaiset kulkijat, nyt katseet kaappeihin! Olisiko aika täydentää ruoka- tai tarvikevarastoja? Prima Pet Premium järjestää varastomyynnin tarjoushinnoilla Pirkkalassa osoitteessa Kenkätie 7. Myynnissä on paljon tarjoustuotteita Hau-Hau Championilta, Planet Petilta ja PrimaCatilta.

Varastonmyynti on avoinna seuraavanlaisesti:

Lauantaina 24.1. klo 10-16
Sunnuntaina 25.1. klo 12-16

Uusia tuulia koiraharrastusrintamalta

I command u to stay. Keppi ja porkkana. Hollola syksy 2014.

JIPII, me saatiin paikka agilityryhmään!!! Tindidin, nytpäs olen iloista ihmistä. Tästä lähin treenaamme joka torstai klo 19-21 ryhmässä jossa on mm. ykkösissä kisaavia koirakoita, eli taso on meille varmasti just passeli. Lisäks meillä on mahdollisuus itsenäiseen treenaamiseen perjantaisin ja sunnuntaisin. Ensimmäiset agitreenit uudessa ryhmässä alkavat 22.1.

Puuharyhmässä jatkamme edelleen, tällä kertaa lauantaisin joka toinen viikko ja ryhmälenkeille osallistutaan aina kun keretään. Treenintäyteinen koiravuosi siis tulossa, ja koiraharrastelu tulee selkeesti painottumaan loppuviikolle kun to-su on treenejä. Ompas kiva kun on pitkästä aikaa kaksi eri lajia päällekkäin. Riittääpähän säpinätä. Kisoja tietysti kattellaan sitä mukaa kun jaksetaan ja keretään. Agilitylisenssin osto se on kans edessä samalla kun liitytään noille ryhmävuoroille. Kisakirjathan meillä jo oottelee kirjahyllyssä. Looks gooood.

Treenikalenteri näyttää tammi-huhtikuussa tältä:

10.1. Puuharyhmä

22.1. Agility

24.1. Puuharyhmä

29.1. Agility

5.2. Agility

7.2. Puuharyhmä

12.2. Agility

19.2. Agility

26.2. Agility

5.3. Agility

7.3. Puuharyhmä

12.3. Agility

19.3. Agility

21.3. Puuharyhmä

26.3. Agility

2.4. Agility

4.4. Puuharyhmä

9.4. Agility

16.4. Agility

18.4. Puuharyhmä

23.4. Agility

30.4. Agility

...

Hyvät ja huonot kotiehdokkaat

Jokainen kasvattaja, ainakin toivon mukaan, on kiinnostunut siitä millaiseen kotiin kasvattinsa muuttaa. Toisille hyvä koti on edellytys koiran myymiselle, ja toisille riittää vain että pennut menevät kaupan. Jos kasvattaa rotua ja yhdistelmää jonka menekki ei ole taattu, voi pentujen myynnin suhteen iskeä ahdistus ja kotikriteerit höllääntyä. Näin ei saisi käydä, mutta näin ikävä kyllä käy ja koiria päätyy vääriin käsiin. Etenkin sekarotuisten myynnin suhteen olen havainnut kuka-kerkeää-ensin taktiikan olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pentu myydään sille joka rimpauttaa ensimmäisenä tai lyö ensimmäisenä rahan kouraan. Nopeustaktiikka on erittäin huono taktiikka pentujen myynnissä, sillä siinä saatetaan vahingossa karsia pois hyviä kotivaihtoehtoja. Nopeustaktiikka kertoo osaltaan siitä että pentujen myynti ei ole taattua, ja siksi ne halutaan vain mahdollisimman pian pois käsistä. 

Itse suosin menetelmää jossa kerätään sopivan oloisia kotiehdokkaita jo ennen pentujen syntymää ja valikoidaan niiden joukosta parhaimmat vaihtoehdot pennuille. Osa lupaavista ehdokkaista voi jäädä ilman pentua, jos pentueesta ei riitä pentua kaikille tai jos sopivaa pentua ei synnykään jokaiselle kotiehdokkaalle.

Olen itse listannut alle olennaiseksi havaitsemiani kysymyksiä pentua kaavailevalle ihmiselle. Tällaisia kysymyksiä on hyvä pohtia ennen pennun hankintaa.

• Millainen on koirahistoriasi?
• Onko sinulla koiria tai muita eläimiä tällä hetkellä tai tulossa?
• Onko mahdollinen muu perheesi kiinnostunut koirasta; kenen vastuulla koira on?
• Millainen on elämäntilanteesi ja sen mahdollisten muutosten vaikutus koiran pitämiseen; allergiat, lapset, muutto, ero, sairastuminen, ajan ja mielenkiinnon riittävyys? 
• Oletko kiinnostunut koiraharrastuksista?
• Miksi ottaisit sekarotuisen/puhdasrotuisen?
• Millainen kouluttaja olet; hellä- vai kovakätinen? 
• Oletko kiinnostunut tutkituttamaan koiran luuston terveyden kun se on noin 2-vuotias?
• Mitä tavoitteita ja toiveita sinulla on koiran suhteen? 
• Missä päin Suomea vaikutat ja millaisessa ympäristössä asut?
• Tiedätkö riittävästi koirista sellaisen hankkiaksesi ja mistä saat tarvittaessa lisää tietoa/apua?
• Oletko kiinnostunut pitämään yhteyttä kasvattajaan?

Vuonna 2011 tavoitteeni oli löytää jokaiselle Sanin pennulle rakastava koti. Koti, jossa ollaan aidosti kiinnostuneita koirasta sen kaikkien ominaisuuksien vuoksi, ei esimerkiksi vain ulkonäön vuoksi. Koiraa ei ikinä tule ottaa vain pakolliseksi joka kodin täytteeksi jonka voi tarvittaessa myydä eteenpäin kun kiinnostus loppuu tai kun koiraa ei enää jakseta kouluttaa. Itselleni koira on viimeinen asia josta luopuisin kodissani, ja toivoin hiukan samantyyppistä ajatusmaailmaa myös pennunostajilta. Mikään koirakoirakoira-fanaatikko ei tarvitse olla koiran omistaakseen, mutta kyllä sen eläimen tulee merkitä enemmän kuin veneen jonka voi tarvittaessa myydä kun ei enää kiinnosta tai jaksa.

Toivoin ainakin itse, että kasvatit pääsevät aktiiviseen kotiin, jossa ne saavat riittävästi virikkeitä. En langettanut kasvattien omistajille mitään harrastuspakkoa, mutta suosittelin erittäin lämpimästi ainakin kokeilemaan ellei ihan harrastamaan koiran kanssa jotakin, sillä se on kätevä väylä rakentaa hyvä suhde koiraan. Ja pakko sanoa, että kyllä sellainen koti jolla on jo koiraharrastuskokemusta ja itseislähtöinen halu harrastaa edelleen menee koiraharrastusta vasta mahdollisesti pohdiskelevien kotiehdokkaiden edelle. Halu harrastaa nimenomaan itseislähtöisesti on tärkeää, koska kasvattajaa mielistelläkseen ei kannata sanoa "ehkä mahdollisesti joskus kokeilevansa ainakin agia ja tokoa".

Painotan myös sitä, että ensimmäisellä vuodella on iso merkitys siinä, mitä pennusta kasvaa. Sille tulisi olla riittävästi aikaa ja osaamista kouluttaa siitä ainakin sellainen koira, joka osaa kulkea hihnassa, odottaa yksin kotona kiltisti ja olla tekemättä tarpeitaan sisälle sekä kohdata toiset ihmiset ja koirat maltillisesti ja avoimesti. Koska kasvatit ovat, tai ainakin niiden pitäisi olla kasvattajalleen tärkeitä vielä luovutuksen jälkeen, olisi kasvattajaan hyvä pitää yhteyttä edes satunnaisesti. En itse mitenkään velvoita raportoimaan jokaisesta asiasta mitä kasvatin kanssa tehdään, mutta mitä enemmän kuulen kasvatistani, niin sen onnellisempi olen. 

Terveystutkimuksia tulisi suositella teettämään myös tavallisille kotikoirille, joilla ei ole harrastus- tai jalostussuunnitelmia. Jos vain harrastavat ja jalostukseen käytettävät koirat terveystutkitaan, ei tietoa ole riittävästi saatavilla kokonaisuutta ajatellen. Itse suosittelen esimerkiksi luustokuvia etenkin jos kasvatin kanssa harrastetaan jotakin. Kaikki tieto kasvattien terveydestä on kasvattajalle kallisarvoista ja erittäin tervetullutta. Ja mikäli uusi koti ei osaa kertoa kasvatin terveydestä, voi siitä aina kysyä ja oikeilla kysymyksillä saakin paljon tärkeää tietoa. Kaiken tämän lisäksi, ennen kuin kasvatti vaihtaa kotia, tulisi kasvattajan ja pennunostajan tavata toisensa kasvokkain tai vähintään puhua puhelimitse, mikäli välimatka on huomattava este. Kaikkea kun ei sähköpostin välityksellä näe.

Millaisia kriteereitä/vaikeuksia/havaintoja itse kohtasit kun hankit tai möit koiraa?

Lätinätä

Tuskin hännänasennot periytyy. Tuskin.

Kuvat viime vuoden kesältä - syksyltä. Ärsyttääkö? Hissukseen elely alkoi ahdistaa. Mikään ei etene. Oon varmaan liian tehokkuushakuinen. Kysäisin tässä sähköpostitse seuraavasta mahdollisuudesta päästä mukaan agilityn viikkotreeneihin ryhmävuoroille, koska seuran sivujen päivittäinen kyttääminen ei tuottanut mitään tulosta. Koska meillä ei ole tarvetta alkeiskurssille, meillä on kuulema mahdollisuus päästä suoraan ryhmään, yeee. Hiukan myöhemmin saan tietää, pääsemmekö ryhmään vaikka samantien vai jonain tiettynä ajankohtana.

Onneks meillä alkaa hallitreenit uudessa hallissa, joskaan en pääse töiden takia ensimmäiselle treenikerralle. Treenaan jälleen samaan aikaan kumpaakin koiraa, 1,5 koiran hinnalla. Kumpikin saa kuitenkin yhtä lailla oman treeniaikansa hallissa. Vuorot ovat halliaikana klo 17-19, ja hallikausi käsittää 6-7 kertaa.

Karmeeta pohdintaa. Koirani ovat jo veteraani-ikäisiä ennen kuin päästään edes oikeisiin kisoihin. Toiset pitää kiirettä, ja toiset taas eivät. Terkuin koirat kesän kynnyksellä neljä vee ja ekat oikeet kisat tulossa joskus alkuvuodesta. Vaikka alotettiin agility näiden täytettyä vasta kaksi vuotta, niin pari vuotta on hurahtanut ihan ilman kiirehtimistä. Meillä on ollut pitkiä taukoja, ja treenaaminen on siksi ollut epäsäännöllistä.

Jeesuskoira Koda kävelee päällä vetten kesällä 2014.

Kaikille varmaan tulee niitä hetkiä: "Seuraavan koiran kohdalla teen tämän asian toisin." Minä aion opettaa seuraavan koirani leikkimään. En koskaan ole ajatellut, että koira pitäisi opettamalla opettaa leikkimään. Nykyiset nassukat osaavat rauhoittua, odottaa yksin ja leikkiä erilaisissa ympäristöissä. Mutta leikkimisen eli lelupalkkaamisen kanssa oli ainakin alkuun ongelmia, ja olen aina ollut enemmän nami- kuin lelukouluttaja. On tietysti koirasta kiinni, mikä palkka motivoi koiraa eniten. Mikä on se the superpalkka jonka eteen tehdään ihan mitä tahansa. Mutta ainakin, jos koiran opettaa leikkimään, se todennäköisesti ymmärtää leikkimisen päälle sitten aikuisena treeneissä, eri ympäristöissä. Ja osaa arvostaa leikkipalkkaa.

Joskus syksyllä tälläki eläimellä oli turkki. Nyt pakkasen pureskellessa ja järsiessä oli
erihyvä ajankohta pudottaa turkki. Manttelia niskaan ja porskuttamaan...

Seuraavaksi ihan oikeaa tulikuumaa asiaa. Silmätarkastuksesta kuului viimein elonmerkkejä. Ilmoitin likat hakulomakkeen kautta silmätarkkiin Kuopion KEK:iin jo viime syksynä, vaan täytyy vielä soittaa ja varmistaa että meille tosiaan on siellä nyt paikka. Sivujen hakulomakkeet eivät nimittäin olleet toimineet ihan koko hakuaikana. Tämä tarkki ei voi mennä huti. Mitkään työt tai reissut eivät nyt saa tulla eteen. En ole koskaan käyttänyt koiraa silmätarkastuksessa, joten tätäpä ootellaan jännityksellä.

Hollolassa Auroran luona käymässä syksyllä 2014

Käytöskuvaus on edelleen helmi-maaliskuussa. Eli turvallisen ajan päässä siitä, että likat juoksevat jälleen. Käytän koirani käytöskuvauksessa eli ns. epävirallisessa luonnetestissä. Käytöskuvaus sisältää samantyyppisiä koiran luonteenpiirteitä kuvaavia asioita kuin luonnetesti, mutta on kuitenkin ihan erilainen testinä. Testin perusteella voi tehdä havaintoja koiran luonteesta. Sekarotuisen koiran luonnetta on vaikea analysoida, koska ne eivät ole tervetulleita luonnetestiin. Sinänsä ihan typerää, koska vaikka niiden luonnetta ei voi verrata mihinkään, niin eikö tieto koiransa luonteesta ole todella tärkeä. Yhtä tärkeä kuin tieto koiransa terveydestä. Eikä itse muodostettu analyysi ole luotettava, ellei voi tarkastella omaa koiraansa kuin ulkopuolinen, ja omaa riittävästi tietoa koiran luonteen analysoinnista. Odotan testiä innolla, koska olen aina arvioinut lähinnä itse koirieni luonteita vertaamalla niitä muihin koiriin ja saamalla niistä tietysti palautetta kouluttajilta ja muilta koiraihmisiltä.

Perhe ottolasta vaille koolla syksyllä 2014

Alkutalvi tulee siis sisältämään todennäköisesti agilityryhmään pääsemisen, silmätarkastuksen ja käytöskuvauksen. Ei huono. Tavoitteita täyttyy niin että ropisee.

Vuodenvaihteet

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhään? Kodalle tuli ujo.

Koko nelipäinen lauma hyppäsi Koda-wss:n kyytiin ja suuntasi vaihtamaan vuotta keskelle ei-siis-niin-mitään eli armahalle mökillemme. Tämä vuodenvaihde sujui mökillä paremmin kuin esimerkiksi vuodenvaihde 2011-2012. Kukaan ei esimerkiksi syönyt rotanmyrkkyä, eikä pakkasta ollut juuri nimeksikään, sillä saimme nautiskella räntäsateesta.



Mökillä viritimme samantien sähköt ja patterit päälle ja aloimme lämmittämään saunaa. Eli kantamaan niin maan julmetusti lunta saunan vesiksi. Saunoimme nelisen tuntia, koirat ravaten saunan, pukuhuoneen ja ulkoilman väliä. Lauma on tuskin koskaan saunonut yhtä paljon kuin nyt uutena vuotena. Saunan lämpötila oli maltillinen, joten kukaan tottuneista saunakonkareista ei saanut lämpöhalvausta. Sani ja Cicaro oli lähes mahdoton pitää pois saunasta, niin kovin ne siellä viihtyivät. Läähättelijät häädettiin tietysti aina pois lauteilta.

"Heeeippa..." ja ainaki kaks oikeenpuolimmaista heräis syvimmästäki koiranunesta.

Ihastelimme raketteja vain järven kantaman päästä, eli kuulimme ja näimme vain kaukaisia poksahduksia ja pieniä valoilmiöitä järven takana. Koirat eivät raketeista erityisesti koskaan ole piitanneet, hiukan ne joku vuosi läähättelivät ja haukkuivat kun ammuimme raketteja pihamaalla, koirien odottaessa sisätiloissa. Tällä kertaa jätimme raketit kauppoihin.



Laitoimme hyvää ruokaa ja pidimme kivan uuden vuoden, ja koirat olivat aamuyöstä niin sippejä meidän kolmen toveruksen rääkymiseen, että ne eivät havahtuneet - kuvitelkaa ny - edes leikkeleen lattialle läiskähtämiseen. Siitä vasta ihmismieliset naurut saivatkin...



Ainoa miinus tälle mökkireissullemme lienee se, että mitoitimme veden riittävyyden täysin väärin. Jouduimme siis juomaan syömään lunta janoomme koko seuraavan päivän aamusta iltaan saakka, samoin kuin valmistamaan ruuan lumeen. Että kyllä nämä entiset partiolaiset vaan taitavat... nott.

Avaa toki koko postaus näöttimiesi eteen KLIKKAAMALLA "LISÄTIETOJA" heti tämän tekstin alta, niin näet loput kolmekymmentäviisi kuvaa Paimenlauman vuodenvaihteesta. It's your choice, click or have a life.

Temppuhaaste

Pawsomness haastoi meidät lokakuussa näyttämään, millaisia temppuja osaamme. Tässä siis pieni tempputuotos kuvattuna joskus joulukuun alkupuoliskolla. Videossa eivät ole kaikki temput, joita feikkisheltit osaavat, mutta niistä yleisimmät ja namitetuimmat kyllä. Hyvän mielen haasteesta kiitos Pawsomness, ja videoiden kuvauksesta kiitos siskolleni!

Temppuvideo saa kunnian olla vuoden 2015 ihkaensimmäinen postaus. Vuosi 2015 on Paimenlauman blogin viides vuosi, ja blogi täyttää helmikuun 12. päivänä täydet neljä vuotta. Vau!