Omenoita putoilee

Parempia tapoja viettää lomaviikko kuin ottaa pentu hoitoon? Sitähän minäkin. Hain penskan sunnuntaina ja olin tehnyt valmiiksi to do -listan tulevalle viikolle. Tehokkaita viikkoja nämä tämmöset aina.

Pe-ma välin eli 4. -7.11. siskoni ja Aurora majailivat meillä. La-su oli uuden hallimme eli KPSH hallin avajaiset, jossa oli mätsärit lauantaina ja sunnuntaina mm. lajiesittelyä ja koirakirppari. Esitin teinikolmikon mätsäreissä, ja olipa vinhaa esittää Aurora näin 4 vuoden mätsäritauon jälkeen. Se oli ihan superloistava esiintyjä! Sillä on aina ollut mieltsin ilmava, rullaava liike vaikka se onkin tollanen pieni. Se oli niin tää on siiiistiii -fiiliksissä kehässä että se oikein pursusi intoa, joten seisominen oli melko hätäistä. Cara ja Cica lahnailivat molemmat, ne inhoavat liian ahdasta tilaa, ja hallihan oli tupaten täynnä porukkaa. Caraa inhotti miestuomari joka lähestyi sitä ylhäältä päin. Cara ei pidä edes siitä että minä kumarrun sen ylle, saatika jos joku vieras tekee näin ja puhuu samalla matalalla äänellä. Pöh. Muuten nätskä esiintyminen jos ois antanu kopeloida ihtesä. Cica esiintyi aina yhtä hienosti. Sijoja ei herunut näissä mätsäreissä, Cicarolle punainen nauha ja muille sininen. Pentua en saanut mätsäreihin mukaani koska haimme sen vasta sunnuntaina.

CTRL C + CTRL V

Sunnuntaina koetti Cismetin haku kotoa. Se oli ollut sisäsiististi kotona 3 viikon ajan, ja sen alituinen pureskelu oli vähentynyt. Vastenhyppiminen sen sijaan oli lisääntynyt huomattavasti. Ipana ei näyttänyt juuri kasvaneen sitten viime näkemän, mutta oli se 43cm ja 11,6kg eli Caran mitoissa ollaan nyt. Minunkin luonani ipana on ollut sisäsiististi, olen ravuuttanut sitä etupihalla pisulla vähän joka välissä, eikä lehdelle ole tullut kuin kahdet pisut, muualle ei toki laisinkaan. Luiden syötön vuoksi ipana oli tehnyt yöllä parit kakat sisälle, mutta nekin johtuivat täysin luiden syötöstä, mikä varmaan kolminkertaistaa shaiban määrän. Neiti pyytää kuuluvasti ulos, mikä helpottaa paljon sisäsiisteyskasvatusta. Ipana ei enää pure lainkaan käsiä tai kämppää, ja vastenhyppimisestä on tullut noottia. Sohvalla pentu viihtyisi liiankin hyvin. Miulla koirat saa tulla sohvalle, mutta ipanakin on joutunut nyt oppimaan mitä "alas" tarkoittaa, ja sen se hyvin kyllä ymmärtää.

19 viikkoinen

Neiti on älynnyt että hihna ja panta tarkoittavat kiinni joutumista, joten ulkona se teki kertaalleen sen että se ei antanut kiinni. Aloin siis välittömästi kotiin päästyämme naksuttelemaan että kun tartun hihnaan, otus saa tästä palkan. Se alkaa samantien kiemurtamaan ja kaartelemaan kun otan hihnan käsiini, joten ohjasin muoriakin jatkamaan hihnaharjoituksia kotikotona, ja ylipäänsä nyt käyttämään hihnaa vaikka kerran päivässä lenkille lähtiessä niin että hihna tarkoittaisi pennulle ulos pääsemistä, ja sitä että pian se pääsee kirmaamaan vapaana. Kunhan vaan hihna on päällä ulos mennessä, voi pennun samantien vapauttaa siitä. Ois se helppoa asua korvessa.

KUKKUU KAIKKI!! Kizmet täällä taas joko huomasitte!

Aika kova tyttö on ilmoittamaan ympäristön tapahtumista, varsinkin toisista koirista. Vilkashan tämä on, sen huomasin jo viikkokausia sitten. Neiti sai alkuun palkan kun se katsoi toista koiraa. Nyt se saa palkan vain kun se ensin katsoo toista koiraa ja sen jälkeen minua. Hienosti on hoksannut tämän. Jatkossa vastaantulevat koirat tarkoittavat aina namin mahdollisuutta, ja seuraava askel on ettei namia tule jos toiselle koiralle haukkuu, vaikka kuinka tämän jälkeen kääntyisi katsomaan minuun. Kontaktia se on hanakka ottamaan, joten ei liene vaikea pykälä siirtyä eteenpäin.

Maanantaina kävästiin yllätysglögeillä Koda-wss:n luona, siinä ootellessa kun autoon vaihettiin uusia talvikkaita. Kylläpä maistu moisen lumipyryn jälkeen. Cismet tapasi vissiin ensimmäistä vaiko toista kertaa lauman vakkarikaverin, Koda walesinspringerspanielin. Vanha, arvokas spanieliherra ei ollut moksiskaan uudesta tunkeilijasta, ja antoi pennelin natustella rauhassa sen luita. Cismet taisi tykästyä Kodaan, kovin oli rennosti ja luottavaisin mielin kylässä.

Tiistaina kävästiin kaupungilla leikkimässä ja istumassa, vähän saatiin pulujakin pöläyttää, etteivät liian kesyks alkais. Likka leikki jälleen tapansa mukaan kaupungilla paikassa kuin paikassa, mikä on näin minun näkökulmastani edelleen niin uutta ja ihmeellistä. Koira joka leikkii missä vain. Kätevää. Ai niin, kaupunkireissu heitettiin bussilla, eli kyseessähän oli likan toinen bussimatka ikuna. Ei purjonnut autoon joten tavoite täysi. Tosi rauhallinen matkustaja, sylissä katteli maisemia ja alkoi nukkumaankin. Sai taas kommenttia kuinka on kirjava pentu, ja onhan tuo.

Vahtikoirat on duty

Keskiviikkona käytiin pitkä peltolenkki hyvissä ajoin ennen treeni-iltamaa. Treeneissä tehtiin kädetöntä rataa jätesäkit päällä ja äänettömiäkin treenejä tehtiin. Juostiin myös rata mielikuvituskoiran kanssa ja kellotettiin. Tavoite oli kuvitella mahd. realistisesti, miten lujasti oma koira kulkee missäkin kohdassa. Sitten testattiin seukiks oman koiran kanssa. Tavoite oli saada arvioitu ja todellinen aika 10s sisään toisistaan. Ja minä sain sekunnin sisään, eli aika hyvin tiesin mitä nopeutta koirat kulkee. Ihan tosi nastat ja erilaiset treenit!

Pentu sai opetella häkissä odottamisen jaloa taitoa. Aloitettiin sen kanssa Crate Games -sessiot, joten tulevaisuudessa se toivon mukaan osaa odottaa häkissä aika fiinisti. Ipana odotteli häkissä sen parituntisen kun minä vedin treenit. Lopuksi se sai juosta putkea muutaman kerran, kiertää pari kertaa siivekettä, leikkiä minun kanssani, seurata minua ohjauspuolella, ansaita naksutuksia A:n kontaktilla, kuunnella keinun pamautusta ja rallittaa tonnia tsekinpaimenkoira Hipun ja parsonrussellinterrieri Millin kanssa sekä moikata australianpaimenkoira Vinskiä. Ihan mieltsin hyvää leikkiä aksakoirien kanssa! Tosi reipasta ja rentoa. Ehkä neiti onkin vain hieman valikoiva kavereidensa suhteen. Liian tungettelevia koiria ei siedä kukaan tästä laumasta.

TELVEE. Meil on ihan sigakäheen hauskaa!

Torstaihin sisältyi pentutreffit Mustissa ja Mirrissä, jotka olivat naperon toiset laatuaan. Suurien koirien puolellehan me tietysti kuuluttiin, joten siellä oli pari aika suurta koiraa jotka Cismetiä jännitti. Muutenkin se oli alkuun vähän hukassa, kiipesi turvaan laatikon päälle ja aikansa pälyiltyä se alkoi lämmetä touhulle ja seuraili toisia koiria nuuskien. Ei mikään koirasosiaalinen tapaus, vaan ihmissosiaalinen siitäkin edestä. Miulle ei koskaan oo sattunu koirasosiaalista koiraa, tai sitte en osaa sellasia itelleni kasvattaa. Niinku, luovutusikäsestä eteenpäin, kasvattaa. Onneks koirasosiaalisuus ei oo mikään välttämätön tarve, jos tästä ei koskaan mikään vieraiden koirien ylin ystävä tule. Kunhan pystyy työskentelemään toisten koirien läheisyydessä, vieraita koiria ei tartte rakastaakkaan.

Ei kiinnostaaaaaa ainii pakko kiinnostaa

Mitäs me sit tehtiin muuta viikon aikana. No harjoiteltiin target-työskentelyä, tehtiin tehokkuustreeniä, harjoiteltiin istumista, seisomista, tassunantoa ja maahanmenoa sekä harjoiteltiin koskettamaan tasistyynyä. Tehtiin itsehillintäharjoituksia sekä kotona että hallilla namikäsi-harjoituksella soveltaen, saatiin hurjasti palkkaa kun osattiin paikka ja saatiin siten kivoja kuvia, pidettiin kontaktia toisia koiria ohittaessa ja kuunneltiin ilotulitusta ja ampumista Youtubesta. Harjaamista, hampaiden katsomista ja kynnenleikkuutta kans harjoteltiin.

Tässä vasta puolet kuvasista. Lisää luvassa esimerkiks kuvapostauksen muodossa jahka joskus kässään ne. Luoja tietää kuinka paljon kuvia kertyy kun Jenny ja Savu tulevat meille viikonlopun viettoon. Tiedossa on jälleen varsin tehokas viikonloppu, vaan siitä lisää myöhemmin!

MISSÄ ON MUN SORSAT. KUKA VEI.

Suosikkirannassa kuvailemassa potretteja kaljuista ja kiukkusista.

TONNIA KARKUUN

Täysin valehtelematta paras otos koko päivänä. Kuvaa ite hampuusi. Ne on ujoja kuvattavia.

Heinikossa kähisee, tuo hampuuseista häijyisin

Kaljumel

Mene pois. Meidän saunavuoro. Soitetaa ku on valmista.

Ja tässä näin hyvät katsojat näemme kolmen hihnan ainaisen sotkeutumisongelman.

Trio Pätevät.

Mantteli on ihan yööörrrggghhh en taho ota pois en liiku.

Vauhko Poona.

Yläpystyä.

Änyyteenyt.

Sohva on numero yksi. Vahtivuorossa mä ja äiskä.

Kur... mau?

Tylsää ilman mäkiä

Ylä- ja alamäkeä. Sitähän tämä harrastaminen tuntuu olevan, oli laji mikä tahansa. On tämä ******* työ... eiku harrastusmaa. Vaan tylsäähän se ois jos kaikki jo kerran opittu sujuis ainiaan. Meillä oli parin viikon mittanen alamäki, ja analyyttisenä ja rationaalisena ihmisenä tietysti purin ajatuksiani tänne jotta saisin jotakin irti jostakin. Nyt kehtasin paneutua näihin niin että sain nämä julkaisukuntoon. Kuvat viime talvelta.



Ongelma ajan vähyys: Treeniaikaa on suhteettoman vähän, sillä 5+5min kerran viikossa ei vain riitä yhtikäs mihinkään etenemiseen. Tuli sellanen fiilis että treeneissä on pakko onnistua, jotta treeni ei mene hukkaan. Älytön ajatus sinänsä.

Ratkaisu: Palautin mieleeni sen tärkeän säännön, että edistyäkseen on tehtävä virheitä. Ilman virheitä emme koskaan tiedä mitä meidän tulee harjoitella lisää. Hallille ei ole montaakaan kilometriä ja olen oikeutettu käyttämään sitä vapaasti, joten lisäsin omatoimitreenaamista. Näin voimme ilman aikapaniikkia treenata huolella ja rauhassa niitäkin asioita joita ei viikkotreeneissä ennätä. Ymmärsin, että viikkotreeneissä saadaan vinkit ja neuvot, joita sitten sovelletaan omatoimitreeneissä. Koska minulla on arki- ja aamuvapaita ja halli on silloin yleensä tyhjä, minulla on loistomahdollisuudet treenata omatoimisti.

Ongelma liiallinen analysointi: Jotenkin tuntui kuin olisin menettänyt koko näppituntumani koiriin. Ne eivät jotenkin tuntuneet toimivan kanssani, ja tuntui etten lainkaan osaa treenata niiden kanssa. Analysoin ihan hirveästi sitä miten ja miksi koulutan koiriani juuri näin ja juuri niin, joten tuli sellainen tunne etten oikeastaan edes osaa kouluttaa koiraa.

Ratkaisu:  On positiivista, että mietin asioita ja haluan oppia kouluttamaan koiria paremmin. Empähän ainakaan jumahda kaavoihin ja voin samalla löytää parempia käytäntöjä ja tekniikoita. Samalla pitäisi kuitenkin tiedostaa että analysointi ja uusien asioiden opettelu ja vanhojen kyseenalaistaminen ei varsinaisesti heikennä kouluttajan taitojani - päinvastoin!

Ongelma ryhmämuutokset: Koska Cicaro on ainoa 1lk koira A-ryhmässämme, se on ensimmäinen joka siirtyy pois ryhmästä jos joku toinen koirakko nousee 2lk:n. Eli jos Cicaron treenit siirtyvät toiselle päivälle, menee minulla 2 iltaa viikossa koirajuttuihin ja se on liikaa tässä elämäntilanteessa. Minun on pakko saada sekä kouluttamiset että omat treenit samalle illalle, vaikka tällanen ilta onkin toisinaan töiden jälkeen aika rankka setti.

Ratkaisu: Kattellaan nyt ainakin ensi vuoden alkuun saakka, sitä ennen ryhmiin ei pitäisi tulla muutoksia. Ja sehän on vaan yhestä LUVAsta kiinni. Tästä taas tulee suorituspaineita kisoihin, mikä on erittäin myrkyllistä meille.

Ongelma viretila: Syy miksi meidän aktiivinen tokoilu loppui, eikä koskaan alettu kisaamaan tokossa. Tuolloin viretila oli liian matala, nyt taas liian korkea. Tekniset jutut nyt oppii ja opettaa, mutta että joku viretila? Hemmetin vaikea ylläpidettävä. Cicaro on ollut melkoinen häslä treeneissä, se on jotenkin käynyt ihan ylikierroksilla ja alkanut näytellä hermostuessaan sijaistoimintoja.

Ratkaisu: Lelupalkkaa ja kovassa vireessä tottumista. Koiralle itsehillintäharjoituksia, eli treenit eivät jatku jos koira käy kierroksilla. Tähän sopii hyvin harjoitus jossa namia pidetään nyrkissä niin kauan kunnes koira peruuttaa eli hillitsee itsensä. Tässä on se positiivinen asia nyt että voin viimein opettaa koiran toimimaan kovassa (eli kisa-)vireessä, jolloin kisoissa kepit ja kontaktit onnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä! Uusi ympäristö (uusi halli) on tietysti osasyy, miksi Cicaro vetää ylikierroksia. Joten eiköhän tämä tästä asetu.



Ongelma virheitä ei sallita: Tähän saakka ollaan aina palattu tekemään virheellinen suoritus uudelleen. Kepit, hyppy, ohjauskuvio... u name it. Ja Cicaro on alkanut ymmärtämään että asioiden uusaaminen tarkoittaa että nyt tuli virhe. Vaikka siitä ei muuta ikävää tapahdukaan kuin se että suoritus uusitaan ja eteneminen keskeytyy hetkeksi, se tuntuu olevan koiralle liikaa. Se alkaa komentaa ja turhautuu.

Ratkaisu:  Jatkossa lopetetaan suoritus toisinaan myös onnistuneisiin momentteihin, eikä aina edetä kunnes se virhe tulee. Pyritään myös uusimaan virheellinen kohta vasta hetken kuluttua eikä saman tien. Kepeillä palkkaan reippaasti vaikka tulisikin virhe, jos koiran kepit muuten olivat vaikkapa nopeat tai koira haki ne hienosti. Ei tarvitse aina vaatia aivan täydellistä suoritusta, kun kepit muutenkin ovat meillä sellanen epävarmuus-ahistus este. Ehkäpä tämä virheen sietämättömyys onkin se meidän perimmäinen syy kisoissa? Tai vaan se että koiran itsehillintä pettää ja se haluaisi palkan hetimullekaikkinyt? Koira ikään kuin odottaa virhettä ja ahdistuu jo valmiiksi varsinkin sille vaikeilla esteillä kun tajuaa että nyt se menettää pian palkan mahdollisuuden. Voisiko siis palkata myös virheistä? ja tietenkin, täytyy vaan panostaa enemmän ja enemmän esteosaamiseen. Kontaktien 2o2o:ta naksuttelin omatoimitreeneissä ja tämän likat on nyt alkaneet muistaa. Vielä vaatii silti työstöä. Varsinkin Cara juoksee aika usein edelleen puomilta alas pysähtymättä.



Targettityöskentelyä on jatkettu namien viskelystä lelulla hetsaamiseen. Likat alkavat päästä jyvälle siitä, että targetilta irtaantuminen liian aikaisin ei tuo namia. Nyt vain harjoitellaan edelleen kovempaa häiriötä ja eri ympäristöjä. Kokeilin siinä samalla targettia keppien loppuun kertaluontoisesti, ja keppeihin tuli kivasti vauhtia ja varmuutta niiden loppuun. Takaaleikkasin Caran kertaalleen kepeille ja pystyin jäämään aika taakse ja koira suoritti kepit loppuun saakka. Targetia häivytin heti etäämmäs ja etäämmäs. Kokeilin myös takaperinketjuttaa keppien loppua, koska keppien loppuun vieminen on se meidän ongelma. Naksuttelin myös keppien vikaa väliä kun naksuttelu on nyt ollut niin pinnalla

Parit treenit vedin ihan vaan lelupalkalla, ja tämä toimi hienosti. Molemmat leikkivät kuin tyrannosaurukset, hirmu ääni, nyhtäminen ja jahtaus. Tällasta pientä testailua siis ollut ilmassa viime aikoina. Caralla rimakorkeus on vielä ollut 30cm, koska haluan antaa sille aikaa palautumiseen. Kisoja kattellaan vuodenvaihteen jälkeen, ellei sopivia osu eteen aikaisemmin. Se jaksaa treeneissä samalla tavalla kuin ennen pentuja ja molemmat koirat käyvät hieronnassa marraskuussa. Treeneissä tehtiin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä rataa jossa okserilta piti kääntyä tiukasti oikealle. Tässä kohtaa rimaa putosi, kunnes muutamalla toistolla koira huomasi korjata hyppyään niin ettei rima pudonnut.

Jos nyt taas jotakin treenisuunnitelmia kirjais ylös...

• Kepeille takaperinketjutusta, vikan välin naksuttelua ja targettia loppuun
• Itsehillintäharkkaa Cicarolle
• Targetilla pysymisharjoituksia (lelulla / nameilla hetsausta, lopulta toinen koira vierelle treenaamaan)
• Treenit eivät jatku jos Cicaro komentaa
• Koiralle ei saa näyttää hermostumista, vaikka koira käy ylikierroksilla
• Treeneissä pääasiassa lelupalkka, leikkien mennään ja leikkien tullaan

Tunnette meidät

Ensinnäkin, isosuurikiitos kysymyksistä! Oikein askarruttavia ja syvällisiäkin kysymyksiä tuli, näihin oli nastelia naputella vastineita!

1. Tuleeko takkuja korvien taakse? Miten ehkäistä näitä?

- Tulee kyllä. Toisinaan takut aukeavat sormin, toisinaan apuun tarvitaan harjaa tai jopa saksia. Aukiharjatut karvat menevät tietysti entistä herkemmin takuille, ja jos koirat riehuvat paljon keskenään, ei takuilta voi välttyä.

2. Mitkä luut ovat parhaita anaalien tyhjennykseen?

- Ei liene luulla muutoin väliä, kunhan koira saa jyrsittyä ja nieltyä luuainesta. Rustoiset luut toimivat parhaiten. Koira saa niistä eniten irti luuainesta, mikä auttaa rauhasten tyhjentämisessä. Kovista putkiluista koira ei juuri saa luuainesta irti, joten nämä luut ovat meillä vain huvikkeina.

3. Mitä lisiä annat raa´an lisänä?
- Kalkki, sinkki, magnesium, ade, merilevä, lohiöljy, joint buddy, chiarouhe, ruusunmarjarouhe (chia de graciasta tuo kolmikko)

4. Millaisilla luvuilla kuvia tulee kuvausreissuilta mukaan: paljonko kuvia ylipäätään, moniko pääsee onnistuneet kategoriaan ja montako käsittelet julkaistavaksi?
- Huonommalla kelillä 150, hyvissä olosuhteissa ja pitkällä reissulla 500 näin keskimääräisesti. Yleensä puolet karsiutuu heti ensimmäisessä katselmuksessa ja vielä leijonanosa siinä kässätessä. 100 kuvasta joku noin 30 jää lopulta talteen.

5. Miten kauan sulla kesti löytää oma kuvankäsittelytyyli, mikä siinä on sua miellyttävää, missä haluaisit olla parempi?
- Etsin sitä omaa tyyliä varmaan edelleen, ja välillä tykkään hailakoista ja hyvin hyvin vaaleista kuvista, kun taas toisinaan mahdollisimman luonnollinen kuva miellyttää silmää. Suuren kontrastin ystävä en ole ollut pitkään aikaan. Väritasapaino on aina ollut minulle vaikeinta osaamisaluetta, joten siinä toivoisin olevani joskus parempi. Myös "lisävalon" käsittely kuvaan olisi siisti seikka osata paremmin.

6. Mikä on vaikeinta ja helpointa koirakuvauksessa? Entä parasta ja huonointa?
- Kohtijuoksukuvat lienevät vaikeimpia, ja muutoinkin tarkennus ei aina osu sinne minne pitäisi. Helpointa lienevät kuvat, joissa koira on aseteltu tiettyyn asentoon, jos oletetaan että koira pysyy aloillaan. Parasta on saada onnistunut, tarkka liikekuva jossa koira on hyvässä asennossa ja kuvakulma ja tausta on mielekäs, saatika jos liikkuvia koiria on kuvassa useampi.

7. Miten päädyit kasvattamaan sekarotuisia?

- Minulla oli tarve tietynlaisille koirille, eikä yksikään rotu täysin napannut. Lisäksi koirien kasvatus, genetiikka ja periytyminen itsessään kiinnostavat. Olin myös kyllästynyt rotukoirien laskusuuntaiseen terveyteen, jos katsotaan koiraeläimiä laajana kokonaisuutena. Ja no, minulla on aina ollut vain sekarotuisia.

8. Monet kritisoivat sekarotuisten kasvattamista, oletko itse kohdannut kritiikkiä ja kuinka suhtaudut siihen?
- Minäkin kritisoin montaa asiaa maailmassa. Eihän mikään ikinä tule olemaan hyvin kaikkien mielestä. Olen kohdannut kritiikkiä silloin tällöin, varsinkin kasvastukseni alkuaikoina. Suhtaudun siihen itse varauksella ennen kuin varmistun että kritiikin antaja tietää mistä puhuu ja keskustelee kanssani kasvotusten. Usein ihmiset ovat vastahankaan niitä asioita kohtaan joista eivät tiedä tai joita eivät ymmärrä. Siksi vain asiaan perehtyneiden ihmisten kritiikki merkitsee, muut ovat satunnaisia huutelijoita joiden sanoja yritän olla kavahtamatta. Asiallisesti annettu, perusteltu ja pohjattu kritiikki on tietenkin asia erikseen.

9. Mitkä ominaisuudet sulle on tärkeimpiä kasvattamissasi koirissa?
- Ensisijaisesti luonne ja heti seuraavana terveys. Terveyttä mitenkään vähättelemättä, kyllä luonteenheikkous on vakavampi ja ehkä herkemmin arkea vaikuttava seikka. Tietysti riippuu vaikeusasteesta, mutta näin minun mielestäni.

10. Jos sun olisi pakko valita rotukoira niin mikä rotu se olisi?
- Ehkä se kuitenkin olisi se bordercollie, ja sitten heti samoilla viivoilla se sheltti. Tai riippuen kummasta löytäisin enemmän sellaisen koiran kuin millaisen tarvitsen. Jos saisin ylikorkeen, rohkean, hyvähermoisen, avoimen, niukkaturkkisen ja hiljaisen sheltin niin miksei. Ja bortsun pitäs olla ensisijaisesti tasainen, hyvähermoinen, normaaliaktiivinen, palikat päässä kohallaan näin muutoinkin ja tervesukunen.

11. Mitä kaikkia lajeja olet harrastanut koirien kanssa?
- TOKOa ja jälkeä omatoimisena, match showta vuodesta 2010, agilityä vuodesta 2013. Uintia, koirahiihtoa, canicrossia, vetoa, rallytokoa, doboa ja muuta on tullut kokeiltua muttei varsinaisesti harrastettua.

12. Onko jotain koiraharrastusta mitä et missään nimessä haluaisi harrastaa?
- Suojelulajit varmaankin. Minulla ei ole kiinnostusta sellaiseen.

13. Montako kertaa käytät koiriasi päivässä lenkillä ja kuinka pitkiä lenkit yleensä on?
- 2-3x päivässä. Pisulenkit 15-20min, päivässä yksi pidempi lenkki jonka pituus vaihtelee 1-2h välillä.

14. Mitkä ovat sinun parhaimmat niksit koirakuvauksiin?
- Se että opettaa koiran pysymään erilaisissa asennoissa ja pitämään esineitä suussaan jo pienestä pitäen. Myös muutamien "taikasanojen" opettaminen on eduksi. Tarkennuspisteen pitäminen joko vas. tai oik. reunassa auttaa saamaan tarkennuksen päähän eikä keskikroppaan ja välttyy keskisommittelultaki aina toisinaan.

15.Mitkä ovat agilityn plussat ja miinukset harrastuksena?
- Koiran kanssa yhdessä tekeminen ja oppiminen on parasta sekä tietenkin se että lajissa saa hyödyntää nopeutta ja ketteryyttä. Myös harrastajien ja kisaajien positiivinen fiilis on ihana asia. Miinuksena tulee koiran loukkaantumisriskit ja omatoimiharrastajat jotka "harrastavat agilityä" takapihalla tai ilman asiantuntevaa kouluttajaa rikkoen koiransa.

16. Mikä on mielestäsi vaikeinta koirankasvatuksessa ja jalostuksessa?
- Vaikeinta näin sekarotuisten koirien kasvattajana on löytää hyviä uroksia joita saa lainaan nartulleen. Ymmärrän täysin miksi kaikki eivät halua lainata urostaan sekarotuiseen pentueeseen. Myös se että genetiikka tekee omia oikkujaan, on haastavaa. Toisinaan myös sekarotuisen koiran suvun yksilöiden terveyden ja luonteiden kartoitus on haasteellista. Ehkä myös miinuksena se että ihmiset eivät aina arvosta sekarotuisia samalla tavalla kuin puhdasrotuisia ja saattavat kyseenalaistaa kärkkäästikin miksi joku tieten tahtoen teettää sekarotuisia. Koen kuitenkin viimeisimmän asian myös positiivisena, sillä on mukava olla se musta lammas joka tekee asioita omalla tavallaan ja uskoo omaan aatemaailmaansa ja saa ihmisten asenteita muovattua.

17. Oletko kiinnostunu näyttelyistä?
- Sen pari kertaa mitä niitä olen käynyt katsomassa niin ihan kivaahan se on siellä kattella kauniita paimenkoiria ja ostella koiratarvikkeita. Jos minulla olisi rodunmukainen rotukoira niin miksipä en voisi näyttelyissäkin pyörähtää sen kanssa toisinaan arvosteluja saamassa.

18. Millä muokkaat kuvasi?
- PS, LR ja Gimp on sellanen tuttu ja turvallinen vakiokolmikko. Photofiltrellä teen pieniä ja nopeita muokkauksia koska ohjelma käynnistyy kepeytensä vuoksi niin nopeasti.

19. Mitkä on sun top viisi koirarotua? (Sama kysymys kysyttiin kahdesti)
- Hassua listata näinkin monta, kun kaksi ensimmäistä ovat oikeasti ainoita the suosikkeja, mutta kokeillaan nyt. Bordercollie, shetlanninlammaskoira, lapinporokoira, islanninlammaskoira, pyreneittenpaimenkoira, tsekinpaimenkoira, mudi... oho tuli seittemän.

20. Mitkä on sun viisi lempielokuvaa/sarjaa?
- Supernatural, Hunger Games, Pirates Of The Caribbean, Family Guy, The Simpsons

21. Miksi sekarotuinen?
- Persoonallisuus ja todennäköisesti parempi terveys miellyttävät, samoin se että kasvatuksessa saa keskittyä oikeasti merkitseviin seikkoihin ja voi unohtaa turhakeseikat (korvien, silmien ja hännän asento, karvanpituus jne).

22. Oletko omistanut koskaan puhdasrotuista?
- En ole, mutta ei ole poissuljettua ettenkö joskus voisi omistaa.

23. Minkälainen on haaveidesi koiran luonne + käyttöominaisuudet?
- Luonne on omistajakeskeinen, laumaviettinen, sopivan saalisviettinen, hyvähermoinen, enemmän pehmeä kuin kova, älykäs, toistoja kestävä, yritteliäs, on-off, rohkea, melko hiljainen, myös vähäisesti vahtiva. Soveltuu terveytensä ja luonteensa puolesta moneen tekemiseen.

24. Millä kamerakalustolla kuvaat?
- Nikon D90, Sigma 70-200/2.8, Sigma 30/1.4, Sigma 50/1.4, Samyang 8/3.5

25. Mikä sinut innostutti blogin perustamiseen?
- Se että sain spämmätä söpöjä kuvia koiranpennuista. Tutut ja kaverit kannustivat bloggaamaan Sanin pentueesta. Pentueen lähdettyä tulikin eteen kysymys bloggaamisen jatkamisesta, ja koukuttuneena tietenkin jatkoin.

26. Missä olet oppinut koodaamaan?
- En voi sanoa että olisin oppinut varsinaisesti koodaamaan koska olen siinä todella huono edelleen ja joudun näkemään valtavasti vaivaa yksinkertaistenkin koodaamisten eteen. Mutta sen vähän mitä jotenkin osaan, olen oppinut netistä lukemalla ja ihan vain kokeilemalla ja erehtymällä