Vihainen. Tulen töistä ja oon niin kiva ihminen että nappaan heti ekana lauman hihnaan ja vien ne ulos. Päästään ovesta ja ohi kävelee pieni musta villakoira. Mitä tekee lauma? RÄKYRÄKY KISK KISK RÄKYRÄKY IUIUIU. Voi vitalis että mulla palo käämit, kiskasin lauman takas rappuun ja nyt ne mököttää eteisessä ku ite puran vihaani naputtamalla tänne. Miksei nuo hemmetin apinat vois vaan kattoo tyynen rauhallisesti ohimeneviä koirakkoja? Tarviiko niiden seota tuolla tavalla. Joo-o, ehkä huono valinta viedä samalla ovenavauksella koirat ulos kun ne on muutenkin aina minun kotiinpaluusta ihan katossa. Ja sitte ku ne pääsee vielä ULOS ja sitte ku ne vielä näkee KOIRAN ni huhuuuh, soppa on valmis.
En enää lenkitä nuita ryhmässä, ellen mee Essin ja suippisten kans mehtään. Kuslenkit heitetään privaattina, ihan jokaisen kanssa. Lenkit lyhenee kolmanneksella, mutta toisaalta ne sisältää enemmän harjoittelua ja aivotyöskentelyä rauhoittumisesta. En mä jaksa joka kerta hävetä sitä että nuo rähjää. Ja nyt ku on tiet liukkaita, on aika hengenvaarallista mennä tuolla muiden koirakoiden seassa, ku nuo voi kiskasta minut kumoon hetkenä minä hyvänsä. Pitelen kolmea pommia hihnan päässä.
En vielä tiedä, mitä metodia nuihin käyttäs. Mä oon testannu ihan varmasti jokaista taktiikkaa, eikä mikään niistä oikein tepsi. Jännä että hallissa treenatessa nuo on OK muiden koirien seurassa ja muutenkin kaikkialla muualla missä koiria on PALJON. Sitte ku on yks ainut koira vastassa ni se on ihan kaaaaauheee uhka sitte se. Toisinaan nuilla on hyviä kausia, ja toisinaan huonoja. Nyt on huono kausi. Tosi huono.
Ja muistakaahan osallistua jouluarvontaan, pari postausta takaperin löytyy ohjeet!
16.11.2012
13.11.2012
Sukkaroistoilua
Kun omat kiireet ja stressit hellittää, tulee kummasti laumastakin paljon paremmin käyttäytyviä, rennompia ja tasapainoisempia koiria. Taitaa se olla ihan totta, että hihna vie koiralle viestiä omistajan mielentilasta.. Mjoo-o, mulla on paha tapa tiuskia koirille lenkeillä kaikesta vähäpätöisestäki sähläämisestä ja turhautua, kun oon ressaantunu. Ja oon sitte sitä pahemmalla tuulella mitä enemmä lenkeillä ärjyn koirille.
Toisinaan vaan on niin paljon kotiaskareita ja työharjoittelu vie paljon aikaa ja toisinaan on siirtyminen iltavuorosta suoraan aamuvuoroon ja ei tuu nukuttua, ei kerkee tehä mitään, väsyttää ja ärsyttää ja stressaa ja pitäs vaan lähteä lenkille ja laittaa sapuskaa laumalle, vaikka ite tahtos vaan levätä ja syödä jotain itekki. No, joskus on huonompia kausia, mut pakko se vaan on jaksaa. Oppis vaan pitämää turpasa tukossa vaikka ois mitenkä huono päivä. Ei mulla oo sitä ongelmaa ettenkö kehtais komentaa koiria ihmisten ilmoilla. Oliski...
Täs oli tosi tiukkaa pari päivää takaperin harjottelun työvuorojen osalta, ja lauma joutu olemaan kaksi päivää hyvin hyvin niukalla liikunnalla. Sitte ne jäi melkei 10 tunniks yksin ku menin töihin, ja ku tulin takasin, oli Aurora syönyt seinää. Ihan ymmärrettävää. Eikä se haittaa, joudun muutenkin remppaamaan ton pentuaikana syötyjä seiniä.
Tänään oli sitten toko, jonne lähettiin hyvillä mielin. Ja hyvin siellä sujukin taas hommat, luoksetuloa otin kummankin kans ja seuraamisessa intervallia Caramelin kans. Tuo pitää tosi hyvin paikkansa vierelläni, vaikka tekisin äkkinäisiä pysähdyksiä ja vaihtaisin nopeutta äkillisesti hiiviskelystä juoksuun ja juoksusta suoraan seisahdukseen. Cicaro tuli hyvin luokse käskystä, se on lenkeillä ny ollu ihan kuuro ku oon sitä karjunu parin metrin päässä tulemaan luokse perkelettä karjuen, ja se on vaa toljottanu ihan toisaalle. Joten sen kans luoksareita otettiin jonkun verran ihan tuon takia. Ja Caran kans otettiin estehyppyä kans muutaman kerran lopuksi. Kiksun kans perusasento oli vähä hakusessaan, joten sitäki pitää katella uudemman kerran.
Nyt on roolit vaihtunu, eli Cara ei enää näyki ja sekoa ku jää yksin kii tolppaan ja meen Cicun kaa reenaamaan. Nyt Kiksu näykkii ja sekoaa ku se jää yksin. Tein sit harjoitteita tän asian kans ja hyvin tepsi Kiksuun, osas sitte luottaa etten katoa lopullisesti. Seuraamista otettiin häiriön kans, eli kierrettiin toista koirakkoa, käveltiin niitä kohti ja pysähdyttiin niiden eteen. Kyseessä kaverin innokas nuori porokoira. Ja kontakti ei tippunut hetkeksikään! Vau, on miulla hienoja neitejä kyllä. Mä aina reenaan eka nuitte kans yksitellen, ja lopuksi yhdessä. Noi o söpöjä ku ne seuraa vierekkäin ja menee samaan aikaan perusasentoon minu vierelle :'D
Treenien jälkeen lenkitin Auroran privana fleksillä. Tuo on fleksin kans paljo mukavampi lenkitettävä. Aurora tulee ihanasti luokse kun kutsuu, häntä heiluen ravaa luokse kun sille hihkasee. Edistyny neiti. Ja tosi lupsakan rennosti oli muutenki tos lenksul eikä haukkunu edes rapussa naapurille.
En nyt selittele pitemmin ku venähti taas pituutta tällekki postaukselle, neideillä oli motivaatio kohdallaan tänään treeneissä ja olin tosi tyytyväinen treeneihin ja niin tais olla koiratkin. Jes. Viel tähä tällane överisävykuva, en jaksanu tapella värien kanssa joten olkoot tollane oranssivihreekelmee ällö, mut KIKSU.
Toisinaan vaan on niin paljon kotiaskareita ja työharjoittelu vie paljon aikaa ja toisinaan on siirtyminen iltavuorosta suoraan aamuvuoroon ja ei tuu nukuttua, ei kerkee tehä mitään, väsyttää ja ärsyttää ja stressaa ja pitäs vaan lähteä lenkille ja laittaa sapuskaa laumalle, vaikka ite tahtos vaan levätä ja syödä jotain itekki. No, joskus on huonompia kausia, mut pakko se vaan on jaksaa. Oppis vaan pitämää turpasa tukossa vaikka ois mitenkä huono päivä. Ei mulla oo sitä ongelmaa ettenkö kehtais komentaa koiria ihmisten ilmoilla. Oliski...
Täs oli tosi tiukkaa pari päivää takaperin harjottelun työvuorojen osalta, ja lauma joutu olemaan kaksi päivää hyvin hyvin niukalla liikunnalla. Sitte ne jäi melkei 10 tunniks yksin ku menin töihin, ja ku tulin takasin, oli Aurora syönyt seinää. Ihan ymmärrettävää. Eikä se haittaa, joudun muutenkin remppaamaan ton pentuaikana syötyjä seiniä.
Tänään oli sitten toko, jonne lähettiin hyvillä mielin. Ja hyvin siellä sujukin taas hommat, luoksetuloa otin kummankin kans ja seuraamisessa intervallia Caramelin kans. Tuo pitää tosi hyvin paikkansa vierelläni, vaikka tekisin äkkinäisiä pysähdyksiä ja vaihtaisin nopeutta äkillisesti hiiviskelystä juoksuun ja juoksusta suoraan seisahdukseen. Cicaro tuli hyvin luokse käskystä, se on lenkeillä ny ollu ihan kuuro ku oon sitä karjunu parin metrin päässä tulemaan luokse perkelettä karjuen, ja se on vaa toljottanu ihan toisaalle. Joten sen kans luoksareita otettiin jonkun verran ihan tuon takia. Ja Caran kans otettiin estehyppyä kans muutaman kerran lopuksi. Kiksun kans perusasento oli vähä hakusessaan, joten sitäki pitää katella uudemman kerran.
Nyt on roolit vaihtunu, eli Cara ei enää näyki ja sekoa ku jää yksin kii tolppaan ja meen Cicun kaa reenaamaan. Nyt Kiksu näykkii ja sekoaa ku se jää yksin. Tein sit harjoitteita tän asian kans ja hyvin tepsi Kiksuun, osas sitte luottaa etten katoa lopullisesti. Seuraamista otettiin häiriön kans, eli kierrettiin toista koirakkoa, käveltiin niitä kohti ja pysähdyttiin niiden eteen. Kyseessä kaverin innokas nuori porokoira. Ja kontakti ei tippunut hetkeksikään! Vau, on miulla hienoja neitejä kyllä. Mä aina reenaan eka nuitte kans yksitellen, ja lopuksi yhdessä. Noi o söpöjä ku ne seuraa vierekkäin ja menee samaan aikaan perusasentoon minu vierelle :'D
Treenien jälkeen lenkitin Auroran privana fleksillä. Tuo on fleksin kans paljo mukavampi lenkitettävä. Aurora tulee ihanasti luokse kun kutsuu, häntä heiluen ravaa luokse kun sille hihkasee. Edistyny neiti. Ja tosi lupsakan rennosti oli muutenki tos lenksul eikä haukkunu edes rapussa naapurille.
En nyt selittele pitemmin ku venähti taas pituutta tällekki postaukselle, neideillä oli motivaatio kohdallaan tänään treeneissä ja olin tosi tyytyväinen treeneihin ja niin tais olla koiratkin. Jes. Viel tähä tällane överisävykuva, en jaksanu tapella värien kanssa joten olkoot tollane oranssivihreekelmee ällö, mut KIKSU.
 |
| Kerran sukkavaras, aina sukkavaras. Kiksu ryöväili jo seitsenviikkoisena sukkia ja piilotteli niitä sohvan taakse. Ei tarvitse olla kauaa joku sukka lattialla, ku se katoaa mystisesti... |
10.11.2012
Second one
Cara juoksee toista kertaa, aloitti tänään. Toiv. ei tule äkkimätsäreitä seuraaville kolmelle viikolle. Tokoiluja en jätä väliin, itsekäs kun olen, vaan menemme tokoilemaan reilusti 20.00 jälkeen, jolloin porukkaa on yleensä enää muutama koirakko koko hallissa, joten emme häiritse muiden keskittymistä sen enempää. Muutenkin aina omassa nurkassamme treenaillaan, niin eipä tuo haittane muita.
8.11.2012
Sinä hajapää
Sitä kalenteria voisi joskus edes vilkaista, edes puolikkaalla silmällä, niin ei missaisi sitä, mitä ei saisi missata ainakaan muistamattomuuden takia, eli tokoa. Eilen iltalenksulla iski kui salami kirkkaalta taivaalta että hupsis, jotakin unohtui. Toko ois ollu tänään. Ja sit tajusin et nythän on keskiviikko, eli toko oiski ollu _eilen_. Että näin jälessä sitä tajuaa näitä asioita.
Voi että mua ä r s y t t ä ä. Ei ole vielä edes liian kovia pakkasia käydä hallissa, niin pitääki nyt missata nuita kertoja unohtamisen takia. Onneksi tuo tokoharrastus on maksutonta, itsenäistä treenaamista vapaavuorolla pallohallissa. Jos tuo maksas ja ois ohjattu, niin mulla ois puolen kymmentä muistutusta ja lappua seinillä että muista se toko, idioottisämpylä. Ja joku lihava koiranpentu piirrettynä siihen vielä että ei vaan huomio herpaantuisi pois lapulta, visuaalinen dementikko kun olen.
Suutuin niin itselleni eilen kun olin unohtanut tokon, että treenasin sitte kotona. Laitoin kaks muuta koiraa piiputtamaan oven taakse ja otin yhen treenaamaan huisille 15 neliön alueelle olkkarimakkarikeittiööni. Lukasin blogist mitä pitikää reenata, ja katoin järkeväks ettei seuraamista oteta tässä neliömäärässä tai kolisee kaksnelseiska minu pää seiniin ja sit unohtuu vielä useemmi tokot, joten päätin reenaa käskyjä ISTU, MAAHAN, SEISO. Ja kaukona ekaa kertaa näitä.
Neidit tekee sitä, että on ihan sama mitä niille noista kolmesta käskystä sanoo, sanoo nyt vaikka kolme kertaa putkeen ISTU, niin koirahan suorittaa tällaisen liikesarjan: SEISON>ISTUN>MENEN MAAHAN. Vaikka käskysana olisi joka kerralla ISTU. Kun jotaki on pakko tehä ja yrittää vaikka tulis sama käskysana uudelleen. Tyhmiä. Joten nyt älähin jos suorittivat väärin. Sellane kauhee rankkari ään ja öön sekotus niin kuin tuossa linkitin. Ette edes usko miltä se kuulostaa naapureista ku mä yhentoista aikaan täällä ränkytän koirille.
Joka tapauksessa, ekat kaukokäskyt onnas hyvin. Otin C&C:n samaan aikaan treenaamaan koska niin on totuttu tekemään. Eka nää tuli luokse ku koetin kaukona käskyttää mut nopeasti tajusivat pysyä aloillaan. Lopulta ISTU>MAAHAN>ISTU sujui mukavasti molemmilta, etenkin Kiksu tajus istua tosi hyvin kaukona ja Cara meinas mennä maahan aina ku sanoin ISTU. Vois tässä joskus ottaa SEISO-käskyn mukaan kaukoihin. Siinä onkin sitten jo haastetta aika lailla.
Noutamista otin vielä lopuksi, mut nuo ei nouda jos ne tietää että mulla on herkku kourassa. Ne rupee vaan etsimään... kauhee sniffaus kuuluu ku ne nuuhkii joka kolkan ja mä istun typeränä maassa ja venaan et koira ees kävis nuuhkasee noudettavaa lelua. No, palkkasin jos noi edes lähti juoksemaan lelun perään tai vähän hampittivat lelua. Cara toi lelun puoleen väliin, mutta siihen se sitte jäi. Nouto sujuukin ilman herkkuja aina paljon paremmin.
Oon ny miettiny et mite paljo tollaset turhat käskyt kuten KURRE, KIERI, PAM jne haittaa tokoharrastusta? Cara esmes joskus mätsäreissä kurretti, mut tuomari ei edes onneks huomannu sitä vaikka kaveri sai siitä kuvankin. Mut et kiva jos koira rupee jossai mölleis kurrettaa perusasennossa tmv, hehh. Molemmat noista tykkee pyöriä, ja Caran suosikki on kieriminen ja kurretus sujuu molemmilta tasasen hyvin. Jospa ne ei niitä ottas koskaan vääräs tilantees. Jos me siis koskaan möllitokoihin saakka päästään. Ainaki se on mun tavoite tokon osalta. Ainakaa enne kisoja en viikkokausiin muistuttaskaan mistään kurretuksista.
Auroran rähjään-kaikelle-elottomalle-ja-elolliselle -tapa on pikkuhiljaa kitkeytymässä pois. Se ei enää vedä lenkeillä paniikkiluimussa silmät pullottaen ja korvat luimussa, vaan ottaa rennosti. Kyllä se vielä haukkuu ja tulee varmasti aina haukkumaan, kaikki vähänkin oudolla tavalla pukeutuneet tai oudolla tavalla liikkuvat ihmiset tai oudot lumipaakut tiellä tmv. Se on tollanen... herkkis. Epävarma myös. Okei sil on sellane ikä, mut ei C&C ihan noin pahasti maailmaa pelänny tossa iässä. Sisätiloissa Aurora on ruvennu ottamaan minuun enemmän kontaktia. Siis se ei enää jää johki nurkkaan lössyämään vaan tulee esmes kerjäämään huomiota tai tulee ihan vierelle nukkumaan käärölle. Ei tuo ennen ole noin läheisyydenkipee ollu, ihan mukava huomata että se ymmärtää viimein olevansa osa laumaa ja tuntee ehkä olevansa rakastettu ottolaps. Anteeks nyt meen tästä jonnekki häirittemästä. Ihan sitso alan olla ku pelkkää vapaata ollu melkeimpä tässä viimesen viikon ajan. Ai, mun piti lopettaa jo... Mainihen vielä sen, että sain auton. Isukki hankki miulle kesäautoks sellasen mersun. Pääsee sit ny ens keväänä jo aksaamaan jos kaikki sujuu niinku pitää.
Voi että mua ä r s y t t ä ä. Ei ole vielä edes liian kovia pakkasia käydä hallissa, niin pitääki nyt missata nuita kertoja unohtamisen takia. Onneksi tuo tokoharrastus on maksutonta, itsenäistä treenaamista vapaavuorolla pallohallissa. Jos tuo maksas ja ois ohjattu, niin mulla ois puolen kymmentä muistutusta ja lappua seinillä että muista se toko, idioottisämpylä. Ja joku lihava koiranpentu piirrettynä siihen vielä että ei vaan huomio herpaantuisi pois lapulta, visuaalinen dementikko kun olen.
Suutuin niin itselleni eilen kun olin unohtanut tokon, että treenasin sitte kotona. Laitoin kaks muuta koiraa piiputtamaan oven taakse ja otin yhen treenaamaan huisille 15 neliön alueelle olkkarimakkarikeittiööni. Lukasin blogist mitä pitikää reenata, ja katoin järkeväks ettei seuraamista oteta tässä neliömäärässä tai kolisee kaksnelseiska minu pää seiniin ja sit unohtuu vielä useemmi tokot, joten päätin reenaa käskyjä ISTU, MAAHAN, SEISO. Ja kaukona ekaa kertaa näitä.
Neidit tekee sitä, että on ihan sama mitä niille noista kolmesta käskystä sanoo, sanoo nyt vaikka kolme kertaa putkeen ISTU, niin koirahan suorittaa tällaisen liikesarjan: SEISON>ISTUN>MENEN MAAHAN. Vaikka käskysana olisi joka kerralla ISTU. Kun jotaki on pakko tehä ja yrittää vaikka tulis sama käskysana uudelleen. Tyhmiä. Joten nyt älähin jos suorittivat väärin. Sellane kauhee rankkari ään ja öön sekotus niin kuin tuossa linkitin. Ette edes usko miltä se kuulostaa naapureista ku mä yhentoista aikaan täällä ränkytän koirille.
Joka tapauksessa, ekat kaukokäskyt onnas hyvin. Otin C&C:n samaan aikaan treenaamaan koska niin on totuttu tekemään. Eka nää tuli luokse ku koetin kaukona käskyttää mut nopeasti tajusivat pysyä aloillaan. Lopulta ISTU>MAAHAN>ISTU sujui mukavasti molemmilta, etenkin Kiksu tajus istua tosi hyvin kaukona ja Cara meinas mennä maahan aina ku sanoin ISTU. Vois tässä joskus ottaa SEISO-käskyn mukaan kaukoihin. Siinä onkin sitten jo haastetta aika lailla.
Noutamista otin vielä lopuksi, mut nuo ei nouda jos ne tietää että mulla on herkku kourassa. Ne rupee vaan etsimään... kauhee sniffaus kuuluu ku ne nuuhkii joka kolkan ja mä istun typeränä maassa ja venaan et koira ees kävis nuuhkasee noudettavaa lelua. No, palkkasin jos noi edes lähti juoksemaan lelun perään tai vähän hampittivat lelua. Cara toi lelun puoleen väliin, mutta siihen se sitte jäi. Nouto sujuukin ilman herkkuja aina paljon paremmin.
Oon ny miettiny et mite paljo tollaset turhat käskyt kuten KURRE, KIERI, PAM jne haittaa tokoharrastusta? Cara esmes joskus mätsäreissä kurretti, mut tuomari ei edes onneks huomannu sitä vaikka kaveri sai siitä kuvankin. Mut et kiva jos koira rupee jossai mölleis kurrettaa perusasennossa tmv, hehh. Molemmat noista tykkee pyöriä, ja Caran suosikki on kieriminen ja kurretus sujuu molemmilta tasasen hyvin. Jospa ne ei niitä ottas koskaan vääräs tilantees. Jos me siis koskaan möllitokoihin saakka päästään. Ainaki se on mun tavoite tokon osalta. Ainakaa enne kisoja en viikkokausiin muistuttaskaan mistään kurretuksista.
Auroran rähjään-kaikelle-elottomalle-ja-elolliselle -tapa on pikkuhiljaa kitkeytymässä pois. Se ei enää vedä lenkeillä paniikkiluimussa silmät pullottaen ja korvat luimussa, vaan ottaa rennosti. Kyllä se vielä haukkuu ja tulee varmasti aina haukkumaan, kaikki vähänkin oudolla tavalla pukeutuneet tai oudolla tavalla liikkuvat ihmiset tai oudot lumipaakut tiellä tmv. Se on tollanen... herkkis. Epävarma myös. Okei sil on sellane ikä, mut ei C&C ihan noin pahasti maailmaa pelänny tossa iässä. Sisätiloissa Aurora on ruvennu ottamaan minuun enemmän kontaktia. Siis se ei enää jää johki nurkkaan lössyämään vaan tulee esmes kerjäämään huomiota tai tulee ihan vierelle nukkumaan käärölle. Ei tuo ennen ole noin läheisyydenkipee ollu, ihan mukava huomata että se ymmärtää viimein olevansa osa laumaa ja tuntee ehkä olevansa rakastettu ottolaps. Anteeks nyt meen tästä jonnekki häirittemästä. Ihan sitso alan olla ku pelkkää vapaata ollu melkeimpä tässä viimesen viikon ajan. Ai, mun piti lopettaa jo... Mainihen vielä sen, että sain auton. Isukki hankki miulle kesäautoks sellasen mersun. Pääsee sit ny ens keväänä jo aksaamaan jos kaikki sujuu niinku pitää.
6.11.2012
Räntävimpeli
Sorrun taas kuvapostaukseen, pahoitteluni.. :D Mutta kun näin se on helpompi kuvailla, mitä on puuhattu ja miten on mennyt.
Huomatkaa saletisti hot uusi logo kuvissa! Sain ihteeni niskasta kii viimein. Ja illasta tapahtui vielä lisää muutoksia, nimittäin blogin ulkoasu muuttui jälleen totaalisesti. Ei se vasta väkertämäni ollutkaan niin meijän näkönen. Se oli liian tumma, ja pidän ruskean-harmaan-beigen -värisestä blogista enemmän. Mitä mieltä tästä vintage-tyylisestä ulkoasusta? Ja eihän tämä koukeroteksti ole liian vaikealukuista? Myöhemmin paljastui, että olihan se.
Lukijoita on nyt tasan SATA, tämäpä juhlan paikka! Lauma kiittää ja kuittaa teitä kaikkia pienellä arvonnalla. Aikaa osallistua arvontaan on 20 . 12 saakka, jonka jälkeen arvon voittajan. Kommentoi tähän postaukseen osallistuvasi arvontaan ja kerro samalla, mikä Paimenlauman blogissa on mielestäsi kivointa, ja olet mukana arvonnassa!
 |
| Örmy lumirotta ihan kauniina. |
 |
| Dans dans dans till we drop. |
 |
| Sipatus ja Caratus vetelee merlerallia sohjossa. |
 |
| SISSI. Caps lock jumittu, nyt ei voi enää mitään tälle. |
 |
| Ketunpoika. EIKU MOON TYTTTTÖ! |
 |
| Serppisiskokset normaalissa tilassa. |
 |
| Gremlings. Kirjotin varmaan oikein. |
 |
| Ahahaaauloola. SHEEE WOOLFF. |
 |
| Possujunailua |
 |
| YIIHAA pilaan saletisti tän ryhmäkuvan t. Sissi |
 |
| Kipppaaa... |
 |
| Metsässä tapasimme mudipennun. |
 |
| Mohooona filistelee. |
 |
| Hallitsee. |
 |
| Kepi ja kuvanlaatu. |
 |
| Örmylä pynyt. |
 |
| JEE NE JAHTAA MUA NÄÄKSÄ ÄISKÄ |
 |
| Tilanne päällä? |
5.11.2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)