Mätsäripiskejä

13.5. Kuopiossa PUN4 ja SIN2

La 9.5. oman seuran (KPSH) mätsäreissä likat sijoittuivat Cara IA SIN2 ja Cica PA PUN-. Näistä mätsäreistä kerkesinkin jo edellisessä postauksessa raportoida.

Ke 13.5. mätsärin järkkäsivät Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat jonne osallistuttiin. Taas jälleen kerran kehät menivät päällekkäin likkojen osalta, mutta tämä nyt vaan on tällanen harmillinen seikka joka toistuu aina toisinaan mätsäristä toiseen. Onneks kehissä aina ootetaan maltillisesti tai siirretään pareja eteenpäin kun vaan vinkkasen että myöhästyn vähän kehästä. Näissä mätsäreissä sateli lopusta hieman vettä, mutta likat esiintyivät siitä huolimatta kauniisti, Cara IA SIN2 ja Cica PA PUN4.

To 14.5. mätsäreissä järjestäjänä oli Suomen Collieyhdistys. Koko mätsärin ajan satoi vettä, mikä ei kuitenkaan vaikuttanut juuri koirien esiintymiseen. Kummatkin koirat esiintyivät aikuisissa koirissa, mutta luokkaa ei oltu jaettu isoihin ja pieniin koiriin. Siispä kun kummallekin likalle napsahti sininen nauha, piti minun etsiä esittäjä Cicarolle. Annan sen yleensä esitettäväksi ja esitän itse Caran, koska Kips on helpompi esitettävä, Caran hyvän esiintymisen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa ja siinä on omat pikkukikkansa että sen saa näyttämään edustavalta. Aikalailla eilistä esiintymistä likoilta, tuloksina Cara aikuisten SIN4 ja Cicaro aikuisten SIN-.

Ja hei eikä, ettepä usko! Kattelin ihan pari päivää sitten netistä viilennysmantteleita likoille kesän agitreeneihin, kun treenataan suorassa auringonvalossa melkein koko kesä. Harmittelin että manttelit ovat niin juutaleen kalliita, että ehkä en hifistele ja hanki sellasia paimenille. No, 13.5. mätsäreissä Kuopiossa oli kunnon superpoistomyynnit, jonne kirmasin kattelemaan. Siellä ne odotti. Kaksi lilanväristä Hurtan Cooling Coatia. Selasin äkkiä kokoja. Koot 55 ja 50. Ja normaalihinta kun näillä on nuissa koissa 65€ kappale, sain nuo hintaan 10€ kappale. En vaan voinut olla ostamatta. Siis mikä tsäkä! Oon loppuvuoden niiiin onnellinen! Kaiken lisäks koska olin joutunut sovittelemaan Hurtan mantteleita likoille hampaita kiristellen jo syystalvella, osasin nyt valita suoraan oikeat manttiskoot likoille. Ja kummallekin manttikset sopivat kuin valettu, kerrankin ekalla yrittämällä. Kyllä nyt on mukava treenailla kesän treeneissä!

14.5. Kuopiossa SIN4

Mikä tekeekään meistä ainutlaatuisia

Ah, yövuorojen jälkeiset vapaat. Kävästiin pitkästä aikaa seuramme mätsäreissä lauantaina, jossa olin samalla talkoilemassa. En ollu aikasemmin talkoillut mätsäreissä, ja yllätyin lähinnä siitä miten paljon työtä on yksien mätsärien järjestämisessä. Mentiin paikalle pari tuntia ennen ilmoittautumisen alkamista ja kyllähän se pari tuntia siinä kepeesti vierähti kun piti laitella kuosiin kehät palkintoineen, ilmoittautumispiste, kiinnittää opasteet ja laittaa buffa kuosiin. Meillä oli aivan ihanahenkinen talkooporukka joten aika kului kuin siivillä. Toimin myös kehien sisäänheittäjänä ja tarkastin rokotustodistuksia, ja käytin likat kehässä siinä ohessa. 

Harmi vain että isojen ja pienten aikuisten kehät menivät jälleen täysin päällekkäin ja siskoni suostui onneks esittämään Kipsun nauhakehässä. Hää on kuiteski jo siihen pestiin niin tottunu että hän sai pikkumustan esitettyä hienosti. Cips esiintyi yksin ilman paria parikehässä saaden PUN ja nauhakehässä ei tullut sijoitusta. Caralla oli hyvä esiintymispäivä, se liiteli jättimäistä lennokasta raviaan ja seisoi oikein hienosti korvat törössä. Caralle napsahti SIN2. Tämä onkin aika tavanomainen jako meillä mätsäreissä jostain syystä. Cips ei oikeastaan koskaan ravaa kovinkaan näyttävästi, mutta se seisoo aina näpsäkästi. Caralle palkinnoksi tuli pieni ruusuke ja pari pussia herkkuja. On parempiakin palkintoja nähty noilla sijoituksilla kyllä!

Tässä menneellä viikolla siskoni oli käymässä täällä, ilman Auroraa tosin kun Roo on edelleen kotikotona väliaikaisesti. Sisko lenkitteli työpäivieni ajan koiria ja laittoi niistä hömppiä kuvia kesken töitteni. Höhö. Nyt on taas niin omituisen hiljaista.

Huomenna ja ylihuomenna on vielä talkoita ja mätsäreitä, joihin vapaaputkeni ansiosta kerrankin jopa pääsemme, ja viikonloppuna kisataankin ihan oikeissa eikä missään leikkikisoissa. Laitoin 6.5. ilmot menemään meidän ensimmäisiin virallisiin agilitykisoihin. Alkoi hermostuttaa niin penteleesti jo ilmoja laittaessa. Ehkä eniten hermostumista aiheuttaa Caran mittaus. Vaan yritän olla stressaamatta sitä liiaksi ennakkoon. Sitä vastoin minun täytyi miettiä säännöt itselleni kisoja varten ja aion vielä kerrata virallisten säännöt noin muutenkin.

• Lentokeinu uusataan aina
• Jos koira varastaa lähdössä, en palauta sitä takaisin ellei se varasta heti aloilleen jäätyään. Lähdössä ryöstelyä en koe suureksi mokaksi ja mieluummin mennään radalle täpäkällä fiiliksellä kuin komentamisella lytätyllä laamafiiliksellä

Kattellaan kisojen jälkeen, täytyykö vielä tehdä joitakin asioita itselleen selväksi. Kun ei vielä oikein tiedä mitä odottaa. Kisoissa olisi tärkeää tehdä nolla, mutta samalla muistaa että koira oppii kisoissa. Jos kisoissa luistaa aina tietyistä asioista, niistä tulee herkästi ikävä tapa.

Ja voi kyllä, mekin olemme saaneet havaita kesän lähestyvän. Erehdyimme lenkkeilemään Koda-walspanin kanssa vakiolenkillämme keskellä järviä, metsiä ja peltoja. Lähdimme viiden hengen porukalla ja palasimme takaisin 30 henkisenä porukkana - jos nyt punkeilla voi henkeä sanoa olevan. Meillä ei vielä, nimenomaan vielä, ole mitään punkkikarkotetta käytössämme. Tämän kevään the hittituotteeksi noussut Bravecto vaatisi turhan, ylimääräisen rahastuskäynnin eläinlääkärissä, joten katsotaan sitä joku toinen kevät. Ehkä tyydymme punkkipantoihin, jotka kastuvat vedessä alituiseen tai sitten läträämme hirmumyrkyillä kuten Frontlinella, joka kyllä on tähän saakka tehonnut todella ätäkästi punkkiloisiin. Saas nähdä.

Ja tähän vielä rakennekuvat likoista, ikää 3v 11kk 2 viikkoa. Huomaa kuralovet tassuissa.

Kyllä koira on kaunis eläin.

Vieraat tassut

"Luojan kiitos se on vain kerran vuodessa."

Ovikello ei soi. Sen sijaan oveen koputetaan. Pieni koira valpastuu ja päästää varoittavan äänen - joku lähestyy omaa laumaa, hei herätkää! Pieni koira pistää parastaan ja järjestää aivan itsensä näköisen vastaanottokomitean. Se urisee ja nurisee ja rauhoittuu hetken kuluttua tarkkailemaan, mistä löytäisi ruokaa. Kaikkialla tuoksuu valtavan hyviä tuoksuja, onkohan taas joku syy juhlia? Kanaa, pekonia, sitä vihreää mitä pienet koirat eivät pistä suuhunsa edes pakon edessä, jotakin omituisen sitruunaista litkua, niitä supermakoisia pieniä hipleitä sokeripalloja joita laumanjohtokin niin usein pistelee suuhunsa, suolaisia rouskuvia... Kaikenlaista äpöstystä, joka tekee tällaisesta tivakasta tassusta vähemmän tivakan.

Hetken pieni koira käyskentelee juhlahumussa, se miettii minne menisi ja mitä tekisi että tämä loppuisi pian. Musiikki on liian kovalla suurille ääniantureille. Äkkiarvaamatta kaksi kouraa nappaa kiinni pientä koiraa ja pieni koira jännittyy kauttaaltaan. Hetkessä se rentoutuu ja tajuaa olevansa taas tutussa sylissä, yläilmoissa. Se huokaisee syvään ja yrittää näyttää vähemmän söpöltä jotta se saisi taas pian tuntea tutun, naarmuisen parkettilattian tassujensa alla. Asiaa ei yhtään helpota, että pienen koiran ja sen siskon äiskän paras koiraystävä Koda-spanieli naureskelee pienelle koiralle, sillä sekin on liittynyt mukaan juhlahumuun pienen koiran reviirille. Pieni koira hyväksyy reviirilleen spanielipojan, koska spanielipoika on ollut mukana pienen koiran ja sen siskon elämässä heti siitä saakka kun pienen koiran pikkuiset tassut koskettivat nurmikkoa ensimmäistä kertaa jo monta vuotta sitten. Pieni koira siskonsa kanssa viettääkin oikein iloisen vapun ja odottaa innon ja jännityksen sekaisin tuntein seuraavaa vappua.

Vaan eräänäpä päivänä laumanjohto katosi. Lähtiessään sillä oli päällään puhtaat ulkoiluvaatteet. Petturi. Varmasti menossa lenkittämään muiden laumojen tassullisia. Takaisin tullessa luulot osoittautuivat oikeiksi - laumanjohto haisi aivan toiselle tassulle! Laumanjohdon vaatteet olivat ravassa ja hän oli kaiken kukkuraksi niin kovin iloinen. Laumanjohto oli varmasti kierinyt onnellisena vieraan tassun kanssa pitkin metsiä ja rapakoita, ja niillä oli varmasti ollut niin kivaa. Laumanjohto selittikin typerään laumanjohto-sävyyn meille omille tassuillensa, että hän oli talkoilemassa tulevan treenikenttämme hyväksi. Hän oli raatanut kaksi ja puoli tuntia sateessa ja ravassa, jotta kenttä olisi kesätreenien aikaan hyvässä kunnossa. Siellä oli muka ollut paljon muita käsiä ja tassuja apuna. Jaa-a, ei meitä niin vain huijata, sillä olemmehan paimenia. Tätä täytyy vielä tutkia tarkemmin. Johtotassu on kuulema menossa vielä viikonloppuna talkoilemaan kauneuskilpailuihin, mutta ottaa sentään meidät turvakseen tällä kertaa. Me kyllä varmasti vartioimme tällä kertaa, ettei hän osoita mitään mielenkiintoa toisiin tassuihin. Sillä me olemme johtotassun ainoa lauma.

Pieni kupsu-koira kuittaa.

Haasteet paljastavat asioita

Soopelisirkus muisti meitä jokunen viikko sitten kivalla haasteella, kiitos! Olemme aikaisemminkin osallistuneet tähän the 11-haasteeseen, mutta siitä on jo sen verran aikaan ettei liene pahitteeksi osallistua uudelleen. Eli 11 haastettua bloggaajaa, 11 kysymystä ja 11 vastausta.

Saimme haasteen myös Silkkiturkit -blogilta, kiitos! Nämä kysymykset alkavat nrosta 12 ja vastaan niihin tässä samalla.

1. Luetko paljon koirablogeja?
Itse asiassa, vaikka olenkin blogannut plus neljä vuotta aktiivisesti itse, en lueskele kovinkaan paljoa muiden blogeja. Minulla on lukulistoillani noin 40 blogia, mutta aktiivisesti luen niistä vain ihan muutamaa. Missailen monia postauksia tai katselen vain kuvat, koska etenkään kovin pitkiä ja tavanomaisia postauksia en jaksa lukea.

2. Mitä koiraharrastusta et haluaisi kokeilla?
Hetken tuumailtuani en keksinyt mitään lajia mitä en haluaisi kokeilla edes kerran.

3. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Kunhan niille ei anneta liikaa painoarvoa esimerkiksi jalostamisen kannalta, ja kunhan niissä edetään koiran ehdoilla eli esitetään koira ilman nyppimistä ja kaulasta ja hännästä nostelua eikä myrkytetä toisten koiria silkasta kateudesta ja kilpailunhalusta, niin mikäs siinä. Itseäni ne eivät erityisemmin sytytä vaikka turistina olenkin parina kertana viihtynyt kehän laidalla kuvaamassa ja kojun tuotteita hypistellessä.

4. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi?
Neljä täyttä vuotta.

5. Mikä on parasta koko koiraharrastuksessa?
Se kun voi huomata kehittyvänsä koiransa kanssa ja kun voi muodostaa koiraan hyvän suhteen. Tietysti myös kaikki koiraharrastuksen kautta luodut suhteet lämmittävät mieltä.

6. Entä mikä on ikävintä?
Ikävintä koiraharrastuksessa on varmaan se kun toisinaan vertailen itseäni liikaa muihin. Joskus myös tuntuu että menestyminen nousee liian tärkeäksi tekijäksi. Silloin täytyy muistutella itseään että itse harrastaminen koiran kanssa on jo itsessään kaikkein palkitsevinta. Olen kuitenkin hyvin kilpailuhenkinen, ja minun on hyvä tiedostaa siksi itsessäni myös tällainen menestymisenhalu, jotta voin kontrolloida sitä.

7. Mikä on erikoisin koirasi/koiriesi koskaan tekemä asia?
Hetken pohdinnan jälkeen erikoisin koirani tekemä asia joka tulee mieleeni lienee se kun kun yksi laumalaiseni puolusti minua narkkarilta. 

8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa, jos harrastat jotain?
Agility, mätsärit, kotitoko

9. Minkä koirarodun valitsisit, jos sinun pitäisi valita rotu sen ulkonäön perusteella?Belgianpaimenkoira, gronttu/tervu tai australianpaimenkoira

10. Kuinka monta koiraa olisi sinulle ehdoton maksimimäärä?
Lienee kolme koiraa ehdoton kipuraja, muuten ei enää kerkeä tarjota kaikille riittävästi harrastuksia. Kyllä kaksi on kiva määrä. Ei tule kolmatta. Never say never...

11. Mikä on hassuin koiraasi/koiriisi liittyvä muistosi?
Ehkäpä se kun haimme Sania, ja Sanin mamma yritti piilottaa Sanin ja toisen jäljellä olevan pennun metsään. Tai kasvavat teinipaimenet, joille sai nauraa harva se päivä.

12. Millaisia koiraharrastuslajeja olet kokeillut?
Agility, toko, rallytoko, mätsärit, jäljestys, dobo nyt ainakin ensimmäisenä tulee mieleen.

13. Mikä laji olisi sellainen, jota lähtisit viimeisimpänä kokeilemaan?
Mitään inhokkia ei ole, mutta jos pakko on valita laji jota nyt ehkä viimeisenä haluaisin päästä kokeilemaan, niin taakanveto. Siihen ei erityisiä intressejä ole.

14. Mitkä ovat sinun viisi lemppari koiranrotua/inhokki koiranrotua?
Viisi suosikkia ovat sheltti, bortsu, aussi, pehko ja kelpie. Viisi inhokkia sharpei, enkkubulla, basset hound, amerikankarvatonterrieri, kiinanpalatsikoira

15. Onko koirasi rikkonut jotain pentuna tai muuten? Mitä?
Voi kyllä, aika tosin on kullannut muistot. Telkkari, kännykkä, kenkiä, sukkia, ruokaa... en enää edes muista kaikkea.


16. Koirasi/koiriesi oudot tavat?
Outoja tapoja lienee se, että likat tuijottavat aina pää matalalla lattiaa kun syön. Ne uskovat että saavat tippuvan ruuan kiinni toisiaan nopeammin jos eivät tuijota yläilmoihin. Kiksun tuuppiminen aina kun olemme lähdössä jonnekin on myös ehkä vähän omituinen tapa.

17. Jos saisit tehdä jonkun asian uudestaan koirasi kanssa, mikä se olisi?
Saattaisin lähteä opettamaan pohjat tokoon ihan uudella tavalla. Nyt tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa korjailla alun mokia enää jälkeenpäin. Ja ehkä en veisi koiraa niin nuorena koirapuistoon kuin likat vein.

18. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?
Sani olisi leppoisa keski-ikäinen perussuomalainen rouvashenkilö. Hieman pyylevä, kaikkien kanssa toimeen tuleva ja lapsista tykkäävä. Ja jos hän kohtaisi jonkin luonnonvaraisen eläimen, hän säksättäisi tälle loppupäivän... Cicaro olisi tunneilla alati jäynää keksivä adhd-lapsi joka rakastaa mussutella karkkeja tai Simpsoneiden Bart, joka ei vain ottaisi opikseen ja tekisi kaikkea typerää missä voi lähteä henki. Caramel olisi diivalikka, jossa olisi hitunen dramaqueenia. Diivan salainen mielihyvän lähde olisi kuitenkin kuralätäköissä hyppiminen silloin kun kukaan ei näe. Aurora olisi muita kovasti ujoudestaan huolimatta puolustava harvahammas, joka ei hammaslääkäreiden sitkeistäkään yrityksistä huolimatta koskaan suostunut oikomishoitoon.

19. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Ks. vastaus nro 3

20. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?
Voisin olla johdonmukaisempi koirilleni ja vähemmän kriittinen itselleni

21. Mikä on maksimäärä koiria, jota voisit itse omistaa? 
Ks. vastaus nro 10

22. Mikä on koiranomistamisessa parasta?
Se yhteenkuuluvuuden vahva tunne kun tuntee kuuluvansa johonkin, koiraihmisiin. Ja se kun on jotakin mihin panostaa ja mikä tuntuu niin omalta ja missä voi kehittyä ja mistä saa mielihyvää.

"Laita loppuun hyvänmielen kuva koirastasi"

Haasteen lennätän seuraaville blogeille, jotka muuten kaikki löytyvät lukulistaltamme:

Kettutyttö ja villapoika

Maaliin kastetut hännänpäät

Pack of life

Harmaat tassut

Villi villakoira ja pirteä paimenkoira

Entä jos lennän

Mermarittan Paddington

Team Narwain

Sporttisheltit

Shelttimäistä menoa

Tyypillistä elämää

Ja tässä teille 11 kysymystä:

1. Millainen on mielestäsi onnistunut treeni?

2. Kuinka koirasi palkkautuu?

3. Millaisella vaatetuksella useimmiten lenkkeilet?

4. Suositko aktivointileluja -tai pelejä?

5. Mikä on paras koiriin liittyvä tuotehankintasi ikinä?

6. Jos saisit ilmaiseksi minkä tahansa koiriin liittyvän tuotteen/koulutuksen, mikä se olisi?

7. Kuinka koirasi matkustaa?

8. Missä voisit mielestäsi kehittyä koiranomistajana?

9. Onko koira koskaan purrut sinua?

10. Pidätkö koiraasi paljon vapaana?

11. Mitkä ovat koirasi ulkonäön heikkoudet ja vahvuudet?

Koiratappelu koiranpäivänä

Uudet pollakuvat nuorisosta päivitetty esittelysivuille.

Jotain sain viimein aikaiseksi. Kävin ostamassa paimenklaanille lisiä raakaravinnon oheen. Tän raakaruokkijan tämän hetken purnukkavalikoima näyttää siltä kuin tuo kuva tuossa alla. Puuilosta tarttui ny uusimpana hankintana mukaan 4kg merilevää (syötiin 250g purkkia varmaan kaksi-kolme vuotta että onnea vaan meille tuon tuhoamiseen) ja magnesiumjauhoa sekä kalsiumia kivassa hienoraemuodossa. Enää puuttuisi se D-vitamiini. Aika jännäisää että tuossa hevosten merilevä-purnukassa on erikseen annosteluohje myös koirille.

Pääsimme vielä tässä kevään korvalla DogiOil-testiryhmään, ja testailemme kuvan vasemmassa kulmassa näkyvää tuotetta jokusen kuukauden. DogiOil on E-vitamiinia ja omegaöljyjä sisältävä rypsiöljypohjainen valmiste ihon ja turkin hyvinvointiin. Likat kasvattavat parhaillaan turkkejaan takaisin ja tassujen iho on koetuksella rapakeleistä aiheutuvien jatkuvien pesujen takia joten nyt jos joskus tällainen lisäravinne on paikallaan. Ostettiin toki taas lihoja pakkanen täyteen - ei suotta onneksi ole koirien pakastelokero koskaan täynnä.

Aurorakin oli ja meni, harmi että viikko oli näin kiireinen niin ei kerennyt kunnolla sen kanssa mössöttää. Saan sen kuulema ehkä mahdollisesti vielä tämän kevään aikaan hoitolapseksi. Vaan onhan kolmessa koirassa enemmän työtä ku kahdessa. Lähinnä siinä että joutuu pesemään kaksi paria tassuja enemmän kuin normaalisti ja annostelemaan ruokaa yhdelle lisäkirsulle. Mutta voi kyllä mä mielelläni pikku Poonaa täällä pitäisin useemminkin. Vaikka se säpsyi ja pelkäsi lenkeillä, niin se rauhoittui uuteen ympäristöön jo huomattavasti tämän viikon aikana ja varsinkin loppulenkeillä se otti jo paljon rauhallisemmin. Vaan onhan se arka, ressukka silmät teelautasina ja selkä kyyryssä säpsähteli ääniä.

Koiranpäivää vietettiin 24.4. ja päivä ei mennyt meillä kovin putkeen. Päätin juuri tuona päivänä tehdä vielä pienen lisälenkin asuinalueemme reunamille, kun erään rivarin ovenrakosesta syöksähti omistajan turhien kutsuhuutojen säestyksellä valkea terrieri, vissiin parsoni tai vastaava. En tunne terriereitä kovin hyvin koska en koskaan ole niistä pitänyt. Terrieri juoksi haukkuen likkojen luokse ja tein niin kuin olen aina tehnyt eli annoin likoille hihnaa jotta koirat saisivat rauhassa nuuhkia toisiaan ilman että vieras koira saa vääriä signaaleita koirieni kireiden hihnojen takia. Äkkiarvaamatta, muutaman sekunnin nuuhkittuaan terrierinarttu kävi kiinni Cicaroon. Yritin tietysti heti lyhentää omat koirat lyhyelle hihnalle jotta saisin kiinnikävijän toisen käden otteeseeni. Luotin, että omat likat pysyvät poissa riitasoinnun luota, joten samalla omien likkojen hihnoja pitäen yritin napata kiinni nopealiikkeisestä terrieristä joka teki retuuttavia liikkeitä Cicaron kyljessä roikkuen. Terrieri ennätti myös jossain välissä napata kiinni Caramelista, mutta Cicaro oli selkeästi sen pääkohde.

Omat koirani olivat tilanteesta niin hämillään etteivät ne tajunneet edes puolustautua. En saanut terrieristä heti ensiyrittämällä otetta mutta pian kuitenkin sain napattua sitä kiinni pannasta vasemmalla vapaalla kädelläni. Roikotin takajaloillaan seisovaa terrieriä hetken pannastaan, kunnes terrierin omistaja ennätti apuun. Omistaja teki virheen nostaessaan koiransa heti syliinsä, vaikka toisaalta ymmärrettävää häneltä nostaa pienikokoinen hihnaton koira syliin. Joka tapauksessa tämä päätös olisi voinut provosoida minun koiriani, mutta onneksi omat likat ovat tottuneet että joku koira on jatkuvasti minunkin sylissäni eivätkä ne ole siitä moksiskaan. Terrierin omistaja ei pahoitellut tapahtunutta ja oli itsekin hieman hämillään tilanteesta. Tarkastin nopeasti Cicaron kyljen jossa ei onneksi näkynyt mitään muuta kuin kuolaista karvaa. Olin itse niin jäissä tilanteesta että jalat alkoivat tärisemään. Onneksi kimppuun kävi vain pieni terrieri eikä mikään iso koira, olisi voinut tulla pahaa jälkeä.

Jälleen sain huomata käteeni pienen vekin saatuani, etten kyllä ajattele koiratappelutilanteissa yhtään itseäni. Syöksyn samantien kiinni kimppuunkävijään. Pakkohan vieras koira on saada pois omien koirien iholta. Tuli semmonen leijonaemo olo ja näin hetken punaista kun mokomakin terrieri kehtasi hyökätä suojattieni kimppuun. Tarkastin vielä illalla kummankin koiran paremmalla aikaa lävitse eikä kummassakaan näkynyt mitään jälkiä. Onneksi on pitkäturkkisia koiria. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä kun vieras koira käy minun koirieni kimppuun. 

Mietin siinä sitten jälkikäteen että olisinko voinut toimia toisin. Kerkesin miettiä ennen kuin terrieri oli juossut luoksemme, että pitäisikö minun häätää se pois kovaäänisesti tömistellen ja huutaen? Vai olisiko se vain yllyttänyt terrieriä? Olisiko minun pitänyt korottaa ääntäni tilanteessa, sillä pysyin aivan hiljaa koiria toisistaan irrottaessani. On muuten yllättävän hankalaa saada ote toisissaan kiinni olevissa koirissa, ja meinasi iskeä epätoivo kun tajusin että joka sekunti jonka menetän kun en saa terrieriä irti koirieni kimpusta, aiheuttaa enemmän haavoja omille koirilleni. Likat palautuivat tilanteesta minua nopeammin, enkä usko että ne alkavat pelätä vastaantulevia koiria tapahtuneen takia. Iltalenkilläkin ne ohittivat rähisevän ja kahdella jalalla seisovan koiran hipihiljaa.

Toivottavasti teillä muilla oli parempi koiranpäivä. Ja tervetuloa uusille lukijoille, teitä onkin nyt kopsahdellut blogiin kuin sieniä sateella, nastaaaa! Tässä vielä alla jokunen elmukelmu-otos kun Aupnoona oli kyläilemässä luonamma.

Kolmiosainen karvapallo

Jos jäätä ei ole, voiko siihen pudota? Terkuin Kips

Pesisit joskus hampaas retale.

Ja vielä iloisia uutisia kesän harrastuskuvioista. Pääsimme meistä noin kilometrin päässä sijaitsevalla kentällä treenaavaan agiryhmään kesäajaksi, joten agilityyn ei ainakaan tarvitse kesäaikaan ajella autolla. Tulee sopivat alku- ja loppulämmittelyt kun kävellään treeneihin ja sieltä takaisin. Aksa on kesäaikana torstaisin klo 17-19. Kesäaikana jatkamme myös puuharyhmässä, toukokuussa sunnuntaisin klo 17-19 ja muuna kesäaikana maanantaisin klo 17-19.

Portaalibloggauksen alku

Kerroin jo aikaisemmin tämän kevään aikana aukeavasta lemmikkiblogiportaalista, ja joku saattoi jo arvata, mitä kyseisen portaalin esitteleminen tarkoittaa Paimenlauman blogille.

Pieni ylpeyden häivähdys lienee sallittua, sillä pääsimme ensimmäisten joukossa yhteistyöhön bloggaamaan Lemmikkiblogit-blogiportaalin listoille! Jos aikaisempi postaus Lemmikkiblogit-portaalista jäi lukematta, löydät sen täältä. Kyseessä on siis Suomen ensimmäinen lemmikkiblogien portaali, joka on rinnakkaissivusto jo tunnetuksi tulleelle Blogitalli-hevosblogiportaalille.

Tämä tarkoittaa sitä että jatkossa postauksemme tulevat löytymään kyseiseltä sivustolta ja pääsen myös kehittämään portaalin toimintaa. Tämä muutos tuo hieman uusia tuulia jo paatuneen varmaan bloggaamiseeni, mikä on tietenkin erittäin tervetullutta. Blogimme ylöosaan tulee jossakin vaiheessa ilmestymään blogiportaalin oma yläpalkki. Odotamme innolla, mitä tuleman pitää!

Lauman liikuntaviikko

Koirien liikuntamäärät puhuttavat. Se mikä toiselle on paljon on toiselle tuskin ollenkaan. Joskus joku kysyi että paljonkos me liikumme laumani kanssa, ja vastasin että liikuntamäärä vaihtelee paljon viikoittain ja on riippuvainen töistäni koska teen vuorotyötä. Yleensä liikumme mielestäni keskiverrosti, ja voisimme liikkua kyllä enemmänkin jos vain vuorokaudessa olisi enemmän tunteja.

Ideana oli yksinkertaisesti ottaa selvää, paljonko liikumme viikossa. Liikuntaviikon toteuttamisajankohta oli erittäin epäsuotuisa koska laumanjohdolla oli töiden ja menojen osalta rankka ja kiireinen viikko. Vaan asiaa kun nyt ajattelee, niin tiedänpähän kuinka huonosti koirat saavat liikuntaa kun viikko on kiireinen. Maanantaina kerkesin vain pyörähtää nopeasti kotona töiden jälkeen ja palasin vasta iltamyöhään takaisin kämpille. Tiistaina taas olin töissä 13 tuntia, joten voitte kuvitella ettei koirille paljoa aikaa jäänyt alkuviikosta. Onneksi sentään sain koirayst... orjani lenkittämään koirat pitkän työvuoroni ajaksi. Viikon ainoa vapaapäivä oli torstai joka oli siksi buukattu täyteen kaikkea mahdollista mitä ei työpäivänä kerkeä tai jaksa tehdä. Ja torstai kun normaalisti on harrastuspäivämme, oli agilityyn meneminen kesärenkailla talvikelissä tällä viikolla mahdoton ajatus. Piti vielä samana iltana päntätä tentteihin, kun niistä ei pääse eroon vielä työelämässäkään. Ja aivan, minulla oli postausviikolla kahden sijaan kolme koiraa suojattina ja olen vielä toipumassa eurooppaflunssasta.

Teen vielä joskus toiste vertailuviikon kevyemmältä ja hiukan normaalimmalta viikoltamme jossa voin verrata liikkumistamme tähän epätavallisen kiireiseen viikkoon. Minulla on tavoite että liikkuisin päivittäin likkojen kanssa ulkona vähintään tunnin, joten tavoite jäi tällä viikolla täyttämättä. Totuus on että vaikka oma elämä olisi kuinka kiireistä, on koirat pakko hoitaa. Ja kyllähän se koirien hoito on vähän sellanen henkireikä, että ei noita ilman jaksaisi. Elämä ois vaan sitä että kävisin istumassa tietsikalla ja nukkumassa töiden välissä. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta täytyy huolehtia jotta voi huolehtia töissä muiden hyvinvoinnista. Siispä teen toisinaan poikkeuksen ja valitsen sarjojen katselun läppäriltä pitkän lenkin sijaan ihan hyvällä omallatunnolla. Vaan yhtä lailla toisinaan pitkä hikilenkki tuo hyvää mieltä ja virkistää.

Vaan jokohan alettais tarkastelemaan kuinka paljon tai vähän se pieni paimenlauma todella liikkui kuluneella viikolla.

Viikonpäivä	Liikuntamuoto	Alusta	Nopeus 1-3	Ulkoilu yhteensä
Ma	Remmilenkki	Asvaltti, pururata	1	10+15+15=40min
Ti	Remmilenkki	Hiekkatie, pururata	2	10+15+10=35min
Ke	Metsälenkki	Pelto, metsä, hiekkatie	2	50+10=60min
To	Juoksulenkki	Asvaltti	3	3+3+15=21min
Pe	Remmilenkki	Asvaltti, hiekkatie	2	30+20=50min
La	Nenälenkki	Asvaltti, hiekkatie	1	5+40=45min
Su	Koirapuistoilu	Metsä	3	30+15+55+10=110min

Paimenlauma haastaa muutkin koirabloggaajat mittaamaan todelliset liikuntamäärät laumansa kanssa! Eniten yhden viikon aikana liikkunut koirakko saa mainetta ja kunniaa eli maininnan blogissamme. Linkitä laumasi liikuntapostaus tämän postauksen alle. Eikä mitään hätää jos ei heti ensi viikolla kykene, mutta jos tässä kevään mittaan vaikka ilmestyisi vastauksia haasteeseen. Nyt kaikki liikkumaan, kun kelitkin ovat mitä mainioimmat!

"Have a nice day!"

Takaisin kylmään. Kuka olisi uskonut, että Lontoossa voi palaa huhtikuun puolivälissä? Olimme kuulema onnekkaita. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen tänä vuodenaikana Lontoossa oli näin uskomattoman lämmintä, +22 astetta tarkalleen, ja vieläpä sateetonta. Reissumme aikana ei satanut ollenkaan vettä, vaan Suomessapa satoi samaan aikaan lunta ja räntää - tuskin parempaa ajankohtaa pienelle visiitille ulkomaille voisi toivoakaan?

Olimme siis kolmen ihmishengen voimin Lontoossa, kaikki neljä koiraa sillä aikaa äitini luona hyvässä hoidossa alkaen sunnuntaista jolloin muori haki koirat hoitoon ja heitti minut juna-asemalle. Koirat olivat käyttäytyneet hoidossa hienosti ilman rähinöitä tai karkailuja. Pientä alkukärhämää oli taas tuttuun tapaan tullut kun kolme nuorinta tapasivat toisensa pitkästä aikaa, mutta sekin meni nopeasti ohitse.

Jos saan lyhyesti kertoa meidän ikimuistoisen onnistuneesta ja ihanasta reissustamme Englantiin, niin kiersimme neljässä päivässä lähes kaikki mahdolliset nähtävyydet Lontoosta. Kävelimme aika paljon, nimittäin eräänkin päivän kävelysaldo oli 19km. Yhteensä käveltyjä kilometrejä kertyi 56km näiltä neljältä päivältä ja sen kyllä tunsi aina päivän päätteeksi jaloissa. Lyhyesti, en voi kuin suositella Lontoota kaikille. Ystävällisiä ihmisiä, sanoinkuvaamattoman kaunis ympäristö, mahtavia nähtävyyksiä. Miinuksena hengenvaarallinen liikenne (meinasimme jäädä kaksi kertaa auton alle ylittäessämme suojatien vihreillä valoilla) ja tyyrikkyys. Ikävä ja kaipuu jäi ja nyt suunnitellaan taas seuraavaa reissua jonnekin päin maailmaa. Ehkä toinen InterRail tai ensin ihan vain kunnon vaellus Suomessa? Ja villinä tulevaisuuden suunnitelmana tietysti matka maailman ympäri, joka toivottavasti toteutuu ennen kuin täytän pyöreitä. Huh, olen saattanut saada pureman matkakärpäseltä.

Tädää. Niin kuin kuvasta näkyy, Aurora hyppäsi Nisukan kyytiin reissun jälkeen. Halusin ottaa Roon pitkästä aikaa mukaani Kuopioon omien likkojen kiusattavaksi. Roo pääsi heti käymään Puuharyhmässä, ja uusi halli ja uusi tilanne jännittivät sitä aika paljon. Teimme rallya ja perustottelevaisuutta noin vartin verran, ettei koira stressaannu liikaa. Loppua kohti Poona alkoi kuunnella minua ja tarjota itse kontaktia eikä vain sinkoillut jännittyneenä sinne tänne sijaistoiminnoissaan hajujen perässä. Plussat Poonalle siitä että se leikki oikein hienosti hallissa, mikä yllätti, vaikka tiedän otuksen olevan hyvinkin leikkisä.

Roo on alustavasti ainakin torstaihin saakka luonani. Se ei ole siskollani, koska siskoni tulee pian kesälomille kotiin, joten pitkän välimatkan takia koiran kuljettaminen yhden kuukauden takia siskolleni ei olisi ollut järkevää. Siksi Roo aloitti kesälomailut kotikotona hiukan normaalia aikaisemmin. Kotiväki taas haluaisi Roon luotani pian takaisin siksi, että Roon energisyys ja leikkisyys vaikuttaa Sanin liikkumiseen positiivisesti. Sani liikkuu ja leikkii vauhdikkaammin kun Roo on sen kanssa lenkkeilemässä. Muutoinhan Sani on aika flegmaattinen tapaus liikkuessaan. Saas nähdä, suostunko vielä antamaan torstaina Roon takaisin kotiväelle kesälomien viettoon vai pidänkö sitä itselläni vielä pidempään.

Hassua joutua taas totuttelemaan kolmen koiran hihnoihin lenkeillä. Kattellaan vaan kuinka solmussa ollaan lenkeillä ennen kuin totutaan kaikki neljä liikkumaan sulassa sovussa. Käytiin iltalenkillä hiukan juoksentelemassa, kun tuntui että juosten koirat keskittyivät paremmin etenemään eteenpäin eikä nuuskimaan holtittomasti sinne tänne, jolloin hihnat ainakin menivät jatkuvasti solmuun. Roo vetää hiukan hihnassa koska se jännittää, vaan kattellaan saisinko sen pysymään lähempänä minua lenkeillä, jolloin se ei vetäisi. Kuvia ainakin täytyy ottaa vierailevasta soopelitähdestä tällä viikolla sen minkä töiltäni kerkeän - tiukka työviikko nimittäin luvassa taas.

Psst, valotin hiukan taustakuvaa tekstikentän kohdalta, koska mielestäni tumma teksti sekoittui ikävästi taustakuvan liialliseen tummuuteen. Olin jo pari kertaa korjaillut taustakuvan sävyä, mutta se ei vieläkään ollut optimaalinen tekstin luettavuuteen nähden. Toivottavasti blogi on nyt entistä luettavampi!

Vuodenaikahaaste

Mekin olemme mukana vuodenaikahaasteessa:

Kevät

Kesä

Syksy

Talvi

Lemmikkiblogit - uusi blogiportaali

On tullut viimein aika päivittää Suomen lemmikkiblogien löytyvyys ajantasalle. Kokosin itse aikaisemmin listan Suomen suosituimmista koirablogeista, josta hieman myöhemmin syntyi idea Koirablogit.net -sivustolle, joka esittelee Suomen koirablogeja. Koska sivusto kattaa vain nimenomaan koirablogit, jäävät edelleen ulkopuolelle kaikki muut lemmikkiblogit.

Nyt tähän on tulossa ratkaisu, nimittäin Lemmikkiblogit.fi aloittelee juuri toimintaansa. Tämän uuden portaalin perustaja on myös jo hyvin tunnetun Blogitalli.fi -portaalin perustaja. Uudesta rinnakkaisportaalista tulet jatkossa löytämään kattavasti koko Suomen kaikki parhaimmat lemmikkiblogit!

Bloggaaminen on koko ajan suositumpi keino jakaa eläinaiheista mediaa muulle kansalle. Suomessa on tuhansia bloggaajia, joten ei ole mikään itsestäänselvyys että lukija ja bloggaaja tavoittavat toisensa. Blogeja etsitään ja löydetään mm. eri hakukoneiden, blogien linkki- ja lukulistojen, puskaradion sekä bloggaajan omien mainostuskanavien (Facebook, Youtube, eri kuvapalvelut, Bloglovin, Twitter, kotisivut jne.) kautta. Erillistä listausta, josta lukija voisi helposti tutustua lemmikkiblogeihin, ei vielä aikaisemmin ole ollut.

Tutustu siis kevään aikana aloittavaan lemmikkien omaan blogiportaaliin ja löydä itsellesi lisää mielenkiintoista eläinaiheista luettavaa!