Aika on pitkä

PÖÖÖ. T. Aujooja Hollolasta.

Huomenna se alkaa. Enhämmä joutunu ku vaivaset 20 vuotta pyörimään tassukkaiden parissa, kun pääsen nyt viimein harrastamaan koirien kanssa treeniryhmään. Oon viimeset 2 viikkoa venannu lähinnä huomista kello kahdeksaa. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta fiilikset ovat hyyyvät.

Eiliset tottistelut meni ihan jees, kerrattiin lähinnä targetti ja temppuiltiin kaikkea turhaa. Positiivista oli, että tytöt muistivat targetin idean ja hakivat palkan pois hanakasti luvan saatuaan.

Pari kommellusta taas paimenten elämästä piristeeksi tylsään elämäraporttiin. Minu pitäs alkaa piirtämään sarjista nuitten touhuista varmaan. Saisin kohta jo jonkun kirjasen nuitten elämästä. Mulla pyörii päässäni melkein päivittäin piirtämistä vaille valmiita sketsejä tosielämästä paimenten kanssa elellessä. Semmosia lyhkäsiä 3 - 4 ruudun pätkiä aina mielessä. Mutta kun eihän miulla reppanalla ole aikaa!

TUPLAPÖÖÖ. T. Kaikkihan-ten-nyt-tietää

Nnoh, kämpässäni on ensinnäkin vesivahinko, minusta johtumattomista syistä. Yläkerran kämpästä laskeutuva keittiön viemäriputki hajosi lopullisesti, ja heräsin TIP TIP TIPPUVAAN ääneen. Karrrmee shaibahalavaus että romahtaako koko tönö ny alas ku kivasti joka keittiön kaapiston välistä tursus vettä ja katonrajasta kans ja eiku huoltoon soittamaan. Tässä sitte vkl ja tämän vkon ajan selvitelly lukuisat huoltomiehet ja isännöitsijät että mitä nyt tehhään ja tuliko mitä vaurioita rakenteisiin jne. Onneks en ite korvaa yhtikäs mtn jos tilanne siltä näyttää. Aiemmin valittelin kui henkee ahistelee ja semmosta, niin kaverit epäilee nyt että koska haistoin homeen täällä silloin kun kämppään vielä tulvi vettä, niin.. heräsi epäilyt. Toisaalta, mikä tahansa kosteus haiskahtaa aina vähän simmoselt.. no homeelta, joten ei voi sanoa varmaksi, onko täällä hometta vai ei. En tasan muuta mihkään, ellei koirat ala saamaan oireita. Pilkkahintane lämmin ja rempattu kämppä keskustan nurkalta, eeheei me pysytellään täällä kiitos.

Siispä tämän session takia melkein joka pvä joku soitellu miulle skoleen että oisivat menossa taas kämppään kattomaan tilannetta, josta on seurannut joka kerta sama lystikäs puhelu...

H: "Huollosta terve, oisin menossa tohon sinun kämppääs kattomaan tota tilannetta."
L: "Jooo-o?"
H: "Niin sulla on tossa vissiin koira. Onks se kilttiki?"
L: "Joo niiton kaks, ei ne pure. Suljette vaan ne eteistilaan kun lähette, ettei ne vaan jää mellastamaan koko tilaan irti ku en oo kotona, niin kaikki ok. Ne voi olla vähä innokkaita mut ei ne mtn tee."
... Tytöt onkin siis saanu ihmetellä kämppään murtautuvia huoltomiehiä tämän viikon aikana enemmän ja vähemmän, eikä mtn tietoa että miten ovat käyttäytyneet ku en oo ollu kotona ku joku vieras on tullu kotia.. Ainakaan yhtään irronnutta kättä tahi jalakaa en oo vielä löytäny, joten vissiin ihan hyvin ovat tulleet juttuun vieraiden kanssa. Toisaalta... sängyn alle en vielä kurkannut. Haiskahtaako täällä kuitenkin märännös, hhä?

Joo ja tänään ku käväsin kirppareilla ja jätin nassukat koko kämpsyyn irti, niin ne oli pitkästä aikaa ikinä, siis varmaan ekaa kertaa yli puoleen vuoteen tuhonnu jtn, jos ei lasketa hoitopaikoissa mellastusta. Ku eihä ne mtn enää kämpillä tee pahojaan, mut en silti viiti 8 tunniks niit jättää jos vaikka ois joskus massu löysällä tmv ja ku karvalankamatto..... Joten, näin pääsiäisen alla neidit päättivät luoda jouluisempaa tunnelmaa (kaihoilua menneeseen talveen ja jouluun?) repimällä joululahjapaperirullan auki. Olipas neidit nolona kun pysähyin tuijottamaan paperia askellettuani sisälle, ja huokaisin syyyvään.

Caralla oli ihana päättämättömyysvaikeus lenkillä tänään, kun se löysi mehevän jääkimpaleen ja eteen osuikin hetken päästä vielä mehevämpi keppi. Kaunis, suorakulmainen puukeppi. Aikansa se vuorotteli kumman ottaisi, yritti saada molemmat suuhunsa samanaikaisesti, ja viimein päätyi katkaisemaan kepin kahtia (ettei kukaan muu koira saisi siitä iloa itselleen?) ja nakkasi jääkimpaleen suuhunsa ja kanniskeli sitä loppulenkin ajan häntä pystyssä kotiin saakka.

Hassua, miten nuo eläimet joskus tuntuvat oikeasti ajattelevan, mitä ne tekevät!

Aaa kesäää.

Ou, tajusin muuten kans että kesän alkuun ei ole enää kuin 2kk. Joskos alkaisi pikkuhiljaa varailemaan tytöille aikaa luustokuviin, vaikka huhtikuun puolella. En edes vielä tiedä, mitä tutkituttaisin lonkkien ja kyynärien lisäksi. Selkä ois vissiin kans listoilla, ja polvet ellä vois tunnustella ennen kuvausta. Kiksun ainainen sammakointi huolestuttaa, mutta en vielä maalaile piruja seinille, ennen kuin tytöt on kuvattu.

Olen jo suunnitellut etukäteen, mitä tokaisen eläinlääkärille, jos hän edelleen kyseenalaistaa sen, miksi kuvautan sekarotuisen koiran. Kjähhäh, kunhan saisin sanan suustani enkä jäätyisi, niin sais ellä miettiä sanojaan hetken ja ei enää ikinä kyseenalaistaisi sekarotuisen koiran omistajan halukkuutta tietää rakkaan perheenjäsenensä terveydentilasta... Nyt, lenksulle. Ja pitkälle sellaselle, on niin komee ilma että pyörähetään Onnelan koirapuistossa, jossa tuskin on tälläkään kertaa ketään.