28.4.2015

Koiratappelu koiranpäivänä

Uudet pollakuvat nuorisosta päivitetty esittelysivuille.

Jotain sain viimein aikaiseksi. Kävin ostamassa paimenklaanille lisiä raakaravinnon oheen. Tän raakaruokkijan tämän hetken purnukkavalikoima näyttää siltä kuin tuo kuva tuossa alla. Puuilosta tarttui ny uusimpana hankintana mukaan 4kg merilevää (syötiin 250g purkkia varmaan kaksi-kolme vuotta että onnea vaan meille tuon tuhoamiseen) ja magnesiumjauhoa sekä kalsiumia kivassa hienoraemuodossa. Enää puuttuisi se D-vitamiini. Aika jännäisää että tuossa hevosten merilevä-purnukassa on erikseen annosteluohje myös koirille.

Pääsimme vielä tässä kevään korvalla DogiOil-testiryhmään, ja testailemme kuvan vasemmassa kulmassa näkyvää tuotetta jokusen kuukauden. DogiOil on E-vitamiinia ja omegaöljyjä sisältävä rypsiöljypohjainen valmiste ihon ja turkin hyvinvointiin. Likat kasvattavat parhaillaan turkkejaan takaisin ja tassujen iho on koetuksella rapakeleistä aiheutuvien jatkuvien pesujen takia joten nyt jos joskus tällainen lisäravinne on paikallaan. Ostettiin toki taas lihoja pakkanen täyteen - ei suotta onneksi ole koirien pakastelokero koskaan täynnä.

Aurorakin oli ja meni, harmi että viikko oli näin kiireinen niin ei kerennyt kunnolla sen kanssa mössöttää. Saan sen kuulema ehkä mahdollisesti vielä tämän kevään aikaan hoitolapseksi. Vaan onhan kolmessa koirassa enemmän työtä ku kahdessa. Lähinnä siinä että joutuu pesemään kaksi paria tassuja enemmän kuin normaalisti ja annostelemaan ruokaa yhdelle lisäkirsulle. Mutta voi kyllä mä mielelläni pikku Poonaa täällä pitäisin useemminkin. Vaikka se säpsyi ja pelkäsi lenkeillä, niin se rauhoittui uuteen ympäristöön jo huomattavasti tämän viikon aikana ja varsinkin loppulenkeillä se otti jo paljon rauhallisemmin. Vaan onhan se arka, ressukka silmät teelautasina ja selkä kyyryssä säpsähteli ääniä.


Koiranpäivää vietettiin 24.4. ja päivä ei mennyt meillä kovin putkeen. Päätin juuri tuona päivänä tehdä vielä pienen lisälenkin asuinalueemme reunamille, kun erään rivarin ovenrakosesta syöksähti omistajan turhien kutsuhuutojen säestyksellä valkea terrieri, vissiin parsoni tai vastaava. En tunne terriereitä kovin hyvin koska en koskaan ole niistä pitänyt. Terrieri juoksi haukkuen likkojen luokse ja tein niin kuin olen aina tehnyt eli annoin likoille hihnaa jotta koirat saisivat rauhassa nuuhkia toisiaan ilman että vieras koira saa vääriä signaaleita koirieni kireiden hihnojen takia. Äkkiarvaamatta, muutaman sekunnin nuuhkittuaan terrierinarttu kävi kiinni Cicaroon. Yritin tietysti heti lyhentää omat koirat lyhyelle hihnalle jotta saisin kiinnikävijän toisen käden otteeseeni. Luotin, että omat likat pysyvät poissa riitasoinnun luota, joten samalla omien likkojen hihnoja pitäen yritin napata kiinni nopealiikkeisestä terrieristä joka teki retuuttavia liikkeitä Cicaron kyljessä roikkuen. Terrieri ennätti myös jossain välissä napata kiinni Caramelista, mutta Cicaro oli selkeästi sen pääkohde.



Omat koirani olivat tilanteesta niin hämillään etteivät ne tajunneet edes puolustautua. En saanut terrieristä heti ensiyrittämällä otetta mutta pian kuitenkin sain napattua sitä kiinni pannasta vasemmalla vapaalla kädelläni. Roikotin takajaloillaan seisovaa terrieriä hetken pannastaan, kunnes terrierin omistaja ennätti apuun. Omistaja teki virheen nostaessaan koiransa heti syliinsä, vaikka toisaalta ymmärrettävää häneltä nostaa pienikokoinen hihnaton koira syliin. Joka tapauksessa tämä päätös olisi voinut provosoida minun koiriani, mutta onneksi omat likat ovat tottuneet että joku koira on jatkuvasti minunkin sylissäni eivätkä ne ole siitä moksiskaan. Terrierin omistaja ei pahoitellut tapahtunutta ja oli itsekin hieman hämillään tilanteesta. Tarkastin nopeasti Cicaron kyljen jossa ei onneksi näkynyt mitään muuta kuin kuolaista karvaa. Olin itse niin jäissä tilanteesta että jalat alkoivat tärisemään. Onneksi kimppuun kävi vain pieni terrieri eikä mikään iso koira, olisi voinut tulla pahaa jälkeä.


Jälleen sain huomata käteeni pienen vekin saatuani, etten kyllä ajattele koiratappelutilanteissa yhtään itseäni. Syöksyn samantien kiinni kimppuunkävijään. Pakkohan vieras koira on saada pois omien koirien iholta. Tuli semmonen leijonaemo olo ja näin hetken punaista kun mokomakin terrieri kehtasi hyökätä suojattieni kimppuun. Tarkastin vielä illalla kummankin koiran paremmalla aikaa lävitse eikä kummassakaan näkynyt mitään jälkiä. Onneksi on pitkäturkkisia koiria. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä kun vieras koira käy minun koirieni kimppuun. 


Mietin siinä sitten jälkikäteen että olisinko voinut toimia toisin. Kerkesin miettiä ennen kuin terrieri oli juossut luoksemme, että pitäisikö minun häätää se pois kovaäänisesti tömistellen ja huutaen? Vai olisiko se vain yllyttänyt terrieriä? Olisiko minun pitänyt korottaa ääntäni tilanteessa, sillä pysyin aivan hiljaa koiria toisistaan irrottaessani. On muuten yllättävän hankalaa saada ote toisissaan kiinni olevissa koirissa, ja meinasi iskeä epätoivo kun tajusin että joka sekunti jonka menetän kun en saa terrieriä irti koirieni kimpusta, aiheuttaa enemmän haavoja omille koirilleni. Likat palautuivat tilanteesta minua nopeammin, enkä usko että ne alkavat pelätä vastaantulevia koiria tapahtuneen takia. Iltalenkilläkin ne ohittivat rähisevän ja kahdella jalalla seisovan koiran hipihiljaa.

Toivottavasti teillä muilla oli parempi koiranpäivä. Ja tervetuloa uusille lukijoille, teitä onkin nyt kopsahdellut blogiin kuin sieniä sateella, nastaaaa! Tässä vielä alla jokunen elmukelmu-otos kun Aupnoona oli kyläilemässä luonamma.
Kolmiosainen karvapallo
Jos jäätä ei ole, voiko siihen pudota? Terkuin Kips
Pesisit joskus hampaas retale.




Ja vielä iloisia uutisia kesän harrastuskuvioista. Pääsimme meistä noin kilometrin päässä sijaitsevalla kentällä treenaavaan agiryhmään kesäajaksi, joten agilityyn ei ainakaan tarvitse kesäaikaan ajella autolla. Tulee sopivat alku- ja loppulämmittelyt kun kävellään treeneihin ja sieltä takaisin. Aksa on kesäaikana torstaisin klo 17-19. Kesäaikana jatkamme myös puuharyhmässä, toukokuussa sunnuntaisin klo 17-19 ja muuna kesäaikana maanantaisin klo 17-19.

16 kommenttia:

  1. itsekin muutun leijonaemoksi, jos joku tulee kiusaamaan omia koiria! pahin tilanne on tullut tokokokeessa, jossa paikkamakuusta nousi riehumaan aikuinen holsku uros ja yritti tulla oman koiran iholle riehumaan. siinä vedin sitten vekin itteni taakse ja potkin toista koiraa kauemmaksi ja huusin että mene helvettiin siitä. ainakin auttoi sen verran, että koira meni useammin kokeilemaan muiden iholle.

    VastaaPoista
  2. Tuollaiset tilanteet ovat niin ikäviä! Juuri viikonloppuna jouduin erottamaan tappelevat koirat toisistaan ja ihan samaa ajattelin, että ei tule ikinä mietittyä mitä itselle voi käydä, kun väliin syöksyy, pelottaa vain koirien puolesta!

    VastaaPoista
  3. Samaistun täysin suhun! Ei sitä omaa nahkaa tule mietittyä yhtään semmoisessa tilanteessa. Hih kiva myös löytää muitakin, jotka tajuavat kireän hihna merkityksen ja sen tuoman jännitteen ja signaalit jne. jne. Samoin tuon syliin nostamisen! Ikäviä tappelut kyllä on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo jotaki tullu opittuaki joskus :D

      Poista
  4. Joo, varsinkin pienten koirien välisissä kahnauksissa tulee oltua vähän turhan villi, vaikka siinäkin voi sattua. Oon mm. nostannut kahdesti russelin kainaloon joko ennaltaehkäisevästi tai sitten tappelun jo alettua. Tokalla kerralla se oli jo mun edesmenneessä koiramuorissa kiinni ja suojelin russelia, koska Laika oli rynnimässä paikalla sen näköisenä, että terrierille turpaan. Noi on hankalia tilanteita miettiä jälkikäteen, kun tilanteen ollessa päällä sitä tekee intuitiivisia arvioita ja yrittää minimoida vahinkoja. Jos irtokoira käy hihnassa olevan päälle, kannattaako hihna irrottaa kädestä? Mitä jos se hihnassa oleva ottaakin jalat alleen ja karkaa? Mutta jos sitä ei laske irti, onko se heikoilla, kun se on kiinni? Jne.

    VastaaPoista
  5. Itsellä aina päällimmäisenä nousee mieleen viime syksy kun n. 8-9kk ikäisen koirani (Kuura) päälle karkasi omistajaltaa, veti - puri hihnastansa ilmeisesti lukon poikki, iso rotweiler uros. Näin jo kaukaa, että koira rähjää meille.. Kiersin kauempaa leveän tien toista reunaa kun kohdilla se sai remminsä poikki ja ampu suoraan täyttä vauhtia päin. Itse jäädyin ihan täysin, olisipa ollut mikä vaan toinen rotu niin olisin ehkä osannut reagoida, mutta rotikoita kun pelkään vähän. Tuntemattomia ainakin. Kuura parkaisi tosi veret seisauttavasti kun se iso rotikka kävi sen päälle, mutta ilmeisesti se rotko hämmenty Kuuran reaktioo joka ei pistänytkään yhtään vastaan vaan oli maassa selällään. Ja sitten omistaja tuli remmi heiluen häätään koiraansa pois, ja kun sai sen kiinni niin ainoa kommentti oli että "voitte mennä." Jos olisin saanu mitään sanoja suustani sillä hetkellä olisin varmaan alkanu huutamaan sille, että ollaanko me joku taisteluharjotus kohde sun koiralles?! Mutten saanu mitään suustani ulos ja kävelin vaan pimeään puistoon penkille istumaan ja rauhoittumaan itse.

    Kuuralle ei kuitenkaan jäänyt traumoja siitä onneksi vaikka pehmeä onkin.. Ehkä sitten se kun en reagoinut itse muuten kuin nopeasti sivelin koirani läpi ja jatkoin kävelyä eteenpäin. Ja heti seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle kyselin netistä jonkun (kaverin kaverin) hyvätapaisen nuoren rotikka uroksen leikkikaveriksi ja mentiin metsälenkille.

    Että Hyi tommosia tilanteita, onneksi teille ei käynyt kuinkaan..

    VastaaPoista
  6. Hui kamala, varmaan miu pahin pelko että joku rotikkauros tai vastaava kävis koirien päälle, niillä ku on kokoa ja voimaa aavistus enemmän ku jollai parsoninartulla... Siinä ei paljoa ite pystys tekemään, ois pakko irrottaa omat koirat hihnasta ja tarrata kaksin käsin ja koko kropalla kimppuunkävijän päälle. :( Ja kylläpä monttu loksahti auki rotikanomistajan reaktiosta, aika jäätävää jo tommonen. Et vissiin enää koskaan kohdannut tätä rotikkaa, vai ootko aatellu että jos kohtaat niin sanot pari valittua sanaa hälle?

    Ei mullekaa tullu mieleen kummosia sanoa ku meijä päälle käytiin, jäädyin niin totaalisesti heti ku sain sen koiran meijän kimpusta pois. Kyllä jos koiralla on taipumusta olla aggressiivinen toisille koirille, se pitäs ehottomasti pitää niin varmoissa remmeissä kiinni ettei se pääse irti. Pieni koira voi kupsahtaa yhestä puremasta, ja jos ei kupsahda niin henkiset traumat ja ikävät puremajäljet ainakin jää. Huh, vaarallista tämä ulkoilu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en oo käyny enää sielä päin lenkillä ollenkaan sen jälkeen. :D Ja samaa mietin, että on se nyt kumma ettei voi hommata tollasille raivopäille remmejä jotka kestää. Sil oli joku perus nahkaremmi vaan. Eli en oo sitä sen kummemmin nähny. Se onneks se koira vaan jysähti Kuuran päälle ja jatko siitä ns ylitte eikä enää päässy uudestaan kimppuun.. Varmaan jotain tekis mieli sanoa jos vastaan tulis, mutta en tiiä sitten sanoisinko. Eriasia ois jos ois oikeasti käyny jotain. Kuura sillon paino jo kuitenkin lähemmäs 30kg et jos ois ollu joku perhoskoira ni eipä varmaan ois enää. :/

      Enää ikinä en ulkoiluta koiriani!11 Eiku :D

      Poista
    2. Aivan joo, no eipä sitä ehke enää kehtaiskaa jälkikätee mtn aukoa ku mitään kuiteskaa käyny (vaikka ois voinu käydä). En minäkään, me pysytään ny loppuelämä sisällä ja likat opettelee tekee hiekkalaatikkoon. Tai vastaavasti voisin kärrää kylppärin täyteen hiekkaa ja siel ois meijän oma koirapuisto. :'D

      Poista
  7. Meiän blogissa olis teille haate!
    http://silkkiturkit.blogspot.fi/2015/04/haastetta-pukkaa.html?m=1

    VastaaPoista
  8. Noi on aina ikäviä tilanteita, eikä niissä oikein ole sitä oikeaa tapaa toimia. Meillä myös reilu kuukausi sitten 10kg whippetneiti sai kimppuunsa kaksi staffia. Oltiin metsässä kapealla polulla kahden jyrkkäseinäisen kallion välissä, mulla koira remmissä kun ne kimppuun ryntäsivät. Meidän koira koitti väistää ja alistua, mutta eihän siinä ollut tilaa päästä pois. Pellolla tms. paikassa olisin päästänyt remmin kädestä että koira pääsee karkuun, mutta tuolla se olisi ollut sitten jossain puskassa kiinni ilman minua. Staffit eivät onneksi heti varsinaisesti purreet, vaan roikkuivat niskassa muuten, mutta jos meidän koira olisi yrittänyt yhtään puolustautua niin sehän olisi revitty kappaleiksi. Paniikissa tein juuri sen väärän asian eli nostin oman koiran kainaloon, onneksi se tällä kertaa rauhoitti tilanteen ja staffien omistajakin tuli paikalle ottamaan koiransa kiinni. Säikähtäneenä en minäkään saanut suustani sen enempiä sanottua vaan lähdimme hetken päästä omiin suuntiimme. Vähän matkaa kuljettuani huomasin hampaanjäljet koiran kurkulla. Siinä vaiheessa oli pakko pysähtyä kivelle istumaan. Juokseville irtokoirille Ronja nykyään haukkuu, se on työn allan, mutta sille ei onneksi muunlaisia henkisiä tai fyysisiä vammoja tullut.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi3.5.15

    Oon kyllä niin kateellinen teidän lenkkeilymaastoille. :l Älyttömän kauniit maisemat siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä alueella vesistö tekee paljon - ja tietysti tuo viereinen peltoalue. Samoiten tässä on paljon ulkoilureittejä, tämän kaupungin parhaaks kehutut jopa :D Tyytyväinen oon kyllä itekki ollu näihin, tässä reilu puoli vuotta alueella ny asuttu :)

      Poista
  10. Hyi, noi tilanteet on inhottavia. Mä en nykyisin enää edes yritä häätää koiria huutamalla tai tömistelemällä, vaan annan suoraan monoa jos joku tulee raivolla päälle. Ihan se ja sama mulle sattuuko sitä koiraa, nimittäin jos se pääsee iholle asti, Aidan kyllä vastaa ärinöihin ja sitten on tappelu pystyssä. Jonkun vapaana juosseen räksän omistaja alkoi kerran mulle itkeä siitä kun potkaisin sen koiraa, mutta se sitä ei kiinnostanut yhtään, että koira juoksi raivohuutaen autotien yli itseään 30kg isomman koiran jalkoihin..

    Jos koira tulee uteliaana luo, niin sitten tietty vaan koitan keräillä omani pois ja poistua paikalta :D mutta suoraan päälle juoksevat saavat kyllä kengästä. Onneksi ei ole koskaan sattunut lenkeillä mitään vakavampaa, kerran treeneissä toinen uros tuli tappelemaan kun Aidan odotti omaa vuoroaan seinässä ja silloin tuli vertakin niin paljon että piti luututa lattiat ihan kunnolla, kun hammas osui kieleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämäki terrieri lähestyi ensin äänekkäästi mutta sitten ihan sopuisan oloisena ja lähinnä uteliaana. Rähäkkä alkoi kuitenkin melkein samantien kun se oli nuuhkinut likkoja. Oivoi, kielestä kyllä lähtee aina reilusti verta jos siihen tulee vekki... :/

      Poista
  11. Mä itse olen kokenut monet kerrat tuon asian niin että mun koira on se kimppuun kävijä! Oon aina pahoitellut tilannetta paljon. Mutta jälkeenpäin ärsyttää kun koko asia on kuitenkin vähän oman huolimattomuuden takia syntynyt. Ihailen kuitenkin tuota sun asennetta, etkä ruvennut raivoamaan sille terrierin omistajalle. Itse oon kuunnellu mua varmaan 6 vuotta vanhemman tytön raivoamista silloin kun kummankin koirat on ollut kiinni toisissaan!


    Koirien kanssa elämä ja etenkin omien ja vieraiden kanssa on aina välillä super vaikeaa!
    Toivottavasti en antanut itsestäni kuitenkaan huonoa kuvaa koiran omistajana…
    Ikää itseltäni löytyy 12 vuotta ja varsinkin kun sitä sattuu tekemään vielä näin nuorena paljonkin pieniä ja suuria virheitä koiran kanssa!

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.