Loppusyksyn agiliitelyt

Postauksen kuvat © Irene Erling

Jokunen startti saatiin tällekkin syksylle aikaseks. Korona-aikaan suositellaan, että koirat odottaisivat autossa, eivätkä häkkialueella. Näin mä teen normaalistikin, koska kukaan ei jaksa kuunnella sitä hkkialueelta kantautuvaa huutoa ku toinen pääsee radalle ja toinen ei. Tää on taas näitä kahden agikoiran miinuspuolia. Tokossa ne maltto venaa ihan jees sivussa toisen tehdessä suoritusta, ja agissakaan ei oo mitään ongelmaa niin pitkään ku molemmat on sivussa. Mut auta ny armias ku toinen pääsee radalle ja se toinen ei. Siitäpä se riemu alkaa. Autossa venaaminen on siis stressittömintä kaikille. Näin talviaikaan siirryttäessä tosin, herkästi palelevat koirat joutuvat sietämään melkoista takkirallia. Oon ny laittanu villapaidan+toppatakin koirille odotteluajaksi ja ihan minne vaan automatkalle lähtiessä kylmällä autolla vähintään villaneuleen, koska varsinkin Mel palelee tosi herkästi. Ikäkoirat ja turkin putoaminen pakkasten tullessa ei oo hyvä asia.

Tulosten suhteen ei oo stressailtu, on vaan menty oppimaan ja fiilistelemään. Mel on yllättäen alkanut pärjätä maxirimoille. Aiemmin se pudotteli alituiseen rimoja (Mel siis joutui tottumaan medikorkeuksista pikkumaksien korkeuksiin kun säkäluokat uudistu), mut nyt satojen toistojen jälkeen mennään joskus jopa kokonainen rata ilman yhtäkään rimavirhettä! Ei nää maxikorkeudet silti koskaan tuu tälle ex-medikoiralle olemaan ok. Ja se ärsyttää koiran puolesta. Ois ny ollu reilua, että ne koirat jotka on mitattu jo kertaalleen tietyn kokoseks, saisivat ees kisata loppuikänsä siinä samassa luokassa. Eikä näin, että 6v koira joutuu opettelemaan vielä uransa loppupuolella uusille korkeuksille. Huono päätös Sagilta. Tosi huono. Eikä menty koiran etu edellä lainkaan.

Keppivirheitä tulee satunnaisesti, mut kepit ei enää jänskätä samaan tapaan kuin joskus. Pääosin ne mennään edelleen virheittä. Kontaktien kanssa on painittu vuosia ja tullaan painimaan koirien loppuikä. Kontakteilta roiskitaan kesken kaiken, varsinkin Cicaro on alkanut loikkimaan SIVULLE päin kontakteilta! Eli sillä on tosi kiire mun mukaan. Matalammassa vireessä treeneissä onnistuu, ja kisavireessä ei. Pitäs vaan treenaa treeneissäkin kontakteja aina tosi korkeessa huutovireessä ja hakea sieltä niitä onnistumisia.

Kisaillaan ny koirien ikää ja kuntoa seuraten ainaski ens kesä, ja kattellaan ens syksynä josko alettas siirtyä eläkkeelle. En mä tiedä, en mä osaa sanoa, millon se aika on. Virettä ja vauhtia riittäs, mut kaipa agilitykoirat juoksis ratoja vaikka kuolinpäivänään, jos ne sais valita? Ne vaan ei tajua omaa etuaan. Tytöt on ens keväänä 10v, ja vaikka ne on pienehköjä, terveitä, fyysisesti hyvässä kunnossa ja luustotkin on aikanaan kuvattu hyväksi, niin loukkaantumisriski tässä fyysisesti vaativassa lajissa kasvaa iän myötä koko ajan. Kudokset kun eivät tuosta enää nuorru.